Kuljin toissapäivänä pitkästä aikaa läheisen ostoskeskuksen käytävillä ollessani matkalla lounaalle ystävän kanssa. Katseeni kiinnittyi tuon tuosta johonkin näyteikkunassa olevaan kivan näköiseen vaatteeseen. "Onpa ihanan väriset housut! Oliskohan noita minun koossani?" Vielä puoli vuotta sitten olisin sen enempiä miettimättä astunut sisään liikkeeseen ja sännännyt tarkastamaan asian. Nyt pääsen paljon helpommalla. Seuraava ajatus nimittäin on, että "no, ei minulla ole niihin varaa" ja asia on sillä käsitelty.

Elämä on tässä viime kuukausien aikana oikeastaan helpottunut kuluttamisen suhteen. Siinä missä työssäkäyvänä ja kuukausipalkkaa nauttivana ihmisenä jokin mielenkiinnon herättänyt vaate johti minut sisään liikkeeseen ja sovittamaan ja sen jälkeen pohtimaan, että ostaako vai eikö, niin nyt tulojen pudottua alle puoleen entisestä, voi suosiolla skipata sovittelut ja joopas-eipäs -pohdinnat. Se on aika vapauttavaa.

Olen ollut siinä mielessä aika huoleton shoppailija, että impulssiostoksia on kyllä kaappeihin vuosien aikana kantautunut. Neljän kympin pinkit farkut tuli ostettua ihan vaan koska ne näytti juuri sillä hetkellä tosi kivoilta. 80 euroa mustista peeptoe-korkkareista heräteostoksena ei tuntunut juuri miltään, vaikka ne sillä hetkellä maksoikin luottokortilla, sillä seuraava tilipäivähän oli taas ihan nurkan takana. Monen ostoksen syyksi on riittänyt vain se, että "mä tykkään tästä!".

raha1

Viime kuukausina on pitänyt alkaa ajattelemaan toisin. Viime yönä makasin sängyssä hereillä ja tein kiivaita laskelmia edessä olevista menoista ja merkkailin kalenteriin päiviä jolloin on tiedossa jostain jotain rahaa. Ei ne laskelmat hyvältä näyttäneet, mutta en silti panikoitunut siinä määrin kuin se olisi voinut olla mahdollista. Tein muistiinpanoja ja kirjasin mistä pienestä tulosta minkäkin laskun maksan ja kun tulin siihen tulokseen, että minun pitäisi mitä todennäköisimmin saada kaikki tärkeimmät hoidettua.

Mitään ns. käyttörahaa ei kyllä tilillä vuokran, laskujen ja lainanlyhennysten jälkeen ole, mutta olen tässä viime kuukausina moneen kertaan helpottuneena todennut itselleni, että "onneksi mä en nyt tarvitse yhtään mitään". Sillä niinhän se on, minulla on kyllä kaikkea mitä tarvitsen ja enemmänkin. En voi väittää tarvitsevani yksiäkään uusia kenkiä tai ainuttakaan vaatetta. Kotimme ei kaipaa uusia huonekaluja eikä minun tarvitse ostaa uusia verhoja kevään kunniaksi. Minulla on lähes kaikki tarvittavat työvälineet niihin vähiin töihin joita tällä hetkellä teen (kamerakamat, kone, ohjelmistot jne..) ja kaappini pursuilee välineitä kaikkeen siihen mitä tällä hetkellä harrastan.

Meidän sohvamme on kyllä tuhannen nuuskana, mutta viltillä peitellen se kyllä vielä menee.  Yhdet tietynlaiset kengät olisivat kyllä painonnostotreeneihin paremmat kuin jo olemassa olevat, mutta homma onnistuu ilmankin. Näen päivittäin paljon ihania vaatteita ja kenkiä jotka olisi kiva omistaa ja pukea päälleen, mutta ei minua kieroon katsota siinä viime vuotisessakaan mekossa. En siis onneksi tarvitse nyt paljoakaan uusia tavaroita ja asioita, joten se lievittää taloudellista stressiä.

Siedän rahatilannettani päivittäisellä tasolla melko hyvin. Olen oppinut olemaan ahdistumatta siitä, että tilillä ei aina ole rahaa. Suuremmassa mittakaavassa ja pidemmällä tähtäimellä tilanne toki tuntuu pelottavalta ja aiheuttaa stressiä. Mitä jos tilanne jatkuu tällaisena pitkään? Kauanko epävarmuutta jaksaa?

raha2

Minulla menee siis ainakin vielä toistaiseksi ihan hyvin. Peloistani huolimatta olen onnekseni saanut huomata, että en ole joutunut toistaiseksi luopumaan mistään oikeasti tärkeästä. Perumani lehtitilaukset eivät olleet tärkeitä. Kuntosalijäsenyys jonka aion nyt irtisanoa, ei ole välttämätön. Yhtään niistä vaatteista jotka olen joutunut jättämään kauppaan, ei ole tullut minua uniini vainoamaan.

Aiemmin saatoin usein tylsyyden iskiessä lähteä muuten vain kiertelemään kauppoja. Ei sieltä tietenkään aina tullut tehtyä ostoksia, mutta altisin itseni kaiken maailman himotuksille toistuvasti. Ja senhän tietää, että mitä useammin siellä putiikeissa ramppaa, sitä todennäköisemmin sieltä tarttuu jotain mukaankin. Nykyään minulla on paljon enemmän aikaa ja myös sitä tylsyyttä, mutta pitäydyn poissa houkutusten luota. Kun ei sovita niitä ihania nimeäni huutavia mekkoja, ei tule kiusausta alkaa miettimään pystyisikö sen sittenkin ostamaan.

Mä toivon, että tämä taloudellisesti nihkeämpi kausi opettaisi minulle paljon. Toivon, että sitten kun joskus taas (toivottavasti) olen työssäkäyvä ja toivottavasti ihan aikuisten palkkaa nauttiva ihminen, niin muistaisin edelleen nämä nyt heränneet ajatukset siitä mitä on tarvitseminen ja mitä taas pelkkä haluaminen.

Nyt mä menen penkomaan tuota mun tupaten täyttä vaatehuonettani, jotta löydän sieltä treenivaatteet ja syöksyn punttikouluun, jonka vuosimaksu oli ilahduttavan halpa (50€) ja se on jo maksettu ja iloitsen siitä, että saan nyt harrastaa kyseistä kivaa lajia ihan koko vuoden ilman, että tarvii kaivaa mistään senttiäkään lisää rahaa!

Vaikka toisinaan ahistaa, niin asiat on onneksi melko hyvin.

Kommentit (11)

Tytti

Hei ihan mahtava kirjoitus taas, Veera! Työttömyys ja heikko rahatilanne antavat kyllä paljon uutta perspektiiviä asioihin. Ei sitä koko ajan tarvita uusia vaatteita tai tavaroita, vaikka kivaahan se olis joskus jotain hankkia. Itsellä on kans olo ollut aika helpottunut työttömyyden myötä, kun on jotenkin vapautunut siitä kaikesta materiasta. Erityisesti mua on aiemmin häirinnyt se, etten näytä siltä miltä pitäisi. Nyt sekään ei haittaa. Plus oon lopettanut karkkien ja herkkujen syönnin ihan täysin, koska ei yksinkertaisesti ole varaa niihin. :D Leivon mä kyl silti vähän väliä jotain, mut sitähän ei lasketa. ;)

On todella hienoa että kirjoitat näistä asioista jotka ovat kaikille kuitenkin erittäin ajankohtaisia. Osoitat meille että vähemmälläkin voi elää ja "köyhyydestä" oppia. Itselläni ei koskaan ole suurta vimmaa vaatteita ostaa enkä heräteostoksia paljoa ole tehnyt, mutta ne vähätkin ovat tällä hetkellä vaatekaapissa odottamassa kirppariaikaa. Toki osasyy on se, että mukana on vielä vaatteita 5-8 vuoden takaa jolloin olin teini enkä tiennyt pukeutumisesta hemmettiäkään... Lisää näitä pohdintatekstejä ja paljon tsemppiä sinne suuntaan!

hannamaria

www.hannamariav.com

No, ei tällainen toistaiseksi vielä aika vähän aikaa kestänyt köyhempi tilanne sinänsä vielä ole kovin paljon vähemmällä elämistä. Aika yhtä yltäkylläiseltä tämä tuntuu ainakin tästä kämpän tavaramäärästä päätellen. Ei oo vielä nähty pulaa ja kurjuutta. :D

Miims

Mulla suhtautuminen rahaan ja kuluttamiseen murtui täysin 2kk matkan aikana kehitysmaahan. Kotiin palatessa olin esim. äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen puhtaasta juoksevasta vedestä (ei miklään itsestäänselvyys kakkialla maailmassa). Oman työttömyysjakson ja opiskelijana kituuttamisen jälkeen tajusin miten paljon meille luodaan "tarperita" ulkopuolisen (mainostajat) toimesta. Yhtäkkiä kauppakeskuksessa ahdistaa kävellä näyteikkunoiden ohi (osta,osta,osta!) Perustoimeentulo (turvallisuuden tunne siitä että kaikki tärkeimmät menot saa katettua) on tärkeetä, mutta mun mielestä se onni, tyyneys, rauhallisuus löytyy lopulta jonkun muun kautta kuin pankkitiliä tuijottelemalla ja ostelemalla uutta materiaa :)

Tollanen kokemus on varmasti aika vaikuttava. Mullakin tässä työttömyydessä on ollut raha-asioita isompi vaikutus sillä mitä on tapahtunut pään sisällä. Olen alkanut miettimään ylipäätään sitä, että kuinka tärkeää työ on mun omalla mittapuulla, tai että millä muilla asioilla mä pystyn arvottamaan itseäni kuin jollain urakehityksellä. Eli just noi tyyneys ja rauhallisuus olis nyt enemmänkin toivelistalla kuin mikään uraputki.

Nooa

Hei.

Todella hyvä kirjoitus ja ajankohtainen varmaan aika monella, ikävä kyllä.

Mietin että kun sulla taitaa olla aikas paljon kenkiä ja vaatteita. Ehkä jotain sellaisiakin joita et pidä. Niin niitähän vois vaikka myydä =)

Saisi pientä lisä tienestiä.

Aika moni muukin tekee niin, bloggaajatkin =)

Tsemppiä ja toivottavasti työtilanteet muuttuu paremmaksi.

Itse juuri töitä saaneena.

juu, kirpparikasa on tuolla vierashuoneen nurkassa kasvamaan päin! :D Tarkoitus olis pitää ensin sellainen kotikirppis kavereille, kiinnostuneita kun kuulema löytyy ja ottaa sit pöytä läheiseltä itsepalvelukirppikseltä. Kyllä sieltä varmaan jokunen satanen irtoaa!

mikä kohta tässä oli sun mielestä itsesäälissä rypemistä? Totesin että olosuhteet ovat muuttuneet, mutta kyllä tässä vielä pärjää. Sunko mielestä tällaisista aiheista ei pitäisi kirjoittaa, kun se on vaan pelkkää "itsesäälissä rypemistä"? Ei saa olla tuntemuksia siitä kun elämä muuttuu?

katska

Musta tää oli just hyvä ja ajankohtainen postaus! Nykyinen kulutuskäyttäytyminen on jotenkin täysin riistäytynyt käsistä ja varsinkin nuoret naiset ostavat ihan kamalasti tavaraa jota eivät todellisuudessa oikeasti tarvitse. Ihanaa Veera että sinäkin olet huomannut että vähemmällä tulee toimeen :) tärkeä viesti bloggaajalta muille,ettei koko ajan tarvitse hankkia uutta! Mukava huomata että muut ajattelevat kuluttamisesta samoin kuin itse. Toivottavasti pystyt pitämään saman asenteen kun saat jälleen töitä :) Hyvää kevättä ja onnea työnhakuun!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram