Ihana viikonloppu takana! Ei ole tullut paljoa koneella nyhvötettyä, kun on ollut kaikenlaista kivaa menoa ja puuhaa. Sen verran olen kuitenkin blogissa vieraillut, että olen ehtinyt lukea kaikki edelliseen postaukseen tulleet ihanat kommentit. Kiitos kaikille tsemppaamisesta ja vertaistuesta. Lohduttaa tietää, ettei ole pulmiensa kanssa yksin. :)

Tänään on luvassa vielä pukeutumiseen liittyvää postausta illemmalla kun saan valokuvaajani paikalle. Sitä ennen kuitenkin hieman viikonlopun touhuja ja tunnelmia.

Mahtava ja voimauttava viikonloppu sisälsi mm. seuraavia asioita:

Ihanan Encen seuraa iltana jos toisenakin.

Osallistuin perjantaina Encen järkkäämille Tuksu-etkoille, mutta en houkutteluista huolimatta lähtenyt muiden mukaan katsomaan Tukiaisen siskosten esiintymistä baariin. Pelkäsin mielenterveyteni puolesta.

Uuteen viitta-/shaalihässäkkään tutustumista

Käydessäni muutama viikko sitten kotikotona, löysin mamman varastoista Marja Kurjen luonnonvalkoisen villashaalin. Koska valkoinen ei kuitenkaan ole ihan mun juttu, lupasi äitee värjätä sen minulle. Uudeksi väriksi valitsin tumman ruskean. Onneksi mamma ei kuitenkaan ehtinyt pistää väripataa liedelle, sillä äidin kaverin kirppiskasasta sattui löytymään tasan sama shaali vielä ihanamman värisenä. Äiti vaihtoi sen shaalin ylimääräiseksi jääneellä peilillä, kun sellainen taas oli ystävättären hankintalistalla. Kätevää. Se valkoinen shaali puolestaan matkaa nyt kirppikselle.

Viime viikolla postitse luokseni matkannut tumman viininpunainen, priimakuntoinen shaali on 100 % merinovillaa ja aivan hurmaavan pehmeän ja lämpöinen. Mitään muuta vikaa ihanuudessa ei sitten olekaan kuin että mä näytän sen kanssa ihan Taikaviitalta. :D Mut ihanaihanaihana se on silti.

Pärekorin heiton MM -kisojen seuraamista

Lauantaina vietettiin Porin päivää joten kaupungilla tapahtui yhtä jos toistakin. Pärekorin heiton MM -kilpailut keräsivät torille huimasti yleisöä ja huimien pitkälle kantaneiden kiskaisuiden lisäksi kisassa nähtiin myös monta heittoa jotka eivät ihan osuneet sektorille. Noita heittoja seurasi aina selostajan kova "varokaa!!!" karjaisu pärekorin tipahtaessa milloin mihinkin päin yleisömerta. Eli viihdettä ja vaarantunnetta samassa paketissa. Pakko tykätä.

Tässä näyte naisten maailmanennätystä (14,99 m) halussaan pitävän tamperelaisen Helmi Hopun heittotekniikasta. Viime vuoden maailmanmestari joutui tällä kertaa taipumaan porilaisen painonnostaja Anna Everin edessä ja tyytymään hopeaan. Katselin kisaa Hopun siskon vieressä ja kertoi minulle ME-naisen hallitsevan monta muutakin heittolajia. Helmi kuulema kiertää kisoja Eurooppaa myöten ja viskoo mm. moukaria, keihästä, kiekkoa ja saapasta. Kas siinä vasta mamma!

Juttukeikalla ollut Satakunnan Kansan toimittaja Anna-Mari Vuollet taas tempaisi omaksi yllätyksekseen töiden ohessa koppaa siihen malliin, että kotiinviemisinä oli pronssinen pokaali. Tämä kilpailija kiinnitti huomioni erityisesti kilpasiskoistaan erottuvalla heittoasulla. Anna-Mari arvelikin korkosaappaista olleen heittäessä jopa apua, mutta hame kuulema tuppasi hieman ikävästi kiipeämään leveää heittoasentoa hakiessa. Mutta mitäs pienistä, sillä tyyli ennen kaikkea. Niin että kuka vielä väittää, ettei urheilla voi  muuta kuin verkkareissa?! :D

Muutama maukas juoma lähibaarin tiskillä

Ei ole kunnon siiderin voittanutta. En yleensä koske päärynäsiidereihin vaan pysyttelen turvallisessa omenassa, mutta tämä luomu päärynäsiideri pääsi yllättämään ilosiesti. Voiton lauantaina maistelemistani juomista vei kuitenkin Henry Westons vintage joka toimii aina vaan. Eikä varmasti vähiten 8,2 alkoholiprosenttinsa ansiosta.

Uudet räyheän punaiset farkut

Kaksikymppiä Lindexillä kustantaneet pöksyt paljastuivat kuitenkin hieman vikatikiksi sillä vielä sovittaminen ei paljastanut niiden todellista luonnetta, vaan ongelmat ilmenivät vasta kunnon käytössä. Housut ovat malliltaan sellaiset perseenpaljastajat, että huhhuh. Jos käyttäisin stringejä ja sentiiäkään lyhyempiä paitoja, niin olis kuule sellainen whale tale esillä että.. Farkut ovat siis melko matalat ja jotenkin vielä yhdessä oman ahterini kanssa muodostavat erityisen pelottavan parivaljakon. Pitänee testailla vielä vyön kanssa (en kyllä yhtään tykkää vöistä), mutta jos ei homma yhtään parane, niin joutuvat kyllä kiertoon. Onneksi eivät maksaneet maltaita.

Porkka Playboysin keikka torilla

Jos et vielä koskaan ole kuullut PP:n musisointia, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos sattuvat omalle paikkakunnallesi. Poikien soitinrepertuaariin kuuluu kitaran ja mandoliinin lisäksi mm. jesarilla paikattu pikku haitari ja nuo kuvassa näkyvät matkalaukkurumut joiden soundin salaisuus oli ainakin tänä viikonloppuna Pirkka paperikassi. Soittimet vaihtuvat poikien käsissä lennosta ja biisit esitetään moniäänisesti ja uskomattomalla draivilla. Jos bändin ohjelmistoon kuuluu mm. Pokemon, Pandoran Trust Me, Iron Maidenin Run to the hills ja Motörheadin Ace of Spades niin voiko sitä nyt olla viihtymättä? No ei tasan voi.

Aito Porilainen Porin torilla

Sain Satakunnan Kansassa olleesta porilaisuustestistä hävettävän huonot pisteet (26/100) kymmenestä täällä vietetystä vuodesta huolimatta. Päätin siia lauantaina alkaa hankkimaan lisäpisteitä ja nappasin välipalaksi aidon porilaisen ihan vain kuullakseni murulta hetken päästä, että eihän se porilainen edes ollut testissä mukana, vaan ruoan puolesta pisteen olisi saanut vaikkapa Ojalan lihapiirakasta tai Porin päivän ohrakryynivellistä. Eli ei tullut pistettä, mutta maistui se silti. Ja tuli sitä kuuluisaa Ojalan lihistäkin sitten maisteltua murulta. Tykkäsin enempi porilaisesta.

Herkkujen hankintaa torilta

Näitä uljaita kurpitsoja en sentään kotiini kantanut, mutta paikallisista omenoista olisi tänään tarkoitus pyöräyttää piirakka ja lauantaina ostetut British Fudge Companyn herkutkin odottavat vielä syöjäänsä.

Ihania hetkiä hurmaavien pikkukissojen kanssa

Olen aina ollut allerginen kissoille ja olinkin tähän mennessä pidellyt pientä kissan pentua sylissäni vain yhden ainoan kerran ja sekin ihanuus loppui hengenahdistukseen. Lauantaina tapahtui kuitenkin jotakin varsin ihmeellistä, sillä vietin Encen uusien tulokkaiden Kasetin ja Nestuukin seurassa monta tuntia oirehtimatta lainkaan. Ei siis mitään, ei kutinaa, ei silmien turpoamista, ei hengen ahdistusta, ei mitään. Johtui varmaan tasaisesta allergialääkkeiden nauttimisesta viime päivinä.

Aikomus ei ole suinkaan alkaa uhmaamaan terveyttään toistuvasti, mutta täytyy sanoa, että noiden pienten söpöläisten kanssa peuhaaminen olisi ollut jopa pienen oireilun arvoista, niin onnelliseksi minä itseni tunsin pieni kehräävä kerä sylissäni.

Herkistymistä  paikallisessa nähtävyydessä

No sain minä sitten yhden porilaisuuspisteenkin viikonloppuna hankittua, kun vierailimme eilen murun kanssa kuuluisassa Juseliuksen mausoleumissa. En tajua miten en ollut vielä kymmenen vuoden aikana tajunnut käydä katsomassa tuota koskettavaa ja upeaa paikkaa. Kyseessä on siis teollisuusmies Fritz Arthur Juseliuksen 11-vuotiaana kuolleelle Sigrid-tyttärelleen 1800 ja 1900 -lukujen taitteessa rakennuttama viimeinen leposija.

Mausoleumia koristavat upeat freskot jotka maalasi alunperin itse Akseli Gallen-Kallela. Freskojen touhouduttua tulipalossa 1931 maalasi Gallen-Kallelan poika Jorma ne uusiksi isänsä tarkkojen luonnosten pohjalta. Mausoleum on täynnä upeita yksityiskohtia ja maalaukset sisältävät runsaasti erilaista symboliikkaa. Sigridin lisäksi mausoleumissa lepää balsamoituna myös itse Isä Juselius tinasta valmistetussa sarkofagissaan.

Rakennuksen kauneus, rauha ja tarina saivat ainakin minut todella vaikuttuneeksi. Sisälläni kulkivat kymmenet kylmät väreet kun katselin Sigridin päivänkakkaraveistoksin ympäröityä sarkofagia ja kuvittelin mielessäni hänen surusta suunniltaan olleen isänsä suunnittelemassa tätä arvokasta muistomerkkiä tyttärelleen. Herra Juseliuksen kärsimys ei loppunut tyttären kuolemaan, sillä toinen lapsi oli kuollut jo pienenä vauvana ja myöhemmin Fritz Arthur menetti vielä kaksi vaimoaan syövälle. Heidät on haudatu mausoleumin pihamaale.

Jos satut joskus reissuillasi tänne Poriin, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan tuolla Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa mausoleumissa. Ja kaikki porialiset jotka eivät vielä ole paikassa käyneet, niin hop hop!

Viimeisten muuttolaatikoiden purkua

Jipii!! Vuhdoin sain kirjoja pursunneet muuttolaatikot tyhjennettyä, sillä kuvassa näkyvä vaha kirjahylly muutti eilen vierashuoneeseemme. Hylly löytyi huuto.netistä hintaan 6 €! Tai no, en suostunut ottamaan myyjältä vaihtorahaa takaisin vaan masoin hyväkuntoisesta ihanuudesta innoissani kokonaisen kympin. Hurja hinta. :D

Hyllyn musta taustalevy on melkoisen nuhraantunut hyllyn ollessa muutoin varsin oivassa kunnossa. Laitettiin kuitenkin tausta toistaiseksi paikoilleen ja nyt pohdin sitten uudistaisinko taustan vetämällä pintaan kerroksen mustaa spraymaalia vai heittäytyisinkö astetta villimmäksi ja etsisin hyllyn piristeeksi jonkin kivan tapetin jolla taustan voisi päällystää. Tämä jää vielä nähtäväksi. Toistaiseksi iloitsen iha vaan siitä, että kirjat ovt laatikoiden sijaan hyllyssä!

Sellaista siis tänne. Nyt jatkan vielä yhden vapaapäivän viettoa mm. pyykkäillen ja survoen lisää tavaraa kirjahyllyn kitusiin!

Kommentit (11)

Vierailija

Minulla oli vakaa aikomus mennä käymään pitkästä aikaa Juseliuksen mausoleumissa, mutta ei sitten tullut mentyä tänäkään Porin päivänä.

Voih, Ojalan lihapiirakka. Pitäis varmaan taas seuraavaksi Poriin tullessani maistaa onko aika kullannut muistot, vai onko se oikeasti hyvää. :) En muista koska olen viimeksi syönyt.

Harmi kun en huomannut tuota Pori-visaa. Olisi ollut kiva kokeilla Porista 13 vuotta sitten pois muuttaneena vieläkö syntyperäinen porilainen olisi pärjännyt. :)

Sattui muuten silmiini Airion ikkunassa ihan sinunnäköisesi kakkulapio: korkokenkä. :)

Vierailija

Testi löytyi näköjään netistäkin. :) Aika paljon sai pisteitä sillä että "oletko joskus". :D Tulos: "Olet 46-prosenttisesti porilainen."

oma porilaisuusprosenttini on 44 - ihan yllättävänkin iso :-D tosin osaan kyselyn asioista alaikäisellä ei oo ollut vielä paljoa mahdollisuuttakaan ;-)

Mimmi

Olipa kiva lukea Porista ja Porinpäivästä täällä! Itse olen sieltä kotoisin mutta nykyisin asun pk-seudulla. Tasaisin väliajoin kaipaan sinne takaisin, juuret ja sydän siellä. Kuitenkin työt ym.pitää minut tällä.

Martina

Älä välitä, olen lähestulkoon paljasjalkainen porilainen, ja prosenttini on 29 :D

Terhi

Oivoi.. mulle olis kelvannu luonnonvalkoinen shaali...

Vaikka olenkin tuhannen töhelö ja sotkisin sen kuitenkin :D

Hienoa, että näytät olemaan toipumaan päin.

Apuli

Nami, Ojalan lihistä tuli täältä nykyisiltä sijoilta Varsinais-Suomesta kova ikävä! Juseliuskin on tuttu tyyppi, tehtiin sinne ala-asteella joka vuosi luokkaretki. ;) Täytyy varmaan ens viikonloppuna lähteä moikkaan äippää, iskää ja siskoa sinne kun iski nyt tosiaan ikävä. Kiitos tositosikivasta blogista! :)

Heli

33-prosenttisesti porilainen. Aika hyvin, kun olen muuttanut muualle 20v sitten ja kotoisin olen naapurikunnasta, en Porista. Ojalan lihapiirakat ja porilaisetkin ovat ihan maistuvia, mutta varsinaisesti minua alkoi himottaa ohrakryynivelli. Siitä tulee ihan lapsuusajat mieleen. Pari nahkiaistakin voisi maistua pitkästä aikaa :)

Sanna

Ihana hylly! Oon niin kade! Oon tuommosta ettinyt jo kauan, ja hintakin on ollu sulla enemmän ku kohdallaan.

Vierailija

Heh, 38-prosenttisesti porilainen. Tosin syntyjäni olen siitä naapurikunnasta, ja itse asuin Porissa vain vuoden 90-luvun lopussa. Mökki kuitenkin löytyy sieltä vielä ja toivoisin joskus sinne muuttavanikin.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram