Hirvittävän siivousurakan päätteeksi ruuvailtiin tänään vielä parit hyllyt seinään ja sijoiteltiin muutama taulu uudelleen ja nyt nautiskelen täällä putipuhtaasta kodista, jossa pari nurkkaa näyttää vähän uudeltakin.

Kaksi vuotta tässä asunnossa on pian asuttu ja keskeneräiseltä tämä tuntuu edelleen. Paljon kivoja yksityiskohtia löytyy ja joku nurkka toimii, mutta ei tämä kovin ehjä kokonaisuus ole. Eihän kodin toki sellainen tarvitse ollakaan, mutta kyllä mulla on vielä erinäisiä parannustoiveita.

Kuvailin muutamia tänään itseäni ilahduttaneita yksityiskohtia kodistamme teidänkin nähtäväksenne. Kyllä näistä ainakin sellainen asia selviää, että mikään kliinisen valkoinen sisustus korkeakiiltohuonekaluineen ei ole se meidän juttu. :D

20130711-222106.jpg

Punainen nahkasohva oli haaveeni vuosia, kunnes löysin niitä kaksin kappalein itselleni sopivaan hintaan. By Rydensin Sergeant-lamppua kuolasin jo ennen tähän asuntoon muuttoamme ja sain sen sitten mammalta 30v-lahjaksi.
20130711-222549.jpg
Olin etsiskellyt oikeanlaista vitriinikaappia yhteen olohuoneen nurkkaan jo muutostamme lähtien, mutta kaikki uudet olivat joko ihan hillittömän rumia tai hillittömän kalliita. Ylipäätäänkin itseä miellyttäviä oli hyvin hyvin harvassa, joten uustuotannon vaihtoehdot pitkälti tutkittuani tiesin haluavani mieluummin jotakin useamman vuosikymmenen ikäistä.

Aika tarkalleen mielikuviani vastannut ja haastavilta mitoiltaankin sopiva kaappi löytyi SPR:n Kontista jo kevättalvella, mutta pääsi oikealle paikalleen vasta nyt. Kaapin löytymisessä oli jokin vaisto kohdillaan, sillä olin tuona maaliskuisena päivänä ajamassa työkeikalta tullessa Kontin ohi, kun yhtäkkiä mieleeni nousi lause "mitä jos se etsimäni vitriini on tuolla juuri nyt ja minä meinaan ajaa ohi". Ja siellähän se minua odotti kauniina ja oikean kokoisena sopiva hintalappu kyljessään.

20130711-222206.jpg

Itse vitriiniin laitettiin kokoelma jos jonkinsortin kippoja viskilaseista kuoharilaseihin, sillä baarikaappina toimiva vanha radiosenkki sijaitsee viereisellä seinustalla. Kaapin päälle puolestasn pääsi kolmekymppislahjaksi saamani taulu, mammalta saatu Block-lamppu, parit tuikkukupit ja kotikotoa meille muuttaneet rautaheppa ja -hauva.

20130711-222213.jpg

Kivituikkujen väri sopii kivasti lämpimänsävyiseen tauluun ja sirot ja ohutjalkaiset eläinhahmot synkkaavat taulun mustan "hahmon" (mikä lie taiteilijan vahinkoroiske) kanssa. Tykkään! Seinälle ripustamisen sijaan haluin pitää taulun vain huolettomasti nojailemassa.
20130711-222229.jpg

Yksi jos toinenkin taulu vain nojailee seiniin, mutta useimmat siitä syystä, etteivät ole löytäneet paikkaansa. Sellaisiin kuuluu myös juuri viikon takaiselta Sotkamon reissulta kotoa tuotu suurikokoinen abstrakti maalaus. Uusia kehyksiä kaipaava taulu oli värikkyydessään suosikkini jo lapsena sillä sen kuvioista saattoi mielikuvituksen avulla löytää vaikka mitä hahmoja.

Tuo taulu on siis monen muun taideteoksen ja esineen tavoin tärkeitä ja rakkaita lapsuuskodin palasia tuotuna omaan kotiin. Itselleni tuollaiset muistoja ja tunteita herättävät tavarat ovat kotona todella tärkeitä. Mieluummin vähän eriparista rakkailla esineillä kuin viimeisen päälle harmonista uusilla hankinnoilla.

20130711-222357.jpg

Puisen hahmon olen myös napannut kotoa, mutta pikkuruinen aasi-hahmo on matkamuisto Wienistä. Ostin sen eurolla tai parilla kierrellessäni Jonnan kanssa Naschmarktin kirpputorilla. Sitä katsellessa muistaa aina tuon kivan reissun ja kaikki siellä nautitut kakkupalat ja viinilasilliset. (Tai no, niitä oli liian monta muistettavaksi.. :D )

Näitä kuvia ja niissä esiintyviin tavaroihin liittyviä tarinoita tuli sen verran, että julkaisen suosiolla parissa osassa, ettei tule puuduttavan pitkää postausta. Osa 2 näitä kodin pikku palasia siis luvassa lähipäivinä!

Kommentit (5)

Ansku

Tosi kivan näköistä! Täällä ilmoittautuu yksi, jolla ei ole yhtään valkoista seinää kotona. En voisi kuvitellakaan asuvani täysvalkoisessa talossa, jossa olisi vielä monta metriä korkea olohuone ja kaikki huonekalut ja verhot valkoisia. Liian aneemista. Ihana tuo taulu, jossa on tuo ihmisen hahmo. Ja kivasti sopii nuo tuikut ja mustat koristeet siihen. Mii laik!!!

Joliel

Jee, sisustuspostaus! :) Arvaa meinasinko tikahtua kateudesta kun näin tuon vitriinikaapin! Ihan mieletön löytö, onnea!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram