Nyt on meneillään ihan harvinaislaatuisen pitkä hyvien päivien putki. Viime viikko oli tietenkin kaikin puolin ilahduttava Rooman reissuineen ja viikonlopun keikkakokemuksineen, mutta onnekseni hyvä fiilis on jatkunut tällekin viikolle. On vasta keskiviikko, mutta olen ehtinyt jo heittää parit kuvauskeikat ja osallistua uintitekniikkakurssille (siellä oli kivaa! Siitä lisää Rapakunnossa) ja nyt olen matkalla Helsinkiin tapaamaan muita Re:fa-tyttöjä. Hirmuisen iloista ja aktiivista verrattuna jonkin ajan takaiseen totaaliseen koomailuun. Toivottavasti meininki jatkuisi tällaisena suurien linjojen edelleen jatkuvasta epävarmuudesta huolimatta.

Epävarmuudella tarkoitan tietenkin työ- ja rahatilannetta. Hakemuksia on taas vetämässä, mutta pientä tuskailua aiheuttaa byrokratia. Olen nimittäin laittanut hakemuksen esimerkiksi erääseen vuorotteluvapaansijaisuuteen, mutta nyt sitten onkin vielä työkkärin tutkimukset kesken, että olenko mä heidän mittapuullaan työtön työnhakija ja vuorotteluvapaalaki määrittelee, että VV:n sijaiseksi tulee palkata työtön työnhakija. Eli jännään tässä nyt sitäkin, että olenko mä siten edes sopiva hakija tuollaiseen. Ärrr.. Lisäselvitykset ovat meneillään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/takki-Evans/kengät-Vagabond/laukku-Halston Heritage/huivi-mamma

Mutta edes turhauttava ja jonotuksen täyteinen työkkärikäynti ja sen tuomat lisähuolet eivät ole nyt saaneet mun hymyä hyytymään. Viime vuoden lopulla tuli ilmeisesti käsiteltyä ne ahdistuksen ja pelon tunteet sen verran pohjamutia myöten, että nyt on tullut vuoro nauttia tästä vapaudesta niin kauan kuin sitä nyt sitten kestääkään. On ollut pakko opetella elämään paremmin hetkessä kuin aiemmin, kun se tulevaisuus todellakin on ihan tuntematon.

Tuossa Tommin viime lauantaina keikan jälkeen nappaamassa kuvassa on mielestäni pitkästä aikaa sellainen aidosti iloisen näköinen minä. Vaatteet on vähän miten sattuu ja tukkakin repsottaa säästösyistä liian pitkänä, mutta sellaisilla pienillä asioilla ei ole merkitystä. Olo ei tunnu enää pelokkaalta ja toivottomalta, vaan tilalle on tullut jokin ihmeellinen rauha siitä, että kyllä mä pärjään. Koska en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin on vaan pakko pysyä kyydissä ja katsoa.

Voi olla, että tämäkin rauhantunne on taas ohimenevää sorttia ja johtuu siitä, että aurinko paistaa bussin ikkunasta suoraan kasvoilleni sekoittaen pääni, mutta en välitä. Tää päivä on hyvä. Ja tää viikko on hyvä.

Kommentit (6)

iltsu

Pidä kiinni tuosta tunteesta, se tulee kantamaan sua niin hyvin. Ja jos ote välillä irtoaa niin tiedät että sen tunteen on aina mahdollista tulla takaisin. Aika samat tilanteet ja fiilikset täälläkin. Pitäis tulla vierailulle, iso ikävä!

Karolina

Hei! <3 Itse teen tällä hetkellä vuorotteluvapaasijaisuutta ja kaikki meni ihmeekseni aika hyvin! Riitti että olin päivän työttömänä. Ennen työtöntä päivää tein netissä työttömäski ilmoittautumisen ja työttömänä päivänä toimitin kaikki opiskelutodistukseni ja joitain työtodistuksia työkkäriin. Hoitoalalla tämä sujui ainakin hyvin mallikkaasti. :) Toivottavasti onnaa! <3

joo, noinhan se normitilanteessa menee. Mutta kun tämä blogihomma nyt heitä mietityttää, että olenko mä tämän takia sittenkin työllistynyt. :P

Haituva

Näytät tuossa kuvassa upealta. Ei yhtään "oho, jotain puin päälleni" :)

Työkkärin kanssa on kyllä melkoinen säätäminen. Monesti nykymaailma työkuvioineen ei heille ole aivan tuttu, vaikka senhän juuri pitäisi olla heidän työtään. Suomessa tuskin kovin moni voi vielä moneen vuoteen pitää blogia päätyönään ja saada siitä elämiseen riittävän palkan. Tälläkin hetkellä vain harvalle se lienee edes sivutoimeksi riittävä. Toivottavasti asiat järjestyvät.

joo, ei tosiaan tuntuneet olevan asiat siellä oikein tuttuja. Työkkärin virkailija kun ei tiennyt myöskään ollenkaan, että mikä on ukko.fi -laskutuspalvelu. Koitin selittää toimintaperiaatteita ja sanoinkin, että minä kuvittelin, että heillä olisi tieto siitä miten tällaiset keikkatyön mahdollistavat laskutuspalvelut vaikuttavat työttömyyshommiin, mutta nainen oli ihan kuutamolla mistä noissa laskutuspalveluissa edes on kyse.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram