Postailin helmikuussa hieman making of -otoksia Iltalehden Ilonan jutun kuvauksista. Nyt kun tuo maaliskuun ajan myynnissä ollut Ilonan erikoisnumero on jo poistunut lehtihyllyistä, on varmaan hyvä aika laittaa näitä Harri Joensuun ottamia kuvia tänne blogiinkin. Täytyy sanoa, että koskaan aiemmin en ole ollut yhtä tyytyväinen lehdessä julkaistuihin kuviin itsestäni kuin nyt. Eli hirmuisesti kiitoksia vielä kerran Harrille!

En haastatteluun suostuessani tiennyt, että juttu tulee Ilonan Minun tarinani -nimiselle vakiopalstalle. Olinkin sitten hieman hämmentynyt, kun asian haastattelutilanteessa kuulin, sillä tekivät minusta juurikin samaiselle palstalle jutun vajaat pari vuotta sitten. Teemakin oli sama: "ylipainoinen nainen joka kokee oikeudekseen pukeutua niin kuin haluaa ja kieltäytyy häpeämästä itseään". Löydynkö mä ykkösenä kenties jollain google-haulla "itseensä tyytyväinen läski", kun minut tuollaiseen aina bongaavat. No, eipä asia ollut minun murheeni ja haastattelussa jo olin, niin kiltisti vastailin kysymyksiin.

Jutussa oli siis kyse minun ajatuksistani tyylin, oman vartalon ja itsetunnon suhteen. Menneisyyttä ja nykypäivää. Kertoili millainen pukeutuja olin nuorempana ja mitä tyyli merkitsee minulle nyt.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Molemmat Ilonan jutut ovat mielestäni olleet kivoja ja kaikki mitä niissä olen sanonut pitää ihan paikkaansa. Minua kuitenkin hieman hiertää tuo mediassa yleisestikin ja nyt tässä omallakin kohdalla toistuva lähtökohta, jossa lihava nainen esitetään aina sen saman oletuksen kautta, että "normaali lihava ämmä häpeää itseään, koska lihavuus on vika eikä sovi kauneuskäsitykseemme. Siksipä tämä jutussa esiteltävä yksilö onkin jotenkin erikoislaatuisen rohkea, kun yrittää pitää päänsä pystyssä viastaan huolimatta". Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Minunkin molemmat jutut on otsikoitu tyyliin "en anna kilojen estää..." , "miksi minun pitäisi hävetä.." tms. Eli jutun kirjoittamisen tausta-asenne on, että kilot on este ja häpeä, mutta tämä nainen kuitenkin vastustaa.

Mitäpä jos tuossakin Ilonan tyyli-numerossa olisi ollut muutama tällainen tavallinen nainen kukin eri kokoinen ja näköinen ja he olisivat jokainen kertoneet ajatuksia oman tyylinsä takaa, mutta ilman sitä koon alleviivausta? Se ei yksinkertaisesti tunnu olevan mahdollista. Tietyn raamin ulkopuolella olevaa naista käsitellään ensisijaisesti koon kautta. Ja häneltä on toki myöskin kysyttävä kysymys, että "haluaisitko laihduttaa?".

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Ja tietenkin lihavan odotetaan sanovan, että "tiedän, että terveyden kannalta olisi parempi, jos onnsituisin pudottamaan kiloja ja nönnönnöö..". Koska niinhän sitä kuuluu sanoa. Läskillä kuuluu olla koko ajan vähintään ajatustyö tulevan laihdutusurakan suhteen meneillään. Mutta minä mietin, että miksi tällaisen pyllerön pukeutumisesta ei voida puhua ilman kysymystä mahdollisista laihdutushaaveista. Eikö voida erottaa sitä kansanterveydestä huolehtimista ja lentolippujen kilohinnasta keskustelua ihan omakseen ja antaa lihavankin ihmisen yksinkertaisesti nauttia pukeutumisesta ja tyylistä?

Kyllä minä tiedän, että ylipaino on ongelma niin yhteiskunnalle kuin meille monelle yksilöllekin. Mutta koen tärkeäksi, että vaatekoostani ja perseen leveydestäni huolimatta voin puhua mekoista, farkuista, paljettien kimalluksesta ja korkokenkien kopseesta ilman, että sen on aina liityttävä kiloihini.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Haluan tällä pohdinnallani siis peräänkuuluttaa sitä, että olipa koko mikä hyvänsä, ihmisellä on oikeus nauttia pukeutumisesta, etsiä omaa tyyliä, olla pettynyt valikoimiin ja vaatia enemmän. Vaikka haaveissa ja kenties suunnitelmissakin siintäisi se hoikempi tulevaisuus, niin elämä on kuitenkin nyt, just tänään. Ja tänäänkin minä haluan näyttää itseltäni ja pukeutua niin kuin haluan ilman että vaikkapa minihameen paljastavat sääreni koetaan jotenkin erityisen rohkeana tai normeja rikkovana vetona, koska olen lihava.

En osaa ilmaista itseäni kovin hyvin tämän asian suhteen. Tämä ei siis liity varsinaisesti tuohon minusta kirjoitettuun juttuun, vaan enemmänkin siihen lähtökohtaan joka mielessä juttuja kirjoitetaan. Etenkin meitä naisia käsitellään mediassa hyvin paljon koon kautta. Liian lihava, liian laiha. Milloin tähti se ja se on laihtunut hurjasti ja milloin taas hänen uutisoidaan ylpeänä esittelevän uuseja kurvejaan saatuaan vaikkapa viisi kiloa lisää.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Ja sitten tietenkin vielä se mediassa todella isosti esillä oleva asia, että tuntuu kuin suurin uroteko jonka ihminen , etenkin nainen, voi koskaan tehdä, on laihtua. Mikään muu ei herätä yhtä paljon akkainlehtien mielenkiintoa kuin julkkiksen pudonneet kilot. Raxukin on kertonut läskinkarkoituksestaan jo kymmenissä lehdissä.

Totta kai se on hienoa, kun ihminen onnistuu muuttamaan elintapansa terveellisemmiksi ja kertoo voivansa nykyään paremmin kuin ennen. Mutta siinä sitä upeasti hehkuvaa ja nuorentunutta ja energistä ihan uutta ihmistä kehuessa unohdetaan, että kyllä ne painavammatkin vuodet olivat elämää ja se ihminen siellä sisällä on edelleen sama. Itselläni on esimerkiksi sellainen olo, että jos kävisi niin että itse olisin jossain kohtaa elämääni laihempi ja minua tultaisiins en asian vuoksi joku kehumaan, niin samalla se ihminen arvostelee aiempaa minua, ja se aiempi hoikempi on se sama ihminen. Ymmärtääkö kukaan taaskaan mitä selitän?

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Yritän siis sanoa, että edelleenkin on tosiasia, että usealla meillä ne kilot heittelee elämän varrella. Toki jotkut onnistuvat pysymään vuodesta toiseen samoissa mitoissa, mutta meillä monilla elämä heittelee ja samassa vartalokin kokee muutoksia. Mutta se vaatekoko on kuitenkin asia joka kertoo hyvin vähän, josko ollenkaan siitä ihmisestä siellä vaatteiden alla. Olisikin siis todella toivottavaa, että osaisimme katsoa toisiamme vatsamakkaroiden ja seitsemän leivän uunin tai sitten kapeaakin kapeamman vyötärön ja täydellisesti muodostuneiden pakaroiden ohitse ja kiinnostua siitä millainen se vastassa oleva ihminen on. Millainen kun tarkoittaa eri asiaa kuin minkä näköinen tai kokoinen.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

kuvat: Harri Joensuu

Alunperin ajatukseni oli ihan vain postata nämä Ilonassa olleet kuvat joista tykkäsin aivan valtavasti. Minun mielestäni kuvat ovat onnistuneet ja tavoittavat oikeaa minua. Ne eivät siis esittele sitä kuinka paljon jutussa esiintynyt XL-kokoinen Veera Korhonen oikein vie elintilaa kiloillaan, vaan esittelevät herkästi hymyilevän ja itseensä tyytyväisen naisen, jolla on oma tyyli ja naururyppyjä.Vaikka olisin 30 kiloa hoikempi, haluaisin minussa otetuissa kuvissa edelleen näkyvän juuri nuo samat asiat.

Kommentit (67)

VSL

Ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Kovasti olisi aiheesta sanottavaa, mutta koska sanoit monet asiat jo niin hyvin, joten olen hiljaa :)

Haluan vain sanoa, että en lue blogiasi siitä syystä, että haluaisin vinkkejä lihavan naisihmisen pukeutumiseen, vaan siitä syystä, että sulla on ihanan persoonallinen tyyli pukeutua. Claro? :P

pummi

itsekin on tuota samaista asiaa tullut pohdittua ja olen kanssasi täysin samaa mieltä!

Kreetta

Tosi hyvä juttu Veera, ja hyvin se pointti sieltä aukes. Ainaki mulle! Superhienot kuvat todellakin, erityisesti toi Veera punaisissa housuissa ja nahkatakissa. Tyylii löytyy!

mulla on niin sekavat ajatukset ittellä, että pelkää saako muut mitään selvää sönkötyksistä. Hyvä jos aukes! :)

Hyvä Veera! Sä oot mun idoli!! Just näin: pitää voida olla nainen, olemassa, arvotettu ja kiinnostunut muodista/tyylistä/pukeutumisesta ihan ilman että sitä aina tarvitsee reflektoida koon kautta! Siis niin, että laiha/laihuus on standardi, jota vasten kaikki muu peilataan - sellainen ajattelu on mun mielestäni aivan p:stä. Ja lisäksi esineellistää alitajuisesti naista enemmän kuin monet muka sexyt töröhuulimainokset...

"Itselläni on esimerkiksi sellainen olo, että jos kävisi niin että itse olisin jossain kohtaa elämääni laihempi ja minua tultaisiins en asian vuoksi joku kehumaan, niin samalla se ihminen arvostelee aiempaa minua, ja se aiempi hoikempi on se sama ihminen. Ymmärtääkö kukaan taaskaan mitä selitän?"

Voi kyllä, ymmärrän täysin! Pudotin tuossa jokunen vuosi sitten sen paljon puhutun 30 kiloa elopainostani pois ja jessus sentään sitä kommenttien määrää... Aluksi olin tiettykin otettu, kun porukka kehui uutta ulkomuotoa, mutta vähitellen alkoi nää "voi vitsi että näytät hyvältä kun oot laihtunut!"-kommentit minunkin korvaan kuulostaa enemmän "nyt voi vähän kehuakin kun et oo niin läski enää"-lausahduksilta.

Luin just LFI-blogista kirjoituksen, jossa puhuttiin siitä miten mitään ei enää nykyään saisi syödä, koska epäterveellistä ja lihottavaa. Mitä sitten? Itse oon ainakin onnellisempi hiukan "pehmeämpänä" mutustellen silloin tällöin jotain yksinkertaisesti hyvän makuista ja mahdollisesti epäterveellistä syötävää kuin normipainoisena laskien jokaisen kalorin. Minun valinta, ei kenenkään muun. Itsepä läskini kannan. (Ja ei, en tarkoita että tuo normipainoisuus tarkoittaisi pakonomaista kalorien laskentaa kaikille, mutta mulla se menee niin.)

Tulipa taas romaanin mittainen kommentti, mutta tarkoitus oli kai vain todeta, että hienoa kun kirjoitit asiasta. Kiitos! :)

hienoa kuulla, että tuo mun ajatus noista kehuvista kommenteista ei ole yksin mun päässäni. Itsellänihän ei ole juurikaan mistään laihtumiskommenteista kokemusta, koska sairaiden aikojen jälkeen "ura" on ollut nousujohteinen, mutta tuollainen kuvitelma minulla on, että itseäni ne todennäköisesti tökkisivät. :P

Siilikissa

Tosin, nyt kun aloin asiaa vielä pohtia enemmän, niin saattaa tietysti olla, että painon pudotessa myös oma käytös muuttui itsevarmemmaksi ja ulospäinsuuntautuneemmaksi. Mut en silti näe minkä takia painon/vaatekoon/painoindeksin perusteella ihmisiä pitäisi luokitella yhtään mihinkään. Ihan sama kuin että sinisilmäisten pitäisi pyydellä anteeksi itseään tai pyrkiä muuttumaan ruskeasilmäiseksi. "Tämä sinisilmäinen nainen nauttii elämästään ja muodista täysillä, silmiensä väristä huolimatta." Hah. :D

M

Näin justiinsa, veri on liehunut päässä monesti, kun joku on sanonut vaikka näin mulle, että" sun miehes on varmaan tosi innoissaan kun oot laihtunut" tekis mieli vastata " joo, ennen se ei pystynyt kattoon ollenkaan mua, kun oksu lensi aina" wtf

Vau mitkä kuvat!

Tosi hyvä pointti tuo, että miksi pitäisi ylipäänsä lähteä purkamaan tyyliä painoindeksin kautta. Mulla on myös sellainen "ongelma" että kelpaan ihan mainiosti itselleni noin yleisesti ottaen (välillä totta kai tulee fiiliksiä, että "jotain tarttis tehdä"), mutta ulkopuolisilta saattaa tulla tosi hassujakin kommenteja (oletetaan, että olisin henkisesti ihan paskana siitä, että olen isokokoinen).

Kih. Huvittaa vieläkin tuo google-haku viittaus :D Off-topic: blogeihin tullaan välillä aika vinskeillä hakusanoilla.

joo, toi on just hassua että se perusoletus on, että siitä koostaan koko ajan jotenkin kärsii ja on tyytymätön. Siis toki se välillä tympii, ja kyllä mä muutamasta kilosta mielellään luovun sitten joskus kun sopiva asenne päälle iskee, mut ei mun 46 kokonen ahteri oo estänyt mua elämästä. :D

Mari

Olisit vastannu siihe laihdutus-kysymykseen että "Lihavat on lepposia, ne ei tee kepposia" :)

Sr

Hieno kirjoitus! Mä luen myös blogiasi juuri iloisen meiningin ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" -asenteen vuoksi. En ole koskaan pitänyt tätä minään xl-blogina. Itse kuitenkin jonkinverran kilojeni kanssa kamppailleena täytyy kuitenkin rehellisesti todeta, että aina hitusen kevyempänä elo on reippaampaa, on kiva kun vaatekaapista mahtuu enemmän asuja päälle ja yleinen fiilis on parempi.

Mä itse olen sua about 10 vuotta vanhempi ja täytyy todeta että iän karttuessa kiloista on vaan helevetin hankala päästä eroon. Jokainen läskinsä itse kantaa, mutta en mä ole koskaan katunut yhdenkään kilon hävittämisestä, päinvastoin.

Ihanaa kevättä Veera!

joo, en mäkään usko, että kilojani ikävöisin jos niitä jokunen häviäisi. Ja mun mielestä on aina mahtavaa jos joku löytää elämäänsä lisää energiaa ja hyvää oloa, mutta haluan taistella sitä ajatusta vastaan, että olla laiha = onnellinen elämä ja olla lihava = paska elämä ja nyyh nyyh. Elämä voi olla ihanaa, kivaa, huonoa, kaameeta, ihan kivaa oli kokolappu mikä tahansa.

emmien

Niin totta, ymmärrän ja allekirjoitan. :)

On täysin typerää ja turhaa olettaa, että koska olen lihava, olen varmasti tosi tyytymätön elämääni ja varmasti myös terveyteni on rapakunnossa. Ehei, kaikki lihavat eivät ole sairaita. Minäkin sain kuulla lääkäriltä tarkastuksessa, että olen täysin terve ja kaikki arvot ovat ihannelukemissa (paitsi paino). Ja lääkäri kehoitti jatkamaan elämää samaan malliin (liikun paljon ja pyrin syömään monipuolisen terveellisesti) ja jos paino siinä samalla tippuu, se on ok, mutta näinkin on hyvä! Eli kaikki ennakkokäsitykset joutaa romukoppaan ja ihmiset tulis ottaa ihmisinä, katsomatta painoa tms. Ni!

Sanna

Ihana kirjoitus ja tosi hyviä kuvia. Minä luen kyllä blogiasi sen monipuolisuuden takia. Itse olen painavampi tällä hetkellä kuin ikinä, mutta silti oon tyytyväinen itteeni ja pukeudun niinkuin haluan ja minusta tuntuu hyvältä. Ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja jatka samaan malliin :)

mä oon kans painavampi kuin koskaan ja osittain olen elämääni tyytyväinen ja osittain en. Ne tyytymättömyydet on kuitenkin sellaisia juttuja jotka ei olis yhtään erilailla vaikka olisin hoikempi.

tanja

Huippuhyvä teksti! Mä ihailen sua kyllä ihan älyttömästi, äsken juuri ryvin itsesäälissä viikonlopuksi baarivaatteita

etsien kun tässä näkyy vatsamakkarat ja tässä näkyy selluliittimuhkurat :D Aattelin hengähtää koneella ja täällä odottaa teksti, joka kyllä

pelasti päivän taas kerran! Kiitos ihanasta blogista, oot ihanan olonen tyyppi! :)

kyllä sieltä kaapista kivat vaatteet löytyy! Sitten vaan peilailet itteäs siitä kulmasta ja sillä ilmeellä jolla tykkäät ittestäs eniten (itsetunnonnostatuspeilaus :D ) ja painut baariin ja unohdat vatsamakkaras koska millään muulla ei oo väliä kuin sillä miten huikee tyyppi muuten on! :)

SaraJana

Minäkin ymmärsin ihan täysillä, mitä tarkoitit. WORD! Ei voinut kuin nyökytellä mukana.

bubbs

Oot ihana. Tykkään tosi paljon siitä, että kirjoitat blogiasi ihmisen näkökulmasta, sen sijaan, että kirjoittaisit jostain erityisestä läskinäkökulmasta. Mietin tätä samaa asiaa juuri eilen, kun törmäsin yhteen blogiin, jossa ylipainoinen tyttö piti ihan sievää tyyliblogia, mutta jo esittelytekstin "I'm xxxx and I'm xx years old and I'm fat" -aloitus laittoi jotenkin ärsyttämään. Ettäkö pullero olisi oikeutettu tyylibloggaamiseen vain tekemällä läskeistään numeron, siinä missä kuka tahansa muu on oikeutettu siihen ihan vaan tyylinsä takia.

Tykkään myös siitä, että kerrot häpeilemättä käyttäväsi äitiyssukkahousuja (ja aion ottaa vinkistäsi vaarin ja hakea niitä myös, olen helvetin turhautunut ahtaiden sukkahousujen nykimiseen), ja ylipäänsä tunnut suhtautuvan vartalosi kokoon jotakuinkin yhtä normaalina asiana, kuin kengänkokoon tai lahkeenpituuteen. Se on niin oikein ja kivaa ja virkistävää kaiken laihuushaikailun seassa.

(Sananen Raxusta vielä. Ennen hänen elämäntaparemonttiaan näin mainoksen jostain lehdestä, jonka kannessa R oli. Hänen vartalonsa näytti tosi kauniilta ja mä mietin, että jos pitäisi ottaa pois jostain kohtaa, en kyllä keksisi mistä. Seuraavaksi luinkin painonpudotuksesta, ja olin varmaan ainut, joka oli oikeasti vähän pettynyt.)

Toi on just sellanen asia mitä olen miettinytkin, että kokeeko ihmiset tän just xl-blogina vai ihan vaan blogina ilman sitä kokomäärettä.on kiva kuulla, että tää on ihmisblogi! :D

tylymuija

No mutta kun homma menee jokseenkin niin että "naisen koko on valas eikä se saatana tajua hävetä sitä.." aina kun rehevämpi daamishenkilö pääsee vaatteista/muodista kuviin ja artikkeleihin.Aina se on mainittu "miten kiloistaan/koostaan huolimatta nauttii vaatteista".Se nähtävästi on jonkinlainen luonnonsuojelullinen asia jota itseään arvossa pitävät muotilehdet nostavat ajoittain esiin.

Ja seuraavat 10 numeroa keikutaan sitten kokoluokissa "syö vain nenäliinoja".

Hoidetaan jokin kansallinen velvollisuus alta ja voidaan taas tuntea olleensa hyvällä asialla.

Mä en tajua miksi koostaan huolimatta ei kuka tahansa voisi nauttia pukeutumisesta?Tämä kuva vaan tulee näitä artikkeleita silmäillessä.Tietynlainen alleviivaus;"Hei pulleropallero oot muuten valtavirtaa vastaan täs sun pukeutumisessa."

Meneekö esteettinen silmä jotenkin yksyhteen matalan painoindeksin kanssa ja onko vartalonmyötäinen vaateparsi mittanauha-asia?

Ja ne julkkisdaamit juu..laihduttamisen jälkeen "elämä vasta alkaa..nyt vasta tajuan miten voi olla sinut itsensä kanssa...tajuun mikä sotanorsu olin ja häpeen sitä..."

Just joo.

En ainakaan itse jaksa lukea yhtäkään Raxu-haastista,kiesus se mitta on täynnä.

No joo..tulipa rupateltua.Mutta hitto vie kanssasisaret:tukka tötteröllä kohti kesää ja helmat heilumaan.Oli koko mikä tahansa.

Ja oot muuten helvatan hyvän näkönen noissa(kin) kuvissa =)

Nipsu

En ole varmaan ikinä ennen kommentoinut tänne, mutta nyt tunsin tarvetta avata sanaista arkkuani :) Tosiaan kuten joku tuolla ylempänä jo mainitsikin, en lue tätä blogia "XL-blogina" vaan ihan vaan blogina jonka kirjoittajalla on tyyli ja sana hallussa paremmin kuin monilla muilla.

Fyysiset kokomme eroavat melkolaisesti, mutta saan siitä huolimatta (voi apua mikä ilmaus..) paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseeni :) Meillä on jopa sama nippu niitä H&M:lta ostettuja värikkäitä lastensukkia ;)

Tämän viestin idea oli vissiin se että ihanaa kun nostat näitä aiheita esille, ihanaa kun pukeudut tyylillä ja ihanaa kun olet aito, rehellinen ja muutenkin mukavan oloinen ihminen. :)

Mäkin oon aina aatellut, että se toisten tyyleistä inspiroituminen ei oo koosta kiinni. Joten kiva kuulla, että mun blogikin toimii kokoon katsomatta. :)

Mäkin tykkään siitä asusta! Siinä on kaikkea mun lempparia, mustaa, punaista, nahkaa ja paljetteja :D

Teija

Täällä myös lukija, jota ei lue blogiasi minään "plus size-blogina" vaan ihan muista syistä, mm. kuvien, juttujen ja tietysti aidon persoonasi takia. Tekstin puolivälissä eräs kohta kiinnitti huomioni - siihen joku toinenkin kiinnitti huomiota - ja siksi itsekin kommentoin. Olen itse ns. normaalipainoinen, mutta syksyllä laihduin työstressin takia. Tuolloin muutama tuttu "kehui" minun laihtuneen ja ihaili kun olin onnistunut laihtumaan niin nopeasti (stressi ei tuntunut kelpaavan syyksi, vaikka yksinkertaisesti menetin ruokahaluni). Silloin "kehuminen" tuntui kivalta, mutta nyt kun olen taas entiselläni (paino +3kg) sain kuulla että minun luultiin olevan raskaana. Eli kyllä normaalipainoisestakin kommentointi tuntuu pahalta: koen että se todellinen/oikea tai tavallinen minä on jotakin vääränkokoista ja olisin kauniimpi vieläkin laihempana. Tuntuu, että laihtuminen vaikean elämäntilanteen takia oli positiivinen asia kun taas normaali, tasapainoinen elämä (ja terve ruokahalu!) on jotain ei-toivottavaa. Itse olin vielä vähän aikaa sitten onnellinen, että selvisin viime vuodesta edes selväjärkisenä...

Ps. Ja upeita kuvia! Olen myös kade noista sinun silmistä, kauniit! Kuvissa kiinnittyy niihin heti huomio :)

Hear hear! Ymmärrän ja komppaan täysin kaikkea kirjoittamaasi.

Halusin myös kertoa, että vaikka en usein kommentoi, niin joka postauksen luen ja kyllä minua ainakin suurimmaksi osaksi viehättää blogissasi yhteinen rakkaus eli kengät! <3 Tietenkin myös mahtava tapasi kirjoittaa, josta pidän suuresti.

Olet kuvissa todella kaunis! <3

Jos XL-kokoisten pukeutumisesta ei voida koskaan puhua ilman taustalla leijuvaa laihdutusteemaa, on vähän sama fiilis naisen pituuden suhteen. Lauantaina haastattelussa kuulin taas kerran tämän iänikuisen kysymyksen että ethän sitä tarvitse korkoja kun olet muutenkin pitkä? NNNNGAAAAAAH!!!! Ja yksikin pukeutumisneuvo koskien sitä kuinka voi kätevästi katkaista vartalonsa linjan että näyttää lyhyemmältä, niin saatan alkaa väkivaltaiseksi. Minä. Rakastan. Olla. Pitkä. En halua olla lyhyemmän näköinen! Ja rakastan korkoja koska ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Miksi meidät kaikki pitäisi väkisin pusertaa kokoon 38 ja 168cm, kysyn vaan.

Mau.

Joo, ei oo tullut missään vaiheessa mieleen, että tää olis joku xl-blogi. Itse luen kivan sisällön lisäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että edustat samaa ikäryhmää. En muutenkaan ihan hirveästi arvosta ihmisen arvon määrittelemistä painoindeksillä, kiesus sentään...

JJ

Kyllä tässä kirjoituksessa kiteytyi taas joku isompi pointti jota en osaa itsekään avata. Täysin samaa mieltä.

Kuvistasi on pakko sanoa sen verran että jos joku painokkaasti kertoisi minulle että tässä on nyt XL-malli (pituus/paino/vaatekoko) niin voisin vain todeta että "niin...?". Miksi sen pitäisi olla kuvassa kiinnostavin asia jos ainut mihin MINÄ kiinnitin huomiota oli hemmetin hyvännäköiset punaiset housut ja korot niiden kanssa. Get the point..?-))

~Menninkäinen~ (Kati)

Oot ihanan mahtava ja piristävä kirjottaja! Jatka samaan malliin! <3 :)

nasu86

niin kuin jo aikaisemminkin kommentoin niin nämä kuvat ovat älyttömän upeita! minäkin olen jo vuosi kaudet lukenut sun blogia sun rempseän tyylin niin kirjoittamisen kuin vaattettesikin suhteen <3 oot vaan niin huippu! kaunis sisältä ja ulkoa!

lapanen

Word! Olet aivan oikeassa ja olisi ihanaa jos kaikki naiset pystyisivät ajattelemaan noin. Se ihannekuva, jollaista meille tyrkytetään, on mahdoton, mutta silti niin monet haikailevat ja tavoittelevat koko elämänsä sitä mahdotonta tavoitetta. On surullista, että siinä sivussa taitaa se tässä hetkessä eläminen jäädä vähemmälle, kun mietitään sitä mitä _toivoisi_ olevansa eikä nautita siitä mitä oikeasti on. Niinkö sitä oikeasti haluaa elää? Ja mielestäni tämä koskee kaikkia kokolapuista riippumatta. Me naiset voisimme yrittää muutenkin oppia näkemään toisemme enemmän tovereina, kuin vihollisina joihin verrata itseään.

Tuli tekstistä mieleen sekin, että samankaltainen kirjoitustapa pätee aika usein naisiin liittyviin juttuihin ylipäätään. Hän tekee näin, vaikka on nainen.. Hän on ensimmäinen nainen, joka.. Kaava on varmaan tuttu. Mutta ei mennä näihin enää mukaan jooko.

Hoo

Puhut niin asiaa!

Tuo sama ihmisten luokittelu tapahtuu myös esim. yksinhuoltajille -> onneton.

On se kummallista, että jotkut eivät pysty näkemään ihmistä vaan näkevät vain ulkokuoren.

Minäkin olen lukenut blogiasi vain tyylin tähden =)

Tiina

Aivan törkeen makeet kuvat (vai onks se nykyään mageet;), näytät tosi hyvältä :) Itse en ole ylipainoinen ja tyylini on melko erilainen kun sulla, mutta luen silti blogiasi koska olet niin sympaattinen, aito ja huumorintajuinen tyyppi :) Joskohan siitä jo jossain vaiheessa päästäisiin yli että kaikkien pitäisi olla 175cm pitkiä ja kokoa xs koska niin ei tule koskaan tapahtumaan! Ja hyvä niin

Vierailija May

Tekee mieli kommentoida, mutta sanoitkin jo kaiken niin osuvasti meidän muiden puolesta. :) Olen siis ehdottomasti samaa mieltä kanssasi -koskien niin median käsityksiä ja vaatekokoja ja niin edelleen. En voi muuta sanoa kuin että surullista: media on niin heikko ja ymmärtämätön, että hehkuttaa keksittyjä ajatusmallejaan hymyssä suin.

Positiivista lopuksi: vitsit miten ihania kuvia! Olen sanonut ennenkin, mutta sinä se vaan hehkut upeana! :) Wau, tyylisikin on aivan kadehtittava! :) :D

Jey

Ihana postaus! Mun mielestä nainen on nainen oli koko mikä hyvänsä. Kauniin ja kiinnostavan tekee lopulta persoona eikä ulkoiset avut. Sulta löytyy ihania oivalluksia ja ajatuksia elämästä ja estetiikasta. Mukavaa kevättä sulle ja kiitos tästä tekstistä! :)

Tää postaus on kyllä ihan täyttä asiaa! Oon itse ajatellut just samoja asioita. Miksi plussakokoisen pitää tehdä vaatekoostaan missio? Multa on monesti vaadittu selvityksiä mm. sille, mikä on tarkka vaatekokoni, mitkä vaatteet on ostettu plussapuolelta ja mitkä "normipuolelta", miksi pukeudun niin kuin pukeudun ja onpa multa tivattu myös selitystä sillekin, tiedostanko kokoni kun pukeudun "niinkuin normaalikokoiset". No en tiedosta, tuli ihan uutena tietona.

Ihan naurettavaa, että plussakokoinen ei voi pukeutua niinkuin tahtoo ilman, että se oma tyyli on jonkinlainen operaatio, rohkeutta vaativa julistus ja kampanja kaikkien plussakokoisten puolesta. Mä en tykkää edes kategorisoida itseäni "plussakoon bloggariksi" nimenomaan sen takia, että mä en halua alkaa mihinkään tollaseen "kampanjointiin", vaikka kokoni ja ajatukseni plussamuodista ym. tulevatkin aina ajoittain blogissani esille.

Puhun taas lempiaiheestani eli itsestäni...mulle nimittäin tuli yllätyksenä täs taannoin vauvalehden palstaa lukiessani, et olin monen ykkösvaihtoehto pullukan tyyliblogiksi. Siis wtf? Mä? Kun mä en suoraan sanottuna identifioi itseäni kovinkaan läskiksi, vaan ihan vaan minuksi. Se läskeys ja ylipäätään muoti (haloo, mammablogissa ei paljo tyylillä keulita!)on niin toissijaista, mut siihen sitä vissiin kiinnitetään huomiota! Vaikka en ite tee siitä mitään suurempaa issueta.

Tää on just se syy, miksi meitä isompia tarvitaan blogeissakin ja mehän voidaan kyllä omalla asenteella toimia esikuvana sille, et ollaan ihmisiä (tyylikkäitä, muodikkaita, äidikkäitä, juntteja, mitä vain) ilman alleviivausta, että tää lihavuus ei haittaa mua. Mä aika harvoin alleviivaan, et joo läski tässa taas humoristisesti kirjottelee itsestään, kun se on huomattavissa kuvista muutenkin. Mut monesti ne kommentit on blogissakin, et ihanaa ku oon niin aidosti sitä mitä oon. Mitä hittoa?!

En taas oikein tiedä mistä ees kirjoitan, sitä varmaan vaan että just noin! Muaki pyydettiin taannoin iltapäivälehteen oman tyylini kommentoijaksi, mut en mää kehannut mennä :D

Josku

Hienosti osasit ajatuksesi muuttaa sanoiksi! Uskon ainakin, että ymmärsin postauksen idean ja olen kyllä niin samaa mieltä! :)

Oi tykkään niin sun jutuista, niis on aina sitä kunnon ASIAA!

Muistan lukeneeni jostain ties milloin, kun eräs nainen oli laihtunut MONTA kymmentä kiloa ja energisoitunut niin paljon, että koko oli olemus ja persoona oli muuttunut melkein kokonaan. Hänestä oli tullut melko koppava ja liiankin itsevarma. Pikkuhiljaa vanhat kaverit kaikkosi ja paras ystäväkin sanoi tälle kovasti laihtuneelle, ettei hän enää ollut sama ihminen. Nainen totesikin, että laihduttaminen oli hänen elämänsä suurin virhe.

Kukin tavallaan, ihan sama onko miten laiha, lihava, pitkä, pätkä....

Keep on going!

ZaZa

"En osaa ilmaista itseäni kovin hyvin tämän asian suhteen."

Mun mielestä sä ilmaisit itsesi todella hyvin. Ja sanon samaa kuin moni muu aiemmin, en itsekään lue tätä minään XL-blogina. Luen tätä upeiden kuvien takia, tykkään sun kirjoitustavasta ja ihailen sitä, että olet löytänyt oman tyylin. Oma tyylini on enemmän ja vähemmän hakusessa (joskus käy tuuri ja kaikki osuu kohdilleen) ja toiveissa on, että itsekin voisin joskus hamassa tulevaisuudessa todeta, että mulla on joku tyyli :-D Keep up the good work!

Anna

törmäsin tähän juttuusi facebookin puolella. en voi muuta sanoa kun että näytät kuvissa todella itsevarmalta ja se jos mikä tekee ihmisestä kauniin. ihanaa!

Mimmu

Olen tässä viime ajat pohtinut hedelmiä ja vihanneksia, jotka eivät päädy kauppaan (tai edes Eurooppaan) asti ihan vain sen takia, etteivät vastaa jonkin direktiivin mukaisia ulkonäkövaatimuksia. Ilmeisesti kaiken luonnollisen pitää nykyään täyttä join keinotekoinen muotti ennen kuin kelpaavat levitykseen. Taidan perustaa oman kasvimaan, jotta saan ihmetellä kolmihaaraisia porkkanoita ja muita luonnon ihmeitä.

Ilonan jutut ovat hyvästä: sen ensimmäisen avulla tutustuin mahtavaan blogiisi. Paitsi tyylisi ja elämänasenteesi, myös taitosi kirjoittaa ja valokuvata, ilahduttavat minua. Suostu siis jatkossakin juttuihin, joissa ei välttämättä ole mitään uutta. Sun blogistasi voi sitten kaivaa tuoreempiakin ajatuksia aiheesta kuin aiheesta.

A. M.

KYLLÄ!

Mä en itse ole ikinä edes ollut lihava, mut vähän pyöreä. Viimesen vuoden aikana oon laihtunut jonkun verran ihan vaan ku oon treenannut aika paljon. En ole laihduttanut, oon vaan sattunut laihtumaan koska on yksinkertaisesti vaikeeta syödä niin paljon kunnon ruokaa ku tarviisi.

Ja mua risoo aivan valtavasti ku ihmiset, joita tapaan aika harvakseltaan tulee kommentoimaan, että oi vitsit ku oot laihtunut, näytät tosi hyvältä. Tosi vaivaannuttavaa. En ikinä tiiä mitä pitäisi vastata. Ensinnäkään, mä en oo yrittänyt laihtua, jotta näyttäisin paremmalta ja toisekseen, mä luulin näyttäneeni ihan yhtä hyvältä aikasemminkin. Ja kolmanneksi, eiks nyt mussa vois olla jotain muutakin kommentoitavaa ku ulkonäkö?

Tää on vähän sama ku kommentit, että voi vitsit ku sun hiukset on kasvanut, vähän näytät hyvältä. No kiitti, mutta mä kyllä tykkäsin niistä lyhyistä, en oo vaan jaksanut leikata näitä.

Koska olen nainen haluan aina olla laihempi, ja pitkät hiukset. Koska se on Oikea Nainen. Tai miten sen nyt ottaa, vois myös olla, että pitää olla kurveja koska SE on Oikea Nainen. Koska on pakko olla olemassa Oikean Naisen (ja Oikean Miehen) prototyyppi, johon kaikkien kuuluu pyrkiä.

Anteeksi vuodatus, tää osu nyt hermoon :D

tuutikki

Tulin sattumalta tähän postaukseesi ja ensin luulin, että onko tämä näitä tyypillisiä 30 kg pois, katsokaa nyt minua -juttuja...Olinkin positiivisesti yllättynyt, mallikuvista näkyy kyllä kaunis nainen, mutta ei laihduttamalla kaunistunut. Ja tosi hyviä kommentteja täällä on, olipa aamun piristys pistäytyä täällä! Itse yritän painoa pudotella, mutta tavoitteena ei ole se virallinen ihannepaino, vaan parantaa rapakuntoa ja välttää se, että joutuisin syömään lääkkeitä.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram