"Näyttäisit paljon naisellisemmalta, jos sinulla olisi pidempi tukka." "Tämäkin bloggaaja olisi tavattoman kaunis, kunhan vain pukeutuisi vartalomallinsa mukaisesti."

Molemmat edellä olevat lainaukset ovat minulle/minusta sanottuja. Joidenkin ihmisten mielipiteitä ja niitähän maailmaan mahtuu. Tuollaiset kommentit eivät mitenkään loukkaa minua, ne kertovat vain siitä, että niiden kirjoittajat ajattelevat eri tavoin kuin minä. Syy miksi nostin nuo tähän esimerkeiksi, on että halusin pohdiskella sitä pitäisikö jokaisen naisen lähtökohtaisesti pyrkiä näyttämään mahdollisimman naiselliselta? Entä miksi edelleen ajatellaan olevan vain yhtä tietynlaista kauneutta, jota jokaisen pitäisi tavoitella.

Tiedostan itsekin, että hiusmallini ollessa hieman pidempi ja pehmeämpi, näytän naisellisemmalta kuin ihan superlyhyellä pystytukalla. Mutta sitä en ymmärrä miksi se naisellisuus olisi joka tilanteessa aina yksioikoisesti parempi. Saman kysymyksen voisi esittää kaikkien pukeutumissääntöjen kohdalla. Miksi oletetaan, että kaikilla on juuri ne samat pyrkimykset näyttää siltä samalta keskiverrolta mihin ohjeilla ihmisiä koitetaan työntää?

Jos olet kovin pitkä, niin näin pukeutumalla lyhennät itseäsi optisesti. Jos olet lyhyt, niin tällä tavoin näytät pidemmältä. Isoja tissejä kuuluu häivyttää, pieniä suurentaa. Pistä vyötärö paikoilleen, tasapainota leveitä reisiä oikeanlaisilla housuilla ja pyri tiimalasiin tekemällä jotain hartioillesi tai lanteillesi. Vähintään jommassa kummassa on kuitenkin vikaa.  Sitten vielä pitkä tukka kauniille kiharoille ja juuri oikean sävyistä punaa huuliin ja sinäkin olet suositusten mukainen nainen.

En minä halua olla suositusten mukainen nainen. Minä haluan olla minä. Toisinaan minä olen sääriä säälimättä korkokengissä ja minihameessa esittelevä Veera. Joskus taas olen roikkuvissa farkuissa ja villapaidassa pipo päässä hiihtävä Veera. Vallalla olevien sukupuoliroolien ja kauneusihanteiden mukaisesti olen suuren yleisön mielestä varmasti vetävämpi mimmi laittautuneena ja näyttäessäni naisellisemmalta. Mutta kun en mä halua aina näyttää samalta enkä tunne tarvetta joka ikinen päivä tehdä itsestäni yleisillä mittareilla mitaten kauneinta mahdollista minua.

naisellisuus

Eräs lukija kommentoi jokin aika sitten huulipunani sävyä, joka ei hänen mielestään sopinut minulle. Siinäkin kohti mietin, että miksi joka ikinen päivä pitäisi kaikkien yksityiskohtien olla juuri niitä parhaiten itselle sopivia. On varmasti olemassa jokin ihooni ja hampaideni sävyyn täydellisesti sopiva sävy, joka olisi minulle optimaalisin näyttääkseni... niin miltä? Jonkun yleisen mielipiteen mukaisesti kauneimmalta itseltäni. Mutta olisiko se aika hiton tylsää käyttää päivästä ja vuodesta toiseen sitä yhtä ja samaa sävyä vain siksi, että "tämä sopii sinulle kaikista parhaiten".

Kenen mielipiteen kuuluu olla tärkein kun mietitään miltä ihmisen tulisi näyttää? No tietenkin sen tyypin joka sieltä peilistä tuijottaa. Toki toisinaan on hetkiä jolloin haluaa miellyttää olemuksellaan myös jotakuta toista, mutta se ei varmasti onnistu, jos yrittää tehdä sen tavalla joka ei ole itselle ominaista.

Tulen näitä asioita miettiessä aina siihen samaan lopputulemaan, että jos joku pitää minusta, niin se ei varmasti muutu sen mukana leikkaanko itselleni lyhyen poikatukan vai kasvatanko naiselliset kiharat. Seurassani viihtyvät ihmiset eivät varmasti kaikkoa luotani pukeutumiseni vuoksi, jos vain viihdyn itse tyylissäni. Mutta voivat kyllä kaikota, jos alan epätoivoisesti esittää jotakin mitä en ole.

Toisinaan tuntuu, että olen naiivi, kun ihan oikeasti kuvittelen, että ihmisen oma fiilis on se mikä merkitsee, eikä se, että me kaikki pyrkisimme ihanteelliseen keskiarvoon, olemaan nättejä, hoikkia ja tasapainoisesti pukeutuneita ja naiset tietenkin yleisesti tunnustetuin mittarein mitattuna naisellisia.

Onko se niin väärin, jos viihtyy muissakin ulkoasuissa kuin vain siinä ns. kauneimmassa ja yleisesti hyväksytyimmässä versiossa itsestäni?

Kommentit (22)

Pitää vaan pysyä uskollisena itselleen. Kaikki ei sitä aina ymmärrä, vaan haluu muuttaa sua. Tai sitten vain yrittää loukata. Tää oli mahtava postaus, kiitos.

Älä nyt missään nimessä muuta tyyliäsi jos sinusta ei tunnu siltä! Tai vaihda juuri niin usein kuin haluat jos se tuntuu hyvältä. Lauseet kumoavat toisensa, mutta luulen, että ymmärrät, mitä koetan sanoa. Pukeudu, meikkaa ja laita hiuksesi juuri niinkuin haluat!

Minusta sinä olet ihanan rohkea pukeutuja. Vähän olen kade kun vaihdat tyyliä sen verran usein ja vaikka aika harvoin kommentoin mitään, niin joka ikisen postauksen kyllä luen ja etenkin asukuvista olen nauttinut valtavasti. Olet ihanan kameleontti pukeutumisen suhteen, itse tuntuu, että olen kovin tylsä monesti ja samassa tyylissä mennä vinttaan eteenpäin päivästä toiseen.

Etkä missään nimessä ole naivi ajatelllessasi, että ihmisen fiilis on se, joka ratkaisee. Olen saanut itsekin osani siitä, että tee näin ja noin ja noin. Ja se on todella syvältä että ihmistä arvostellaan ulkoisten seikkojen perusteella ja koetetaan muuttaa haukkumalla. Kuinka monella näistä kateellisista vatipäistä on oikeasti pokkaa olla oma itsensä? Pukeutua juuri niinkuin haluaa vai menevätkö he pakosta vain massan mukana. Kahdehtien sitten niitä, jotka uskaltavat rohkeasti olla oma itsensä.

Joten: Älä lannistu siellä! Täällä ainakin yksi uskollinen kolmisen vuotta blogia seurannut lukija joka sanoo, että omana itsenä on paljon parempi olla kuin jonain toisena!

Mahtava ja rohkea postaus. Kiitos.

Hyvää viikonloppua! :)

hanna

Vaaditaankohan miehiltä täydellistä miehekkyyttä, parhaiten vartalonmallille sopivia vaatteita ja täydellisen sävyistä kravattia? Enpä ole moista huomannut ainakaan.

JJ

Veit sanat suustani. Harvoin missään painotetaan sitä että "voi miten Olli Herman olisi miehekkäämpi lyhyessä särmässä hiusmallissaan". Okei, aika äärimmäinen esimerkki mutta kuitenkin.

Itseäni on aika pitkään ihmetyttänyt muutenkin lehtien kirjoittelu siitä miten ihmeellistä on kun julkkikset (naiset) lyhentävät hiusmalliaan ja "näyttävät silti naisellisilta ja sensuelleilta". Ehh? Milloin oikeasti on menty siihen että lyhyt hiusmalli ei voisi olla naisellinen?? EN kertakaikkiaan ymmärrä miksi nämä kaksi asiaa olisivat toisensa poissulkevia.

Kyllä, minulla on nyt lyhyemmät hiukset. Ne ovat olleet myös pidemmät mutta joskus myös vieläkin lyhyemmät. Ja ei, ei ole koskaan se oma fiilis naisellisuudesta ollut hiuksista tai harrastuksesta kiinni. Kyllä se tulee jostain ihan muualta kun hiuksista, rinnanympäryksestä tai sellaisista asioista.

marjukka

Olen blogisi uskollinen lukija jo monen vuoden takaa. Ja minä olen se, joka kommentoi huulipunasi sävyä. Ja nyt olen vähän, hm, hämmentynyt.

Ole oma itsesi, niinkuin hyvältä tuntuu. Niin olen minäkin, omalla persoonallisella tavallani. Olet ihan varmasti välitetty, niinkuin olen minäkin.

Mutta niin kauan kuin pidät blogia, joka keskittyy pitkälti ulkoisiin seikkoihin, tulet, tottakai, saamaan myös mielipiteitä, ehdotuksia, niistä ulkoisista seikoista. Eivätkä ne suinkaan kaikki ole mitään muutosvaatimuksia, kunhan nyt todetaan, että tuo nyt näyttää tuolta ja tuo tältä. Itsekin näin teksteissäsi toteat. Tyyleillä, väreillä, voi leikitellä ja kokeilla. Olla tyylikäs tai tyylitön, ja en minä edes tiedä, mikä on "naisellinen", naisellinen kun voi olla niin monella tavalla. Itse tykkään persoonallisista tyyleistä, on mukavampi katsella, kun on erilaisia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka selvästi ovat sinut itsensä kanssa, omia itsiään, näkee, että heidän on hyvä olla.

Kaitsu

Hei, kiva juttu Marjukka, kun jatkokommentoit puheeksi otettua aikaisempaa kommenttiasi. Ja näinhän se on, mielestäni erilaisen näkemyksen sanominen ei ole ollenkaan aina kritiikkiä eikä läheskään aina tarkoitettu negatiiviseksi. Monta kertaahan blogien postaukset lopetetaankin lukijoille osoitettuun kysymykseen, mitä mieltä olet päivän asustani tms - toivottavasti vastaukseksi halutaan aitoja mielipiteitä, korrektisti esitettynä toki.

Ja Veera, yksi suurimmista syistä siihen, että seuraan blogiasi, on juurikin se, että myös kuvissasi näkyy elämän erilaiset tilanteet, arkinen kauppareissu ja glamourimpi juhla. En jaksa kiinnostua barbie-bloggaajista, joilla kiharat on aina paikoillaan. Välillä huokaisen kuville ihastuneena, välillä nostan hiukan toista kulmakarvaa asuvalinnallesi ja samalla toista kulmakarvaa itselleni kaavoihin kangistumisesta. Blogiasi lukemalla toivon pikkuhiljaa rohkaistuvani myös pois ison ihmisen "teltta"pukeutumisesta, metsästän tyyliäsi :)

Kat E

Vastauksena kysymykseesi: ei. Ei pidä, eikä tarvitse, jos ei halua. Millainen ihminen tunkee nokkansa muiden henkilökohtaisiin asioihin noin, vaatii muita muuttumaan omien pinnallisten ideaaliensa mukaiseksi? Luuseri, sanon minä!

Olet ihan mahtava juuri tuollaisena, itsenäsi. En lukisi tätä blogia jos olisit jonkun muunlainen!

Sadelma

Ihan pakko laittaa että be as you are, sun blogia on ihana lukea ja saan itsekin uskallusta olla omanlaiseni. Eli tuhannet kiitokset. Odottelen kuvia uusista hiuksista, väri ainakin näyttää tosi hyvälle:)

pikkukenguru

Olen vähän kommentoiva, vuoden blogiasi seurannut plussakokoinen ihminen. (Joo, just se tyyppi, joka kahlasi kaikki blogitekstit läpi ihan alusta asti. Jopa ne ilman kuvia olleet. Hulluinta varmaan se, että tulin tunnustaneeksi sen. Siinä sai kuitenkin hyvin käsityksen, miten monipuoliseksi makusi on vuosien varrella muuttunut ja miten olet tehnyt töitä muutojsen eteen. )

Olet varsinainen inspiraationlähde. Sinun ansiostasi olen pystynyt tunnustamaan muillekin ihmisille rakkauteni hullunkurisia kenkiä ja dr martenseja, nahkarotseja, pillifarkkuja, värejä, "ihan-sama-mitä-päällä-kunhan-ne-on-ehjiä-ja-puhtaita-ja-itsellä-on-hyvä-olo"-asennetta ja punaista tukkaa kohtaan. Työni edellyttää vain asiakkaita loukkaamatonta pukeutumista - ei liian lyhyitä minihameita, napapaitoja tai rintojenpaljastelukauluksia - ja lisäksi valkoinen labratakki peittää vaatetuksesta paljon. Silti oman persoonan ilmaisumahdollisuudesta huolimatta, jotenkin olin hukkunut akateemisen maailman osoittamien ennakkoluulojen ja arvojen ja odotusten viidakkoon. Pääsin ansiostasi pois näistä tylsyyden ja harmaanmassan kahleista. (Viljellään muutama klisee...)

Työtoverit ovat varmasti järkyttyneet pari kertaa lampsiessani kirkkaankeltaiset hymynaama martensit tai irregular choicen pandakorkkarit jalassa meetingiin tai (esimerkkejä tätä nykyä riittää)... Minusta on ihanaa aikaansaada hymy toisren kasvoille kun ensijärkytys haihtuu. Viininpunainentukka kirvoitti ihme kyllä vain kohteliaisuuksia. Passaa kuulemma luonteeseen. Tässä siis syy, miksi en halua, että muutut aiemmassa kommentissa mainituksi barbiebloggaajaksi... Rohkaiset asenteellasi muitakin olemaan omia itsejään. Minut ainakin olet saanut onnellisemmaksi ihmiseksi, kun päätin olla konttorirotan sijaan minä.

Minna

En jaksanu lukea kaikkia tähän kommentoituja, mutta .....Voi herran jestas näitä ihmisiä. Minusta ei todellakaan kaikkien pidä olla muotista väännettyjä....TMV. Ole vain oma kaunis ihana itsesi. Niin kauan kun sinä viihdyt itse tuollaisena muitten kommentit voi heittää roskakoppaan.

Minna

Huippu kirjoitus! Sullahan on itsetunto kohdallaan, kun pystyt olemaan muutakin kuin se kaunein itsesi :)

Kiitos tästä tärkeestä postaukseksta.

Mulla takana vaikka mitä tyyliä täysin poikamaisesta välillä tosi naiselliseen.

Ja täytyy sanoa että jokainen tyyli on tuntunut sillä hetkellä tosi omalta. Kaikella on aikansa.

nasu86

tartteepi oikein kommentoida että AAMEN ja hatun nosto :) ihan kuin olisit lukenut muutaman muunkin ihmisen ajatuksia! :) oot huippu!!!

katiee

Luen blogiasi juuri sen takia, että olet "erilainen" kuin muut. Toisaalta ei voi sanoa että olisit erilainen, et vain ole täysin samanlainen kuin muut! Piristävää :) Et pukeudu joka päivä saman muotin mukaisesti, vaan olet rohkeasti oma itsesi ja pukeudut mielialan mukaan! Uskallat näyttää myös ne ei-niin-onnistuneet-asut, mitä kovinkaan moni muu bloggaaja ei tee. Monissa blogeissa kuvia on vaan täydellisistä asuista ja upeista meikeistä ja hiuksista ja lukijalle tulee kuva että "ei nuo mitään tavallisia ihmisiä ole kun aina ovat niin täydellisiä". Sinun blogissasi on realismia mukana, ja juuri siksi sitä on kiva lukea!

Sinä olet hyvä esimerkki ihmisille, jotka painivat ulkonäköpaineiden kourissa. Sinäkin mietit monesti kyllä että miltä näytän tässä tai tuossa, tai mitä muut ajattelevat, mutta sinä et välitä muiden mielipiteistä. Jokaisen ihmisen päähän pitäisi saada iskostettua että muiden mielipiteet ovat vain muiden mielipiteitä!

Kiitos että jaat ajatuksiasi meidän kanssa Veera!

JennL

Olen pyöritellyt näitä asioita itsekin nyt puolisentoista vuotta paljonkin mielessäni. Sain kolmannen lapseni juurikin tuolloin ja enpäs enää palannutkaan omiin vanhoihin mittoihini niin helposti kuin aiemman kahden raskauden jälkeen. On ollut masennusta, miehen vaativa työ ja milloin mitäkin "syytä" miksi se suklaa on maistunut paremmalta kuin lenkkeily. Olen kokeillut Jutan superdieettiä ja ties mitä hiilarittomia ja nyt vasta rupesin pohtimaan että miksi ihmeessä. Teenkö sitä toisten takia vai itseni, olenko todella niin paljon onnettomampi 5-10 kilon "ylipainosta" (aiempaan verrattuna) vai teenkö sitä yleisen kauneusihanteen takia. Enkö olekkaan naisellinen ja kaunis mikäli vatsani on pömppis ja jenkkikset löytyvät.. Siinä sitä on pohdittavaa.

pauliina

Täyttä asiaa jälleen kerran. Mua on aina ärsyttänyt "naisellisuuden" vaatimus. Mitä se muka on? Korkokengät, pitkät blondit hiukset ja punaiset pitkät kynnet? Naisellista voi olla lyhyt tukka, pitkä tukka, sporttiset kuteet, hameet, lökäpöksyt ihan kaikki mitä nyt nainen päälleen laittaa. Koska naisia on monenlaisia, niin ei voi olla vaan yksi look, mikä on muka naisellinen.

Eniten mua ehkä ärsyttää nää Leena Sarvet ja kumppanit, jotka "tietävät" miten kuuluu pukeutua ja korkeuksistaan jakelevat viisauttaan meille muotitiedottomille väärinpukeutujille. (puhun nyt itsestäni, en Veerasta.)

Eikä todellakaan voi alkaa pukeutumaan sen mukaan, mikä mahdollisesti miellyttäisi muita. Ihmiset tykkää eri asioista eikä näin ollen kaikkia ole edes mahdollista miellyttää. Kannattaakin miellyttää ensi sijaisesti itseään, se kyllä hehkuu hyvänä olona ja itseluottamuksena muillekin. Sullakin on monta tyyliä, eihän kaikki päivätkään ole samanlaisia. Välillä kiva olla rönttövatteissa, välillä panostaa vähän enemmän.

Tykkään paljon näistä sun pohdiskelevista postauksistasi. Ja tykkään sun tyylistä myös, kaikista niistä!

Haluaisin kiittää

Sääristä puheen ollen, sulla on kauniit sääret. Ja osaat käyttää värejä. Löysin vasta vähän aikaa blogisi, lisäsin tämän suosikkeihini heti, koska kaltaisiasi rohkeita muotibloggareita on vain vähän. Tajusin heti, että täältä mäkin voin löytää rohkeutta pukeutua edes vähän vähemmän tylsästi... Tyylini on suorastaan ankea. Ja mitä lyhyisiin hiuksiin tulee, ne voi olla tosi naiselliset! Jees! Jatka samaa rataa :-) Kaikkea hyvää sulle. Ps. Joillain lukijoilla voi olla kuvitelma, että kaikilla bloggareilla on varaa täydelliseen tyyliin ja vaatekaappiin jossa kaikii natsaa täydellisesti. Itselläni ainakin on tietyt limitit vaate ja asuste hankinnoissa, eikä todellakaan niin optimaalinen tilanne, että voisin hankkia kaiken. Ottamatta kantaa sun tilanteeseen, joudun ite usein tyytymään kompromisseihin tai toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Luulen, että monella muullakin on näin. Bloggarille sitä ei suoda, aina pitäis olla jotain enemmän...

Olin viime lauantaina Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja koin tuollaisen ahaa-elämyksen - en sopinut muottiin. Kaikkialla näkyi pitkähiuksisia, laihoja tyttöjä ja naisenalkuja, jotka pukeutuivat kaikki suhteellisen samaan tyyliin, poseerasivat peilin ja kuvausseinän edessä huulet mutrussa ja hiuksiaan haroen. Siinä vaiheessa mietin hetken että mitä minä täällä oikein teen. Tunsin olevani näkymätön joillekin ihmisille. Tajusin kuitenkin ettei mun tartte olla pitkä, hoikka, pitkähiuksinen blondi jotta musta tykättäisiin. Tunnelma siellä tuntui todella pinnalliselta enkä halua kokea sitä enää. Se paikka ei vaan sopinut mulle.

Jaksoin hymyillä, kierrellä ja esittää iloista parisen tuntia, sitten oli pakko lähteä pois. Samalla kun otin goodiebagia vastaan eräältä naiselta huomasin miten hän hiukan katsoi mua kieroon kun samalla vitsailin kaverilleni - ei ollut mikää hesavitsi, kunnon junttimeininki meillä oli menossa. Otin takkini, goodiebagini, parit valokuvat ulkosella ja lähdettiin siitä kaverin kanssa pois. Oli heti paljon parempi fiilis kun pääsi pois, yh.

Pidän itsestäni tälläisenä tanttana kuin olen. Olen lyhyt, pyöreä, mulla on lyhyet ja tummat hiukset sekä silmälasit. Voisin omistaa pitkät ja vaaleat hiukset ja toki aina voisi olla hieman pidempi kuin mitä olen, mutta en jaksa stressata asiasta. Voisin myöskin olla laihempi kuin olen ja sitä kohti ollaan nyt koko syksy oltu vuoden tauon jälkeen taas menossa, omasta tahdostani. Koin iloisen yllätyksen sovituskopissa eilen kun vaatteet näyttivät paljon paremmilta päällä ja totuttua kokoa pienempi vaate meni ylle. Olin ylpeä itsestäni. Olen myöskin ylpeä siitä, että olen taas aloittanut harrastamaan rakastamaani lajia, lentopalloa. Hyppy- ja iskuvoima sekä lihas korvaa mulla sen mitä multa puuttuu pituudesta kyseisessä lajissa.

En halua koskaan muuttua sellaiseksi ihmiseksi joita näin tuolla tapahtumassa. En tuntenut juuri ketään, mutta suurin osa näistä nuorista neidoista katsoi nenänvarttaan pitkin ja teki oikein tarkan silmäyksen koko ruhoon. Suurinta osaa ihmisistä en tuntenut ja olen varma, että kaikki eivät ole samanlaisia. Kohdalleni nyt sattui vain tulemaan kyseiset ihmiset. Olkoon sellaisia jos haluavat, en ala ketään muuttamaan. Uskon silti että hekin ovat vain ihmisiä eivätkä aina ole niin tälläytyneinä tai katso "arjessa" muita nenänvarttaan pitkin. Toki tapahtumassa oli ihania ja mulle hymyileviä ihmisiä, suurin osa vanhempia kuin itse olen. Sanoinkin itselleni että tuolla joukossa mun kuuluu olla, taidan sijoittua henkiseltä iältäni ja arvoiltani lähemmäs 25-30 ikäluokkaa kuin tätä "nykynuorisoa". Ja olen v*ttu ylpeä siitä.

Kiitos ja anteeksi melkein kilometrin mittainen kommentti,

hannamaria

http://hannamariav.blogspot.fi

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram