Tänään on fiilis taas vaihteeksi sen verran luottavaisempi ja positiivisempi, että voisi olla hyvä rako valottaa näitä verhoa noiden elämässä tapahtuvien muutosten edestä, joista olette jo rivien välistä ja sivulauseista saaneet lukea. Arkeni on kuitenkin sen verran mukana täällä blogissa, että olisi hölmöä olla kertomatta näin isosta muutoksesta.

(postauksen kuvituksena randomeja puhelimella kuvattuja kuvia mun arkitouhuista. Yritin nimittäin saada kasattua sellaisen "päivä kanssani postauksen, mutta toki se kusi aina viimeistään iltapäivällä, kun oli pirusti töitä. :D)

kuva-1

Aamut on vaikeita aina.

Osa teistä voi olla asiasta jo hieman perilläkin, mutta tilanne on siis se, että multa loppui vakityö. Tai no, virallisesti työsuhde päättyy tuossa vajaan parin viikon päästä, mutta en ole enää pariin viikkoon ollut töissä muutamia kuvauksia enempää, sillä olen pitänyt pois kertyneitä lomiani. Huomenna on vuorossa viimeiset kuvaukset vanhan työpaikan piikkiin ja sen jälkeen käyn hoitelemassa enää pari muuta sovittua työtä jotka vaativat nimenomaan minua tekijäkseen.

kuva-2

Aamiainen

Ja mikä se on sitten tässä se iso juttu? Kyllähän ihmiset vaihtaa työpaikkaa jne.. No niin, niinhän ne vaihtaa, mutta minulla on nyt se tilanne, että ei ole mitään käryä tulevasta. Se on se epävarmuus ja epätietoisuus tulevasta joka minua on tässä viime viikkoina ahdistanut ja olen tuosta ahdistuksesta maininnutkin.

Hieman asiaan tuli helpotusta toissa viikolla, kun kollega naapuripitäjästä soitti ja kysyi pystyisinkö tuuraamaan hänen studiollaan syys- ja lokakuun ajan hänen itsensä ollessa sairaslomalla. Se oli kuin lottovoitto tähän tilanteeseen, jossa ehdin jo panikoida, että millä ihmeen rahalla mä elän syksyn.

kuva-11

"..pikimustat tähdet tuijottaa takaisin.."

Minulla on nyt siis pariksi kuukaudeksi osa-aikaista työtä, joten se yhdessä blogista saatavien tulojen kanssa kannattelevat jonkin aikaa. Odotan kiivaasti lopullista verotuspäätöstä, jotta tiedän saanko veronpalautuksena sen verran rahaa, että sillä eläisi joulukuun. Minulla on siis näillä näkymin vuoden loppuun asti armonaikaa löytää uusi työ.

Vaikka hetkeksi helpottikin, takoo mun takaraivossa koko ajan huoli siitä, että löydänkö mä itselleni töitä. Mun kauhukuvissa ja painajaisissa olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön, jolla ei riitä rahat edes vuokraan.

kuva

Kamat kasaan ennen keikalle lähtöä (suurin osa kuvan vehkeistä saatu)

Välillä tuntuu, että muut ihmiset uskovat muhun huomattavasti itseäni enemmän. Kaikki ovat sitä mieltä, että ihan takuuvarmasti minulle löytyy töitä ja että tuon yhden oven sulkeuduttua on edessäni jotain entistä parempaa.

Menneisyys tukee kyllä tuota ennustusta, sillä en mä hirveästi ole joutunut elämäni aikana työhakemuksia lähettelemään. Edellisen työn loppuessa itkeä tuhersin kaksi päivää isin ja äidin helmoissa, koska olin silloinkin varma, ettei minulle löydy töitä, mutta jo kolmantena työttömänä päivänä minulle tarjottiin töitä puhelimitse. Tultiin siis niinsanotusti kotoa hakemaan. Nyt kun tuon työpaikan ovet sulkeutuvat pian takanani, olen jälleen samassa ahdistuksessa, kuin muutama vuosi sitten. Pelkään ja panikoin.

kuva-3

Pyörällä asiakkaan luo

Vielä pari viikkoa sitten minulla oli sellainen olo, että en kehtaa kirjoittaa asiasta tänne blogiin. Koko sana työtön on itselleni jotenkin niin karmiva, että ajattelin olevan ihan suunnattoman noloa kertoa joutuvansa ehkä työttömäksi. Mutta nyt kun sain armonaikaa tuon tuuraustyön myötä, tuntuu se vain luonnolliselta kertoa kaikille, että tässä on nyt menossa siirtymäaika johonkin tuntemattomaan.

kuva-4

Mustikoiden muotokuvausta. :D

Moni varmaan ajattelee, että ainahan mä voin perustaa oman toiminimen ja jatkaa valokuvaamista. Joo, niin toki voisin, mutta ei sekään asia ole niin yksinkertainen. Minulla olisi monen vuoden työkokemuksen jälkeen valmiuksia valokuvausyrittäjäksi ryhtymiseen varmasti paljon enemmän kuin monella joka ryhtyy, mutta saman aikaisesti minulla on suunnattoman määrä tietoa ja realismia tiedostaakseni, ettei se ole välttämättä järkevää.

kuva-7

Myöhäinen lounas, sipulipiirakkaa ja rucolaa.

Joudun lähipäivinä kirjoittamaan koulua varten liikeotoimintasuunnitelman kaikkine laskelmineen, joten tuleepa nyt sellainenkin tehtyä, mutta ainakaan toistaiseksi mä en ole kiinnostunut kokopäiväisestä yrittäjyydestä valokuvauksen saralla. Onneksi sattunaista keikkaa voi kuitenkin heittää laskutuksen onnistuessa laskutuspalvelujen kautta, joten ei mun tarvii ihan puhdasta eiootakaan myydä, jos joku ihan hirveästi hinkuu minua kameran taakse.

kuva-10

Päivän eka duunikeikka ohi, illalla lisää!

Tilanne on nyt siis tosiaan se, että syksyn voin nyt suht rauhallisin mielin downshiftailla tekemällä osa-aikatyötä ja bloggaamalla. (+suorittamalla kouluni loppuun), mutta jatkosuunnitelma on kehitettävä jostakin. Löydänkö työpaikan? Löytyisikö jonkinlainen osa-aikatyön ja yrittäjyyden yhdistelmä? Mitkä on mun vahvuudet ja sellaiset taidot jotka on mahdollista muuttaa tuloiksi?

kuva-5

Tilasin uuden rakkaan ja se saapui reilussa vuorokaudessa!

Mulla on hirveä huoli esimerkiksi siitä, että hakiessani töitä olen työnantajien silmissä ainoastaan valokuvaaja. Että "mitä tuo nyt tällaista paikkaa hakee, sehän on ammatiltaan valokuvaaja".

Toisaalta yritän sanoa itselleni, että mun työhistoria on oikeastaan aika monipuolinen ja mulla on ihan saumat hakea monia erilaisia viestinnän töitä. Mutta toisaalta kyseisellä alalla ei kyllä todellakaan ole tällä hetkellä mikään ruusuinen tilanne työpaikkojen suhteen. Onkohan millään?

kuva-6

Ja heti asentamaan Photaria!

Kaikkia ahdistuksia ja kauhukuvia siis risteilee päässäni koko ajan. Panikoiminen ei todellakaan ole se paras asia tällä hetkellä, kun olisi sataa asiaa hoidettavana. Tällä viikolla olen hoitanut niin vanhan työpaikan hommia, tuuraustyöpaikan kuvauksia, heittänyt yhden omankin ison keikan ja kaiken lisäksi mun viimeisen VAT-näytön (valokuvaajan ammattitutkinto) tehtävät ovat edelleen kesken ja aikaa ei ole enää paljoa.

kuva-13

Tänä syksynä on aikaa sellaisellekin luksukselle kuin yhteiset päikkärit sohvalla.

Keskittyminen on ollut viime viikkoina melkoisen hankalaa ja tällä viikolla on alkaneet yöunetkin kärsiä. Se on tällaiselle 99% ajasta hyvin ja helposti nukkuvalle ihan kaamea katastrofi. Herätessäni aamuöisin miettimään ja stressaamaan tiedän oikeasti käyväni hieman huolestuttavilla kierroksilla.

kuva-8

Junan odottelua töistä tullessa

Sellaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Toisaalta on huippufiilis ja mietin, että nyt on kaikki ovet avoinna. Tuo valokuvausduuni sellaisenaan, kun olen sitä viimeiset 5,5 vuotta tehnyt, oli jo alkanut maistua hieman puulta ja tiesin, että en halua kymmenien vuosien päästä eläköityä studioon hautautuneena riittikuvaajana. Mutta toisaalta on sitten tuo edellä selittämäni pelko perseessä, sillä en tiedä mistä ne "kaikki ovet" oikein aukeaisi.

Muutosta olin elämääni toivonut jo pitkän aikaa. Nyt sitä sitten tulee. En vaan tiedä vielä minkälaista. Hui. Mutta huomenna kaikki on vielä niin kuin ennenkin ja käyn tekemässä pari hääkuvausta. Nostan kameran eteeni ja höpötän sen edessä olevat ihmiset rennoiksi. Ja hetken aikaa mä teen vaan työtäni enkä huoli huomisesta.

Kommentit (15)

Kuulostipas aivan minun suusta tulleelta :) Pitää nyt tähän sanoa että hirmuisesti tsemppiä ja believe me, kaikki mitä sä mietit ja pohdit ja tunnet on aivan universaaleja käsitteitä. Itse olen ollut työttömänä "pitkään" (omasta mielestäni 6kk on p-a-l-j-o-n, työkkärin mittapuulla not so much) ja nyt alkaa vasta helpottamaan, osaksi siksi että opin luottamaan tulevaan ja pääsin puhumastasi epävarmuudest yli. Mun ideologia on "Ei se mitä et tee vaan se mitä teet" :)

nasu86

toivottavasti huoli ja stressi on vain väliaikaista ja nopeasti ohi menevää! että saat jalan jonnekkin uuden oven väliin :) kyllä se siitä!

Saako hei kysyä, että missä opiskelet valokuvaajan ammattitutkintoa? Haaveilen itse tuosta alasta, mutta en oo oikein löytänyt kursseja/paikkoja missä voisi opiskella.

Tsemppiä sulle loppuvuoteen ♥

JennL

Kuulostaa niin pelottavan tutulta. Minulla on armonaikaa ensi syksyyn saakka ollessani nyt hoitamassa meidän pienintä lasta kotona. Mutta mitä sen jälkeen? Hakeako opiskelemaan vieläkin (ahdistava 30 kolkuttelee tasan kuukauden kuluttua) ensi syksynä.. koulutus on alalle josta ei töitä löydy, joten se on ihan yhtä tyhjän kanssa.. hakeako töihin kaupan kassalle, jolle sinnekään ei enää pääse mikäli et ole merkonomi, tradenomi tai helkkari vähintään maisteri.. elämä on välillä niin ahdistavaa!

Voi kun sanat eivät riitä. Paitsi että voin vain toivottaa paljon tsemppiä! Olen koko elokuun lukenut sosiaalisesta mediasta ystävin työsuhteiden päättämisestä ja on alkanut kummasti arvostamaan omaa vakipaikkaansa. Eihän se mitään hehkeää duunia ole, mutta sillä maksaa vuokran ja saa juustoakin leivän päälle välillä. Sitä on alkanut arvostaa sitä, että on töitä.

Paljon tsemppiä ja voimia loppuvuodelle! <3

Tanza

Tutut fillikset täälläkin.. mä olin jo 10kk työttömänä kunnes nyt on muutaman kuukauden pätkä edessä töitä. Se 10 kk oli tosi turhauttavaa aikaa, ei ollut edes paikkoja mitä hakea. Kyllä se heijastui väkisellä arkeenkin, en ollut aina kotona ehkä ihan parasta seuraa :D Nyt sitten koitan olla stressaamatta etukäteen koko tätä työpätkää että mitä sen jälkeen..

Sitä täytyy vaan luottaa itseensä ja tulevaan. Sinulla ilmeisestikin on jo paljon kokemusta takana ja verkostoa luotuna (joka on todella tärkeää) niin olen varma että pian se paikka löytyy!

tsemppistä kovasti!

Tätsy vaan

No, voi. Olen seurannut blogiasi aika kauan, paikkakuntaan liittyvistä syistä osin. Olen joskus kommentoinutkin, en vain muista , millä nimimerkillä. Sitten vain koen sinut sympaattisena, vaikka elämänympyrät, ikä jne ovat täysin eri. - Asiahan on osaksi jo järjestynyt muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi eteenpäin ja eiköhän siitäkin eteenpäin. Levollisuutta ja hyviä yöunia toivottelen.

Olin viime vuonna valmistumisen jälkeen kolme viikkoa työttömänä, ja muistan elävästi tuon epätoivon ja ahdistuneisuuden. En myöskään valmistunut varsinaisesti mihinkään ammattiin (hemmetin humanisti), joten ns. oman alan hommia ei ollut edes vaihtoehtona. Hävettää tunnustaa, mutta yksi elämäni hirveimmistä kokemuksista oli työkkärissä käyminen. Jotenkin vaan se paikka huoku epätoivoo. Kliseisesti voin nyt todeta, että kiva työpaikka löytyi, määräaikainen muuttui semi-vakituikseksi, ja oon nyt tosi onnellinen kaikin puolin. Tsemppiä sulle ja usko kaikkia muita: kyllä sulle niitä töitä löytyy! :)

Jokaisella meistä on varmasti joskus pohdintaa siitä, mikä on se oikea ala, minne päin pitäisi elämässään kulkea, opiskeleeko oikeaa alaa jne. Et ole siis yksin, kuten varmasti tämän postauksen kommenteista jo huomastikin. :) Tiedän silti, että nuo voivat olla todella kipeitä pohdintoja. Tsemppiä kovasti ja hienoa, että sait kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi nyt töitä ja hieman lisäaikaa miettiä uusia tuulia!

Elenah

Palvelualojen pätkätyöläinen täällä hei. Oon jo jonkun aikaa seuraillut sun blogia mutta tämä itsellekin ajankohtainen työttömyys aiheena kirvoitti kommentoimaan.

Ensiksi, älä huoli- kaikki järjestyy kyllä. Todennäköisesti saat jälleen jonkun työtarjouksen- olet kuitenkin jossain määrin julkisuuden henkilö ja vaikutat tosi iloiselta, reippaalta ja ammattitaitoiselta tyypiltä- ts. eiköhän joku firma sut äkkiä bongaa ;)

Ja entäpä jos et saa? Sitten joudut pahimmillaan tinkimään menoista mutta ihania vaatteita löytyy kirppareilta ja ruokaakin saa kohtuu edullisesti kun tekee paljon itse.. Ei se toki yhtä riemua se pennin venytys ole mutta sitten toisaalta on aikaa tehdä niitä sitten kun asioita... Opiskella kieliä, lukea, tehdä vapaaehtoistyötä, tavata rakkaita ihmisiä tms.. Työttömyyden aikana opituista jutuista voi sitten taas olla hyötyäkin kun työelämään palaa.

Uskon siihen että elämä kantaa ja varmasti meille kummallekin taas joku uusi pesti löytyy :) Aurinkoa päivääsi! Ja jaksamista :)

marke

moikka :) oon lueskellu sun blogia jonkun aikaa enkä aiemmin tajunnut että oot valokuvaaja, vissiinkin lukutaidossa jotain vikaa :D opiskelen itse just valokuvausta, niin tuli mieleen ootko koskaan ajatellut perustavasi omaa yritystä? :)

mulla taitaa olla liian vahva realismin taju, joten ainakaan pelkän valokuvauksen varaan en yrittäjäksi ryhtyisi. :P

marke

ugh sori ignoraa mun kommentti. selain hyppäs rivien yli enkä huomannu pohdintaas aiheesta!

Elisa

Mulla on sama visio tulevaisuudesta, siis se jossa tiputaan pitkäaikaistyöttömyyteen, pankki vie multa asunnon ja joudun kadulle. En vain voi sille mitään, että vuosienkaan määräaikaisten töiden jälkeen en ole vielä tottunut niihin vaan olen vakuuttunut siitä että tämän työsuhteen jälkeen en varmasti saa mitään töitä. Muut ihmiset (ilmeisesti) näkevät minussa älykkään, koulutetun ja ahkeran naisen. Itse näen aina luuserin, joka ei osaa mitään ja jota ei varmasti kukaan koskaan halua töihin. Hieno minä.

Tiedän, että ehkä kaipaat nyt jotain muuta kuin valokuvausta ja yrittäjyyttä. Pidä mieli positiivisena ja kaikki mahdollisuudet kuitenkin avoinna, niin päädyt sinne, minne on tarkoitettu. Vinkkaan nyt kuitenkin, kun asia mieleeni tuli, että Porissa vois olla yksi valokuvausliike myynnissä. Sitä vois aina kehittää oman näköiseksi. Ja voi olla, että jo tiesitkin asiasta. :) Annalan Olli Satakunnan Yrittäjistä voi kertoa tarvittaessa asiasta tarkemmin. Hehkuvaa syyspäivää Sinulle!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram