Pyörähdin eilen murun kanssa Viikkarin Kyläjuhlassa ja minä istahdin Sibeliuspuistossa ensimmäiseksi Kirjoittajapiiri Tapiirin runoilijoiden eteen runomuotokuvaa varten.

Noin 15 minuutin istuskelu vieraan ihmisen tarkkailevan katseen alla tuntui aika jännittävältä. Pelkäsin kovasti, että runoon ikuistuu kasa epäimartelevia piirteitä kuten epävarmana pälyilevä katseeni ja rää tursuava ja tuhiseva olemukseni. Huoleni oli turha, runosta tuli kauniimpi kuin mallinsa. Satakunnan Kansaan päätynyt valkuva puolestaan näytti mallinsa juuri ikävän totuudenmukaisesti.

 

Olkapäiden takana sateenkaaret,
puiston viimassa viidakon värit.
Pysäytät kuvan tähän:
musta kangas ei peitä
pantterin katsetta.
Pinkkien porttien takaa
kaukaisen kynän muisto,
vahvaksi kasvanut matka,
kissaeläimen silkki ja
hiipivä voima.
 

19.5.2012 Viikkarissa

Aija Amee

Olisin kovin mielelläni jäänyt kuulemaan myös millaisen runon toinen kirjoittaja kynäili viereni istahtaneesta tuulipukuisesta naisesta joka kantoi kädessään vakuumiin palattuja viimeisen myyntipäivänsä kohdanneita possun suikaleita. Uskoisin runoilijan nähneen hänessä paljon sellaista mitä minä en.

PS. Vielä muutama tunti aikaa osallistua Lenny Kravitz-lippujen arvontaan!

Kommentit (5)

Anni

Toi runo on kyllä niin ihana! Meidän Eero meni kans siihen ja siitä kirjoitettiin niin kaunis runo että mua alkoi itkettää.

Oi, miten ihana, miten muutamalla sanalla saadaankin niin upeita visioita aikaan :)

ps. yksi porilainen lukija tunnustautuu, nyt meitä on ainakin seitsemän ;D

Vierailija

Tosi hauska idea tuo runomuotokuva! Sallisi sen leviävän muuallekin Suomeen.

Ja kaunis runo sinusta!

Ihan sivujuonteena täytyy sanoa, tuosta toisesta runomuotokuvan mallista kertoessasi, että jäin miettimään sitä, miten varmasti meistä kaikista voisi saada erilaisia runoja eri päivinä ja eri tilanteissa. Itsekin seisoin äsken s-marketin oven takana odottamassa aukeamista, ja tietysti kaupassa heti nappasin punaisella laputetut broilerit mukaani. Päässä vielä pyöräilykypärä ja tuulihousut jalassa... Hmm... Minkälainenhan runo minusta olisi tänä aamuna tullut? Ja toisaalta millainen työaamuna, kun ulkoasu on aikalailla toinen...

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram