"Ihanko maksoit valmiiksi repaleisesta lumpusta?", saattais mun isäni nyt tokaista, jos tämän riekaleen näkisi. No niinpä tein, niin järjettömältä, kun se tarkemmin ajatellen kuulostaakin. Mutta eipä oo eka kerta.

Just mamman kanssa kaiveltiin mun vaatekaappeja ja sieltä löytyi säästämäni 8 vuotta sitten Italiasta ostettu siihen aikaa kovin rakas, edestä ja takaa poikkiviilloilla pahoinpidelty punainen rokkitoppi. Ja joo, siihen aikaan siellä alla ei tullut käytettyä muuta kuin rintaliivejä.. mielellään push-up-sellaisia. Jep.

Samalta ajalta kykenen palauttamaan mieleeni myös ne monet itse sabotoimani t-paidat joita sitten rock-uskottavuuden maksimoimiseksi kokoiltiin takaisin kasaan hakaneuloilla. Repaleet vaatteet hakaneuloineen kuorrutettiin sitten vielä muutamalla kilolla niittejä ja kettinkejä.  Oi niitä aikoja.

Ehdin viime viikon Helsingin pikareissulla pyörähtää nopeasti myös Weekdayn alerekeillä ja 4€ hinta yhdistettynä Cheap Mondayn riekaleisen tunikan  nostattamiin teinifiiliksiin oli liian houkutteleva paketti ohitettavaksi.

2010_08_03_2_b

2010_08_03_1_b

Työpäivä ja illan kauppareissut hoituivat uuden repaleen ja viikonlppuna kesäteloilta takaisin käyttöön kaivettujen maihareiden yhdistelmällä. Siveydestä piti huolta tunikan alle puettu GT:n pitkä toppi ja ruokakaupan kylmähyllyjen viileydessä kaivoin kassista lämmikkeeksi täällä jo moneen kertaan nähdyn Miss Sixtyn loimen.

Neljän euron mekko yhdistettynä vitosen saappaisiin, ei paha. alustoppi kympin, kesäkassi kahdeksan euroa ja loimikin alle parikymppiä. Kutsuisin tätä asua jo edulliseksi. Mutta sitten mä muistan kuinka kirvelevän paljon päälläni olevat rintaliivit maksoivatkaan, eikä pukeutuminen yhtäkkiä enää olekaan niin halpaa. :P Mutta hei, eihän kalliit rintsikat muuta sitä tosiasiaa, että tuo repale oli halpa. Kyllä, mahtava neljän euron alelöytö.  Sitä iloa ei voi ilkeät alusvaatteet viedä multa pois.Nih.

Kirjoitan tätä nyt illalla, kun ei ole tiedossa mahtaako loistavalla nimellä ristitty myrsky pyyhkäistä maamme yli tehden tuhojaan.  Vähän toivon, et tulis sellanen pieni myrsky yöksi. Sellanen, et vähän pelottaa ja sit voi kaivautua murun kainaloon. Mut mitään ei kuitenkaan menis rikki, eikä kukaan joutuis pulaan.

ps: Niin, että se on nyt sitten mun ja sen myrskyn yhteinen nimipäivä.

pps: jos en kaiva jotain julkaisemattomia kuvia arkistosta, niin nämä on viimeiset asukuvat tällä karvareuhkalla. Seuraavissa sitten (ainakin suunnitelmieni mukaan) ihan hiton paljon lyhyempi tukka!

Kommentit (3)

Itsekin toivon aina samanlaista myrskyä. Että vähän pelottaisi ja olisi samalla upeaa mutta mikään ei menisi rikki, eikä muutenkaan mitään pahaa tapahtuisi. Ja oman kullan kainalossa tietysti, eihän sitä muuten pystyisi ihailemaan. Harmi, etten ole moniin vuosiin osunut samalle paikalle kunnon ukkosmyrskyn kanssa. Tuppaavat aina kiertämään.

Mutta ukkosmyrskyistä toiseen upeaan asiaan nimittöiun tuohon asuusi. Annan sille kyllä täydet 10+. Toimii todella hyvin yhteen jokaista yksityiskohtaa myöten.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram