Työkaverini, eräs toimittaja, kertoi kuinka hän oli jokunen vuosi sitten haastatellut yhtä naispuolista ministeriämme ja huomannut jo haastattelun aikana, että rouvalla on huulipunaa hampaissa. Mies mietti pitäisikö asiasta sanoa, mutta ei ollut tohtinut. Haatattelun jälkeen ministeri hyppäsi virkakiesinsä takapenkille kiitäkseen pikapikaa pitämään tiedotustilaisuutta.

Toimittaja ei missään kohtaa kehdannut ottaa puheeksi ministerin puhuessa ja hymyillessä selkeästi näkyvää huulipunatöheröä ja jäi kuulema asiaa jälkeenpäin harmittelemaan. Että olisko kuitenkin pitänyt? Mahtoiko nyt ministeri mennä televisiokameroiden eteen saakka huulipunat edelleen hampaissaan? Vai ehtikö hän kenties vilkaista peiliin matkalla, tai huomaisiko vaikkapa avustaja asian?

Koska, kenelle, ja missä tilanteessa tulisi toiselle ihmiselle huomauttaa selkeästi tahattomista virheistä ulkoisessa olemuksessa? Kaverille toki on helppo heittää, että "sulla roikkuu sukkahousut lahkeesta" (mulle on käynyt näin parikin kertaa, ei ole ollut kaveria likellä..) tai "pyyhipä kuule huulipunat hampaistas". Mutta mitenkäs sitten toimia kun kyseessä on vieraampi ihminen?

Itse olen käynyt vaivihkaa kusikaamassa kosmetiikkaosaston hyllyjen välissä käyskennelle tytölle, että "hei, aattelin vaan et haluasit ehkä tietää.. sun housut on ratkenneet persauksesta". Tytön ilme venähti ja ja kädellä takamustaan hapuillessa hän kysyi kauhuissaan, että "miten pahasti?". "No silleen, että tiedän sulla olevan pilkulliset pikkuhousut", vastasin ja poistuin takavasemmalle. Tyttö jäi pyörimään hämmentyneenä etsien katseellaan pakotietä.

Mietin jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää kertomatta. Olisko tytölle ollut helpompaa humputella kauppareissunsa huoletta pikkupöksyt vilkkuen asiasta mitään tietämättä? Kun asian olisi huomannut vasta kotona riisuntuessa, olisi ollut jo myöhäistä hävetä vilautteluaan. Nyt asian valjettua hänelle Sokoksen kosmetiikkaosastolla hän todennäköisesti ahdistui ja kotimatka oli täynnä perseen peittely-yrityksiä ja pelkoa siitä, että ihmiset huomaavat.

Itse olen kymmenet kerrat näyttänyt suttuiselta pandalta kuvauksissa ja niiden jälkeen ja huomannut levinneet meikit vasta asiakkaan poistuttua paikalta. Hyvin harvoin kukaan asiasta huomautti. Riittävän monta kertaa töhrysilmäiseen peilikuvaan törmättyäni päätin minimoida riskit ja lakkasin käyttämästä silmämeikkiä töissä.

Olen bussissa istuessani huomannut lahkeestani roikkuvan sukkahousut ja olin siinä kohtaa jo paluumatkalla asioinneiltani. Olen varma, että jonkun on täytynyt asia huomata, mutta kukaan ei kertonut. Olen saanut ihan rauhassa hiippaila sairaalan käytäviä ja käydä lääkärin vastaanotolla sukkahousumytyn kurkistellessa lahkeesta.

Olen myös kävellyt täpötäyden ravintolasalin läpi upouudessa hameessa ja korkokengissä miettien parin viinipullon tuomalla itsevarmuudella, että "hitto mä oon hyvännäköinen bööna ja kaikki kattoo mua". Syy selvisi naistenhuoneessa, lyhyen hameeni alustyllit olivat istuessa tarttuneet napakasti sukkahousuihin, ja vielä todella ylös, ja näin ollen kävelin siis ravintolasalin läpi stringipeppu 15 denierin sukkahousujen alta paistaen.

Vessasta palasi huomattavasti menomatkaa nöyrempi nainen. Tuossa tilanteessa olin kuitenkin oikeastaan iloinen, ettei kukaan pysäyttänyt minua matkalla ja valaissut hanurini näkyvän kaikelle kansalle, sillä en olisi halunnut punastella ja romahtaa häpeästä ihmisten nähden. Sillä perseen ne olisivät jo ehtineet kuitenkin nähdä.


Niin kuin työkaverini jäi katumaan sitä, ettei kertonut ministerille huulipunasta hampaissa, on itseänikin jäänyt yksi tapaus kaduttamaan. Muutama kesä sitten edelläni pankkiautomaattijonossa oli nuori nainen jonka olkalaukku oli hinannut hameen toiselta puolen lähes vyotärölle saakka ja takamus oli enemmän kuin hyvin esillä.

Odotin koko ajan, että tytön vierellä ollut kaveri olisi huomannut asian ja nykäissyt hameen pakaran peitoksi. Sitten mulla soi puhelin, enkä siis itse ehtinyt avaamaan suutani. Nostin rahat automaatista puhelin korvallani ja kun käännyin, näin tyttöjen kävelevän kaupungin keskellä olevan aukion poikki, hametytön pyllyn edelleen ollessa paljaana. Aukion laidat olivat täynnä terasseilla istuvaa kansaa, eikä asia varmasti jäänyt heiltä huomaamatta. Perään ei kuitenkaan enää kannattanut juosta. Olisin saavuttanut heidät juuri parahiksi niiden satojen ihmisten edessä.

Asialla on siis tässäkin kohtaa kaksi puolta. Onko pikkuhousujen kaulukseen tarttuneesta mekonhelmasta kertominen ihmisen nolaamista muiden edessä vai pelastaako se hänet suuremmalta häpeältä? Aika hyvä nyrkkisääntö taitaa olla, että toimi tässäkin niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.

Omalla kohdallani toive on, että perseen vilkkumisesta, huulipunatahrasta hampaissa, lahkeeseen tarttuneesta terveyssiteestä (ei oo käyny mulle, luojan kiitos..) tai muusta epäilyttävästä tulisi joku ystävällisesti kertomaan, mutta mielellään suht huomaamattomasti hihasta nykäisten ja ehkä jossain nurkan takana. Ei niin, että huutaa juhlissa salin toiselta puolen kaikkien huomion kiinnittäen, että "hei, Veera, sulta muuten näkyy alkkarit!". Siten se ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta.

Miten itse toimit? Tai miten toivot omalla kohdallasi toimittavan? Onko meheviä tarinoita omasta elämästä?

 

Kommentit (23)

Heini

Olen itse monet kerrat kertonut tuntemattomille ihmisille jostain "noloista" tilanteista mm. Olimme Arctic Nutritionin konferenssissa & eräällä naisella paita liputti niin ettei keneltäkään jäänyt huomaamatta, mietin hetken kehtaanko sanoa. Lopulta sanoin anteeksi ja käänsin lapun paidan alle piiloon. Olen myös leidien vessassa tokaissut kenkiin tarttuneisiin vessapapruihin Helsinginkin keskustassakin.. Välillä pohtii asiaa, että kehtaako mut itsekin toivon samaa huomaavaisuutta muilta!

Sanjana

Miulle tuli joku sanomaan viime talvena koulun ruokailussa hiljaa ja vaivihkaa, että hame on hinautunu ylös ku istuin tuolissa. Kiitin, nolottihan se ja silleen, mutta en ollut kauaa istunut ja mukavampi oli istua kun tiesi että ei vilkkunut mitään (ja tätä seurasi vainoharha hameen asennosta istualteen :D). Ja monet kerrat oon ite huomannu kävelleeni hame korvissa, kun laukku on kiskonut sen ylös. Se toki hävettää, mutta ehkä se ite huomaaminen on helpompaa kun että joku tulee sanomaan..

Pitäisi varmaan opetella itsekin sanomaan asiasta huomaamattomasti, niin että kummallekaan ei jää paha mieli tilanteesta. Harvoin kehtaan huomauttaa tuntemattomille, tutuille kyllä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Toisaalta jos on liikkeellä yksin ja sit kesken kaiken huomaa vaikkapa sen paljaana vilkkuvan takamuksen hameen noustua, niin joutuu vaan yksin päässän noloilemaan, mutta jos siitä joku tulee kertomaan, niin sen tilanteen voi jotenkin vaikka nauraa siinä yhdessä sen toisen tyypin kanssa. Ainakin tällanen fiilis mulla on vaikka jos liukastun talvella kadulla, niin yksin ollessa katselen nolona ympärilleni et näkikö kaikki, mut jos olen jonkun seurassa, niin se ei hävetä niin paljoa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ciara

Vähän samantapainen juttu kävi meillä; mieheni lähti moottoripyörällä kruisailemaan viikonlopun kunniaksi. Varusteita pukiessaan hän oli heilunut eteisessä ja kotona muutenkin ja pyykkitelineestä oli tarrautunut puvun tarroihin selkäpuolelle mukaan minun valkoiset satiinialkkarit. Ne huomattiin toki vasta hänen palattuaan reissulta. Olihan se aika hassua, mies oli meinannut käydä kaupassakin matkan varrella mutta ei ollut kuitenkaan käynyt, ja pyörä nyt liikkuu niin kovaa ettei siitä mitään nolouksia syntynyt... mutta mietin vaan, kenen kohdalle nolous olisi tuossa osunut, pikkareitten omistajan vai niiden mukanaan vieneen uroon...? =)

Veera
Liittynyt2.9.2015

:D :D :D hahhhaaa! Ihan paras vahinko. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Catti

Kyllä mä toivon kuten säkin, että mulle kerrottaisiin, tosin vähän vaivihkaa tollaisesta. Kerran työkaveri kertoikin, että housun takamuksessa oli tahra, se oli ainakin kiva tietää heti työpäivän alussa, et sain laitettua pidemmän topin siihen päälle, ettei muut sitä huomais. Yleisin, mitä itte oon tehny on esim. vessapaperin tarttumisesta kertominen tai sen päälle astuminenkin äänekkäässä baarissa, jolloin toinen pääsee siitä huomaamatta eroon. Tavallaan olis hyvien tapojen mukasta suhtautua siihen huomautukseen kiittämällä, koska ei se toinen pahaakaan tarkoita. Ja siks toivoisin, et kaikki huomauttais tollasista asioista, hyvää tarkoittaen.

Veera
Liittynyt2.9.2015

jep, kyllä mä itse ainakin kiitän jos mut pelastetaan laajemmalta itseni nolaamiselta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tottahan toki sitä sanoo, jos huomaa jotain ylimääräistä repsottavan lähimmäisestä.

Kerran huomautin metrossa vastapäätä istuvalle, että on jäänyt hammastahnat poskelle, josta herra asiallisesti kiitti ja siinä sitten vähän naureskeltiin, eikä tilanteessa ollut mielestäni mitään noloa. Tosin silloin oli erityisen helppo huomauttaa, kun olin juuri itse hankkinut kahvit rinnuksilleni.

Mielestäni ei tarvitse olla edes järin salavihkainen - se vain saa aikaan sen vaikutelman, että asia on ihan kaameen häpeällinen ja traumatisoiva, mitä se yleensä ei oikeasti ole. Kaikille sattuu ja tapahtuu, eikä elämä siihen kaadu. Parhaimmillaan saa hyvän jutun kerrottavaksi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

juu, en mäkään tarkoita että mitenkään erityisen salavihkainen tarvii olla, mut ei sitä nyt tarvii esim ihmisjoukossa isoon ääneen kailottaa, et "ritva onko noi likaiset alkkarit jotka sun lahkeesta roikkuu?!" :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kyllä minä toivoisin, että minulle kerroittaisiin tuollaisista sillä lailla vaihvihkaa "ohimennen". Se hetkellinen nolostus on kuitenkin pienempi kuin se häpeä, jos tuollaisen huomaa vasta kotona. Itsekin pyrin sanomaan tuollaisista juurikin huomaamattomasti vaivihkaa, huomiota herättämättä. Siis silloin, kun huomaan tuollaisen, olen varsin puupää näissä asioissa :D

Ansku

Mä ainakin haluaisin, että mulle kerrottaisiin tommosista. Olin menossa muutama vuosi sitten autokoulutunnin jälkeen passikuviin loskalumisateisena päivänä ja ajoin koko tunnin pandakarhuna, eikä miesopettaja sanonut sanaakaan, vaikka mainitsinkin, että olin menossa ottamaan kuvaa heti perään. Onneksi huomasin katsoa peilistä ennen kuvaan astumista, olisi kyllä tullut aika eksoottinen ajokorttikuva. :D

Oon itsekin maininnut kauppakeskusessa eräälle vanhemmalle naiselle, että hameen helma oli jäänyt yhdestä kohdasta alushousujen alle. Hän kiitti vuolaasti siitä, että olin asian huomannut, korjasi tilanteen ja jatkoi asiointiaan. Samaten oon kassalla töissä ollessani sanonut, jos jollakin (nais)asiakkaalla on jäänyt sepalus auki sovituskopissa käynnin jälkeen tms.

Tässäkin asiassa vaikuttaa mielestäni se, kuinka asia ilmaistaan. Jos tuntemattomalle alkaa huudella tai muuten naureskellen asiasta mainita, hävettää se "mokannutta" huomattavasti enemmän kuin se, että käy hiljaa kuiskaamassa asiasta ilman sen kummempia hämminkejä. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

jep, tietenkin on väliä sillä miten asian ilmaisee. Että onko ikään kuin ystävä joka ajattelee toisen parasta, vai tyyppi joka haluaa vaan päästä nauramaan toisen "mokalle".

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Nanaa

Näin luvan saaneena on kyllä pakko huomauttaa, että tuo hiustyyli rumentaa sua ihan älyttömästi. Oot ihan sähäkkä nainen, mutta tuo letti on aivan hirveä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mut tiiätkö, mua ei haittaa millin vertaa et jotkut pitää tukkaa (ja mua,) rumana. Kun itse tykkään tukastani nyt enemmän kuin aikoihin ja peilikuva tuntuu kaikin puolin just hyvältä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

mivi

Nyt en kyllä näe yhteyttä tahattomasta vaate- tai meikkimokasta huomauttamisen ja jonkun henkilökohtaisen tyylin arvostelemisen välillä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

niinhän sitä luulis, mut kaikilla ei tunnu olevan samanlaiset rajat. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

LtotheH

Mies pyysi salin jälkeen palattuaan, että viitsitkö rakas tsekata takaa päin kun kyykkään. No tsekkasin ja repesin aika huolella, miehellä oli verkkareitten kanssa alushouset joissa kangas oli revennyt vyötärönauhasta takaa todella pahasti ja paljasti kyykätessä puoli hanuria. Kehotin miestä katsomaan peilistä olan takaa ja punat nousi miehellekkin poskille. Tämän tapahtuneen takia mies viimeinkin on luopunu mittavasta kokoelmasta ratkenneita alushousuja.

Veera
Liittynyt2.9.2015

:D :D Ai kauhee.
Mikä siinä muuten onkin, et niistä reikäisistä alkkareista ei meinaa moni mies meinaa raskia luopua??

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Iltsu

Eiks asiaan voisi nolostumisen sijaan suhtautua juuri niin, ettei tollaset pienet kommellukset ole kovin vakavia vaan päinvastoin. Se kun näkee ne hammastahnat toisen poskella tai aamurähmät roikkuu silmissä vielä lounaalla, niin ekat aatokset on itellä ainakin aika sympaattisia. Hei, toi on ihanku minä. Epätäydellisyydet on ihastuttavia, niissä on tarinoita. Minkä hauskan tarinan tahraton täydellisyys muka kertoo :) Josta pääsen aasinsillalla erääseen meikkiosaston myyjään, joka itsestäni poiketen hehkui ja meikki oli tiptop ja olemukseltaan hieman vaikeasti lähestyttävä.. Kunnes huomasin hänen sandaaleista pilkistävän reikäiset sukat ja muistin taas, että ihan ihmisiä me kaikki ollaan. Ja itseasiassa, just ne sukat teki hänestä ihastuttavan. Riippunee katsojasta mitä ajatuksia vanhat sukat herättää, mutta ehkä pointti tuli jotenkin tosta esiin :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

eihän ne ookaan vakavia ja usein ainakin hetken päästä naurattaa, mutta kyllä se siinä hetkessä tuntuu aika kaamelta kun tajuaa just näyttäneensä persettä koko ravintolasalilliselle ihmisiä. :D
Omassa mielessä reikäiset sukat ei tee kenestäkään ihastuttavaa, mutta ei ne tee ihmisestä myöskään kamalaa. Mutta se on tota, että epätäydellisyydessä on tarinoita.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Armi

Kannatan heti sanomista ja just tuollaista suhtautumista, että näitä käy kaikille, ei tarvi paisutella kuinka hirveän noloa kaikki onkaan. Itselle sattui just tuo olkalaukun nostama hameenhelma -tapaus keskellä Helsingin rautatieasemaa ja olen kyllä kiitollinen sille tytölle, joka asiasta huomautti, muuten olisin kulkenut pylly vilkkuen keskellä Helsinkiä, tavannut vaikka töistä tuttuja jnejne.
Itse olen kerran huomattanut baarin vessassa nuorelle naiselle, että hänen hameenhelmansa on jäänyt sukkahousujen vyötärönauhan alla ja koko pylly näkyy. Tämä katsoi takaisin viileästi, sanoi: "tiedän" ja poistui vessasta helmaan koskematta. Että semmosta.
Vaikeinta on sanoa mummolle, että tarjottu pulla on homeessa ja kerma paakkuuntunutta.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Aika cool muija toi joka ei korjannut helmaansa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tinski

Nyt on kyllä pakko kertoa eräs tarina kymmenen vuoden takaa, kun olin uuden poikaystäväni avecina hääjuhlissa. 19-vuotiaalla teinillä ei ollut rahaa näyttävään tanttuun, jolla tahdoin tehdä vaikutuksen uuden miekkosen sukuun ja ystäviin, joten lianasin ystävältäni mekkoa. Kaunishan se oli kuin mikä, mutta käyttökertoja nolla joten en tiennyt miten "mekko käyttäytyy". Kun podin vähän yksinäistä ja joukkoon kuulumatonta tunnetta, päädyin vastaanottavaisimpien vieraiden - eli lasten - leikkipaikan luo. Pyllistelin kumarassa ja leikin lasten kanssa pitkän aikaa. Muut katselivat minua ja puhuivat keskenään hymyillen. Muistan jopa ajatelleeni jossain itsetyytyväisyyden puuskassa, että mahtasivat vuoroin kehua, miten hyvin suvun nuorikkokundin tyttöystävä tulee lasten kanssa toimeen. Onneksi eräs tuntemattomaksi jäänyt mimmi kävi aika hemmetin pitkän ajan jälkeen vessassa käydessäni kuiskaamassa minulle että alushousuni näkyvät mekosta läpi, kun se kiristyy. Jep, stringien äärirajoja siellä oli pöydissä hymyilty paljon lastenvahtitaitojani enemmän. Kylläpä nolotti!

Ei liene tarpeellista mainitakaan, että olen kanssasi samoilla linjoilla, Veera. Hyvätapainen huomautus on paikoillaan, jos tilanteessa on nolojen tilanteiden mahdollisuus. Lisäksi tuli mieleen yksi asia, josta tekisi joskus mieli huomauttaa, mutta en tee sitä: silmälasien epäpuhtaus. Se näyttää aika jäätävältä ja vie itseltäni joskus jopa kyvyn keskittyä jutteluun ko. henkilön kanssa mutta kun en tiedä, miten muut rillipäät siihen mahtaisivat suhtautua, jos tarjoaisin laukusta lasinpuhdistusliinaa ystävällisesti.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram