Toivottavasti teillä on kaikilla ollut vähän hilpeämpi lauantai kuin mulla. Olin kärsinyt jo keskiviikosta saakka melkoisesta päänsärystä, mutta sain taisteltua aamupäivällä itseni läpi työkeikan, joka oli niinkin ikvä homma kuin hautajaiskuvaus. Vaikka kuinka ihan vieraasta ihmisestä olikin kyse, niin ei mullakaan ihan silmäkulma kuvana pysynyt kirkonkellojen lyödessä kuolinsoittoa.

Keikalta päästyäni alkoikin sitten mun päässä kumista entistä karummin ja monta päivää vasenta puolta päästä puristanut vanne kiristyi kiristymistään. Äidin patistamana sitten soitin päivystykseen sairaanhoitajalle, että pitäiskö olla huolissaan ja oireitani hetken kuunneltuaan hoitsu suositteli saapumaan ihan paikanpäälle.

Ensimmäisenä hoitaja mittasi verenpaineet ja alapaine huitelikin itselleni hämmästyttävän korkeana ollen lähes 110. Toista tuntia siinä sitten odottelin lääkäriä ja olo vaan paheni. Pääkipu rymisteli jo sellaisissa sfääreissä, että mä vaan itku silmässä heijasin itteeni ees taas odotushuoneen penkillä.

sairaala

Lääkäri ei juurikaan jaksanut mua tutkia, esitti pari kysymystä (Oletko raskaana? En. Onko näköhäiriöitä? Ei.) ja katsoi pupillit. Kaikenkaikkiaaln se viipyi mun luona ehkä 45 sekuntia ja ilmoitti vaan, että hoitaja tulee laittamaan mulle parit tropit tippumaan suoneen.

Siellä mä sit pari tuntia makasin tipassa. Sen tarkempaa tietoa ei cocktailista ole kuin, että jotain kipulääkettä, migreenilääkettä ja pahoinvointilääkettä muhun upotettiin. No, tärkeintä varmaan, et niillä saatiin monen päivän kipuputki vihdoin poikki.

Sitten vaan parin särkylääkereseptin kans himaan. Pyysin kylläkin vielä lopuksi hoitajaa mittaamaan uudelleen verenpaineen, kun halusin tietää johtuiko kohonnut alapaine kivusta vai oliko päänsärky päinvastoin oire verenpaineista. Paineet oli kuitenkin taas ihan normaalit 80/124, joten ilmeisestikin se kipu vaan sai paineet nousemaan.  Lähes neljän tunnin päivystysreissun jälkeen pääsin sitten vihdoin kotiin.

Mutta... mikä siellä minua odottikaan!!! Mun murunen oli pistänyt possun niskan uuniin jo päivällä ja mun kotiin tullessa se viimeisteli ateriaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että voisin silloin tällöin tehdä tänne blogiin ruokapostauksia teemalla Tommin keittiössä. Itsehän en koskaan loihdi mitään mainitsemisen arvoista, mutta tuolla miehekkeellä on välillä sen oloisia kokkailuja, että ne voisi ikuistaa ja jakaa. Kuulostaisiko ihan tyhmältä idealta?

Illalliseksi oli tänään siis mallasglaseerattua ylikypsää possun niskaa ja lämmintä papusalaattia. Tommi itse sanoi, että oli ehkä paras koskaan hänen tekemä ruoka ja mä en voi kyllä väittää vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjeet näihin herkkuihin Tommi bongasi MTV3:n Nautintona Olut -ohjelman sivuilta. Innokkaana olutharrastajana muru on aiemminkin hyödyntänyt mallasjuomia ruoanlaitossa eikä siis ollut yllätys, että hän oli inspiroitunut tästä mallasglasyyristä.

Ihan orjallisesti Tommi ei noita reseptejä noudattanut, vaan vaihtoi esimerkiksi glasyyrin ohjeessa olleen tumman lagerin stouttiin ja jätti vastavuoroisesti kaljamallaksen kokonaan pois. Papusalaattiin puolestaan tuupattiin korianteria persiljan sijaan ja lihana meillä oli kassleria porsaankyljen tilalla ja senkin maustamisessa herra käytti omaa mielikuvitustaan reseptin lisänä. Tommi esimerkiksi hieroi lihaan timjamia ja lisäsi liemeen rosmariinia tuon alkuperäisen ohjeen lisäksi. Uunissa possu pötkötteli noin viisi tuntia.

En ala noita pitkiä ohjeita tähän kopioimaan, vaan ne voi tsekata tosiaan TÄÄLTÄ.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo ovesta sisään astuessa oli kyllä tuoksut niin uskomattoman herkulliset ja kuolaa valuttavat, että melkein polvet notkahti. Ihmettelin, että mistä oikein tulee joulun tuoksu, niin se johtui tietenkin glasyyrin keittämisessä käytetystä kanelitangosta. 

Kauhian romanttisesti me sitten aterioitiin kynttilänvalossa...Ässien kiekkomatsin pauhatessa läppäriltä!!! :D

Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä sapuskaa etenkin kiireettömään viikonloppuun. Ihan kiljuvaan nälkään illalla töistä tullessa, kun ei tuollainen tuntien kypsentämistä vaativa lihakimpale oikein toimi parhaalla tavalla. Mutta tuo lämmin papusalaatti puolestaan tulee nopeasti ja se oli kyllä niin maukas ja täyttävä lisuke, että jää ehdottomasti muistiin valmistettavaksi jonkin muunkin kuin possun kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli aamup- ja iltapäivän kurjasta meiningistä huolimatta tämä lauantai onnistui kyllä kääntymään voiton puolelle. Mä olen niin järjettömän onnellinen tuosta mun kokkisoturista!

Kommentit (11)

Krista

Ihana mies!! Olet onnekas!!Ihanaa tulla kotiin kurjan päivän jälkeen,joku on sinua ajatellut ja laittanut ruokaa!!

mä olen todella onnekas! Muutama ilta sitten mainitsin joskus yhdentoista aikaan puolihuolimattomasti, että "tekis mieli jotain herkkua", niin mies ponkaisi keittiöön ja pyöräytti samointein lettuja! Ihan mahtavaa!

Kokkaava mies on ♥ Sellainen löytyy minultakin. Toki mieki teen ruokaa, mutta kyllä toi mies ne paremmat sapuskat saa aikaan.

Ja pitkään haudutettu liha on myös ♥ Me usein tehdään niin possunniskan kanssa, että laitetaan illalla ensin grillivastuksen alle ilman foliota noin puoleksi tunniksi, sitten folioon ja toinen puol tuntia noin 200 asteessa ja sitten annetaan olla koko yön uunissa n. 75 asteessa. Ihanan mureaa lihaa sitten saa syödä seuraavana päivänä. Huono puoli tuossa toki on se, että saattaa yöllä tulla nälkä kun tuoksu tulee makuuhuoneeseen :D

haha, joo tollanen yöllä leijaileva tuoksu voi olla kyllä aika ansa! :D

Meillä mies tekee varmaan 95% kaikesta ruoasta. Mä sit koitan olla ahkerampi tiskien ja pyykkien kanssa.

Ei, en halua ruokaohjeita! Mutta kestän ne kyllä, eihän kaikkia ole pakko lukea. Mutta miten kestän kuolanvalumisen?

Meillä on sellainen järjestys, että mies käy kaupassa, laittaa ruoan, korjaa pöydän (siis tyhjentää ja myös korjaa, jos on rikki) täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen jne. Joten minua ei ruoanlaitossa tarvita. En siis tarvitse myöskään reseptejä.

Mutta kuten sanottu, ei ruokapostaukset haittaa (kunhan ei ne sitten syrjäytä muuta kivaa....) Ymmärräthän pointtini?

ei pelkoa, ei näitä ruokajuttuja varmasti ole usein luvassa! Mutta silloin tällöin jos sattuu tuo miekkonen jotain spesiaaliherkkua vääntämään. :)

juu, ei onneks ollut vakavaa. Tai ainakin se kipu jäi sinne päivystykseen eikä ole toistaiseksi palannut. Mutta täytyy sitä varmaan vähän lisä tutkia jos taas palaa, sillä on ollut riesana jo jonkin aikaa toistuvasti. :P

Hiukan pelästyin tota kakkos verenpainemittaustulostasi. Ai normaali, jos yläpaine 80 ja alapaine noin korkea, mutta oletkin ilmeisesti vain kirjoittanut ne noin päin :) Löytyikö muuten loppujenlopuksi mitään syytä moiseen kipukohtaukseen? Toivottavasti ei uusi. Päänsäryt ovat veemäsiä. Parempaa maanantaita! :)

joo, ei mulla oo hajuakaan miten päin noi luvut kuuluu olla!

Eli alapaine oli lähtiessä tuon 80. :D

Sanna

Tiedän niin tuon tunteen kun pitää mennä päivystykseen ja saa kunnon tropit suoraan suoneen :/ Piikkikammoisena ei lohduta tieto, että kohta ei enää koske. Migreeni se mulla on joka välillä menee liian pahaksi ja sillon on päivystyskeikka edessä. Onneks se kipu jää sinne päivystykseen, mutta monta päivää on aina ihan toimintakyvytön kunnon kohtausten jälkeen.

Käyn nyt jäsenkorjauksessa ja tämä sama tyyppi tekee craniosacraaliterapiaa jolla on ollut hyviä hoitovasteita migreeniin. Käsitteli minunkin niskan/päänseudun aluetta ja siitä jatketaan. Tietoa tuosta: http://www.craniosacraltherapy.fi/

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram