Kello on perjantai-iltana yksitoista ja aamulla pitäis syöksyä kasin tai ysin aikaan linja-autolla kohti Helsinkiä ja Indiedaystapaamista ja kassi on tietenkin edelleen pakkaamatta. No mutta mitä tekee bloggaaja tässä tilanteessa? Makaa sohvalla läppäri vatsakumpunsa päällä ja etsii nettikaupoista ja omista arkistoistaan kuvia, jotta voi toteuttaa kollaasin asusta jonka meinasin kiskoa päälleen seuraavana iltana. Kohtuullisen fiksua sanoisinko.

Kohta sitten alkaa silmä painaa ja nukkumatti houkuttelemaan matkaansa ja loppujen lopuksi huomaan aamulla klo 7.45 juoksevani paniikissa ympäri kämppää paiskoen tavaroita kassiin. Ja sen tietää miten siinä käy, veska on turvoksissa kaikkee ihan turhaa ja perillä huomaan, ettei sitten kuitenkaan ole mitään päälle pantavaa. Ihan just mun tapaista.

Mut ehkä mä yritän tällä kertaa toimia fiksummin. Mä meen ihan kohta paiskaamaan nämä alla olevat kamat kassiin. Sit meikkipussi, alusvaatteet ja tukkatöhnät, ei kai sitä muuta sit tarviikaan. Ehkä joku yökkäri, ettei mun huonetoveri Nata joudu kattelemaan tätä valasta aamulla x-asennossa nakkena peiton lennettyä yöllä lattialle. Se vois olla tottumattomalle vähän järkyttävä näky.

Aamulla sitten kiskon matkalle päälle vaatteet samalla random-taktiikalla kuin arkiaamuisinkin. Menetelmä on seuraavanlainen: nappaan jotkut lattialla tai sohvalla rutussa ja nurinperin olevat mustat tai punaiset housut sen tarkemin katsomatta ja hyppään niihin, sitten työnnän sokkona käteni kaapin t-paita/toppihyllylle ja 95% todennäköisyydellä käteen tarttuu jotain mustaa. Lopuksi vielä juoksen kämppää ympäri ja yritän paikallistaa sen mustan mytyn, joka on se neuletakki tai muu härpäke mikä on liehunut hartiollani todennäköisesti jo viisi päivää putkeen.

Eteisessä pähkäilen kenkiä tuskaisesti ainakin viisi sekuntia päätyen taas  bikereihin. Katse peiliin muistuttaa vielä viime metreillä hatun elintärkeydestä ja käsilaukku on ollut uskollisesti lastattuna jo viimeiset viisi viikkoa. Jokainen sinä aikana hankittu kuitti on varmasti tallessa kassin pohjalla ja jos oikein hyvin käy, voi jostain taskusta löytyä vielä aamiainenkin (kuten homeinen karjalanpiirakka. on kerran löytynyt mun veskasta ihan oikeesti!)) kun sellaista kuitenkin alan kaivata heti päästyäni bussissa istumaan.

Kyllä nyt on reissuun lähtö niin huolella suunniteltu, et ei voi kyllä mikään mennä enää pieleen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja silleen. Nyt onkin siis jo aika rela olo. Mut niin, piti siis ne huomisillaksi suunnittelemani vaatteet vielä näyttää. Eksyin jotenkin tuohon aamukaaoksen puimiseen..

99& todennäköisyydellä huomisillan asu koostuu ylläolevista osista: pusero/KappAhl, Designers Finest Collection, keinonahkahousut/H&M, laukku/Diesel, kengät/Pour la Victoire

 

Miltäs vaikuttaa? Näyttääkö minulta? Aitoa asukuvaa luvassa sitten reissusta palattuani. Bloggaajien tapaamisessa kun luulis joku asukuvaaja löytyvän.

 

Kommentit (4)

Vierailija

Hahhaa, nauratti toi yökkäri ja x-asennossa nukkuminen ilman peittoa :D

Asukokonaisuus on kivan näköinen, tosin itse vierastan vähän puseron väriä.

Vierailija

"Ehkä joku yökkäri, ettei mun huonetoveri Nata joudu kattelemaan tätä valasta aamulla x-asennossa nakkena peiton lennettyä yöllä lattialle."

AHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAHAHAH!!! Oon muutenkin kikattanut koko illan, mutta tämä kyllä kruunasi tän päivän :D Kiitos siitä!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016