Mä olen melkoinen takinkääntäjä ja sanojeni syöjä mitä tulee pukeutumiseen ja hankintoihin. En usko enää itsekään mihinkään mitä blogissani julistan. Esimerkiksi reilu viikko sitten kirjoitin näin: Kesällä hankitut vaatekaapin väripilkut, kuten oranssit topit tuntuvat nyt vain kaukaiselta muistolta. Taivaan pikkuhiljaa tummuessa ja tuulen puhaltaessa hieman viileämmin tuntuu turvalliselta kietoutua tuttun mustaan. Siis joo, tuntuu turvalliselta kietoutua mustaan, mutta keskellä Stockmannin naistenosastoa lahjakortin poltellessa lompakossa minä sen tajusin, ei mun tarvitse hylätä niitä väripilkkujakaan!

Ja mikä oli se vaate, joka sai minut ymmärtämään, että myös syksyn viimaan ja talven tuiskuihin sopiva lämmin villavaate voi olla muutakin kuin mustaa ja harmaata?

neule/Whyred, mekko/mamman vanha, nahkarotsi/Saki, laukku/Alternative, hattu/Pieces, bikerit/Clou, ristikoru/Antti Asplund

Whyredin ohut merinovillaneule vangitsi katseeni juuri sillä oikealla, loistavasti itselleni sopivalla oranssinpunaisella sävyllä. Tämä kaunis väri yhdessä hohtavan smaagdinvihreän kanssa ovat hyvin vahvasti esillä Whyredin tämän talven vaatteissa. Kiinnitin väreihin huomiota jo Whyredin tammikuisessa näytöksessä Tukholmassa, mutta en todellakaan silloin vielä osannut kuvitella itseäni pirteässä oranssissa. Mutta niin se mieli muuttuu. Tämä neule tuo auringon talven pimeimpiinkin päiviin.

Neuletta ei ollut pilattu edes kammottavalla hinnalla, vaan se irtosi piirun alle satasella. Minulla oli lahjakortissa saldoa n. 85 € enkä joutunut pulittamaan puserosta itse kuin vajaan kympin. Olen siis todella iloinen uuden väripilkun omistaja. Olenkin ehtinyt tunustaa väriä jo useita kertoja viikon aikana ja asukuviakin tästä on luvassa varmasti lisää.

Tänään väritin neuleella mamman kesäisen maksimekon astetta lämpimämmäksi syysasuksi. Mekossa aiemmin vallinnut muumien mörkö -fiiliskin talttui kummasti kun yläosa muuttui. Ja sen lisäksi, että mieli on muuttunut hieman noiden värien suhteen, niin on ne ajatukset saaneet uuden suunnan näköjään noiden pitkien helmojenkin suhteen. Koskaan ei siis pitäisi sanoa ei koskaan. (mutta sanon silti:  oon ihan varma, etten koskaan opi puhumaan ruotsia, en koskaan aio sisustaa kotiani millään sinisellä, en koskaan pukeudu raidalliseen poolopaitaan, enkä koskaan opettele juomaan kahvia. Nih. Oon tosi kapinallinen)

 

Alla vielä muutamia ottamiani kuvia Whyredin tammikuisesta näytöksestä Tukholman muotiviikoilta. Valitsin tähän juurikin sellaisia asuja joissa näkyy noita kauniita punaisen, oranssin ja korallin sävyjä. Näin sinisen vihaajana ihan hävettää sanoa, että tuo toisessa kuvassa näkyvä tiilenpunaisen ja sinisen yhdistelmä näyttää aika hämmästyttävän hyvältä. (toisiko joku minulle kuumemittarin!)

Whyredin AW-mallistosta aiemmin postaamani kuvat olivat lähinnä tummemmanpuhuvista asuista. Kuvat löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram