Kunnioitan tällä postauksella nyt rakkaan ystäväni Iinan harrasta toivetta, että blogissani olisi osio "Tommi kokkaa". Muuten ei yksi pizzan valmistus nyt varsinaisesti ylittäisi "uutiskynnystä", mutta tällä kertaa valmistusmenetelmät olivat vähän totutusta poikkeavat ja maku enemmän kuin kohdallaan, joten pyysin miestä sanelemaan suorituksensa ja kirjasin sen ylös tähän postaukseen. En kuitenkaan usko tämän herkun herättävän ystävässäni samanlaista kateutta kuin eräät lihapiirakat aikoinaan. Niistä kertoessani taisi Iina ensimmäistä kertaa ikinä käyttää chatissa pelkkiä isoja kirjaimia kertoakseen minulle tunnelmansa. Viesti sisälsi mm. sanan "haista" ja yhden sukupuolielimen. Ymmärrän kyllä. Itsetehdyt lihapiirakat olivat enemmän kuin taivaallisia joten sellainen rasvaherkku voi todellakin aiheuttaa kateuden tunteita. :D

Mutta se parin päivän takainen pizza siis.. Syy miksi mies ylipäätään päätyi torstai-iltana valmistamaan juurikin pizzaa, oli se, että reilu viikko sitten ostamamme basilika on suorastaan villiintynyt Herbiessä. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja tuuppaa uutta lehteä aivan raivokasta vauhtia peittäen alleen samassa vehkeessä kanssaan majailevan korianterin ja rosmariinin. Basilikaa jouduttiin jo leikkaamaan, kun sen ylimmät lehdet kasvoivat lamppuun saakka ja alkoivat kärtsätä. Niinpä siis alkoi operaatio "valmistetaan ruokia joihin saa käytettyä paljon basilikaa".

Valmisteluja tätä pizzaa varten oli kuitenkin tietämättämme tehty jo parin viikon ajan. Olimme nimittäin jättäneet keittiömme imuroimatta. Mutta siitä lisää tuonnenpana. Ensin aletaan valmistamaan koko pizzan sielu, eli maukas tomaattikastike.

Pizzakastike

Määrä riittää kahteen alla olevan ohjeen mukaiseen pohjaan

  • 2 salottisipulia kuulota kattilassa oliiviöljyssä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl tomaattimurskaa
  • 1 dl vettä
  • 0,5 dl ketsuppia
  • 1,5 rkl punavinietikkaa
  • 2 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl oreganoa
  • 1 tl basilikaa
  • mustapippuria maun mukaan
  • chiliä maun mukaan

Keitä kasaan, niin että kastikkeesta tulee paksua. Meillä aikaa meni n. puoli tuntia.

Kun kastike on valmis, nosta se jäähtymään ja alavalmistaa taikinaa kuvan alla olevan ohjeen mukaan. Sekoittaessasi taikinaa, pidä huoli, että kulho on vaikkapa irrallisen leikkuulaudan päällä. Sitten keskittyessäsi taikinan vaivaamisen heilauta leikkuulautaa, niin että se osuu kastikekattilan alla olevaan pannunaluseen ja paiskaa näin ollen kattilan suoraan keittiön matolle. (mikäli leikkuuladan sun muiden asettelu tuntuu vauvalloiselta, voit toki ihan vain suoraan itse kaataa kastikkeen maahan)

Että näin. Sitä oli muhiteltu siellä kattilassa se saakelin 30 minuuttia ja sitten se päätyi matolle.

No, ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja sitten varovasti kaavitaan kastiketta talteen muutama lusikallinen paksuimpien läjien "huipulta". Muutetaan tässä vaiheessa suunnitelma kahdesta pizzasta yhdeksi, jotta saadaan soosi riittämään.

Pizzapohja

Annos n. 24-26 kokoiseen pannuun (paksun pannupizzapohjan saat tekemällä annoksen 1,5 kertaisena)

  • kermaa 1 dl
  • vehnäjauhoja 2 dl
  • leivinjauhetta reilu 0,5 tl
  • suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi. Taikina saa olla reilusti jauhoinen.

Jauhota paistinpannu ja lorauta siihen hieman oliiviöljyä. Kaulitse pizzapohja ohueksi ja nosta paistinpannuun. (Paksun pannupizzapohjan saa paineltua pannuun suoraan käsin) Levitä kastike ja juusto ja niiden päälle muut täytteet. (Koska lämpö tulee alhaalta päin, on tärkeää laittaa juusto nimenomaan muiden täytteiden alle.) Paista pizzaa hellalla 6-8 min keskilämmöllä. Siirrä paistinpannu 175 asteiseen uuniin pariksi minuutiksi HUOM! Varmista, että käytät pannua jonka kahva kestää uunin!

Jos omistat valurautapannun, voit valmistaa pizzan kokonaan uunissa. Laita tyhjä pannu 250 asteeseen, kun pannu on kuuma, siirrä siihen valmiiksi kaulittu taikina ja täytä pizza kuten edellä. Paista pizzaa uunissa vajaa viisi minuuttia.

Pienestä haaverista huolimatta pizzasta tuli aivan taivaallisen hyvää. Täytteinä meillä oli hiemna jääkaapin perältä löytynyttä chorizoa, tomaatin siivuja, mozzarellaa ja sitä tuoretta basilikaa. Ja voi luoja, että oli maukasta! Olemme jo jonkin aikaa valmistaneet pizzapohjamme tämän ohjeen mukaan perinteisen vesi-jauho-hiiva-öljy -setin sijaan, ja paistaneet sen nimenomaan noin paistinpannun kanssa. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kastike tehtiin itse ja voi pojat, sen myötähän pizza vasta sai sielun!

Tämä pizza opetti meille, että hartaudella keiteltyä kastiketta kannattaa vaikka vähän kaapia lusikalla matolta, se on sen arvoista. Tomaattikastikkeen tärkeyden lisäksi saimme muistutuksen myös siitä miksi emme koskaan tule hankkimaan vaaleata mattoa keittiöömme.

Kommentit (4)

Henna

Voin kuvitella sen *itutuksen määrän, kun kastike lentää kaaressa lattialle. Juurikin tästä syystä meillä ei ole ollenkaan mattoa keittiössä :D Mutta tarkoitus oli siis hehkuttaa Myllyn Paras Pizzajauhoja, joilla saa taiottua mitä maukkaimman pitsapohjan. Nyt yhtään vähättelemättä teidän reseptiä, nuo ihmejauhot ovat kyllä mullistaneet omat pitsanväähtämiseni :) Suosittelen koittamaan, vaikka kaiken tämän hehkutuksen jälkeen voitte varmaankin todeta, että eipä ole ihmeellinen jauhoseos :D

P.S. blogi näyttää (ja kuulostaa) upealta muuton jäljiltä :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

aika vähän loppujen lopuksi vitutti, enemmänkin se oli ehkä koomista. :D
Ei ole kyllä koskaan taidettu tollaisia pizzajauhoja testata, ehkäpä joku kerta eksyy ostoskoriin. Jos tästä pizzasta tulisi niillä vieläkin parempaa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ZaZa

Tämä menee kyllä ehdottomasti kokeiluun, vaikuttaa herkulliselta! Ja suosittelen kokeilemaan kypsennystä grillissä (kunhan tuo talvi tajuaa lopulta häipyä sinne mistä tulikin...) parilan päällä. Toimii!

Veera
Liittynyt2.9.2015

enpäs olekaan koskaan testannut tehdä pizzaa grillissä. Vois kesällä koittaa, jos tulee joku sopiva grillailutilaisuus. Itsellä kun ei kerrostaloasujana ole ellaista vehjettä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram