Elämässä joutuu aina välillä tekemään vaikeita päätöksiä joiden pähkäileminen on tehdä hulluksi. Vastauksen lukitseminen pelottaa, koska asian kanssa on elettävä tiiviisti pitkiäkin aikoja ja koko ajan arveluttaa josko nurkan takaa sittenkin kävelee vastaan jotain vielä parempaa kuin mitä jo valitsi.

Ja ei, minä en puhu nyt miehistä vaan silmälaseista.

lasit1

Sain ensimmäisen kerran lasit jo kuusi vuotta sitten, mutta en vaan koskaan tottunut kakkuloihin ja tunsin kehysten olevan koko ajan tiellä näkökentässäni. Loppujen lopuksi ne vaan hautautuivat lipaston laatikkoon ja hajataitosta huolimatta jatkoin elämääni ilman. Nyt päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkiuduin näöntarkastukseen aikomuksenani hankkia lasit joita myös oppisin käyttämään.

Näöntarkastuksessa kävi ilmi, että kovin kummoisia voimakkuuksia en edelleenkään tarvitse, mutta silmälaseista olisi ehdottomasti hyötyä haja- ja kaukotaiton kanssa. Pientä piilokarsastustakin kuulema oli havaittavissa, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Vaikka asia ei minua aktiivisesti vaivaakaan esimerkiksi päänsäryn muodossa, niin totuus on, että silmäni joutuvat näyttöpätetyöskentelyssä ja kuvaushommissa melkoiseen rasitukseen korjatessaan virheitä eikä asiaan ole iän myötä luvassa ainakaan helpotusta. Optikon mukaan en arvitse laseja kaikenaikaa, mutta etenkin lähityöskentelyssä niistä olisi suuresti apua.  Nyt siis ajattelin olla järkevä ja hankkia lasit ja todella käyttää niitä ainakin lukiessa ja tietokoneella työskennellessä.

lasit2

Mutta apuaaa! miten minä ikinä osaan valita ne joiden kanssa oikeasti halua olla. Vaikka en käyttäisikään laseja kokoaikaisesti, haluan saada sellaiset joiden kanssa pidän peilikuvastani.

Kovin monia kakkuloita en ole vielä ehtinyt edes sovitella, mutta näyttää vahvasti siltä, että joihinkin mustiin nörttilaeihin olisi kallistumassa. Vaikkakin yhdet huikeat kissalasitkin kiinnostavat. Mutta aion tehdä vielä lisätutkimuksia aiheesta. Pääsiäislomareissulla ehdin testailla muutamat lasit myös kotikonnuilla ja tykästyin ainakin näihin kuvissa näkyviin Ray Banin yksinkertaisiin kehyksiin.

Olisiko tällainen tyyli raadin mielestä aivan pöllö valinta? Lisää sovittelukuvia tulossa varmaan jahka taas saan aikaiseksi mennä testailemaan.

Kommentit (27)

Noi ylemmät ainakin sopii sulle. Ihan jo aloin miettiä, et ootko pitäny feikkilaseina tollasia, kun jotenkin niin hyvin istuu :) Ja ainahan voi hankkia sit uusia jostain näistä silmälasitarjouksista, niin on, mistä valita! ;)

ne on samat lasit molemmissa kuvissa. :D

Ja ei, en oo koskaan pitänyt feikkilaseja, mä en tajua sellaisten ideaa lainkaan. :P

Mä olen varmasti maailman epämuodikkain jne jne jne, mutta en ole missään vaiheessa tajunnut, miten ja miksi nuoret, siropiirteiset ihmiset kankeavat naamalleen kammottavan kokoiset muoviset (ja yleensä vielä mustat!) kakkulat. Kaikki kasvonpiirteet hautautuvat lasien taakse ja kasvoista ei jää mieleen mitään muuta kuin ne lasit (jotka ainakin mun mielestä yleensä vielä sopivat kantajalleen kaikkea muuta kuin hyvin).

Iso osa noista laseista kun vielä näyttää siltä, että ne on kaivettu jostain halpakrääsäkaupan alennusjäämistöstä ja niitä pitäisi pitää sen kimmeltävän vappuperuukin kanssa vain ja ainoastaan silloin vapunaattona tarpeeksi monen lasillisen jälkeen ja sen jälkeen haudata jonnekin hyvin, hyvin kauas.

Mielipidettä pyydettiin ja se tässä myös tulee: mun silmääni vanhenet noin 20+ vuotta noiden lasien kanssa, joten sanoisin kyllä että sovita vielä joitain muitakin malleja :)

Mä en myöskään tiedä mitään sun poliittisesta aktiivisuudesta, mutta en voi mitään mielleyhtymälle hyvin frouvaskaisesta pienen paikkakunnan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajasta - olet olemukseltasi niin rok sopiaksesi yhteen noin tätimäisten lasien kanssa.

Puuh. Kiitos ja anteeksi. Ja ei siis pahalla, mun silmääni tuo lasityyppi on yleisesti vain ihan kammottava. Ja kyllä, olen itsekin rillipää yli 10 vuoden ajalta.

Tiina

Olen pitkälti samoilla linjoilla. Sitä se teettää, kun on silmälasillisena ehtinyt elää senkin vaiheen, kun optikkoliikkeissä ei tuntunut olevan muita vaihtoehtoja kuin puolet naamasta peittäviä rumiluksia.

no minä läskiposkineni olen aika kaukana siropiirteisestä. :D

Toki sovitan muitakin, mutta luulen, että aika suurilla ja tummilla linjoilla pysytään.

Heidi

Minä kanssa vähän vieroksun noita ihan mustia, isoja, vahvoja laseja, mutta tokihan jos niitä ei olekaan tarkoitus käyttää aina, niin ehkä ne menee.

Itsellä kun on lasit aina päässä, niin valintakriteereihin kuuluu juurikin se että niiden pitää sopia kaikkeen ja ne ei saa viedä liikaa huomiota kasvoistani.

Onneksi näköni on pysynyt about yhtä huonona viimeiset 10 vuotta, joten vara- ja vaihtolaseja on kertynyt ihan kivasti.

Mutta noista sun reiskoista ekana pisti silmään että istuvatko ne sun omasta mielestä sulle hyvin?

Kun mun silmään heti tarttui tokasta kuvasta se miten hymyillessäsi poskipääsi näyttäisi osuvan pokien alareunaan.

Itsellänikin on pyöreät kasvot ja korkeat/pulleat poskipäät, joten olen ihan optikon neuvosta jättänyt väliin niin megasuuret aurinkolasit kuin rillipokatkin.

Juurikin syystä että ne ei anna kasvoille tilaa liikkua ja hymyillessä, saati nauraessa, posket ikään kuin liikuttavat linssejä ja sitten niitä joutuu korjaamaan kädellä. Optikko jopa varoitti, että yllättävän nopeasti muovipokista kuluu pintamaali niistä kohdista joista ne hiertyvät ja jos päivittäin poskipäät osuvat alareunaan, saattaa olla että maali kuluu pois.

Eli jos multa kysyttäis ja tavallaan kysyttiinkin, suosittelisin jotain vähän pienempää ja kevyempää pokamallia. Luulisi niistäkin löytyvän rouheeta rokkia asennetta!

Ja lopuksi tervetuloa rillipöllöjen kerhoon! :)

omassa pukeutumisessani en keksi oikeastaan mitään minkä kanssa mustat voimakkaat kehykset eivät sopisi. (Paitsi tietenkin jotkut juhlissa käytettävät silkkileningit, mutta eipä silloin tarvitse käyttää lasejakaan.)

Mitä tuohon istuvuuteen tulee, niin mun poskipäät nousee hymyillessä niin, että ihan kaikki sovittamani lasit nousevat hieman. Pitänee varmaan lopettaa hymyily. :D

Vierailija

siis musta noi sopii ihan älyttömän hyvin! mutta joo ymmärrän senki pointin ku nyt lähiaikoin on ollu sitä feikkilasi-muotii ni voi olla et noi helposti sekotetaa niihin.

HeliJ

Piilokarsastuksella (heteroforia) tarkoitetaan tilaa, jossa silmälihastasapaino pyrkii kampeamaan katsesuuntia erilleen, mutta fuusiokyky riittää pitämään ne yhdensuuntaisina. Vähäinen piilokarsastus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Erityisen tavallista on likitaittoisen henkilön piilokarsastus ulospäin ja kaukotaittoisen henkilön piilokarsastus sisäänpäin. Usein piilokarsastus vähenee silmälaseja käytettäessä niiden prismavaikutuksen vuoksi.

Piilokarsastus voi ajoittain muuttua ilmikarsastukseksi (strabismus intermittens), kun fuusio tilapäisesti heikkenee esimerkiksi väsymyksen tai humalatilan vuoksi.

(Lähde http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Toiminnallinen_heikko...)

Henk.koht. en myöskään pidä noista mustista kakkuloista, mutta sinulle sopivat hyvin. Mielestäni eivät vanhenna vaan päinvastoin :)

Vierailija

ltt ehti ensin! Olin tulossa kommentoimaan että Sami Sykköhän se siinä. Yhdyn myös Tarun puheenvuoroon.

Usko mua, et halua näyttää nelikymppiseltä mieheltä ;)

Itselläni on ollu lasit jo 14 vuotiaasta asti, enkä aluksi sietänyt ajatusta laseista ollenkaan, joten olin pitämättä laseja ja aina vain kun piti "nähdä" esim. koulussa taululle, käytin niitä.

Aika pian tuon jälkeen hommasin piilarit, sellaiset 30pv pitkäaikaispiilarit. Niitä ehdin käyttääkin yli vuoden, kunnes halusin taas uuden persoonan silmälasien kautta.

Niimpä hommasin uudet lasit, mustat ja hyvin suorakulmiomaisen simppelit. Kestin kidutusta puoli vuotta, siirryin taas kuukausipiilareihin.

Tuossa reilu puoli vuotta sitten, olisiko ollut elokuussa, hommasin sitten taas lasit. Tällä kertaa tosin otin pari satsia kertakäyttöpiilareita harrastkseni takia, sillä en halunnut käyttää pitkäaikaispiilareita enää. Tämä kaikki tapahtui suunnilleen samaan aikaan kun aloitin ammattiopiston ensimmäisen luokan.

Nyt päätin sitten taas ainakin aluksi puoleksi vuodeksi hommata kuukausilinssejä. Parin viikon linssitilauksien jälkeen sain viimeinkin linssit käsiini (tämä oli itse asiassa eilen..) ja tänä aamuna sain sitten piilarit päähäni.

Ennen tätä minulla ei kuukausilinssien kanssa ole ollut mitään ongelmia, mutta nyt, kun annoin vanhojen kertakäyttöpiilarien reseptin kassalle myyjälle ja sanoin, että tämän mukaan sitten piilarit. Noh, kuinkas kävikään..

Tänä aamuna laitoin piilarit aivan normaalisti päähän, ihmettelin tosin jo silloin kun silmissä tuntui jotenkin oudolta, tunkkainen saattaisi kuvata asiaa eniten. Koulussa taululle oli vaikea nähdä, päänsärky alkoi taas ja päästessäni kotiin yhden aikaan päivällä, silmäni olivat punaiset. Myöskin näkeminen alkoi olla jo vaikeaa, tuntui kuin silmiini olisi vedetty sumuverho ylle.

Ihmettelin asiaa pari tuntia ennekuin aloin tosissani huolestua ja päätin alkaa ottaa linssejä pois. No nepä eivät lähteneetkään helposti. Oli aivan tuskaa yrittää saada niitä pois ja ajattelin jo pahinta, silmäleikkauksia ja tulehduksia ja kaikkea. Onneksi sain ne jo pois, ja pian tämän jälkeen soitin optikolle ja varasin ajan huomiseksi. Saa nähdä miten käy, pystynkö käyttämään piilolinssejä vai olivatko uudet linssini vain väärän malliset ja liian vähän hengittävät..

Tähän loppukommenttina; Ray Banin lasit on rakkautta :))

auts, kuulostaa kamalalta! :( Mä en varmaan ikinä vois kuvitella pistäväni silmiini piilolinssejä, ahdistaa jo pelkkä ajatus. Toivottavasti ongelmien syy selviää ja voit edelleen pitää piilareita!

heidi

Ei ainakaan kertakäyttöpiilarit tunnu silmässä miltään eikä niiden laittaminen ole hankalaa parin kerran jälkeen! :)

Ihmiset tosiaan näkee asiat eri tavalla, koska mustakin noi sopii sulle ihan hyvin; varsinkin jos käytät niitä vain työlaseina. Päivittäisessä käytössä ne voisi olla liian raskaat.

Vierailija

mun mielestä tuovat sulle reilusti ikää lisää ja mikä pahinta, onnistuvat piilottamaan sulle ominaisen ihanan iloisen pilkkeen.

Vierailija

Mielestäni nuo lasit eivät sovi kasvoihisi kovinkaan hyvin. Itse näkisin sinut pienempien lasien kanssa, mielellään sangat punaisina. Kyllä niihin tottuu, itselläni on aina ollut lasit ja välillä tosiaan haen niitä laseja, vaikka ovat päässäni. Ei niitä reunoja aina erota ;D

voin kertoa, että pienemmät, etenkään leveyssuunnassa pienemmät lasit ne vasta huonot mulle ovatkin. Kasvoni näyttävät sellaisten kanssa entistä leveämmiltä. Punaisista kehyksistä tykkäisin muuten kyllä, mutta olen sen verran värirajoittunut, että sitten minusta tuntuisi, etten voi pukea päälle ikinä mitään muuta kuin punaista. :P

Vierailija

Mun mielestä noi lasit sopii hyvin sun persoonaan ja tällä hetkellä ne on muodikkaat.

Kannattaa kuitenkin miettiä, koska oot valmis uusimaan lasit tai ostamaan toiset ja , millasissa yhteyksissä meinaat niitä käyttää. Noi on kuitenkin aika hallitsevat, joten ne ei välttämättä kaikissa tilanteissa oo sopivat. Silloin olis ehkä hyvä olla toiset lasit kans käytössä. Samoin toi malli ei kestä välttämättä aikaa, joten parin vuoden päästä ne voi jo näyttää hölmöiltä...

Hanna

Jos käytät laseja vain harvoin, niin silloin voi vähän revitelläkin. Kuten täällä on jo mainittukin, trendit vaihtuvat nykyään niin nopeaan, että kannattaa miettiä, kuinka usein on valmis panostamaan uusiin laseihin.

Löysin itse tummasankaiset silmälasit kymmenisen vuotta sitten, tapeltuani sitä ennen useamman vuoden erilaisten metallisankaisten mitäänsanomattomuuksien kanssa. Näille viime vuosien tv-ruuduille en ole lämmennyt, suosin vähän maltillisempaa kokoa. Koska pidän laseja koko ajan, täytyy niiden kestää aikaa. Ihan joka vuosi ei viitsi useampaa satasta rilleihin panostaa.

Tumman ei muuten tarvitse olla mustaa. Vaihdoin äskeittäin mustat sangat tummanvioletteihin ja ajattelin, ettei muutosta varmaan edes huomaa. Kuitenkin tuli kommentteja, että ilme on pehmeämpi. Pienillä sävymuutoksillakin on siis merkitystä.

Tärkeintä on kuitenkin, että olet itse tyytyväinen peilikuvaasi.

Manna

Mielipidettä pyydettiin ja se tulee täältäkin. Ymmärrän miksi haluat kyseisen malliset lasit, juuri nyt ne ovat taas pinnalla (itselläni oli sellaiset ekalla kierroksella vuosina '84-'86 ja harkitsen niitä itsekin vakavasti uudelleen juuri nyt). Silti ne eivät valitettavasti sovi sinulle, kasvojen muotoosi tai hiusmalliisi lainkaan. Paremmin sitä ei voisi sanoa kuin joku aiempi kommentoija: mieti vielä, haluatko näyttää mieheltä. Olet niin makee tyyliltäsi että olisi sääli jos menisit nyt tän asian kanssa metsään.

Kati

Minun mielestäni olet oikeilla jäljillä. Minäkin olisin lähtenyt kokeilemaan sinulle jotain melko vahvaa muovikehystä. En ehkä näkisi sinua kevyessä metallikehyksessä. Tai sitten toisena ääripäänä ihan kehyksetön malli, mutta ei ehkä siitä väliltä kuitenkaan. Ei vain jotenkin istu tyyliisi minun mielestäni.

Mutta ehkä voisit kokeilla jotain aavistuksen kulmikkaampaa mallia ja vaikka vähän matalampaa niin kulmakarvat eivät peity. Leveys on ehdottomasti hyvä, tuossa mallissa vain yläosa nousee hiukan, mikä antaa leveämmän vaikutelman kehyksestä. Ja ole tarkkana muovikehyksen kanssa, että se istuu hyvin nenältä. Kuvan perusteella näyttäisi siltä että nenäosa on hiukan irti nenästä?

Jään mielenkiinnolla odottelemaan seuraavia vaihtoehtoja. :)

t.Optikkoliikkeessä työskentelevä

Vierailija

Olen sitä mieltä että nörttimalli on ok, mutta hieman sirompi malli olisi parempi. Kulmakarvat sais näkyä juu ;)

Mites sellaset vähän 50-lukulaiset ei mitkään kissalasit, mutta hieman sinnepäin?

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram