Lauantaina ei mennyt pukeutumishomat ihan putkeen..

”Pitäisikö tänne alle laittaa kuitenkin joku toppi? Jos tuolta raosta kuitenkin vilkkuu tissiliivit.”, kyselin aamulla murulta uusi paitapusero päälläni. Olin edellisenä päivänä innostunut suunnattomasti löydettyäni vuosien etsinnän jälkeen mustan rennon napitettavan paidan, joka mahtui myös etupuskurin kohdalta ja kiikuttanut sen iloisena kassalle. (ja ihme ja kumma, se paita löytyi teiniputiikkien kuningattaresta, Gina Tricotista) Mieheke pyöri ympärilläni, kurkki ja tuumaili ja vakuutti sitten, että paita istui loistavati eikä vaaraa vilauttelusta ollut. Minä vielä hieman epäröin, mutta vaatekaapille juokseminen unohtui, kun vilkaisin kelloa ja tajusin, että töihin pitäisi jo lentää.

Tuntia myöhemmin edessäni seisoi valokuvattavaksi tullut onnea hehkuva morsiuspari uusia poseeraususohjeita odotellen. Minä puolestaan tuijotin kamera kädessä nolona omaa rintavakoani. Vain luoja tietää kuinka kauan olin ehtinyt kuvata ennen kuin tajusin paitani rehottavan apposen ammollaan paljastaen enemmän pitsiä kuin häveliäimmät miestenlehdet.

Napitin paitani jäykän vitsailun saattelemana ja jatkoin työskentelyä hieman posket punoittaen ihan vain huomatakseni, että pikkuruisilla napeilla oli todellakin jotain minua vastaan. Ne nimittäin pysyivät kiinni aina suurin piirtein siihen saakka, kunnes taas nostin kameran silmilleni. Paitaa ei kiinnitysmekanisminsa puolesta siis todellakaan ollut tarkoitettu mihinkään muuhun kuin itsetyytyväiseen peilin edessä patsasteluun kädet siististi sivuille laskettuna. No just niin jäykkäähän se mun työnteko onkin..

Onneksi asiakkaani olivat rentoa ja huumorintajuista sakkia ja asian saattoi laittaa ihan nauruksi. Pahoittelin kuitenkin toistuvaa vilautteluani, ja koska olin vielä jatkamassa myöhemmin heidän juhliinsa kuvaamaan, sanoin, ettie heidän tarvitse pelätä minun jatkavan samaa säädyttömyyttäni juhlapaikalla, vaan olin aikeissa vaihtaa päälle siistimpää ja juhlavampaa. Siihen kyllä sulhanen totesi, että mitä sitä turhia, sehän olisi vaan hyvä ohjelmanumero, kun saisivat samalla rahalla valokuvaajan ja stripparin. Siinähän onkin varsin loistava uusi bisnesidea! :D

Kuvauksesta ja melkoisen antavasta paidasta siis selvittiin huumorilla ja seuraavaksi olikin vuorossa operaatio vaatteidenvaihto ennen juhliin lähtöä. Olin varannut kassiin uudet sukkahousut (merkkiä ja mallia jota en olut aiemmin käyttänyt) ja uuden siistin mustan trikoomekon. Ja vannoinkin aiemman nöyryytyksen jälkeen, että tästä lähtien luotan kuvatessani vain ja ainoastaan  josutaviin materiaaleihin ja vaatekappaleisiin jotka eivät sisällä minkäänlaisia avattavia mekanismeja.

Homma sujui hyvin tasan siihen saakka kun nousin autosta juhlapaikan pihalla. Sukkahousut olivat ihan jollain tuhannella rullalla tuntuen epämiellyttäviltä ja aiheuttaen kaikkea muuta kuin kauniita makkaroita vartalonmyötäisen kolttuni alla. No, perus sukkahousunnostovenkoilut pihalla kenenkään näkemättä ja matka jatkuu. Sisälle päästyäni ja kerran lattialla olevalle kameralaukulle kumarruttuani sama homma. Maailman hirvein ruttukasa jossain jenkkakahvojen alla ja ahdistaa ja puristaa. ja v***ttaa. Juhlatila oli pieni ja yhtenäinen, eikä piiloon päässyt oikein mihinkään nurkan taakse, eikä vessassakaan voinut ihan koko ajan juosta pöksyjä oikomassa, kun kuvatakin piti.

Juhlat järjestettiin vesitornissa sijaitsevassa ravintolassa ja paikan omistaja tulikin kysymään josko haluaisin käydä ottamassa myös muutamia maisemakuvia vesitornin katolta, hän voisi viedä minut. No tokihan, sehän kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja mielenkiintoista  todella olikin. Pienen siivouskomeron katossa oli luukku, josta pääsi pelottavia seinään muurattuja metallitikkaita pitkin kiipeämään katolle. Muutaman tonnin kamerakamppeet kaulassa roikkuen ja päälläni olleella mekko-sukkahousukombolla kiipeäminen oli, sanoisinko melkoisen jännittävää.

Alastulo oli kuin paraskin Bridget Jones -moment.  (muistattehan mahtavan liu'un pitkin paloaseman tankoa) Kundi meni edeltä alas, otti kamerani vastaan ja jäi katsomaan, että minä pääsen turvallisesti alas. Saattoi olla melkoiset näkymät minun laskeutuessa perse edellä pitkillä väleillä sijaitsevia tikkaita alas hameen kiivetessä kohti korvia ja sukkahousujen hivuttautuessa kohti reisiä. Saattoi juhlavieraitakin hieman ihmetyttää, kun yhtäkkiä tarjoilijamies livahtaa ulos siivouskomerosta hengästyneen ja kasvoiltaavn punoittavan valokuvaajan kanssa, joka epätoivoisesti yrittää korjailla vaatteitaan paikoilleen. ;D

Mutta reissu kyllä kannatti. Näkymät 56 metrin korkeudesta olivat kiipeämisen arvoiset. Mutta siinä sitten samalla kun yritin jossain piilossa venkoilla niitä rullautuneita sukkahousuja ja niiden alla ihan kurtussa olevia alushousujani korjailla, niin vannoin itselleni, että koskaan ikinä en enää pue työkeikalle päälle mitään sellaista jota ei ole jo kertaalleen ääriolosuhteissa koekäytetty.

Hyvä testi kuvausvaatteille voisi olla vaikkapa joku lasten riehuntapuisto HopLop ja mitä niitä onkaan. Raivokasta kiipeämistä, ryömimistä ja liukumäestä laskemista. Mikäli vaattet pysyy päällä siveellisesti siinä menossa, voidaan ne hyväksyä myös työvaatteiksi. :D

Nyt lohdutuksena kaipaisin mielelläni teidän noloja tilanteitanne. Missä tilanteessa vaatteet ovat pettäneet sinut?

Kommentit (49)

Varmaan yksiä ikävimpiä wardrobe malfuction -tapauksia oli kun kesken työpäivää huomasin uusien leggareiden haarasauman ratkenneen ihan totaalisesti. Onneksi leggareiden parina oli varsin pitkähelmainen tunika, joten vilautteluvaaraa ei ollut, mutta oli kyllä vainoharhainen olo loppupäivän.

Jonna

Aaah, mahtavaa, hekotan täällä kyyneleet silmissä ja just huoneeseen paukauttanut siivooja tuijottaa vieressä vähintäänkin epäilevästi:D

Mutta vaatemokaan: Tää tapahtui joskus kun oli about 15-vuotias ja olin jossain juhannus-whatever-tansseissa. Mulla oli päällä sellainen toppi, jossa oli muka sisäänommellut rintsikat. Innostuttiin sitten kaverini kanssa jossain vaiheessa pomppimaan pitkin tanssilavaa ja jossain vaiheessa sitten huomasin, että olin siinä varmaan jonkin aikaa hyppinyt tyytyväisenhä toinen rinta kokonaan topin ulkopuolella. Tän jälkeen en tasan ole luottanut mihinkään helvetin sisäänommelluihin rintsikoihin. Kunnon mammaliivit ne pitää olla, että nää pallot pysyy paikoillaan ja kiltisti paidan ALLA.

Veera

haha! Joo ei meidän kuppikoolla kyllä tarvii kuvitella, että mikään pelkkä toppi olisi toimiva. :D

Ha haa :-D Hauskasti kerrottu!

Itsellänikin on kokemusta vääränlaisista sukkahousuista. Ei paljoa naurata, jos joutuu tärkeällä hetkellä pukemaan ylleen paksut, venymättömät kumihousut, joitten haarakiila roikkuu reisien puolivälissä...

Veera

sukkahousut taitaakin olla yleisin pukeutumisongelmien aiheuttaja. :D

Luomuletti

:D Kiitos nauroista! Sulla on aivan mahtava tyyli kirjoittaa!

Itsellä ongelmia on aiheuttanut lähinnä farkut, jotka tykkää aina revetä haaroista. Parhaimmillaan olen ottanut kiireessä neulaa ja lankaa mukaan ja käppäillyt määränpäähän mahdollisimman pokkana ja hyvässä ryhdissä ja sännännyt sitten vessaan parsimaan housuja. Toinen epämukavuutta aiheuttava kombo on tietenkin ylös kiipeävän hameen helman ja alas valuvien stay up -sukkien klassikkoyhdistelmä.

Ja mitä tohon kuvaamiseen tulee, niin itekin on tullut joskus heiluttua järkkäri kaulassa kiroten väärää asuvalintaa ;) Silti epäammattimaisin tilanteeni kuvauksen suhteen ei liittynyt vaatteisiin, mutta voi miten hävetti, kun joskus nuorempana toimin valokuvaajan assistenttina ja vaikka teimme vain todella harvoin hääkuvauksia, niin olihan se joka kerta vähintäänkin noloa olla vieraiden ihmisten häissä TÖISSÄ ja kyynelehtiä enemmän, kun morsiusparin äidit yhteensä :D Mä en tajua, miten jotkut voi työskennellä häissä jatkuvasti. Musta tulis varmaan hyvä vollottava pappi ;)

Veera

mullakin tekee aina välillä kirkossa vähän tiukkaa. Onneks on automaattitarkennus, välillä on nimittäin oma linssi sen verran sumeana, ettei eteensä näe. :D

Noora

Ostin Zarasta semmoset beiget chinot, jotka istuivat kuin nakutetut.

Olin innoissani, joten päätin vaihtaa uudet housut päälleni töissä, sillä olin menossa töiden jälkeen tapaamaan paria kaveriani Helsingin keskustaan.

Tapasin ystäväni, juttelimme mukavia ja söimme, tuli vessahätä.

Vessassa, siinä käsienpesualtaan peilin edessä huomasin, että sepaluksen kohdalla alapuolella ovat saumat menneet rikki. Juuuust just just. Kahden sormen mentävä reikä etumuksessa ja alta vilkkuivat punavalkoraidalliset, bokserimalliset alusvaatteeni. Nice.

No, ei siinä mitään, olinhan fiksuna likkana jättänyt töihin sinä päivänä ennen uusiin housuun astumistani olevat housut. Joten en voinut niitäkään siellä vessassa takaisin päälleni vaihtaa.

Onneksi mukanani oli piiiiitkä kaulahuivi, joka laskeutui sopivasti etumuksen eteen siten, että se peitti jotenkuten rikkimenneen kankaan.

Kun on lähtemässä vessasta, vilkaisin vielä peiliin nopeasti ja sydämeni nousu kurkkuuni; takamuksen saumaosan kohdalla keskellä oli myös reikä!!! Ei jumalauta. Zara perhana!!!!

No. Vedin sitten (onneksi stretchkangasta olevan) paitaani alaspäin ja yritin näyttää coolilta.

Onneksi tapaamiseni ystävieni kanssa läheni loppuaan ja luikin salaa ratikkaan, jossa yritin pängetä istumaan aina oman pysäkkini kohdalle asti. Siitä sitten luikin kotiin ja raivosin itselleni (Zaran nimeä tietty manaten) kovaan ääneen, etten koskaan enää ostaisi kyseisestä putiikista housun housua.

Nimimerkillä "Ostin-Zarasta-Eilen-Paidan".

En jaksanu palauttaa housuja vaan ompelin rei'ät kiinni nätisti varmistaen, etteivät ratkeisi enää saumakohdista. Nyt housut päällä minulla on varma fiilis sillä itseompelemani, ratkenneet saumat eivät taatusti enää menisi rikki!

Zarassa käyn edelleen, en voi itselleni mitään.

Iris

Mistähän se johtuu, että Zaran vaatteilla on tapana hajota saumoista ja vielä 1. käyttökerralla?! Itselläkin näistä kokemusta, enkä todellakaan ole mikään hardcore-vaatteenhajottaja, että kyllä niiden mua pitäis kestää edes sen 1. kerran... Mutta joo, mä yritän nykyään vältellä Zaraa, mutta kyllä sinne aina toisinaan hassahtaa. Ei kuitenkaan ole mikään mun shoppailupaikka nro. 1. (eikä edes 10.) näiden kokemusten jälkeen. Ylihinnoiteltua halpis'laatua'... :p

Vierailija

Joskus villissä nuoruudessa tuli käytyä festareilla ja siellä luonnollisestikin asuttiin teltassa jne. Mulla oli jalassa mun ihantosirakkaat lempifarkut ja nehän sitten hajosi, kun pyllistelin telttaan jotain kamoja. Eivät siis ratkenneet saumoista vaan ihan hajosivat persiistä silkkaa vanhuuttaan. Eipä siinä mitään, ei ollut muita housuja matkassa ja kotiin oli liian pitkä matka. Yleensä pidin jotain paitaa vyötäisille solmittuna (tosi tyylikästä)ja kerran tein viltistä hameen. Vietin siis kolme iloista festaripäivää takapuoli vilkkuen. Hauskaa oli. Tosin tuleville festareille varasin aina varahousut mukaan.

Veera

mut onneksi festareilla näkee aina paljon kummallisempiakin asuja kuin perseestä revenneitä farkkuja, joten ei se edes kauheasti herätä huomiota. :)

Siilikissa

Yllättäen liittyy kuvauskeikkaan myös tää mun paljastelutarina... Olin siis koko talven kulkenut poolopaidassa ja kevättalvella päätin vaihteeksi repäistä päälleni kohtuu avonaisen (ei siis mitään tissivaonvilauttelupaitaa, vaan ihan normaali kaula-aukko) trikoopaidan ja lähdin keikalle. Pystyttelin kalustoa urheilutalolla ja havahduin yhtäkkiä ajatuksistani, kun havaitsin olevani salibandyjoukkueellisen hieman huvittuneiden katseiden kohteena. Olin vanhasta tottumuksesta kumarrellut kaluston kanssa huomaamatta sitä, että olin samalla esitellyt rintavarustustani varsin avoimesti, onneksi en sentään kuulu niihin vapautuneisiin, jotka eivät käytä rintaliivejä... Nykyään paidan alla on AINA oltava perustoppi, vaikka en enää kuvaushommaa teekään. Kyllä nolotti...

Veera

joo, vähän kään avonaiset paidat ei sovi kuvauspäiviin.. kiva jossain perhekuvauksessakin ryömiä ja konttailla tissivako vilahdellen. Siinä isät helposti hämmentyy. XD

Vierailija

Itselläni hajosivat housut kesken koulupäivän takasaumasta. Siis mustat tiukat housut, joiden alla oli valkoiset alushousut, kauniisti vilkkuivat! Onneksi kaveri asui heti koulun vieressä, lainasin kaverilta liian isoja housuja, jotka meinasivat koko ajan tippua päältäni x)

Itselleni on sattunut tuo samantapainen kauluspaita-incident kun olin about 15v. Oma kauluspaitani olin sellaista sen ajan kiiltävää trikoo kangasta(hyrr...) ja oltiin koko perheen voimin lentokoneessa. Noh, minulla kun on tapana nukahtaa aikas hyvin aina matkoilla joten unta paleroon vaan. Jah, kuinka ollakkaan, napit olivat auenneet nukkuessa melkein alas asti. Ja kuinka noloä tämä olikaan 15-vuotiaalle...Noh, nykyän onneksi vain naurattaa...=D

Kiitos tästä, sai omat aamunaurut naurettua!

Veera

apua, mä muistan ne paidat. Mulla oli itsellä samanlainen kammotus sekä kirkkaan oranssina että turkoosina.. En kestä.

Vierailija

Hmm, mulla ei kauheen pahoja vaatemokia ole, mutta eniten on varmaan hävettänyt kun ikivanhat (ja liian pienet.. köh) valkoiset kisahousut ratkesi kunnolla persuustasta kesken esteradan. Valitettavasti alushousut ei sillä kertaa olleet valkoiset eikä se kisatakkikaan kauheasti peitä. Itse tätä ei tullut edes huomattua siinä jännityksessä, mutta huoltotiimillä oli kivaa kun pääsin lopulta kopukan kanssa ulos radalta.

Ja kenelläkään ei tietty ollut lainata toisia housuja palkintojenjakoon. Kunniakierros tuli istuttua kyllä hyvin tiiviisti takalisto kiinni satulassa ;)

(Tän jälkeen hankin kokopaikkaiset kisahousut, ei pitäis enää ratketa strategisten paikkojen kohdalta..)

Nojustiin

OI kiitos tästä päivän piristyksestä! Itselle kävi kerran töissä se klassikko, että vessassa huomaa housujen sauman purkautuneen juuri sieltä ja varsin näkyvästi. Paniikki hiipi päälle, edessä kokous, päällä liian lyhyt paita ja alla tietenkin vaaleat alusvaatteet ja housut mustat. Hipships hädissään takaisin työhuoneeseen ja nitoja mukaan. Loppupäivä meni kasaan niitatuissa housuissa, sen jälkeen on ollut jättimäisessä käsilaukussa myös neula ja lankaa.

Veera

mä en niin kauhean innokkaasti ole tänne mitään perus maisemakuvia postailemassa. :P

meri

Ostin Mangosta vähän aikaa sitten polvipituisen, vartalonmyötäisen neulemekon. Jo sovituskopissa ihmettelin sovittamani yksilön sivusaumaa, joka oli 30-40 cm matkalta auki (sauman kohdalta, ommeltu huonosti). Myyjä valitteli maanantaikappaletta ja toi varastosta ehjän mekon, jonka sitten ostin. Varmistin vielä kassalla, että vika oli todella vain yhdessä mekossa. Myyjä vakuutti silmät kirkkaina näin olevan: mekkoja oli kuulemma myyty monta, eikä yhtäkään oltu palautettu.

Lähdimme seuraavana päivänä mieheni kanssa viikonloppumatkalle keskieurooppalaiseen kaupunkiin ja otin ko. mekon mukaan. Olipa hauska yllätys, kun mekko tunnin päälläni oltua - ja tietysti jo keskustaan ehdittyämme - ratkesi täsmälleen samasta kohdasta, kuin kaupassa näkemäni "ainoa maanantaikappale". Koko vasen kylki, rintaliivit ja alushousujen vyötärönauha vilkkuen suunnattiin lähimpään vaatekauppaan, josta oli tietysti ostettava sekä ala- että yläosa. Osallistuimme samana iltana juhlaan, jossa tarvitsin mekkoa, joten pakkohan se oli parsia itse kokoon hotellilla ja pistää uudestaan päälle. Harmi! Jos olisin ollut Suomessa olisin tietysti vienyt koko kovan onnen vaatteen takaisin Mangoon ja vaatinut rahani takaisin (sekä ehkä vähän vahingonkorvausta henkisistä kärsimyksistä..).

Veera

mun mielestä sun olis kannattanut viedä mekko takaisin sitten kun palasit reissusta. Vaikka se olikin siinä vaiheessa sun itse jo kokoon kursima, niin siinä oli silti selkeä valmistusvirhe. :P

Pari kesää sitten olin avomieheni serkun lasten syntymäpäivillä missä tapasin useita itselleni tuntemattomia ihmisiä, joihin halusin tehdä hyvän vaikutuksen. Juhlat sattuivat olemaan samana päivänä kuin kesän ylioppilasjuhlat joten synttäreiltä oli tarkoitus jatkaa suoraan ylppäreihin. Taidettiin päästä paikan päällä istumaan, kun mekkoni vetoketju hajosi. Lukko jäi ylös ja vetoketju purkaantui koko matkalta alas asti. Juhlapaikalla mekko karsittiin kokoon hakaneuloilla ja ne juhlat istuin aika tiiviisti penkissä. Lämpötilakin oli lähemmäs 30 astetta, joten avoinaiseksi muuttunutta selkää ei saanut peitettyä millään jakulla, sellaista, kun ei kellään ollut mukana. Ennen ylioppilasjuhliin menoa oli pakko ajaa kotiin vaihtamaan mekko. Ei siinä muu auttanut kun leikata mekko päältä pois :(

Veera

mä muistan kans kunkaverin häissä yhden mimmin olkaimettomasta mekosta ratkesi ompleet koko matkalta vetoketjun vierestä. Siellä oli melkoinen ompelupiiri, kun jonkun käsilaukusta löytyneillä neulalla ja langalla koittivat kursia mekkoa pysymään päällä. :D

Vierailija

oli erittäin fiksu veto multa vetää kiireessä liian pienet rintsikat ja tuubitoppi TANSSI treeneihin.. voi sitä noloutta kun lihaskunnon ja venyttelyn jälkeen huomaan peilistä kuinka toppi on valatanut rintojen alapuolelle ja rinnat pursuavat pienistä rintsikosta. Voi luoja, ja kaiken lisäksi oli vielä miespuolinen opettaja.

Veera

mut se näissä töppäilyissä on aina hyvä puoli, että yleensä niillä piristää jonkun otisen päivää. :D

Norqu

Varmaan on jäänyt mieleen stay up -sukka, joka ei pysynyt ylhäällä. Hame ei toki ollut maailman lyhin, mutta jotenkin kiusallista oli huomata epämääräisen sukkakasan pilkottavan hameen alta. Kiskoskelin niitä parhaani mukaan työpäivän aikana takaisin ylhäälle, mutta se valuvan sukan tunne oli kauhea...

Toinen mieleenpainuva hetki oli se kun rintaliivieni irroitettava olkain päätti irrota hakasestaan kesken palaverin. Ja jottei se olisi tehnyt jo ihan riittävän epämukavaa oloa, niin palaverin aikana huomasin että kyseinen olkain yritti itsepäisesti tunkea esiin t-paidan hihasta. Ja paltsussahan on tosi helppoa oikomaan alusvaatteitaan...

Veera

mä olen joskus bussissa kiskonut kokonaiset sukkahousut ulos lahkeestani. olivat sinne edellispäivän jäljiltä jääneet ja mä vaan ihmettelin, että mikä möykky se siellä lahkeessa luuraa..

Omat nolot muistoni liittyvät juurikin sukkahousuihin. Olin ollut tekemässä näyttelyä erääseen museoon. Noh, edessä olivat sitten näyttelyn avajaiset. Päällä miulla oli yläosan lisäksi hieman polvien alapuolelle ulottuva hame ja jalassa ohuet mustat sukkikset. Tajusin tehneeni kunnon virhevalinnan sukkisten valkkaamisessa jo siinä vaiheessa, kun nousin autosta ulos museolla. Ne perkuleen hitulat eivät kestäneet sitten kahta minuuttia pitempään ylhäällä! Siinä sitten nyin ne ylöspäin ja suunnistin sisätiloihin. Koska tilaisuus alkoi syömisellä ja juomisella, kerkesin jo huokaista helpotuksesta. Voisin vain istuskella ja katsella meininkiä, välittämättä kurttuisista sukkahousuistani.

Kuinka väärässä olinkaan :D Syömisten ja juomisten jälkeen tuli "kiva" pikku yllätys; jouduin tepastelemaan yleisön eteen kukitettavaksi. Ja koko ajan tunsin, kun sukkikset valuu valumistaan! Pääsin sitten tilanteesta ja oli pakko tarkistaa, että miten pahasti sukkikset olivat valuneet, eivät onneksi kriittisen alas. Hävetti ihan kamalasti, koska oli varma, että nyt kaikki näkee kun miulla roikkuu sukkikset puolessa perseessä samalla kun otan vastaan jotain kukkia, hohooo :D Lienee sanomattakin selvää, että kyseiset riepaleet lensivät salamana roskiin kun pääsin kotiin...

Veera

hitsi, mä niin näen päässäni tilanteen, jossa nainen yrittää sipsuttaa tosi varovasti ja silti sukkahousut vaan valuu kohti nilkkoja! XD

Veera

mieti jos se olis pudonnut nilkkaan saakka. miten sellainen nostetaan silleen kevyellä humoristisella nokkeluudella säestettynä, niin kuin se olis muka normaalia eikä yhtään hävettäis. :D

Vierailija

Yläsasteikäisenä laitoin uimahalliin uuden uikkarin. Siinä oli tuubitoppimainen yläosa, ja niskalenkkinarut, jotka tosin lähtivät rintojen välistä niskaan. Jepjep. Narut piti ylhäällä keskiosan, mutta rintojen kohdalta uikkari valui alaspäin. Ja asiasta ensimmäisinä huomautti luokan pojat. Jep jep.

Veera

teini-iässä kaikki tissimokat oli ehkä vielä sata kertaa traagisempia kuin nykyään. Itsekin muistan muutamia juttuja yläasteajoilta jotka meinasivat saada mut vajoamaan maan alle.

HeliJ

Nauroin täällä vedet silmissä, kiitos osuvasta (ja oi niin tutusta ongelmasta eli rullasukkiksista kertovasta :) kirjoituksesta.

Oma nolo vaatetushetki oli ammoisella Tarton reissulla työporukassa. Tanssin tiimellyksessä ratkesi housut takasaumasta :( Siis ihan kunnolla takaa haaruun asti. Nolous... Onneksi mukana oli pitkä jakku, jolla saatoin tuon repeämisen peittää. Housut eivät olleet edes mitenkään erityisen tiukat, mutta eivät ilmeisesti pitäneet villistä tanssahtelustani.

Veera

se oli varmaan joku rangaistus, kun sellaista syntiä harrastit kuin tanssiminen. ;D

Itelle kävi niin nätisti aikoinaan tehtaassa töissä ollessani, että huomasin kesken työpäivän T-paitamallisen kauluspaitani sivusauman ratkenneen noin 30 sentin matkalta ja eihän sitä kesällä mitään aluspaitoja siellä alla pidetty. Yhtään en tiennyt kauan olin siinä rintsikan sivua vilautellut, mut kiireesti ryntäsin ettimään teippiä. Jotenkin mulla on hämärä muistikuva, ettei sitä mistään löytynyt ja päädyin parsimaan sen kammottavan reiän laastareilla, jotka eivät pysyneet paikallaan kovinkaan häävisti, mut joiden oli pakko vaan toimia päivän loppuun saakka, koska vaihtovaatteita mulla ei ollut.:D Sen jälkeen ei kyseinen paita päälleni eksynyt, vaan lensi roskiin. Tiiä sitten huomasiko asiaa kukaan muu, sillä kuittailuja en aiheesta saanut ja hyvä niin, sillä vähän vaan hävetti.;)

Vierailija

Kieltämättä tuli Bridget Jones mieleen! :))

Oma ihan pienen pieni moka sattui joskus 90-luvun helteisenä kesänä, kun oli ollut tosi lämmintä jo pitkään ja kävelin aamulla töihin silkkipaitapuserossa. Aamulla ilma tuntui vielä mukavan viileältä ja kuljin pää pystyssä tuulenvireestä nauttien... kunnes satuin vilkaisemaan alas päin ja ymmärsin, että osin mukava viileys saattoi johtua siitä, että napit oli auki niin, että toinen rinta oli tyylikkäästi esillä, liivit päällä mutta kuitenkin.

Veera

no mut alusvaatteiden vilautteluhan tuntuu olevan aina välillä ihan muodissakin ainakin jos on catwalkeihin uskomista. ;D

paitapuserot ja pienet napit joo.... kävin kaverin kanssa "kahvilla" joskus eräässä baarissa ja riisuin takin reippaasti heilauttaen kädet taakse ja rinnan kaarelle kuten tavallista. samalla aukesi koko rivi paitapuseron pieniä punaisia nappeja. ei ollut alustoppia. onneksi oli kaulaliina vielä puoliksi kaulassa, että sai peitettyä sen verran ettei ihan koko baari nähnyt, mitä humanistitytön paidan alla tapahtuu. moi mä oon hanska, taisitkin jo nähdä mun tissit?

Vierailija

Oli pakko nyt tulla fiilistelemään viime viikonloppua, koska nähtävästi en ole ainut nolo :D Elikkästä lauantai-iltana vietin ystäväni syntymäpäiviä sukkahousuissa ja mekossa ja tietenkin useamman siiderin noustua päähän, sitä ei jaksa turhaan vaivautua katsomaan, miten ne vaatteet menee vessassa käynnin jälkeen. Kotiin palattuani baarista ja riisuttuani pitkän puolipitkän takkini, joka peitti mekkoni kokonaan alleen, huomasin, että etupuolelta mekon reuna oli tungettuna sukkahousujen sisään tyylikkäästi. En ollut huomannut tätä bussimatkalla eikä varmaan kukaan muukaan ainakaan silloin, koska viimeisen kerran kävin vessassa mäkkärissä takki päällä eikä kukaan tietääkseni kurkistellut takkini alle. Mutta kun en piru vieköön muista tai siis en ole katsonut tarpeeksi monen sidukan jälkeen kertakaan, että miten vaatteet menevät vessasta poistumisen jälkeen. Nyt vain rukoilen, että tuo oli se ainut kerta, kun mekon reuna oli sukkahousujen sisässä ja luotan siihen, että kaverini olisivat ystävällisesti korjanneet vaatteitani, jos todella heiluin sukkiksen esillä :D

Huh, onneks en ole ainoa vaatemokailija!

s

Niitä sattumuksia on paljon!!! :) mm. olin kuvaamassa ystäväni häissä, kuten sinä asiakkaittesi ja minulla oli alushame vilkkunut koko kirkossa olo ajan (n.1h) n.20cm kaistaleen verran :) siellä sitten hyppinyt.. mutta ajattelin (itseäni lohduttaakseni) niin, että ehkä se päähuomio on kuitenkin ollut hääparissa ;)

Vierailija

mullekin on käynyt tää hyvin klassinen housujen retkahtaminen. tilanne oli kyl vähän erilainen ku muilla, leikittiin kavereitten kanssa sumopainijoita yläasteella ja heitin oikeen kunnolla haarat auki siihen alkuasennoks ja sitte kuulu vaa KRÄTS ja huomasin n. 15 cm mittasen reiän mun haaruissa. Allahan mulla oli talven vuoksi paloautonpunaset pitkikset. Kyllä hävetti.. :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram