Sonispheresta on jo yli viikko, mutta koska päivät ovat hujahtaneet ohitseni koulun ja töiden merkeissä, niin saanen vielä palata tuohon ikimuistoiseen festariviikonloppuun muutaman kuvan kera. Kenellekään ei varmasti jäänyt uutisista kuulematta ja lukematta millainen pieni luonnonilmiö siellä Kirjurinluodolla sunnuntaina koettiin.

sonisphere_muru

sonisphere_ence

Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin. Keskityttiin eväiden syöntiin ja aurinkorasvan levittelyyn ja hymy oli herkässä.

sonispheresonispheresonisphere

Tsekkailtiin festaripukeutumista. Suosiossa oli näköjään ainakin tiimipukeutuminen, farkkuliivit ja paljaat ylävartalot.

sonisphere_pilvet

Sitten taivaalle tärähti ihan yllättäen yks musta hattara ja pisti koko paikan sekaisin. Se oli oikeesti ihan todella hurjaa katseltavaa kun se pilvi massa vyöryi vauhdilla päälle ja tuuli alkoi voimistumaan. Ja se kuhina mikä ihmisissä rupes käymään, kun kaikki alkoi valmistautumaan sateeseen. Sadetakit kahisi ja kaikki kasaili kamppeitaan koittaen saada eväät ja vettä pelkäävät kamat jonnekin suojaan. Tässä vaiheessa ei vielä kauheesti pelottanut, ajateltiin vaan, että saadaan niskaan vähän rajumpi vesiryöppy, mutta ei muuta.

sonisphere

Festarimuoti muuttui silmänräpäyksessä muoviasuja suosivaksi. Itse olin tietenkin kotoa lähtiessä lausunut seuraavat sana "en mä jaksa mitään sadetakkia raahata. kyllä kesä kuivaa, jos se jonkun pikku kuuron siellä ripsauttaa". Joo-o.. niin kuivuihan ne munkin kamppeet sitten seuraavaan tiistaihin mennessä. Että en mä nyt ihan väärässä ollut..

Itse myräkästä ei ole kuvia. Sitä ryöpytystä ei olis kamera kestänyt hengissä, joten jemmasin sen niin syvälle kassiin kuin mahdollista. Rakeet hakkas paljasta ihoa ja vanha sanonta "vetta kuin saavista kaatamalla" ei ollut enää yhtään liioittelua. Oltiin onneksi ihan aukealla paikalla, joten lähellä ei ollut mitään mikä olisi voinut kaatua tai lentää päälle. Koitettiin sitten vaan kyyristellä porukassa ihan lähekkäin ja suojata toisiamme kivuliaimpien raehyökyjen aikana. Taivas jyrisi lujempaa kuin olen ikinä kuullut ja hurjat salamat pisti jo hieman puntteja tutisemaan.

sonisphere

sonisphere

sonisphere

Ja sitten kaikki oli ohi suurin piirtein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty mitä kauheita tuhoja myrsky oli saanut aikaiseksi vaan tarkasteltiin vasta omien kamojen vammoja. Aika hyvä fiilis oli läpimärkänä pienessä trikoorievussa. Edes sukeltamalla ei olis voinut enää kastua yhtään enempää.

sonisphere

Siinä sitten aikalailla ympäröivistä ihmisistä huolimatta strippailtiin alusvaatteisillaan, jotta sai edes hieman puristeltua enimpiä vesiä vaatteista. Tarkoitus oli mennä ostamaan itselle joku jätti kokoinen bändipaita mekoksi, mutta aika pian selvisi, että juuri kenelläkään myyjällä ei tuotteet olleet pysyneet juurikaan kuivempina kuin festarikansankaan vaatteet. Piti siis pärjätä omillaan. Matkaa kotiinhan mulla ei olis ollut edes kilometriä, mutta alueelle kun sai tulla lipulla vain yhden kerran, niin oli vain kestettävä, jos ei halunnut missata tulevia bändejä.

sonisphere

Sitten, kuin ihmeen kaupalla kassin uumenista löytyi edellispäivänä sinne jäänyt lähes kokonaan kuivana säilynyt hihaton toppi. Jopa se tuntui houkuttelevammalta kuin märkä mekkoni, joten tulos oli sitten seuraavanlainen...

sonispheresonisphere

My worst fashion monet ever!!! Siis ihan oikeesti.. mulla on ollut viimeksi pyöräilyshortsit julkisesti lentopalloa pelatessa joskus vuonna 2004.. Ja nyt sitten heiluin tuossa vartalon joka ikistä makkaraa hivelevässä catsuitissa n. 30 000 hengen seassa. :D Mut, jos kerran pahinta mitä itselle sattui tuossa myräkässä oli se, että joutui hillumaan noloissa kuteissa, ja perse oli illalla kotiin päästyäni ryppyinen kuin rusina muhittuaan märissä pöksyissä koko päivän, niin en valita.  Kaikki kun eivät ikävä kyllä päässet niin vähällä. :(

sonisphere

Porukka suhtautui kuitenkin melko leppoisasti tapahtuneeseen ja jopa sen aiheuttamiin ohjelmanmuutoksiin. Herra Dickinsonin ilmestyminen lavalle kertomaan väliaikatietoja valoi ihmisiin uskoa, että festarit eivät toisen lavan tuhoutumisestahuolimatta olisi vielä ohi.

sonisphere

Sitten vaan ripusteltiin pyykkejä kuivamaan ja nautittiin uudelleen esiin tulleesta auringosta. Siinä missä takanamme oli vielä hetki sitten ollut kaljateltta, oli enää vain kaljaa. Mutta sehän riitti yleisölle. Kuka sitä teltalla mitään olis tehnytkään. Tärkeintä oli kuitenkin, että oman porukan kesken oli ihan huisin mukavaa olosuhteista huolimatta.

sonisphere

Loppujen lopuksi järjestelyt hoituivat loppu päivän osalta niin hienosti kuin se mitenkään tuollaisen katastrofin jälkeen on mahdollista. Aikamoisia muistoja jäi kerrottavaksi lapsenlapsille näistä kekkereistä.

Kommentit (9)

Heh, onneksi tuo mekkosi ei ollut valkoinen. :) Olisi ollut varsinainen Miss Märkäpaita-meininki. ;)

Vierailija

Oli varmasti ikimuistoinen reissu :D Tosi kiva kirjoitus ja iloisia kuvia. Melkein, mutta vain melkein toivon itsekin että olisin ollut tuolla ;D

Mahtoi olla koettelemus, mutta pitää kompata edellisiä ja todeta, että kirjoitit hauskasti ja positiivisesti. Onneksi on ihmisiä, joiden maailma ei kaadu edes megalomaaniseen myrskyyn. :)

Vierailija

Ihania ilmeitä sulla noissa kuvissa! Paras muikeus tuossa jälkimmäisessä pyöräilyshortsi-kuvassa. Aika hyvin seivattu tuo asu kuitenkin, pääasia ettei tarttenu koko loppupäivää litimärällä mekolla mennä. :)

Nelliina

raflaava otsikko :DD Mutta kokemuksena kovin vastaava kuin mitä meillä oli ruississa 2007 "mä mitään sadetta pelkää, en oo sokeria" eli toisinsanoen kuinka laiska ihminen voi olla ettei jaksa käydä kaupassa hakemassa kertissadetakkia... oi sitä ihanaa fiilistä litimärkänä koko illan <3

Vierailija

Joo tulihan tuolla kastuttua. Itse en kuitenkaan ihan noin hyvillä mielin kyennyt myrskyä ottamaan, sillä se sattui tulemaan juuri ennen koko vuoden kohokohtaa, eli Iggy & The Stoogesien esiintymistä kakkoslavalla :( Ja koska lava oli mennyttä kalua sen myrskyn jäljiltä, jäi sitten Stoogesien keikka väliin. Tosin onneksi Iggy sentään tuli sitten kitaristinsa kanssa soittamaan ne neljä biisiä akustisena. Mutta olihan se pettymys silti valtava, kun keikkaa oli odottanut niin kauan, ja olisimme kaverin kanssa nähneet sen eturivistä mikäli myrsky olisi jättänyt tulematta :(

Vierailija

Mukava oli lukee tää ja nähä kuvia tuolta ku iteki olin paikanpäällä :)

Jäi tosiaan kerrottavaa tuleviksi vuosiksi. En vaihtais tuota kokemusta kyllä pois :) Mötlärit vähä harmitti mutta Maiden veti niin komian keikan että se ei tuntunu enää missää!!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram