Jokaiselle on varmasti ainakin joskus käynyt niin, että on tullut ostettua alennusmyynnistä jotain sellaista jonka ihanuudesta ei ole ollut edes ostohetkellä ihan täysin varma. Jotain hyvää ja jotain epäilyttävää, mutta hullun halpa hinta kuittaa epäilykset ja hipsit kassalle.

Ostos voi osoittautua joko oikeaksi helmeksi jonka upeus avautuu vasta hetken tutustumisen ja sovittelun jälkeen, tai sitten hudiksi jonka matka jatkuu vuoden kaapissa lymyilyn jälkeen kirpputorikasaan hintalappu edelleen saumassa roikkuen.

Tai sitten voi kohdalle sattua ns. pitkän kypsymisajan kaipaava ihanuus, jonka suhteen on jo ehtinyt luovuttaa, mutta mieli muuttuu vielä juuri hetki ennen kuin kirppiskassi lipuu ulos kotiovesta. Minä tein viime viikonloppuna löydön omasta kirpputorikasastani ja pelasti sieltä kuvassa näkyvät Hiawatha-tossut.

Ostin mokkanahkaiset hapsunilkkurit viime syksynä (vai oliko se keväänä..) Ratsulan Toripäiviltä kympillä. Ihastuin kenkien malliin ja mukavuuteen, mutta vaalea leijonankeltainen väri oli se joka epäilytti. Mietiskelin josko mokkaa pystyisi jollain konstilla värjäämään ja haaveilin kenkien muuttamisesta ruskeaksi. Koska hinta oli niin halpa, uskaltauduin ostamaan kengät ja tuumin ettei hommasta tule hirveää konkurssia vaikka kenkien värjääminen ei onnistuisikaan.

No niinhän siinä kävi etten koskaan saanut aikaiseksi lähteä etsiskelemään värjäyshommaan sopivia aineita ja löysin jo tyystin unohtamani, edelleen keltaisena hohtavat kengät eteisen kaapista noin kuukausi sitten ja nakkasin kirppiskasaan. Viime viikonloppuna sitten lajitellessani tavaroita blogikirppikselle, näinkin inkkaritossut ihan uusin, väreistä innostuneen ihmisen silmin. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, leijonankeltaisten nilkkureiden ihanuus avautui minulle ja nappasin ne pois myytävien tavaroiden pinosta.

Tässä kävi siis jotakuinkin samalla tavalla kuin minulle ja murulle aikoinaan. Vuoden se pyöri jollain tavalla kuvioissa mukana, mutta moni muu tuntui kiinnostavammalta. Paljon oli tyypissä hyvää, mutta jotenkin sen vaan ei ajatellut olevan itselle sopiva, "niin vanhakin vielä.." Mutta niin ne vaan silmät eräänä päivänä aukesivat, eikä komistusta tehnytkään enää mieli päästää kenenkään muun löydettäväksi ja siitä asti onkin asuttu kimpassa. Jo lähes yhdeksän vuotta. Toisinaan rakkaus tarvitsee syttyäkseen aikaa ja tuumailua.

Pirteät hapsutossut piristivät eilen ihanasti muuten kovin synkkää shortsiasuani ja niiden mukavuus varmisti sen, että tulemme kulkemaan tänä keväänä yhdessä usemmankin kilometrin. Ja niin se on kuulkaa tuon vieressä tässä sohvalla istuvan murunkin kanssa: aina silloinkin kun minä pelkään ja stressaan ja olen muuten vain synkkä, niin murun poikamainen hymy ja suuri syli piristävät kokonaisuutta.  Aika ihania ovat molemmat, sekä muru, että aurinkoiset hapsutossut.

Kommentit (5)

Niina

Huikean söpöt töppöset! Ihanasti myös rinnastettu tuo kenkien (tai muiden vaatekappaleiden) ja partnerin juttu keskenään, se on kyllä varmasti ihan totta, ettei heti se suurin lempi ja liekki syty, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä murrettuja ennakkoluuloja pois tieltä. Itse olen aina aiemmin suorastaan boikotoinut keltaista väriä, oli se sitten vaatteissa, asusteissa, kukkasissa, sisustusjutuissa...ihan missä vain! Tässä ihan pienen ajan sisällä on kuitenkin joki loksahtanut uusiin uomiinsa ja keltainen on alkanut olemaan se uusi musta... on se jännä, miten ihmisen mieli muuttuu :)

Ihana asukokonaisuus, jonka uudet kenkulaisesi todellakin kruunaavat! <3

Mulla on kans ollut hyvin epäileväinen suhde keltaiseen väriin. edelleenkään en osaa ajatella keltaista mihinkään kasvojeni lähelle, eli keltaiset yläosat jätän edelleen kauppaan, mutta näin kengissä tuntuu kyllä piristävältä. :)

Chenille

Hiukeat saapikkaat! Oliko silloin auringonpaisetta kun nuista uudelleen innostuit? Mä huomaan että aina kun shoppailen aurinkoisella säällä päätyy mukaan värikkäitä vaatteita, jos sataa pelkkää mustaa...=D

en kyllä muista valaistumispäiväni säätilaa, mutta kyllä olin tainnut jotain auringonsäteitä edellisinä päivinä nähdä, sillä kyllä mulla on nyt selkeästi kevättä rinnassa. :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram