"Vahataanko nuo viikset?", kysyi kosmetologi muutama vuosi sitten heti alkajaisiksi minun heitäydyttyäni hänen hoitopöydälleen kasvohoitoa varten. En ollut itse ikinä tajunnut edes ajatella, että minulla oli oikein VIIKSET ja, että ne voisivat kaivata vahausta. mutta yllättävästä kysymyksestä ja hänen innokkuudestaan hämmentyynenä häpeä "kuulantyöntäjäviiksistä" iski jostain takavasemmalta ja piipittäessäni vastaukseksi epävarman joon  olivat vahaliuskat jo silmänräpäyksessä ylähuulellani.  Noiden riuhtaisujen lopputulos oli se, että  huuleni oli toki karvaton, mutta se tilalle noussut kirkkaanpunainen ryyhkä sitten paistoikin viikon ajan kauemmaksi kuin hento ja tumma karvoitukseni koskaan.

Seuraavalla kerralla nähdesämme kosmetologi toisti jälleen saman kysymyksen, mutta sillä kertaa osasin kieltäytyä jämäkästi toteamalle, että "jos joku ihminen pääsee minua niin lähelle, että kykenee näkemään viikseni, niin hänellä on silloin jo ihan muut asiat mielessä, joten kyseiset karvat eivät ole haitaksi ja häiriöksi ja itseäni kyseiset haituvat eivät vaivaä"

Päätin, että tuo epäonninen vahaus oli sitten viimeinen kerta, kun välitän muiden ihmisten ajatuksista vartaloni karvoituksen suhteen.  Kuulun toki itsekin karvojaan poistavien naisten suuren joukkoon, mutta en suostu ottamaan asiasta suuriakaan paineita. Ajelen, vahaan tai saksin ihan juuri silloin kun itseäni huvittaa ja ihan juuri sieltä mistä haluan.

karva_leggings

Talvella, kun kintut eivät juurikaan ole esillä, koitan säästellä herkkää ihoani ja saatan toisinaan antaa säärikarvojen tursottaa parikin viikkoa ennen höylään tarttumista. Ja voin kuulkaa kertoa, että olen perinyt karvankasvuni karvaiselta ja tummalta isältäni, joten toisin kuin viikseni, säärikarvani näkyvät kyllä naapuriin asti heti parin päivän jälkeen. Ainoa jolta voin ottaa vastaan jonkinmoista mielipidettä siitä onko karvoja  liikaa, on poikaystäväni ja silloinkin argumentti joka minua lähinnä kiinnostaa, on se, raapiiko säärisänkeni hänen jalkojaan kipeästi nukkuessamme.

Kesällä olen sitten ahkerampi karvanpoistaja juurikin tuosta yllä mainitusta naapureille vilkkumisesta johtuen, mutta edelleenkään en jaksa ottaa kummoista stressiä. En ole karvanpoistohommissa todellakaan kovin pilkutarkka, vaan huitelen vähän sinne päin ja huomaan lähes toistuvasti unohtaneeni ajella esim. toisen polveni tms. Ja nämä havahtumiset tapahtuvat yleensä sitten ku olen jo mekko päällä jossain ihmisten ilmoilla. Mutta entä sitten? Kenen ilta on pilalla, jos mulla on polvessa pari karvaa? Ei omani ainakaan. Mä luotan, että mua katsotaan useammin silmiin kuin niihin muutamaan kiireessä jääneeseen tupsuun. (jos ei katsota silmiin, niin ainakin rintoihin ja ne on sentään karvattomat ;D )

karva-alushousut

Mitä housujen sisällä muhivaan karvapeitteeseen tulee, niin muoti on tosiaan muuttunut äitiemme nuoruudesta. Oman mammani mukaan alapää ajeltiin synnytyslaitoksella, mutta muuten puskan annettiin olla rauhassa lukuunottamatta runsaskarvaisia naisia jotka uimarannalle mennessään trimmasivat reisille levinneen turkin.  70-luvulla kuulema alkoi kuitenkin kierrellä huhuja etelän rantalomakohteissa olevista "P***upartureista" . Ja  nyt muutama vuosikymmen myöhemmin olemmekin tilanteessa, jossa toosakarvoilla varustettu nainen on karvattomia kanssasisariaan uhanalaisempi laji.

Yli kymmenen vuoden karvanpoistokokemuksella ja erilaisia tapoja ja malleja kokeilleena olen nykyään varma vain yhdestä ainoasta asiasta ja se on, että valitsetpa sitten posliinin, luomupuskan tai ihan mitä tahansa siltä väliltä, on  kaiken karvanpoistobisneksen ja alapäähän ulottuvien muotivillitystenkin keskellä tärkeintä on se, että valinta on omasi, ei poikaystävän, kosmetologin taikka Cosmopolitanin.

karvapaita

Kuvituksena Nutty Tarts/Tärähtäneet Ämmät -nimisen taiteilijakaksikon humoristiset ja kenties hieman kantaakin ottavat karva-alusvaatteet, jotka bongasin Hesarin Kuukausiliitteesta. Tsekkaa myös Nutty Tartsien upea paperipussipäähine. "These paper bags are designed for people who frequently have bad days or bad face days. Very handy for party animals and women who are over 30." :D

Kommentit (37)

Vierailija

Hei ja kiitos mahtavasta blogistasi, olen ollut vakkarilukija on jonkin aikaa mutta varmaankin monen muun tavoin laiska kommentoija :) Pidän tosi paljon hauskasta kirjoitustyylistäsi ja siitä, että vaihtelet välillä kerronnan tapaa. On myös tosi kivaa, että vaikutat olevan jotenkin "maan pinnalla", ts. juttusi ovat muutakin kuin ilmaistavaraa ja avajaisia, tosin mielestäni nekin sopivat muotiblogiin hyvin mutta kiva saada lukea tällaisia raa´an rehellisiä arkielämän kirjoituksia, heh.

Tunnustan itse olevani samanlainen sheivaaja, ts. huomaan usein että esim. toinen pohje on unohtunut jne. mutta eihän sellaisen voi antaa menoa haitata. Olen samaa mieltä kanssasi että nämä ovat jokaisen omia valintoja ja tietty tietynlainen karvattomuus on ihan nättiä mutta rajansa kaikella!

Mielenkiinnolla odottelen taas uusia päivityksiä :)

Veera

kiitos kovasti! on mukava kuulla, että tykkäät teksteistäni. itsestä kun aina välillä tuntuu, etä kirjoitan kauhean tylsästi. :P

Noora

Kiitos tästä postauksesta! Näin kesäaikaan on todella, todella virkistävää lukea niiden iänikuisten karvanpoistohehkutusten sijasta naisista, joilla on muutakin ajateltavaa kuin polvitaipeessa vielä mahdollisesti piilotteleva karvapari. Itse kuulun myös karvaisten naisten klaaniin ja kieltäydyn heittämästä hellepäivistä kaivoon sitä aikaa, mikä vaadittaisiin täydellisen siloisuuden ylläpitämiseksi. Eipä jaksa enää näin vanhemmiten kiinnostaa muiden mielipide. :)

Veera

joo en mäkään jaksa ihan hirveästi kuluttaa aikaani kaikenmaailman vahaamiseen, nyppimiseen, sheivaamiseen jne.. nopeasti vähän sinne päin ja mä oon ihan onnellinen. :D

Sagu

Kuvitus nauratti muakin aivan hervottomasti :D Niin osuvaa!

Mä kuulun myös niihin, jotka antavat säärikarvojen rehottaa talvisin. Mun kohdalla ei kyllä taida voida puhua varsinaisesta rehottamisesta, sillä säärikarvankasvu on varsin maltillista (mitä nyt ikävän tummaa). Kainalot ja intiimialueet taas pitää olla aina kunnossa, ihan vain jo siksi että sänki on ahdistava ja kutittava. Mitään kivuliaita kidutusmenetelmiä en uskalla karvanpoistoon käyttää, höylällä mennään.

Veera

mä taas en nimenomaan sen takia ihan kauheen innokkaasti ajele kaikkia paikkoja, että se sänki tosiaan on ikävä ja mun iho ei kestä ajella niin usein kuin tarttis että ei joutuis kärsimään sängestä. Oma karvalaatuni kun on sellasta mallia rautalanka. :P Ja sama homma noiden menetelmien kanssa. Pelkät kemikaalit ei toimi, vahaus ei innosta joten höylä on ystäväni.

Oih, just mun leggarit!

(Vai että oikein parikin viikkoa... en taida kehdata tunnustaa millainen ajeluväli meikäläisen talvisäärissä onkaan... eipähän tarvi käyttää villahousuja ;P)

Veera

mun karvankasvutahdilla ja rautalankalaadulla se kaksi viikkoa on pitkä.. todella pitkä väli. ;D

Vierailija

Erinomaisen hyvä teksti! Asiaa joka sana :-)

Blogisi on yksi parhaista lukemistani muoti/vaateblogeista, jatka samaa malliin : )

Vierailija

mulle kanssa tuli ihan yllätyksenä vuosi pari sitten kosmetologin viaton kysymys: poistatko sä näitä viiksikarvoja? siis mitä ?!?

vastasin sitten: eeeen....

jälkeenpäin tulikin sitten syynättyä taas vähän tarkempaa peilin edessä mutta en mä kyllä edelleenkään mitään viiksiä näe.

Veera

niin.. kyllä mä siinä sellasia kevetä tummia haituvia itselläni nää, mut en häiriöksi asti. En tosiaan enää ikinä halua niihin koskea poistamis mielessä. :P

Mut onkohan kosmetologeilla joku "sääntö", et asiakkaille ei missään nimessä saa jättää viiksiä. :D

Hauska postaus ja varsinkin nuo kuvat! Tuo rintakarvapaita olisi kyllä just sopiva naisille, kävisiköhän tuo aluspaidaksi mainitti vaatekappale ihan helletopista...

Ja mitä tulee omiin karvanpoistoihin, niin kuulun onneksi siihen vähä- ja vaaleakarvaiseen lahkoon (sekä vannoutuneisiin pitkien housujen käyttäjiin) että sääriä en sheivaa suunnilleen ikinä. No, ennen juhannusta taisin kyllä sheivata. Kainalokarvat ajan varsinkin kesäaikaan vähän tiheämmin, talvisin viitsii harvoin vaivautua, kun eivät ne näy kuitenkaan ja alapää vedetään epäsäännöllisin väliajoin posliiniksi, mistä se saa sitten kasvaa kunnes reuhka alkaa seuraavan kerran ärsyttää. Mies ei ole asiasta napissut ja sillä on joka tapauksessa itsellään enemmän karvoja, ettei ole varaakaan sanoa mitään :)

Veera

toi olis just mahtava helletoppi! Kulkeehan miehetkin rintakarvat vilkkuen kesällä. :D

Mulla tuo sama systeemi, et reuhka ajellaan tasan siinä vaiheessa, kun alkaa ittee häiritsemään, ei minkään kalenterin mukaan. :D

Mainio kirjoitus ja allekirjoitan! Mä olen todennut epilaattorin ystäväksi, sen ansiosta voi unohtaa höylät pitkäksi aikaa, tosin mulla on sen verran friikki kasvutahti, että melkein saisi epiloida kerran viikossa( kun ne siis kasvavat eri tahtiin..)..ja se ei ole mitään nopeaa puuhaa..tosin joo, enkä mäkään sen suhteen kovin tarkka ole, luotan siihen, ettei ne ihmiset näe metrien päästä yksittäisiä karvaröykkiöitä :D

Niin ja unohdin, mutta vitsit mitä vaatteita! Tahdon nuo pikkarit, näytin niitä miehellekin joka myöskin hörähteli :D

Veera

yyh.. mä en ole koskaan kokeillut epilaattoria mut jotenkin se kauhistuttaa.. :P

nasu86

mä olen kokeillu enkä tykänny kun on muutenkin herkkä iho ( nmyös nahka ) ei oo kiva kokemus!!

taas kerran ihana postaus =)

sulla on kiva tyyli kirjoittaa jaksaa lukea pidempiäkin teksteja!!

kitty

Jälleen kerran loistava postaus. Raatorehellinen tyylisi puree ainakin tähän lukijaan! :-)

Arroz

Täällä ilmoittautuu kanssa yksi blogin vakkarilukija, joka ei kuitenkaan "uskalla" koskaan kommentoida mitään :D Nyt puhuit kuitenkin niin asiaa, et oli pakko. Hihittelin kuvitukselle, noi alushousut on pakko saada!! Tykkään siun blogista ihan kauheesti, oot ihana! :)

Veera

rohkeasti vaan kommentoimaan useamminkin jos sattuu olemaan sanottavaa. ei se oo ollenkaan pelottavaa puuhaa. :)

Kaisa

Helou! Kommenttina tohon aiempaan tissiliivikeskusteluun niin täytyypä tähän todeta että sulla on aivan upeat bosat ja liivit näyttää istuvan täydellisesti! :) Karvakeskusteluun kommentoin että mut on ainakin niin aivopesty että karvan karvaa ei saisi kasvaa missään. Surullista mutta totta... Nyt mulla on onneks niin ihana mies että välillä jopa uskallan karvojen antaa rehottaa :) Oot hauska ja viehättävä nainen ja tykkään sun blogista. Pidä toi tyyli! ;) Hubaa loppukesää!

Veera

eihän siinä karvattomuudessa mitään, jos sitä jaksaa ylläpitää ihan omasta halusta koko ajan, mut jos ei aina siltä tunnu et jaksasís ajella ja puunata, niin ei siitä stressata tarvii. tämänkin asian suhteen on mahdo9llista opetella relaamaan´. :)

Vierailija

Tää on niin osuvaa! Mä oon pelännyt paljastella sääriäni - en karvojen vaan pahojen ihottuma-arpien takia. Mooooonta kesää kuljin farkuissa ja korkeintaan nilkkamittaisessa hameessa inhoten jalkojani. Mutta nyt mä helteiden pehmentämässä päässäni uskaltauduin capreihin ja voi luoja, en muita enää halua pitääkkään! :D Eikä ihonikaan enää niin pahalta omaan silmään näytä. Mut anyways, uskon vakaasti, että sun tuo asenne on tarttunu minuun myös. Joten kiitoksia kun pelastit mut 32 asteen helteet + farkut -yhdistelmältä :P

Veera

kuten tuossa mainitsin, niin varmasti ihmisillä on muutakin katsottavaa kuin sääret ja niiden ihottuma tai muutamat karvat. naama nätiks ja hymy päälle´, niin voi ihsn huoletta paljastella kinttujaan. :)

Vierailija

Hei Veera! Bongasin sut tänään Kajaanin vertsussa :) Näytit tosi hyvältä, kauniilta, pieneltä ja sirolta! Ihan turhaan "toitotat" liikakiloista, paljon pienempi olet kuin olisin kuvitellut! Mukavaa kesää!

Terkuin: Lukija Jyväskylästä

Veera

hahaa! vai pieneltä ja sirolta. Mulle on joskus aiemminkin kommentoitu jotain saman suuntaista ja taisin silloin kehottaa käymään näöntarkastuksessa. Táidan antaa sulle samat ohjeet. ;D

Mut kiitos nyt kovasti kuitenkin positiivisesta arviosta. :)

Vierailija

Hyvää tekstiä, kiitos!

Omissa karvoissani suurimman stressinaiheen aiheuttavat kulmakarvani, jotka ovat aika tummat (vaikka muuten olen vaalea), ja niissä kyllä erottuvat hajakarvat ikävästi jos ei muista nyppiä...

Sääriä ajelen kesäaikaan silloin tällöin ja talvella vain ennen etelänmatkaa, säärikarvani onneksi ovat vaaleat. Kainaloita saakin ajella kesällä lähes joka toinen päivä...

Mutta ajelevatko muut käsivarsikarvojaan? Käsivarsissani kun on ihan vaaleita, mutta suht pitkiä karvoja. Ne vaan tuntuvat oudoilta jos kaikki ajelee pois, olenkin vaan myötäkarvaan koittanut vähän lyhentää niitä...

Vierailija

Perhana, nyt vasta sattui silmään tällainen manio postaus!

Mulla on parta. Nyt se on sanottu. :D Ostin kasvoille tarkoitettuja vahaliuskoja ja kuorin vahingossa ihon koko leuastani. Erittäin kivuliasta, mutta en siltikään oppinut kerrasta vaan toistin saman käsittelyn samoin seurauksin. Ja vielä uudestaan. Kasvatettuani leuan ihon uudelleen kolmannen kerran tulin siihen tulokseen, että paskat - antaa untuvaparran kasvaa. :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram