Tiistaina aloitettu antibioottikuuri on alkanut tepsiä jo sen verran, että olo ei ole enää ihan kamala. Kolmen päivän lepo ja yksin kotona hengailu säästivät ääntäkin siihen malliin, että pystyy jälleen puhumaan. Lääkäri oli kirjoittanut mulle vielä tämän päivän sairaslomaa, mutta koska minulla on alkamassa kesäloma, oli minun pakko tulla täksi päiväksi tekemään lomanalushommat pois. Täällä siis kyykin studiolla ehdin heittää nää pikaiset heipat sillä välin, kun kuvia latautuu paikkaan jos toiseenkin.

Eilen illalla oli siinä määrin mitta täynnä yksin kotona nyhjöttämistä, että kävin illalla pari tuntia ulkona nähden naapureitamme ja juomassa yhdet Tommin lomanalkamisen kunniaksi. Päälle kiskaisin seuraavanlaista.

Naistenlehdet jaksaa taas muistutella miten avonaisia sandaaleita käyttääkseen pitäisi omat kauniit ja puunatut varpaat. Minä sanon, että paskanmarjat, kyllä minunkin voisilmäpullien näköisillä ukkovarvasraasuillani ja kavereillaan on oikeus nauttia kesästä vaikka eivät varpaiden missikisoissa pärjäisikään. :D

Sandaalit ovat peräisin HenkkaMaukasta ja ovat vallan ihastuttavat, eivätkä vähiten siksi, että ovat nahkaiset ja maksoivat alessa vain kaksikyppiä. Tykkään. Ikinä ennen ei mulla tämän värisiä töppösiä ole ollutkaan.

Sandaaleiden kaveriksi passaa loistavasti pari vuotta sitten Katokostasaamani metallinhohtoinen Baggun nahkalaukku.

20130620-013032.jpg

Tynnyrivatsastani ja persevyydestäni huolimatta olen nyt ihan rakastunut tuollaisiin pehmoisiin trikoomaksimekkoihin. Mustasta mekosta innostuneena laukkasin Iinan kanssa Helsingissä kauppoja ympäri löytääkseni samanoloisia muissa väreissä. Ja löytyihän niitä sitten vihdoin itselleni kovin vieraaksi jääneestä teinikauppa BikBokista. Hankin sitten samointein sekä tuon vihreän, että viininpunaisen kun kerran sattui löytymään. Tulen asumaan ehkä koko kesälomani noissa "yöpuvuissa".

Kiireessä tuli kiskaistua vaatehuoneen henkarilta mukaan ihan väärä neuletakki. Tuo pikkuruinen kittana joutaa kirpputorille.

Mutta muutoin on tällä asulla aineksia kohota kesän lempiasujen kiivaasti päivittyvälle listalle. Olen jostain syystä viime viikkoina tykännyt kovasti hirveän monista päälleni pukemista asioista. Kai se vaan on sitä, että on jotenkin harvinaisen hyvä olo omissa nahkoissa.

20130620-013040.jpg

Luin tuossa taas jonkun lehtijutun missä puhuttiin nuorten naisten kokemista ulkonäköpaineista ja etenkin siitä miten usein etenkin nuorista naisista tuntuu, että pitäisi olla hoikempi, seksikkäämpi ja kauniimpi. Mietin siinä sitten itsekseni jälleen kerran sitä miten onnekkaasti olen saanut elää omaa elämääni hyvin vähäisin painein. Onnistuin elämään kaikki teinivuoteni ajattelematta painoani tai kroppaani sen kummemmin. Siinä se kulki mukana ja oli sellainen kuin oli.

Oikeastaan kaikki nuoruusaikojeni negatiivissävytteiset huomiot tulivat joltain muilta ihmisiltä kuin itseltäni. Farkkumyyjän mukaan minulla oli "reippaasti reittä"  ja yläastella ollessani joku vanhempi poika ilkkui tissejäni liian pieniksi, mutta sekin asia on sittemmin korjaantunut jonkin verran. Itse en muista juurikaan negailleeni olemustani. Toki elämään mahtuu sitten niitäkin "yäk, oon ihan kamala hetkiä", mutta ne ovat onnekseni olleet aina nimenomaan hetkiä, eivät edes kausia.

Mietin eilen tätä ulkonäköasiaa senkin vuoksi, että tulin taas kehuneeksi miestäni, koska hän näytti mielestäni niin uskomattoman komealta ja me sitten "kinastelimme" tästä asiasta, kun Tommi meinaa aina vain tuhahdella mun kehuilleni eikä usko niitä.

Tuumailin siinä sitten jälleen kerran samaa kuin usein ennenkin, että minun on lähes mahdotonta erottaa pelkkää ulkonäköä omaksi asiakseen. Ihmiset muuttuvat silmissäni sitä kauniimmiksi mitä rakkaampia heistä tulee. Ja jos viihdyn jonkun ihmisen seurassa ja hän saa minut hyvälle tuulelle, on hän ihan varmasti mielestäni myös hyvän näköinen.

Toki joskus voi kadulla bongata jonkun ihan tuntemattoman josta ajattelee, että onpas siinä kuuma mies tai upea nainen, mutta se on harvinaista. Viimeksi muistan ihastelleeni vierasta komeaa miestä viime viikolla Tukholmassa, mutta luulen, että siihenkin reaktioon oli iso osansa sillä, että mies talutti suloista pientä koiraa. Ihastelin siis ehkä enemmänkin mielikuvaa siitä millainen persoona tuo mies ehkä on, en niinkään ulkokuorta. En oikeastaan enää edes muista miltä mies näytti.

20130620-013053.jpg

Mitä tulee fiilikseen omasta ulkonäöstä, minä luotan tuohon samaan asiaan. Luotan, että kaikki ne ihmiset joilla on minulle väliä, ja jotka ovat rakkaitani tai ystäviäni, pitävät minusta monen muun asian vuoksi kuin ulkonäön. Ja koska he pitävät minusta, näytän heidän silmissään myös kauniilta.

Juuri ulos lähtiessä peiliin vilkaistessa voi toki olla olo, että hehkeämmältäkin voisi näyttää ja taas on tukka huonosti ja kauheat silmäpussit ja voi ei, mutta heti kun pääsen ihmisten seuraan, unohdan suurimman osan noista "kriiseistä". En jaksa stressata sojottavasta tukasta tai sukkahousujen silmäpaosta, jos koen, että minä ja ympärilläni olevat ihmiset viihdymme toistemme seurassa.

Niinpä useimmiten jos jossain tilanteessa tai uudessa seurassa iskee ahdistus, että "voi ei mä oon ihan ruma", onkin oikeasti kyse siitä, että koen epävarmuutta sosiaalisista taidoistani tuossa tilanteessa. Että jos en nyt osaa käyttäytyä ja puhua oikein juuri tässä tilanteessa ja seurassa ja mokaan itseni, niin sitten minä myös näytän kamalalta. Mutta jos on käyttäytynyt typerästi, niin ei siinä paljoa enää ulkonäköä ehdi ajatella, kun soimaa itseään jo muuten. :D

Ajattelinpa näitä asioita miten päin tahansa, tulen aina siihen tulokseen, että mun elämässä on loppujen lopuksi aika vähän tilanteita joissa ulkonäölläni olisi merkittävästi vaikutusta mihinkään suuntaan. Itse asiassa tämä blogi on ehkä elämässäni se ainoa asia, joka saa mut ylipäätään tarkastelemaan omaa ulkoista habitustani. Ja täälläkin mä huomaan tulevani koko ajan armollisemmaksi itseäni kohtaan.

Arkielämän tilanteet ovat niin täynnä kaikkea muuta, etten tule huomioineeksi kokoani, tukan asentoa tai sitä missä kohtaa poskia meikki parhaillaan valuu. Mä vaan menen hölmönä eteenpäin ja ajattelen vähän ylioptimistisestikin olevani ihana ja mahtava ja hyvää seuraa.

Tuntuu ettei tässä ollut taas mitään päätä eikä häntää. Kiteytettynä mä kai yritän sanoa, että meidän kaikkien kannattais keskittyä enemmän käytökseemme kuin ulkonäköömme. Kun pyritään kaikki mieluummin olemaan ystävällisiä kuin mahdollisimman täydellisesti tällättyjä tai ennemmin käyttämään seurassa aikaa toistemme kuuntelemiseen kuin maaniseen puuterin ja huulipunan lisäilyyn, niin ollaan kaikki paljon kauniimpia toistemme silmissä.

Tämän tsemppipuheen myötä ihanaa juhannusta kaikille! Ollaan kaikki kauniita toisillemme!

Kommentit (21)

jassu

ihana kirjoitus!!en voisi olla enempää samaa mieltä sun kanssa, ihanaa juhannusta!:)

Marjukka

Voi mikä mekko! Mäkin haluan tuommosen, mutta ei ole kyllä tullut mieleenkään käydä BikBokissa katsomassa.

no ei kyllä oikeestaan olis mullakaan tullut mieleen, mutta kampissa kun pyörittiin niin satuttiin senkin ovesta sisään. Mähän en todellakaan kuvitellut että sieltä vois mikään mahtua päälle. :D

"Tuntuu ettei tässä ollut taas mitään päätä eikä häntää."

Päinvastoin, pitkästä aikaa tyyliblogikirjoitus, jossa on sekä päätä että häntää.

Suski

Oot kyl tosi upee nainen ja ihanaa blogia kirjoitat, tykkään! <3 Monet sun kirjotuksista on saaneet mut tosi hyvälle mielelle, vaikka olenkin ollu sun lukija vasta muutamia kuukausia. Eikä tämä postaus ollut mitenkään poikkeus. Itsellä kun on tosiaan aina välillä just noita päiviä, millon ajattelen, etten jotenkin näytä tarpeeksi hyvältä tai jotain. En oikein itsekään tiedä. Pohjimmiltani olen kuitenkin todella paljon samaa mieltä sun kanssa, ulkonäöllä ei oikeasti ole eikä pitäisi olla niin paljon väliä! Niinpä kiitos taas tästä päivän piristyksestä ja itsetunnon kohotuksesta <3

Petukka

sä olet tosi upee pyllerö =) useimmilla on se ongelma, että pukeudutaan liian pieniin tai liian isoihin tai muuten vaan 'vääränlaisiin' kuteisiin, eikä olla sinuja itsensä kanssa. ja kunnollisten alusvaatteiden taikaa ei todellakaan kaikki tajua!

itselläni on haasteita epäsuhtaisen kroppani kanssa, varsinkin nyt kun olen pienentynyt jonkin verran. alaosa on silti ainakin numeroa kahta isompi kuin yläkroppa. olen löytänyt vaatteita, joissa näytän omaan silmään aika makeelta mimmiltä. mutta edelleen tulee niitä kriisejä, että 'voieikumulonkauheeperse'. enkä oikeeen tahdo uskoa, kun joku sanoo mua pieneksi (no, pituutta 158cm..)

mutta siis asian ydin oli se, että sä oot ihan tajuttoman hyvännäkönen mimmi =)

tserri

Ihana postaus, täyttä asiaa! :) Olet ihana ja pitäisi muistaa useammin kehua myös itseään ja sallia pienet virheet itselleen :)

Ei kukaan varmasti tajunnut että oli liian pieni neuletakki päällä. Katoin ite ensin et oli bolero ;)

Itse en meikkaa töihin juurikaan, mutta jos tukka on huonosti niin laitan ripsiväriä :D Kuitenkin olen sitä mieltä,että jos olen siisti ja puhdas ( vaikkakin tukka ehkä hieman likainen) ja HYMYILEN kukaan ei huomaa muuta kuin sen hymyn. :D

Ihanaa juhannusta.

juu

Juu, minä ainakin ihastelin, että onpa mukavan tyköistuva bolero joka ei liikaa peitä kivaa mekkoa :)

Täydellinen, ihana postaus. Niin hyvin kirjoitettu ja hyvästä asiasta. :) Itse oon ihan samanlainen, että näen kaikki mukavat ihmiset kauniina ja komeina. Mun perheenjäsenet, ystävät ja työkaverit on kaikki mun silmissä todella hyvännäköisiä, ja kun tutustun ja ystävystyn, tulee ihmisestä ulkoisestikin mun silmissä kauniimpi. Mukavat ihmiset on kauniita, koska hymy ja hyvä käytös kaunistavat.

Oot niin oikeassa siinä, että kaikkien pitäisi panostaa enemmän käytökseensä eikä suoraan siihen ulkonäköön, koska käytös heijastuu myös ulkonäköön. Kun käyttäydyt muita kohtaan hyvin, olet muiden silmissä myös ulkoisesti viehättämäpi. Ja niinhän se on, että hymy on kaikista paras asuste.

Muutenkin ihmisten pitäisi oppia näkemään toisissaan ne hyvät puolet virheiden sijaan. Miksi aina etsitään toisista virheitä ja vikoja, kun jokaisessa ihmisessä on paljon kaunista, ja voitaisiin keskittyä enemmän niihin kauniisiin piirteisiin. Miksi aina arvostellaan muiden painoa, ohutta tukkaa tai vinoja hampaita, kun voitaisi keskittyä siihen että vitsit että on upeat sääret ja kaunis hymykin.

Sä oot hyvä esimerkki siitä, että kun on todella sinut itsensä kanssa, se näkyy hehkuna ulospäinkin. Oot todella upea nainen, ja sun asenteessa ois paljon opittavaa todella monelle.

Tulipa pitkä kommentti, mutta aihe herätti itsessäni paljon tunteita ja ajatuksia, kiitos siis hyvätä postauksesta. :) Ja oikein hyvää juhannusta!

Mmiia

"Niinpä useimmiten jos jossain tilanteessa tai uudessa seurassa iskee ahdistus, että “voi ei mä oon ihan ruma”, onkin oikeasti kyse siitä, että koen epävarmuutta sosiaalisista taidoistani tuossa tilanteessa. Että jos en nyt osaa käyttäytyä ja puhua oikein juuri tässä tilanteessa ja seurassa ja mokaan itseni, niin sitten minä myös näytän kamalalta. "

Eikä, niin osuvasti sanottu. tunnistin itseni heti, ja siis enpä ollut asiaa ennen tajunnut noin ajatella, mut just noinhan se on! :D

Marlonviisa

Ihana postaus Veera! Tuli vaan niin sellainen olo et just nuihan se on mitä luin. Sait mut kyllä taas niin hyvälle tuulelle kirjoituksillasi, kiitos siitä :-) Mukavat jussin jatkot!

Catti

Tää on niin kuin mun sanoja! Juuri tuota olen miettinyt, että ihmisistä, jotka on sulle läheisiä, on aina kauniita. Niistä, joita alkaa rakastaa, tulee kauniita. Se on väistämätöntä, ja siihen itsekin yritän uskoa, että läheiseni ainakin pitäisivät minua nättinä. Ja ne, joiden mielestä en ole, heillä ei ole väliä, sillä he eivät välitä minusta.

Anu

Oot niin Veera mun mieleen noilla jutuilla. Mulla ikää 51 v, mut tykkään sun tyylistä. Ja suht samaa kaliiberia ollaan ;) . Jatka samaan tahtiin ja mukavaa lomaa. Mulla alkoi aikaistettu kesäloma viikkoa aiemmin kun selkä meni ja asettui vastahankaan.

Niina

Osuvasti kirjoitettu Veera. Sulla on upea tyyli ja kannat itsesi varmasti ja ylpeästi. Mielestäni suuri osa ulkonäköä tulee juuri siitä miten itsensä kantaa. Mieheni totesi juuri yksi päivä, että ihan sama mitä sulla on päällä, kunhan vaan hymyilet niin oot kaunis :)

Itsellä nimenomaan sisäinen paha olo saa aikaan sen, että peilistä katsoo ryhävalaan kaltainen olento. Yht'äkkiä muutun omissa silmissäni kauheaksi rumaksi läskiksi vaikka en ikinä ole elämässäni yli 60 kiloa edes painanut...eli en nyt ihan hirmuinen läski voi mitenkään olla :)

Olen useasti miettinyt, että vaikka olisikin painavampi niin mitä sitten??!! Onko se elämä muka jotenkin huonompaa jos ei ole mallimitoissa? Toki ylipainosta voi seurata terveyshaittoja, mutta jos nyt ajatellaan vain ulkonäköasioita niin kyllä ne on ihan muut asiat jotka elämään tuo sisältöä ja tekee onnelliseksi kuin se mitä vaaka näyttää tai onko tissit tarpeeks isot tai nenä tarpeeks suora ja siro..

T

Upea kirjoitus ja upea nainen! Kun itsekin muistaisi, että se on se sisäinen kauneus mikä merkkaa. :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram