Viime aikoina on mietityttänyt erityisen paljon se, että miten ihmeessä päivittää rätteihin ja lumppuihin keskittynyttä blogia, kun kirjoittaja hiimailee 90% ajastaan trikoissa ja lenkkareissa joku pipo tai rätti päässä eikä jaksa edes meikata itseään ihmisen kaltaiseksi olennoksi. En ole hetkeen löytänyt sisältäni innostuksen siementä oikein mihinkään ja se painaa mua. Tahtoisin olla innostunut ja kiinnostunut jostakin asiasta/tekemisestä. Haluaisin tuntea jotain asiaa kohtaan intohimoa ja saada siitä iloa. Mutta ei.

Mun ainoa intohimo tuntuu tällä hetkellä löytyvän vällyjen välistä ja mä en nyt todellakaan tarkoita seksuaalisia aktiviteetteja. Tänäänkin kaivauduin taas keskellä päivää päikkäreille koska A) mua paleli aivan sairaasti (kuten jo monta päivää) ja B) valveillaolo ei tuntunut tarjoavan mitään kiinnostavaa.

ikkuna

Siellä peiton alla hytistessä mä keksin kuitenkin yhden asian mistä haaveilla. Mä haaveilin sähkölämmitteisestä makuupussista. Miten ihana olis sellainen kokovasrtalogrilli! Ei tietoakaan vilunväreistä enää, kun vetäytyis sellaiseen murjottamaan.

Tai en mä varsinaisesti murjota. En mä ole pahalla tuulella enkä sillä tavoin masentunut kuin olen joskus elämässäni ollut. Mua vaan vaivaa jokin tyhjyys. Multa puuttuu tällä hetkellä tavoitteet, haaveet ja maalit joita tavoitella ja joita kohti kurotella. Mä niin kuumeisesti haluaisin kokea jonkin asian olevan ihan mun juttu tai himoitsevani lisää tietoja ja taitoja jossain asiassa. Mutta just nyt musta tuntuu puuttuvan kaikki innostus ja sitä seuraava ponnistus.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Oonko mä ainoa joka painii tällaisten ajatusten kanssa? Miten löytää kipinää elämään? Onko tää normaalia? Meneeks tää ohi? Mistä mä voisin innostua?

Enkä mä haluais tehdä tästä blogista mitään vinku ja vikinä -mestaa, mut ymmärtänette, että irtoo pikkusen huonosti kengistä ja käsilaukuista, jos ei kiinnosta edes herätä. Mut jos haastais itsensä vaikka huomenna edes pukeutumaan johonkin järkevään, ihan vaikka huvin vuoksi, jos ei muuten!

Kommentit (24)

nau

- Aloita ihan tautinen nuukailu, ja katso, paljonko säästät kuukaudessa tai parissa

- Perusta yritys

- Hanki lemmikki

- Aloita uusi laji, ilmoittaudu suoraan tiiviskurssille

- Päätä ylentyä töissä

- Jatko-opiskele

- Sisusta kämppä uusiksi, remontoi

- Järjestä luokkakokous tai sukujuhla

- Lähde vapaaehtoistöihin

- Hanki lapsi

- Laita ulkonäkö uusiksi, varaa kaikki mahdolliset hoidot ja tuunaukset

pari ihan otollista tässä listassa oli...mulla on yks vapaaehtoishomma viritteillä ja koulukin on tarkoitus kevään aikana suorittaa loppuun.

Mut siis onhan näitä ideoita, että mitä vois tehdä, mutta kun se on just se innostus ja motivaatio joka puuttuu ja jota ilman kaikki tuntuu vaan pakkopullalta. Mut tänään mä kyllä muistin yhden jutun jonka suhteen mulla on vähän jopa perhosia vatsassa! :)

Mut lasten hankinta ei oo lääke tällaiseen eikä niitä sitä paitsi edes tosta vaan hankita. Tämä siis on paska neuvo ja vitsinäkin huono.

Terhi

Kilpparipotilaan vinkki toiselle: Lisääpäs lääkitystä. Palelu ja väsymys eivät kuulu asiaan... Minulla se aikanaan auttoi :)

Tsemppiä talveen!

Kati K

Kyllä. Outo tyhjyys täälläkin. Hirmuinen kaipuu johonkin muuhun, lähinnä työn osalta. Nuorisotyö on alkanut tuntumaan jossain kohden jopa tuskaisen rutiininomaiselta. Muussa elämässä asiat oikeastaan aika hyvin, mutta tänäkin aamuna sanoin herätyskellon soidessa tuolle miekkoselle, että voisipa vaan nukkua. Joulua ennen alkanut flunssa jatkuu ihan omituisilla oireilla, olo vetämätön. Tieto päässä siitä, että liikkumaan pitäisi taas ruveta, mutta jääkelit ei nappaa. Ystäviltä tulee päivityksiä Facebookiin, jossa he ovat 3 kk Thaimaan saarilla kristallinkirkkaiden vesien äärellä. Kivat heille.

Mä toivon, että olo helpottaa, kun valo lisääntyy. Siihen saakka yritän pärjätä kirkasvalolampulla. Koitahan sinäkin jaksaa, kyllä se siitä! :)

oon mäkin miettinyt, että ehkä tää hieman helpottaa, kun alkaa tulla taas valoisampaa. Tämä on nimittäin yleensäkin ollut mulle aika vetämätöntä ja huonoa aikaa tää alku vuosi. Onko siitä kirkasvalolampusta ollut sulle apua?

Kati K

On siitä apua. Aamuisin kun ottaa 20min.-1 tunti sitä, klo 7-11 välillä, niin huomattavasti helpompi olla. Virkeämpi, aikaansaavempi ja kaikin puolin parempi olo. Meillä on kotona Innosol Rondo ja töissä mulla on Philipsin ihan marketista ostettu. Kyllä mä voin viiden vuoden käytöllä noita suositella!

Kaamos

Et ole ainoa, täällä ilmoittautuu kans yksi jota ei tunnu oikein mikään natsaavan, kyse ei ole asenteesta vaan tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa innostaa mikään. Kai se tämä vuodenaika sen saa aikaan vaikka päivät käsittääkseni ovat hieman jo pidentyneet ja ainakin täällä on aurinkokin esiintynyt jo muutaman kerran. Jospa se tästä kun kevättä kohden mennään, tsemppiä sinulle:)

juu, ei se mullakaan ole asenteesta kiinni, mulla on ihan hiton paljon positiivisempi asenne nyt kuin vaikka vuosi sitten. Ja mä haluaisin tehdä ja touhuta ja innostua, mutta kun mikään ei tunnu oikein miltään. :P

Elina

Moikka Veera! Kuten joku jo aiemmin sanoi, tuli mullekkin ekana mieleen et käyppä labrassa tarkistamassa kilppari arvot! Loppuu ehkä palelu ja tulee taas vähän virkeempi olo =)

t. lääkisopiskelija ja vakkari seuraaja

jeps, olenkin ihan lähiviikkoina menossa taas labraan, kun pari kuukautta sitten nostettiin viimeksi annosta. Itselläkin on ollut mielessä tuo, että taitaa kaivata vielä lisää.

lauraleena

Sinähän joskus puhuit täällä blogissa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa ehkä olevista häistä..?;) eli kesähäät suunnitteille niin johan on projektia ja puuhastelua ja päämäärä koko keväälle!:D

no ne nyt ei ainakaan innosta! Tai siis juu, kyllä mä tuon tyypin kans naimisiin haluan, mut minkäänmoiset kemusuunnitelmat ei mun mielessä ota tulta alleen. Mä en just ole sitä lajia ihminen, joka haluais häistä mitään hirveetä projektia. Oma mielikuva on tällä hetkellä sellanen "ruokatunnilla maistraattiin".

Hansu

Täällä myös yksi kohtalotoveri! Mikään ei nappaa ja kova halua olis uudistaa elämää johonkin suuntaan, mutta ei hajuakaan mihin. Työt tökkii ja töihin menemisestä on tullut pakkopullaa. En saa enää revittyä nykyisestä työstä mitään irti. Liikuntapuolella itsellä on tavoitteita, mutta tarvis jotain muutakin innostavaa ja inspiroivaa. Illat menee sohvan nurkassa pohtien mitä sitä haluais elämässä tehdä ja haaveissa on kaikenlaista kivaa. Ei vaan saa itsestään yhtään mitään irti ja asiat vaan siirtyy eteenpäin. Kaikki tuntuu polkevan ihan täysin paikallaan! Jonkin sortin potkun persauksille tässä tarvis tai edes jotain kivaa uutta tähän tasapaksuun elämään!

Mut sulla on edes "haaveissa on kaikenlaista kivaa". Mä en just nyt edes tiedä mistä mä haaveilisin! Oon ihan mälsä. :D

:D :D :D No ei ollu kyllä se ratkaisu nyt tässä ihan mielessä. Ja tokihan tiedät, ettei niitä välttämättä tuosta vaan hankita.

sandy

10 vuotta tämän helvetillisen kilpparivajiksen kanssa taisteltuani, toi fiilis on jotain niin tuttua. Arvot heittelee, lääkitystä muutetaan, sitten hetken aikaa on jotenkin ok olo, sitten taas takaisin tohon just sun kuvailemaan olotilaan missä mikään ei kiinnosta. En halua masentaa lisää, mutta siis itselläni elämä on ollut tätä oravanpyörää vuodesta 2005. Tuota oloa ei voi oikeasti ymmärtää kukaan muu kuin toinen saman kokenut. Piste. Eikä siihen todellakaan auta jonkun hyvää hyvyyttään ehdottamat kämpän sisustusprojektit tai ulkonäön muokkaus. Voi kun tästä paraneminen olisikin niin yksinkertaista.... Yritetään silti jaksaa vaatia hoitoa ja lääkityksen tarkistusta. Ja yritetään jaksaa tää pimeä talvi. Kovasti paljon tsemppiä sulle kohtalotoveri!

kun jotenkin se on niin vaikee hyväksyä, että tällanen fiilis johtuu jostain typerästä kilpirauhasesta!!! Ja etenkin, kun pitkään ollut tosi hyvä olo. En ole vielä ollut tästä vajiksesta tietoinen niin kauaa, että olisin tottunut näihin asioihin. Mut jee, huomenaamuna labrat! Sit taas ruuvataan lääkitystä.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram