Huhhuh! Viiden päivän mahtavaakin mahtavammalta kiertomatka-minilomalta palattu! Perjantai-illasta sunnuntai aamupäivään pidin Helsingissä hauskaa ensin kaksistaan Iinan kanssa  ja sitten koko Indiedays-porukan kanssa.

Lauantain ohjelmaan kuului ensin hieman töitä joidenkin ID-tyttöjen profiilikuvien kuvaamisen muodossa, mutta sekin oli niin naurun täyteistä ja mukavaa hommaa, ettei oikein edes työltä tuntunut, jos ei oteta huomioon seitsemältä heräämistä..

Päivää jatkettiin todella hedelmällisellä palaverilla, jonka jälkeen hengailtiin pari tuntia Uinon, Caseyn ja Iinan kanssa mun hotellihuoneessa illan rientoihin valmistautuen. Montako kertaa mä olen jo maininnut, että uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen on tässä blogitouhussa ehdottomasti parasta? Aika hiton monesti. Mutta sanon sen jälleen kerran, sillä se vaan on niiin totta.

Olin sitten tavaroita pakatessa unohtanut tyystin sellaiset reuhkani kannalta välttämättömät tarvikkeet kuin hiusten muotoilutuotteet. Ei siis ollut yhtään mitään tököttiä, jonka avulla hälyyttävän hirveän karvakasani olisi saanut edes hieman irti päästä. Mutta onneksi ihanainen Uino tarjoutui askartelemaan karvojeni kimpussa Iinan muotoilurautaa avuksi käyttäen ja karvahattuuni saatiin edes hieman kuohkeutta. Montako kertaa olen jo mahtanut mainita, että pitäisi vihdoin varata se kampaaja-aika? Hemmetin montaa kertaa.. :D

Skumpalle Salutorgetiin ja illalliselle Copas Y Tapasiin marssi sitten tämän näköinen mimmi, jonka Casey ystävällisesti ikuisti hotellimme Scandic Grand Marinan edustalla.

Jalkoja laiskotti edellisen illan korkkareillaseisoskelun jäljiltä siinä määrin, että päätin luottaa ballerinoihin. Siitäkin huolimatta, että kyllähän ne sääret vaan näyttäis melkoisesti uljaammilta huimilla koroilla jatkettuna. Mutta ihanasti ystävystyivät kyllä nuo ikivanhat ballerinani ja Tukholman laukkutuliainen, joten tykkäsin asusta kovasti vaikka olinkin ihan lyhyt tyyris tyllerö kaikkien koroilla keikkuneiden kollegoideni seassa.

Sunnuntaina paljettihamonen, ravintolat ja skumppa vaihtuivatkin sitten mukavuusvaatteisiin, sähköttömään sympaattiseen mökkiin pikkuisessa saaressa, hyttysmyrkyyn sekä grillimakkaraan, kun suuntasin viettämään laatuaikaa valokuvaajaporukassa.

Jos tuli blogitytsyjen kanssa naurettua itsensä kipeiksi, niin ei saaneet vatsalihakset kyllä yhtään armoa sunnuntain ja tiistain välisenä aikanakaan. Ihana parin päivän totaalinollaus ihan vaan perusasioiden äärellä. Syötiin, juotiin, saunottiin, naurettiin ja nukuttiin, ei yhtään mitään muuta. Tai no, makailin minä välillä auringossa laiturilla ja kuuntelin laineiden liplatusta ja tuulen suhinaa puissa samalla poutapilviä tuijotellen. Kauhian rankkaa oli se.

Voin ihan täysin liioittelematta ja valehtelematta sanoa, että oli paras viikonloppu (venytetty sellainen) naismuistiin. Ystävien seura, nauraminen ja pienessä määrissä jopa itkeminen oli kyllä sellaista terapiaa, etten parempaa keksi. Tällä positiivisella energialla mennään hienosti ainakin juhannukseen asti jolloin minulla alkaa sellainen ihana asia kuin loma! Ja sittenhän se onkin taas ihanaa arjen pakoilua kolmen viikon ajan. Eli juuri nyt olo on viimeaikoisiin normitunnelmiin verrattuna harvinaisen kepeä.

I'm happy! Toivottavasti sinäkin!

Kommentit (10)

Silja

Hei! Olen lukenut blogiasi jo pitkään, en edes muista kuinka kauan, mutta täytyy se olla 4 vuotta ainakin, ellei pidempäänkin. Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, koska oli vaan aivan pakko tulla kertomaan kuinka säteilevän kauniilta näytät näissä kuvissa! Ja nuo Ainon laittamat hiukset kruunaavat asun. En tiedä onko se täydellisen viikonlopun tuoma onnellisuus vai mikä näistä kuvista hohkaa, mutta näytät aivan erityisen hyvältä! Kiva kuulla, että olet taas onnellinen, toivottavasti onni jatkuu :)

nasu86

olen siljan kanssa samaa mieltä :) näytät onnelliselta!ihana asukin:) eikä sun hiukset näytä näissä kuvissa ainakaan parturia kaipaavan!

Aina kun näitä sun lyhyemmällä hameella varustettuja asukuvia katsoo kiinnittyy katse noihin upeisiin jalkoihin :) Olispa mullakin tuollaiset kintut!

Kuten muutkin ovat sanoneet kuvista oikein paistaa läpi iloisuus ja hyvä mieli.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram