Epätoivoisen kaupoissa ravaamisen sijaan, olen teettänyt lähes kaikki elämäni tärkeimpien tilanteiden asut ompelijalla. Suunnittelin itse mm. vanhojenpäiväpukuni, nahkaisen yo-asuni sekä mekon parhaan ystäväni häihin missä toimin kaasona. Niinpä myöskin tulevia häitä varten omien ideoiden ja opelijan yhdistäminen tuntuu ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta.

Löysin arkistojeni kätköistä kuvia vielä yhdestä todella tärkeätä virstanpylvästä varten teetetystä luomuksesta.

7v_mekko2

IMG_0762_1

Joulukuun 6. vuonna 1988 oli tärkeä päivä, koska silloin minä vihdoin täytin 7-vuotta. Se oli suunnattoman suuri juttu silläoli todella tympeää olla koulun aloittanut 6-vuotias, kun lähes kaikki luokkakaverit olivat jo oikeasti koululaisen iässä. Suuret olivat myös juhlat ainakin kotoa löytyneistä kuvista päätellen. Ainakin 15 mukulaa, jos en ihan väärin muista.

Ryhmäkuvissa minä istun oikeutetusti keskellä prinsessan tavoin persikkaunelmassani säteillen ja harvallaa hammasrivistölläni hymyillen. Tukka oli mallia polkka, mutta pentukarvaksi kutsuttu takatakku ei ollut vieläkään selvinnyt, ei vaikka olin jo iso tyttö.

Juhlissa tarjoiltiin perinteiden mukaisesti liikaa sokeria muodossa jos toisessakin ja se näkyi menossa. Vieraat olivat pukeutuneet juhlakalua huomattavasti hillitymmin ja huokailivat ihastuksesta nähdessään upean mekkoni ja siihen kuuluneen päähineen. Oli ihanaa tuntea olevensa ihan kuin oikea prinsessa!

IMG_0760_1

7v_mekko1

Mekon värin olin päättänyt itse, mutta muuten ompelijalle oli annettu vapaat kädet prinsessamekon toteutukseen. Ja upeahan siitä tuli, ainakin 80-luvun lopun mittapuulla. Tästä upeudesta ei Dynastian meininkiä uupunut! Satiinin kiilto, kellohelma, puhvihihat, ruusut, tyllikoristeinen päähine, kaikki löytyy. (tuo helmin, kukkasin ja tyllein koristeltu härpäke joka tuossa roikkuu, on tosiaan se hiusklipsulla kiinnitettävä päähine, ei mikään omituinen kasa mekon etumuksessa). Ei tosiaan puuttunut härpäkettä ja yksityiskohtia.

Ehkä tuolla mekolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en kaipaa häihini mitään kuorrutettua prinsessaunelmaa, olenhan jo kerran saanut pukeutua oikeaan prinsessa-asuun. :)

Kommentit (18)

Vierailija

Siis kertakaikkiaan! En ole, syystä tai toisesta, aiemmin törmännyt noihin kuviin yo- ja vanhojen tanssi -puvustasi, mutta siis VAU! Varsinkin tuo yo-mekko iskee kuin metrinen halko.

Veera

joo, itsekin tyykkään siitä yo-asusta edelleen vaikka siitä on jo 10 vuotta.

Vierailija

Kylläpä tuli Sue Ellenit tuosta mekosta mieleen!

Mutta aikanaan varmasti aivan mahtava mekko. Mitähän nykypäivän koululaistytöt moisesta sanoisivat... ;)

Vanhojenpäivän kuvastasi tuli mieleen minullekin, että 12 vuotta sitten tosiaan haettiin inspiraatio mekkoon, tai jopa koko tyyli, menneiltä vuosikymmeniltä, jopa vuosisadoilta. Oma mekkoni vuonna 1999 oli 1500-luvun tyylin mukaan tehty ja sen toteuttivat teatteripuvustajiksi opiskelleet tytöt.

Mieheni, joka juhli vanhoja minua 4 vuotta aiemmin, kertoi, että heidän aikana pukeuduttiin oikeasti vanhoihin vaatteisiin tai kaivettiin mummmojen mekot ja pappojen takit kaapeista. Lisäksi värjättiin hiuksetkin harmaiksi ja meikattiin ryppyjä kasvoihin! Ei siis mitään vintage-fiilistelyä vaan oikeasti vanhalta näyttämistä :D

Itsekin pohdin hääpuvun teettämistä, mutta onneksi satuin löytämään oman tyylisen puvun valmiina. Tosin pikkuisen sitäkin muokattiin eli ommeltiin niskalenkki jotta mallista saatiin halterneck (mikään ei ole pöhkömmän näköistä kuin olkaimetonta mekkoaan koko ajan ylös kiskova morsian) ja helmasta napsastiin hieman laahusta lyhemmäksi (pitäähän häissä voida tanssia!).

Toivotaan, että saat oman tyylisi mukaisen unelmien hääpuvun! Odotan innolla sen näkemistä! Joko teillä on hääpäivä päätettynä?

Veera

juu, mun aikana ainakin kaikilla tytöillä oli nimenomaan jonkun aikakauden puku. Nykyäänhän se on ihan perus iltapukumeininkiä.

Ja olen muuten samaa mieltä noista pukuaan kiskovista morsiamista! :D

Hahaa, tuo on sitä 80-lukua todellakin :D Kuvia katsellessa tuli mieleen että itselläkin on ollut vastaavanlainen, juurikin samanvärinen prinsessamekko :) Kaulassakin roikkui joku valkoinen kaulus ja monta röyhelökerrosta.. Siinä oli yllinkyllin prinsessamaisuutta :)

Veera

oo, kaulukset! Mullakin oli vaikka kuinka monta juhlamekkoa jollain pitsikauluksilla. Ja niitä kauluksia oli sellaisia irtonaisiakin, että saattoi laittaa mekon kuin mekon päälle. :D

Maddaleena

Tärkeä tiedote:

Kutsukortissa luki: Pojille kravatti.

Yksi peni herravieras oli kompastua pitkään kravattiinsa. Juhlat olivat ikimuistettavat, samoin kuin viimeiset lastenjuhlasi 18v. päiväsi aattona.

Vierailija

voi että miten suloinen mekko! voin kuvitella kuinka onnellisena olet tuota pitänyt, kukapa pikkutyttö ei: )

Veera

sitä tuli epätoivoisesti soviteltua vielä pitkään senkin jälkeen vaikka se oli jo pieneksi käynyt. Ja koskaan en antanut lupaa laittaa tuota mekkoa kiertoon, kun halusin sen säästää itselläni. :)

Vierailija

Eksyin toisen blogin kautta tänne ja voin sanoa, että oli kiva eksyä. Kiva ja rempseä blogi sinulla! :)

Keksin heti kysymyksen koskien tuolla aiemmin kehumaasi Nveyn peiteainetta. Onko se tuote Eco Erase peitevoide napissa? Kiinnostuin, koska näppyongelmaa on, ja ekosertifiointi olisi iso plussa. :)

Vierailija

Muuta en tosiaan noista synttäreistä muista kuin tuon sinun mekon! Omat kamppeet on todellakin unohtunut aika päiviä sitten :) t:piia

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram