Minä olen vähän huono vauvahommien kanssa, siis tarkoitan sitä, että minusta tuntuu, etten osaa vauvauutisia kuullessani esiintyä sillä tavoin kuin yleisesti oletetaan naisen käyttäytyvän, kun hän kuulee ystäviensä tai tuttaviensa raskauksista. Olen ollut mukana tilanteissa joissa joku ystävä kertoo odottavansa ja muut seurueen naiset ovat heti halailemassa tulevaa mammaa liikutuksen kyyneleet silmissä ja asiaan kuuluvia kysymyksiä alkaa heti lentää kuin tykin suusta. Itsestäni ei sellaista vauvahuuruista intoilua irtoa sitten millään. Pikku hiljaa tilanteiden toistuessa ja vauva-uutisten lisääntyessä olen oppinut reagoimaan jotakuinkin yeisesti hyväksyttävällä tavalla ja lausumaan jotain asiaan kuuluvaa kommenttia, mutta edelleenkin tunnen itseni jotenkin välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi  kuullessani jonkun kaverin taas sairastuneen pippelimyrkytykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen huomannut järjestään etääntyväni kaikista lapsia saaneista kavereistani, mutta kun Iina viime vuoden lopulla kertoi minulle raskaudestaan ajattelin kyseessä oli niin hemmetin tärkeä ja läheinen ystävä, että nyt mun olisi karkuunjuoksemisen sijaan vaan sopeuduttava ajatukseen tulevasta bebestä kauhuntuonteistani huolimatta. Onneksi tiesin olevamme niin hyvät ystävä, että saatoin kertoa hänelle rehellisesti hämmenyksestäni ja siitä, että minä en sitten välttämättä osaisi olla sellainen vauvaintoileva kaveri kuin ehkä "kuuluisi" olla, mutta lupasin yrittää parhaani ollakseni hyvä ystävä myös tässä uudessa tilanteessa.

babyshowerPPPP

Kun kerroin ystävälleni rehellisesti omista ristiriitaisista tunteistani koko aihetta kohtaan (nää lisääntymishommat on itselle vähän sellanen vaikea asia) ja pelostani, että menetän hänet tämän elämänmuutoksen myötä, niin se loppujen lopuksi johtikin siihen, että olen saanut huomata itsekin jo pikku hiljaa innostuvani uudesta tulokkaasta. Olemalla rehellinen, pääsin paineista olla jotenkin oikealla tavalla käyttäytyvä kaveri, eikä raskaana olevan ystävän kohtaaminen enää ollutkaan niin ahdistavaa kuin se on toisinaan ollut. Ja toisaalta rakas ystäväni on osannut arvostaa sitä, että siinä missä suuri osa ihmisistä on raskauden aikana nähnyt hänet ainoastaan odottavana äitinä ja keskittynyt kyselemään vain raskauskuulumisia, olen minä puolestaan keskittynyt edelleen siihen samaan Iinaan, joka hän on aina ollut. Toki minuakin on mahassa möyrivän toukan asiat alkaneet koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostaa, mutta harvoin muistan niitä ensimmäisenä udella.

babyshowerPPPP3

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun joku sellainen ystäväni saa lapsen, jonka kanssa olen koko ajan tekemisissä. En siis ole koskaan aiemmin ollut näin tiiviisti "mukana" kenenkään raskaudessa ja ehkä senkin takia kaverisuhteet ovat lasten myötä etääntyneet, kun näin omasta näkökulmasta tilanne on radikaalisti muuttunut ns. yhtäkkiä. Mutta nyt, kun olen saanut seurata Iinan vatsan kasvua niin tiiviisti, olen saanut itsekin aikaa tottua ajatukseen, että pian moni asia muuttuu. Pitkään tunsin asiasta pientä kauhua, mutta nyt eilen hyvästellessäni Helsingissä Iinan ja masun ajattelin jo melkoisen innolla sitä, että seuraavan kerran nähdessämme seurassa olisi ehkä myös uusi tyyppi.

Olin aina mielessäni vannonut, että minä en sitten ainakaan mitään hattaraisia lässynlässyn vauvajuhlia kenellekään järjestä, että se ei niin oo mun pirtaan sopivaa hommaa, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että kun Jonna ehdotti babyshowereiden järkkäämistä Iinalle, niin kyllähän mä messissä olin. Ja Iina oli minut tuntien jo ajat sitten sanonut, että jos jotkut veuvakemut tulee, niin mä voisin toimia skumppavastaavana, jos askartelupaskartelut tuntuis liian karmivilta. :D

babyshowerPPPP4

Ja vallan ihanat juhlathan niistä sitten tulikin. Jonna toimi viime sunnuntaina pidettyjen pihajuhlien pääarkkitehtina ja itse saavuin sitten kemujen aamuna auttelemaan koristelussa (koristeet saatu Tigerista) ja tarjoiluissa. Paikalle saapui juuri sopivan kokoinen joukko ystäviä nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja herkuista. Mitään sen kummempaa ohjelmaa emme olleet juhliin järjestäneet, vaan luotimme ihan vain tarjoiluiden ja yhdessäolon voimaan. Ja hyvä niin, viihdyimme ulkona koko iltapäivän ja naurua riitti. Pitämässäni maljapuheessa toivotin uuden tyypin lämpimästi tervetulleeksi ja lupasin tehdä oman osani siitä, että meistäkin tulisi hyvät ystävät.

babyshowerPPPP2

Tuleva äiti ja bebe saivat tietenkin myös melkoisen kasan lahjoja. Itse hankin tyypille Marimekon hupullisen pyyhkeen, jonka ajattelin olevan käyttökelpoinen useamman vuoden. Aluksi beben mahtuu käärimään siihen kokonaan, myöhemmin sitä voi käyttää rantsussa Batman-viittana. :D

Porista toin mukanani myös pari söpöä juttua, jotka juhliin lahjoitti Päivin Vaippakakut. Kirahvikakussa oli vaippojen lisäksi harsoja ja kaikkia vieraita erityisesti ihastuttaneet kuppikakut puolestaan oli tehty vaipoista ja pienistä pyyhkeistä. Päivi tekee paljon muunkin mallisia luomuksia vaipoista, joten se perinteinen kakku ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

babyshowerPPPP1

Tarjoilut olivat kesäiset ja sopivat väreiltään loistavasti puutarhajuhlan fiilikseen ja koristeisiin. Jonna taikoi suussa sulavan Pavlovan, minä kokosin kesäisen saalaatin ja vieraat toivat mukanaan mm.mansikoita ja macaroneja. Iinalle sekoittelimme marjaisen alkoholittoman kuplajuoman ja me vieraat kilistelimme Barefootin Bubbly Pink Moscato -kuoharilla (saatu). Joidenkin mielestä alkoholijuomat eivät kuulu vauvakutsuille, koska juhlan sankari ei niitä voi nauttia, mutta meillä oli tähän itsensä juhlakalun lupa elleipä jopa kehoitus. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se ei ole pelkästään tulevien vanhempien kannalta hyvä, että raskaus kestää sen yhdeksän kuukautta, vaan se on loistava juttu myös tällaisen vauvakauhua kokevan ystävän vuoksi. Nyt yli puoli vuotta ajatukseen totuteltuani minäkin saatan vihdoin olla valmis kohtaamaan tähän maailmaan saapuvan uuden ihmisen ilman tunnetta, että siihen hetkeen päättyy jotain. Tällä kertaa kyseessä taitaakin olla tyyppi, jonka elämään minäkin haluan kuulua. :)

PS. Iinan ja beben kuulumisia voi seurata Bebe au Lait -blogista!

Kommentit (12)

Eeva

Kuvailit juuri täysin ne tunnelmat missä elin silloin pari vuotta sitten, kun paras ystäväni odotti ensimmäistä lastaan. Tarina meni lähes 100 % juuri noin; en ole koskaan ollut mitenkään innostunut lapsista enkä ole koskaan osannut onnitella ihmisiä tästä asiasta niin kuin muut, mutta nyt sain kokea ystävän raskauden tosi läheltä. Mikään lässyttäjä en ole enkä koskaan kykene olemaankaan, mutta kummasti saatan tämän pienen miehen kanssa leikkiä pitkäänkin aina autoilla. Nyt hänellä on jo pikkuvelikin, josta tuli jopa kummipoikani! Se onkin muuten asia, jota arvostan kovasti. Arvostan siis sitä ajatusta, että tällainen vapaaehtoisesti lapseton nainen saatetaan valita kummiksi jollekin. Olen ehkä kädetön yhä suurimman osan ajoista lasten kanssa, mutta tuntuu hyvältä, että se ei sinällään haittaa. Että ystävyys näiden lasten äidin kanssa jatkuu lähes sellaisena kuin se aina olikin - sillä erolla lähinnä, että pojat ovat mukana tapaamisilla, mutta mitäpä se mitään haittaa!

Johanna

Puhuit myös mun suulla. Ihan samat ajatukset lapsista. Olen pysytellyt koko elämäni loitolla noista pelottavista sottaavista ja metelöivistä otuksista, mutta viime kesänä maailmani kääntyi ympäri. Tai alkoi se jo hiukan ennen, tietysti.. semmoiset 9kk ennen :D

Sisareni vanhin poika tyttöystävineen alkoivat odottaa vauvaa, heti peräjälkeen paras ystäväni! Nyt sisaren pojan tytär on jo vuoden ja ystäväni poika täyttää myös pian vuoden. Olen ollut paljon mukana etenkin ystäväni lapsen hoidossa, sillä asun aika kaukana sukulaisistani. Kauhistutti alkuun ystävän odotus ja itsekin kerroin omia mielipiteitäni lapsista hänelle.

Kummasti tässä vaan on sitten kuitenkin toimittu lastenvahtina, kakkavaipan vaihtajana, kävelyn opettajana jne.... Feels weird :D Kamalaa, musta on varmaan tullut aikuinen ;D

Yhäkään en omasta lapsesta ole ollenkaan varma, en varmaan kaipaa lasta jos sellainen jää tekemättä, mutta jos esim. "vahinko" pääsisi käymään, en kyllä pystyisi aborttiakaan tekemään. Niin sitä ihminen muuttuu. :)

Sanna

Ihanat juhlat ja miten kaunis ja hehkuva Iina kuvissa <3

Onhan se lapsettomalle etenkin aika iso muutos kun kaveri alkaa odottaa. Itse tälläisenä jo kypsässä melkein 40 v iässä se alkaa olla jo vähän surullistakin, kun itselle ei lapsia ole siunaantunut. Osa kavereista on lapsien myötä jäänyt, osasta tullut läheisempiä varmaan myös samanlaisen arvomaailman ja elämäntyylin myötä.

Äidin näkökulmasta voin sanoa, että on ollut ihanaa, että on ystävä, jonka kanssa on läpi raskauksien ja pikkulapsi aikojen voinut jutella kaikesta muustakin. Hänellä itsellään ei ole lapsia, hän pitää lapsistani, mutta olen hänelle ensi sijaisesti ystävä, en kenenkään äiti. Hän on pitänyt minut järjissäni silloin kun tuntuu että koko elämä on pelkkää kakkavaippaa ja eltaantunutta maitoa.

Kaksi lasta nopeassa tahdissa saaneelle ja jo odotusaikaan täysillä vauvajuttuihin yms hurahtaneelle tämä oli virkistävää luettavaa. On hyvällä tavalla havahduttavaa huomata, että se oma tapa ajatella ei olekaan se "luonnollisin" tai kaikille tavallinen tapa. Lisäksi, äitinä minulle kaltaisesi ystävät ovat ehdottomasti rikkaus: Kun elämä on vain vauvoja/lapsia ja ne kuuluisat ruuhkavuodet (työt-hoito-lapset-perhe-parisuhde-harrastukset) painavat päälle, tekee ehdottomasti hyvää irrottautua välillä omasta äitiroolista. Niiden ystävien kanssa, joilla on myös lapsia, juttu lipsahtaa aina vääjäämättä mukulaosastolle jossain vaiheessa. Kaltaisessasi seurassa tekee hyvääkin skarpata, jättää lapsiperhejuttuja vähemmälle ja muistella mitä muuta minä olenkaan kuin "vain" äiti.

Jälleen, ihanan rehellisesti kirjoitettu! Turhia kaunistelematta mutta kuitenkaan liikoja kärjistämättä myöskään. :)

Jepulis. Itse aikoinaan suhtauduin aina todella varautuneesti raskausuutisiin. Minulla olis siihen omat painavat syyni. Ja kun paras ystävän kertoi olevansa raskaana, oli kyllä iloinen hänen puolestaan, mutta samalla hetkellä iski paniikki ja katkeruus. Katkeruus siitä, että taas joku muu saa noin vain lapsen ja nyt pelkäsin menettäväni samalla parhaan ystäväni. Otin tarkoituksella etäisyyttä jonkin verran, sillä oma kateuteni oli pinnassa. Jälkeenpäin kun olemme asiasta jutelleen, olemme todenneet, että oli kaikille hyvä, että tein niin. Tulin itse liki, kun pystyin ns ottamaan vauvajuttuja vastaan.

Sittemmin olen itsekin sitten lisääntynyt. Ja todellakin. Sinunlaisesi ihmiset ovat olleet iso apu, että pysyy tolkuissaan. Ai että meinasi mennä hermot siihen, että olin enää vain tuleva äiti tai maha suurimmalle osalle ihmisistä.

Emmi L.

Mä luulen, että jokainen tuleva ja jo lapsen saanut äiti kaipaa sellaista ystävää jonka kanssa voi edelleen puhua niistä muistakin asioista eikä kaikki pyöri vaan sen lapsen ympärillä kun niitä sen ihmettelijöitä varmasti riittää! Mä oon vähän samoissa tunnelmissa kun sä kavereiden lisääntymisen suhteen, ja oon kanssa vuosien myötä oppinut aiheesta kaikkea ja oppinut kyselemään niitä "oikeita" asioita :D

Emmi L.

http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Kirsikkainen

I hear you!!!!

Tämä tuli kuin omalta näppäimistöltä. En omista henkilökohtaisista syistä oikein kykene aina iloitsemaan näistä vauva uutisista ja tosiaan entinen ystäväni (riipaiseepa vieläkin kirjoittaa noin) katkaisi välit kanssani kun en ollut kuulema tarpeeksi kiinnostunut heidän lapsestaan. En vaan yksin kertaisesti osaa!!!

Olipas rohkea postaus! Tiedän niin tunteen. Useimmilla ystävilläni on lapsia ja aina näitä uutisia kuullessani on vähän sellainen olo, että mitä tähän nyt sanoisi. Nykyään osaan sanoa korrektisti sen onnea, mutta siihen se sitten jää. Aihe ei ole koskaan liiemmin kiinnostanut, joten mielummin puhutaan jostain ihan muista tyttöjen jutuista :) Näen aikalailla punaista, kun joku kohkaa vaan ja ainoastaan muksustaan, mutta niin se on joka asian suhteen, kun liikaa paasaa. Kieltämättä sitä tulee joskus itsekin innostuttua puhumaan suu vaahdossa tietyistä aihealueista, mutta huomaan kyllä aika pian, jos aihe ei vastapuolta niin innosta ;) Tsemppiä tilanteeseen ja loppuodotukseen, kaikille osapuolille :)

Iduu

En normaalisti luo blogiasi, mutta nyt päädyin tänne Saran blogista ja pakko kommentoida, että aivan loistava kirjoitus. Virkistävää luettavaa tämän kaikein vauvabuumeilun keskellä. Kiitos! Ja ihanan näköisiä olette kaikki; sinä, odottava äiti, juhlat ja the masu! :-)

mömmö

En yleensä juurikaan kommentoi blogeihin, mutta nyt oli tehtävä poikkeus. Koko teksti olisi voinut olla suoraan kuin minun kirjoittamani. En varsinaisesti itse toivo lapsia, enkä oikein ole osannut koskaan muiden vauvauutisiin suhtautua, vaikka toki onnellinen muiden puolesta olenkin ollut. Tämä kaikki kuitenkin muuttui kun siskoni reilu vuosi sitten tuli raskaaksi, nykyinen kummipoikani on hetkeäkään miettimättä elämäni yksi tärkeimmistä, ja tuon pikkumiehen elämässä olen halunnut olla raskaudesta asti täysillä mukana hetkeäkään miettimättä. Vieläkään en ehkä osaa olla näistä uutisista ns. Niin innoissaan kuin muut, mutta uskon, että kun lapsen saava ihminen on todella tärkeä, osaa tällainen kaltaiseni "ei niin kova lapsifanikin" suhtautua oikein.

Kiitos jälleen kerran avoimesta kirjoituksestasi, toivon että kaikki odottavat äiditkin osaisivat ajatella myös meidän "erilaisten" kantilta asiaa, eivätkä loukkaantuisi siitä, että toisille he vain ovat raskausaikanakin enemmän se sama vanha ystävä kuin tuleva äiti.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012