Vieläkö muistatte tammikuisen postaukseni, jossa kerroin liittyneeni jäseneksi Lady Linelle? Kerroin myös, että tarkoitus on aloittaa heidän kanssaan yhteistyökuvio henkilökohtaisten valmennennuspalveluiden tiimoilta. No, paljon ehti lunta sulaa ja koiran kakkaa alta paljastua ennen kuin päästiin asiassa oikeasti eteenpäin.

Ensin olin minä melkoisessa flunssassa ja sen jälkeen sairasti minun piiskurikseni lupautunut Taru ihan viikko tolkulla. Minä kävin tammi- jahelmikuun aikanatestailemassa silloin tällöin muutamia ryhmäliikuntatunteja kuten karmivalta tuntunutta muokkausta ja vähän kivempaa Body Balancea, mutta varsinaist "tää on ihanaa puuhaa" -herätystä en todellakan vielä saanut.

Maaliskuuta ehtikin sitten kulua melkoisen pitkästi kaiken maailman reissailun parissa, mutta vihdoin viime viikolla me sitten Tarun kanssa tavattiin varsin karmivissa merkeissä. Se oli kuulkaa melkoinen totuuden hetki se... kehonkoostumusmittaus nimittäin.

Ja ei, se ei suinkaan ollut rasvaprosentti joka minut yllätti ja pysäytti. Rasvaprosentin karmeuden olin kyllä osannut jo ennakolta arvioida hyvin realistisesti, mutta nestetasapaino olikin sitten sellainen kohta raportissa, että silmät levisivät kauhusta niin minulla kuin koutsillakin.

Kirjoittelin juomattomuuden "vammastani" jo reilu vuosi sitten, mutta uuden vuoden lupauksista huolimatta tilanne ei pitkäksi aikaa parantunut, vaan juominen palasi melko nopeasti vanhoihin kuivuneisiin uomiinsa. Tiesin siis kyllä, että juon liian vähän, mutta totuus valkeni oikeasti hurjempana kuin osasin ajatellakaan. Vai mitä sanotte alla olevan kuvan ylemmästä kaaviosta?

Eli vihreä lyhyt palkki on siis normaalin nestetasapainon raja-alue. Vaalean violetti alue puolestaan merkkaa prosentuaalisesti alhaista nesteen määrää. Ja että missäkö se sitten on tämän eukon oma viiva? No se on tuo musta ohut viiva hädin tuskin kaavion vasemmassa reunassa.  Tilanne ei siis ole huono vaan aivan katastrofaalisen huono. Olen nyt tutkitusti rasvainen ja kuiva akka.

Kyllä tuo nyt melkoisesti herätti mietiskelemään asiaa ja veden juonnin opettelemiseen tuli ihan uutta motivaatio. Jospa me vielä tämäkin mimmi kostutetaan. Tuossa on Hello Kitty vesipullo parhaillaankin vierellä ja koitan muistaa siitä aina välillä siemaista.

Jos nyt positiivisia asioita tahtoo tuloksista hakea, niin viskeraalisen rasvan eli sisäelimiä ympäröivän rasvan) määrä mahtui vielä normaalin rajoihin. (Jostain se on tuollaisen lapun ääressä niitä hyviäkin puolia keksittävä!)

Mittauksen sekä tulosten läpikäynnin lisäksi ensimmäisellä tapaamisella keskusteltiin tavoitteista ja siitä millaiseen liikuntamäärään pystyn sitoutumaan viikossa. Sovittiin myös muutamia tavoitteita syömisten suhteen ja yksi tärkein niistä olisi aamiaiseen tutustuminen.  Minun "tyhjällä vatsalla lounaaseen saakka" -metodini kun ei oikein kirvoittanut kannatusta Tarulta.
Miten voikin tuollaiset normaaliasiat kuten juominen ja aamiaisen syöminen olla ihmiselle niin vaikeita?  Iso ihminen eikä osaa syödä ja juoda. :D Mutta lohduttaa etten suinkaan ole ainoa samojen asioiden kanssa painiva.
Jotta semmoinen lähtötilanne. Mutta onneksi Taru vakuutti, että jo pienillä muutoksilla mun on mahdollista saada tilannettani kohennettua. Ja mä luotan täysillä Tarun sanoihin ja tsemppiin sekä itseeni. Sovittiin, että seuraavan parin kuukauden ajan liikun vähintään kolme kertaa viikossa. Kaksi salitreeniä ja kerran jotain muuta, esim joku ryhmäliikuntatunti tai mitä haluankin. Ja aina toisella salikerralla on ihana kamala Taru vierelläni piiskaamassa ja kannustamassa.
Jottei tästä postauksesta tule liian pitkää ja puuduttavaa romaania, niin lupaan kertoa ekan viikon treenituntemuksista lisää ihan omassa postauksessaan. Toivottavasti nämäkin horinat jaksavat kiinnostaa! :)
(Kuvissa näkyvät Reebokin RealFlex -kengät on saatu ilmaiseksi. Samoin Lady Linen henkilökohtaisen valmennuksen palvelut ovat minulle maksuttomia.)

Kommentit (7)

Teija

Postauksesi sai minut kirjaimellisesti tarttumaan pulloon, siis vedellä täytettyyn sellaiseen. Olen joutunut ihan seuraamaan kuinka paljon itseäni oikeastaan "nesteytän", sillä olen aina juonut (vettä) liian vähän. Vesipullo pitäisi tosiaan liimata käteeni, että muistaisin juoda ;) Tosin kohdalla kyse on lähinnä siitä, etten ehdi/muista ja olen sitten esim. töissä vähän väliä janoinen, mikä sekin huono asia. Tsemppiä treeneihin ja muista ottaa huikkaa välillä ;)

Vierailija

Kyllä todella kiinnostaa tämä aihe, jos antaisit motivaatiota täysin samoihin ongelmiin, ei vaan ole jano ja aamupala ei maistu kun vasta sitten kun on jo töissä ja odottelee lounasta. Taidanpa mennä tästä juomaan lasin vettä samoin tein.

Se on muuten yllättävää miten vaikeaa niinkin simppeli asia kuin juominen voi olla! Meikäläisellä kropan kuivuminen on näkynyt mm. kuivana/sameana ihona ja korkeana hemoglobiinina - olen joutunut opettelemaan veden juomista, ja jos vesi tökkii, niin sitten vissyä ja mehua lisäksi (täytyy vaan katsoa ettei mehu ole sokeri-pommi) :)

Saara

Mut tiiätkö, veden juomiseenkin voi jäädä koukkuun! Yritän muistaa nesteyttää itseäni muutaman litran päivässä pitämällä juomapulloa aina käden ulottuvilla: yksi puolen litran pullo on kylppärin kaapissa, täytän sen aamulla ja ryypiskelen naaman kampaamisen ohessa. Toinen pullo odottaa työpisteellä, täytän sen heti ensi töikseni ja juopottelen muutaman pullollisen työpäivän aikana. Nykyisin tulee huono olo jos en ole hörppinyt aamuvettä :)

arjamaaria

Minut pysäytti abivuonna lääkäri. Sain lukulomalla elämäni taudin ja lääkärin kommentti oli että olet myös kuiva. Sen jälkeen olen elänyt vesipullon kanssa. Lukioaikoina en niinkään mutta sen jälkeen kyllä. Ja jo siksikin että työssä tulee puhuttua koko ajan, koska vesipullo on töissä aina pöydällä. Ja kollegojen kanssa muistutellaan että juokaa juokaa. Varsinkin kun myös kahvia tulee juotua ja sehän on kuivattavaa myös.

Margit

Kiinostaa tosi paljon! Lisäksi jos saat ravitsemusohjeita niin kerro niistäkin.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram