Tämä viikko on melkoista hullunmyllyä, eivätkä kaikki suunnitelmissa olevat blogipostaukset siis oikein löydä aikaa päästäkseen tänne saakka. Viikonloppuna on nimittäin luvassa mun kolmas ja toiseksi viimeinen näyttö ja arvatkaa vaan kenellä on vielä portfolion kasaus ja näytön ennakkotehtävät kesken!! Ahdistaa ja stressaa ja kaikkee.

98% ajasta valokuvaaminen tuntuu maailman tympeimmältä hommalta ja lähes kaikki kuvat näyttää ihan karmivalta sonnalta. Eilen photoshoppasin studiolla ilta yhdeksään ja tänään rääkkäsin itseäni kymmeneen saakka. Seuraavat illat menee varmaan samaan malliin, ja kuvien lisäksi kesken on myös kirjalliset tehtävät. Tulee kuolema!

Mutta onneksi väliin mahtuu silloin tällöin myös ilonpilkahduksia. Tänään oli nimittäin ohjelmassa kuvata muutamia mamman neuleita ja sain mallikseni niin älyttömän mukavan ja iloisen tytön, että kuvaussessiosta tuli suunnattoman hauska. Nauraa kikatettiin molemmille pari elinvuotta lisää.

Ja koska asiakas,jolle kuvat menee, on oma äiti, en kokenut paniikinomaista ja ahdistavaa onnistumisen pakkoa , vaan saatoin ottaa rennosti. (siis toki pitää saada hyvät kuvat, mutta äiti on mun äiti eikä hylkää vaikka tuliskin huonoja kuvia :D)Sellaista mä olen kaivannutkin, jotain kuvausilon pientä esiintymää kaiken pakkopuurtamisen välissä.

Vaikka kuvaukset olivatkin täynnä naurua, niin jaan siltikin kanssanne yhden vakavan ruudun. Alina-huivi yhdessä mallin silmien kanssa olivat kuin tehty pientä lähes puolivahingossa syntynyttä Steve McCurry -pastissia varten. Yksinkertaisuus on  usein todella kaunista, myös valokuvissa.

alina_mccurry

Taisin jo aiemmassa Alina-huivi -postauksessa kertoa kuinka paljon tuota huivia rakastan, mutta kun se  vaan on  niin I-HA-NA! Ja mamma lupasi loihtia samanmoisen minulle mustana jahka saan aikaiseksi tilata langat. Mahtavuutta. Ja neulojille muistutuksena, huivin ohjetta on edelleen saatavilla. Linkin huivin ohjeen ostoon löydät Alina-postauksen lopusta.

Ja nyt te kaikki siellä, olisitteko ihania, ja pistäisitte kaikki peukut pystyyn, jotta mä saisin jälleen kerran kouluhommani ajoissa kasaan ja pääsisisin vielä näytöstäkin läpi! Siihen nimittäin  tarvitaan kaiken puurtamisen lisäksi hieman onnea ja kenties ihmettäkin. :D

Kommentit (10)

TODELLA magee kuva! Tuli kyllä McCurry mieleen ennen kuin ehdin lukea tekstiäkään.

Ja tsemppiä, aivan valtavasti. Itse tässä just opinnäytetyötä aloittavana oon jo nyt törkeässä stressissä - en osaa ees kuvitella sun fiiliksiä. Tämä viikko enää sulla jäljellä, you can do it!

Veera

ei kun sitten on vielä neljä viikkoa! Joulukuussa vielä viimeinen näyttö ja siihen on vielä taas kauheet kasat tehtäviä. :P

Tsemppiä sullekin pusertamiseen. Opinnäytetyöt on ällöjä, mut kyllä niistä selviää. :)

nasu86

Paljon onnea ja jaksamista lopputyöhön!!

se menee varmasti hyvin älä stressaa blogin takia me pidetään sulle peukkuja ja ymmärretään jos sulla on muutakin elämää =)

meet läpi vaikka harmaan kiven jos vaan haluat..tai sen kuvan oon susta saanu=)suoriudut kunnialla oon varma siitä!!

kohta auton nokka kohti luviaa ja vihdoin sinne paturiin =D

nasu86

kiitos=) tietkö nyt tarttee perua puheeni...mua vois sanoo blondiksi=) yllättävä valinta mut kyl se vaan toimii =)

Veera

juurikin siihen kuvaan minä viittasinkin tuolla McCurry pastissilla. ü

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram