Sain lauantaina tuupattua miehelle kameran käteen jopa kahteen otteeseen, joten tuli vaihteeksi ikuistettua päälle vetämiäni ryysyjä. Jotenkin vaatteet ovat viime aikoina omalla kohdallani menettäneet hyvin pitkälti kaiken muun kuin alkuperäisen merkityksensä. Puen päälleni lähinnä siksi, ettei minua palelisi, muut syyt eivät jaksa kiinnostaa kovinkaan usein.

Minusta on kotona pyörimisen myötä tullut ihminen, joka voi surutta heilua monta päivää putkeen pyjamahousuissa vaihtaen niitä aina välillä vain treenitrikoisiin. Kaupassakin voi hyvin käydä kiskaisten kotihousujen päälle tuulihousut. Kyllä, luitten aivan oikein. Tuulihousut. (saanko mä asiaa kuulostamaan yhtään hienommalta, jos kerron, että tuulihousut on paikallisen perhemarketin sijaan ostettu Roomasta? Ai en.. :D  )

Ns. oikeisiin vaatteisiin pukeutuminen tuntuu siis nykyään olevan jo ihan harvinaislaatuinen suoritus ja jo siksi ikuistamisen arvoista. Että muistuttaisin itseäni siitä kuinka ihmismäiseltä olennolta minun on mahdollista näyttää, jos vain vaivaudun vaatekaapille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-Esprit Denim (saatu)/neule-Whyred/takki-Cubus/kengät-Vans (saatu)

Katsos nyt tyttö hyvä, ei siihen sen ihmeempiä tarvita kuin niiden tuulihousujen vaihtaminen farkkuihin ja valitset jotkut kivat kengät, niin ollaan jo voiton puolella. Ja kun heität yllesi vielä sen iloisen värisen neuleen, niin sinähän näytät jo lähes elävältä ihmiseltä! Ja eikö vaan itsestäkin tunnu monta astetta skarpimmalta kuin tuulihousuissa ja lenkkareissa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut, joissa etuosa keinonahkaa -Esprit Denim/paljettitoppi -Lindex/jakku-Nanso

Ja ohhoh, entäs sitten, kun kumoaa kurkkuunsa pari lasia skumppaa kaverin kanssa, niin hommahan nousee jo ihan uudelle tasolle! Nahkaa! Ja paljetteja!! Tää on jo ihan eri henkilö kuin se iltapäivään saakka miehen ruudullisissa pyjamahousuissa normaalisti hiihtävä ameeba.

Olis niin paljon asioita joissa tarvitsisi ryhdistäytyä. Herääminen, syöminen, pukeutuminen.. Ihan kaikki perusasiat rempallaan, kun ei ole järkevää päivärytmiä eikä ulkoa tulevia syitä sen ylläpitämiseen. Onneksi on nyt alkanut noi liikuntahommat kiinnostaa, joten edes jollakin osa-alueella mennään parempaan suuntaan.

Tää on jännää aikaa omassa elämässä. Ekaa kertaa oikeastaan ikinä pitäisi syyt sängystä nousemiseen löytää ihan itsestä. Koko elämänsä tottunut siihen, että on koulua tai töitä tai molempia ihan kalenteri piukkaan. Jokin pidempi aikainen sitoumus on siis pitänyt huolen siitä, että vähintään viitenä päivänä viikossa on jonkin toisen tahon kanssa sovittu aikataulu jota noudattaa. Nyt minulla on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta oma pääni, ei muuta.

Kauhea ristiriita jo tässäkin postauksessa. Toisaalta on kiva nähdä kuvista itsensä tuollaisena normaalisti pukeutuneena ja miettii, että ehkä pitäisi joka aamu valita kivat vaatteet siitä huolimatta, ettei olisi menossa mihinkään, että ehkä se hieman piristäisi. Mutta toisaalta taas mietin kuinka typerää ja turhaa on postailla kuvia räteistä ja lumpuista, kun pää on täynnä mietteitä siitä miten löytäisi suunnan elämälleen, ja siitä että tunnen itseni suurimman osan ajasta hyödyttömäksi.

Tarvitseeko ihmisen olla koko ajan hyödyllinen? Ja ketä mä koen, että mun täytyisi hyödyttää? Onko mahdollista löytää onnentunnetta ihan vain omasta itsestään vai onko minun onneni kiinni mitattavissa olevista suorituksista ja saavutuksista? Ja sata muuta kysymystä.

Kommentit (14)

nana

mahtava lukea tyyliblogista tällaista pohdintaa :) et oo todellakaan ainut joka on päätynyt työttömäksi ja miettii noita juttuja. se on hurjaa miten paljon työ/koulu määrittää elämää.

niinpä, ja sitä vaan menee itsekin mukaan siihen ajatukseen, kun syöksyy koulusta toiseen ja sieltä suoraan työelämään. Ei ehdi edes ajatella että elämässä voisi olla muitakin tapoja määrittää itseään kuin ura. :P

Sande

Täällä toinen, jolla on tulevaisuus hukassa ja avoimena. Niin tutuilta kuulostaa sun pohdinnat. Mutta josko me vielä jotain keksitään :)

Tytti

Sä uskallat aina niin rohkeesti kirjoittaa noista asioista, joita monet miettii! Joudun itsekin parhaillani määrittelemään itseäni uudelleen, etsimään uusia arvoja, kehumaan itseäni hyväksi, vaikka en töissä olisikaan jne. Yritän aina muistaa, että ne asiat vois olla pirun paljon huonomminkin, vaikka omia ongelmia ei kannata vähätellä. Jos löydän sen onnentunteen, joka saa alkunsa minusta, yritän olla hukkaamatta sitä, sit jos joskus pääsen työelämään kiinni. :)

minäkin toivon, että nämä oivallukset ja uudet opit kantavat vielä sittenkin kun joskus toivottavasti palaan työelämään ja entisenkaltaiseen arkeen

tiiinaa

Ymmärrän, vaikka syy omaan kotonaolemiseen olikin eri - masennuksen takia pitkä (yli 3kk) sairasloma + siihen vielä 3 vko kesäloma päälle. Eka vinkki jonka voin antaa: illalla mennään ajoissa nukkumaan (klo 21-23) ja aamulla noustaan ajoissa ylös (7-8). Päivällä ei pääosin nukuta, jotta yölle riittää unta. Aamulla tehdään aamuhommat eli syödään, peseydytään, laitetaan päivävaatteet päälle. Näin päivä lähtee edes jotenkin ns. käyntiin, vaikkei mitään tekemistä oliskaan. Ja onhan omien ihanien vaatteiden käyttäminen vaan ihanaa!

Oon muuten kuntoutusosastolla sairaanhoitaja, ja näin me myös potilaiden kanssa toimitaan, oli arki tai pyhä ni aamu- ja iltatoimet tehdään ja päällä on päivällä päivävaatteet ja illalla vaihdetaan pyjama. Kyl se vaan on niin että rutiinit tuo jotain rytmiä elämään, vaikka oliskin ns. toimettomana. Perusjutut on hyväksi pääkopalle! :)

mä en edes töissä ollessa noussut noin aikaisin! :D

Mutta siis joo, mun pitäis kyllä ehdottomasti kans saada päivään rytmi, joten tuo aauisin ylösnousu ja aamutoimien suorittaminen olis tärkeää. Mutta kun siinä se just on, että en tiedä miksi sen tekisin. Tai no joo, siis oman hyvinvoinnin takia, on tietysti vastaus, mutta se ei jotenkin silloin aamuisin tunnu riittävän syyksi. :/

tiiinaa

Monelta sun mies nousee? :) Jos se on tolkuttoman aikaisin niin ehkä siinäkään ei oo syytä nousta samaan aikaan, mut jos se on noihin aikoihin ni eiks ois kiva vaikka touhuta aamupalaa yhessä? Ite asustelen yksinään, mutta on se silti kiva keittää kahvit, laitella aamupala ja syödä se jotain sarjaa tms katellen. Siis tiiäkkö kun siitäkin tulee jo semmonen olo että "on tehnyt jotain" :D Inspiraation tohon oon saanut joistain blogeista, ja kyllä siitä tulee hyvä mieli! :) Suosittelen kyllä suuren suuresti vuorokausirytmin kuntoonlaittamista :) Vaikka ei kaikille tokikaan samat asiat sovi. Kiva kun vastasit kommenttiin!

tommi on vuorotyössä, ja nousee ammuvuoroviikkoina hieman ennen viittä ja iltavuoroviikkoina herää päivästä riippuen. 9-12. Noilla iltavuoroviikoilla tulee kyllä paremmin munkin herättyä, mutta tommin aamuvuoroviikoilla mun nouseminen venyy ihan kohtuuttomasti. :/

tiiinaa

Vielä edelliseen kommenttiini lisäten: itsellä siis meni ihan sikapitkä aika siihen että ensinnäkään suostuin jäämään saikulle, kun täytyy suorittaa ja tehdä ja olla hyödyksi, vaikka itse en ollut mihinkään kykeneväinen - en edes huolehtimaan itsestäni, saatika sitten muista sairaista ihmisistä ja heidän vaativasta lääkehoidosta sairaalaympäristössä. Huoh. Tää yhteiskunta on pelottava, kasvatetaanko meiät siten, että hyödyksi ja tuottava on oltava?? Hmm. Mutta jokatapauksessa nuo ihan pienet asiat mistä tää homma lähtee, niin ne kyl koin ite tosi hyodyksi sillon kotona oleskellessa, päivärytmi <3 Koitan sitä noudattaa edelleen aina vaan. :)

sofia_

Mä oon aina välillä löytäny syyn pukeutumiseen ja laittautumisern omasta miehestä. Vaikka aina puhutaanki, että se on tyhmää, niin mua se on motivoinu. Eli ainaki joinaki päivinä voi vähän muistutella, että oon se kaunis ja naisellinen minä, vaikka paljon aikaa verkkareissa vietänkin.:) piristää varmasti molempia!

Anni

Ups! Nyt kolahti.

Istun sohvalla toffeekarkkien kanssa, villasukat jalassa ja lisäksi mulla on just avomiehen ruudullisen flanellipöksyt jalassa! HUPS :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram