Olen muistaakseni aiemminkin kertonut olevani nykyisin aivan toivoton sohelo kaikissa laukunpakkaushommissa. Jotenkin mä aina vaan tajua, että mun aikataulu on huomaamatta kussut oikein urakalla ja joudun hirveässä hädässä paiskomaan jotain sekavaa kassiin pitämään samalla sormia ristissä että matkan määränpäässä sieltä laukusta löytyisi jotain järkevää päällepantavaa.

Perjantaiaamuna koitti taas yksi tällainen pakkauskatastrofi kun heräsin kevyet 1,5 h aiottua myöhemmin. Olin siis matkalla Helsinkiin, missä minua odotti blogityttöjen pikkujouluilta ja seuraavana päivänä ystävän häät. Minun oli tarkoitus ehtiä esimerkiksi sovittamaan häävaatteet vielä ennen lähtöä päättääkseni oikeat asusteet, mutta ei toivoakaan. Heittelin siis matkalaukkuun mekon ja varmuuden vuoksi toisenkin, sekalaisia koruja ja parit kengät ja toivoin parasta. Ja jottei lähtö olisi varmasti ollut helppo, tajusin vielä meikkipussini olevan työpaikalla. Onneksi työkaverit pelastivat ja kuskasivat sen minulle ennen bussin lähtöä.

Nyt sitten hekä mietitte miten nämä kuvat liittyy tuohon pakkauskriisiin. No siten, että unohdin housut kotiin!! Minulla oli menomatkalla edellisenä päivänä Lindexin alerekista kuudella eurolla ostamani viininpunaiset farkut, mutta sain epäonnekseni huomata jo ennen perille pääsyä, että ensimmäistä kertaa jalassa olleet pöksyt kuuluivatkin kastiin "eivät todellakaan pysy jalassa". Ei tuo ongelma toki sovituskopissa paikallaan seistessä ilmi tulllut, mutta pehmeästä ja helposti periksiantavasta matskusta tehdyt housut olivat sitten liikkuessa ihan totaalinen katastrofi. Voin kertoa, että on hieno tunne kävellä keskellä kaupunkia kädet täynnä tavaraa ja tuntea kuinka pöksyt valuvat pitkin pakaroita. Jännitystä elämään ja silleen. Putooko pöksyt kinttuun vai ei? Mä en siis todellakaan voi ymmärtää niitä nuoria lökäpöksyjätkiä joiden housut suorastaan uhmaa painovoimaa paljastaen samalla vähintään 3/4 osaa alla olevista boksereista. Miten ne kestää sen tunteen?

Lauantaiaamuna Jonnan ja Sallan kanssa kirpparille suunnatessa yritinkin siis etsiä matkalaukusta toisia housuja jotka "ihan varmasti pakkasin mukaan". No ei vaan löytynyt ei... Jännäpöksyt ei houkuttaneet eikä vyötäkään ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään aika härskin lyhyen tunikan ja sukkahousujen yhdistelmään. Ja juuri sopivan mittainen takki siihen päälle niin näytin tosiaan siltä, että pöksyt unohtui kotiin. Jännityksen ja kauhun sijaan tämän asun tuoma tunne olikin siis nolous.

Mutta oli mulla onneksi sentään ihana takki! Uutukainen suurella hupulla varustettu villakangastakki löytyi muutama viikko sitten legendaarisilta Ratsulan Toripäiviltä, jotka ovat joka kerta tuoneet eteeni mahtavia aarteita. S.T.I.:n takki oli tangossa ainoa laatuaan, sattumalta omaa kokoa ja anteliaasti 60% alennuksessa. 10 € Toripäivä-setelin jälkeen maksettavaa jäi onnettomat 69 € joten hieman huonossa jamassa ollut talvitakkikokoelmani sai kaipaamansa vahvistusta. Minä nimittäin ehdottomasti kaipasin takin jonka hupun kätköihin piiloutua silloin kun esimerkiksi housuitta kaupungilla hilluminen hävettää.

Nyt pitäisi tehdä viimeiset siivousmuuvit kämpässä ja rustata sitten ostoslista aamun kauppareissulle. Huominen iltapäivä menee tarjottavia väsäillessä ja tarjolle laittaessa. Eli mä en edes ehdi miettiä ja panikoida missä asussa synttäreitäni huomenillalla juhlisin. Samalla metodilla mennään siis kuin pakkauspuuhissakin: kun huomenna ovikello ensimmäisen kerran soi, kiskon päälle ensimmäisenä käteen sattuvan koltun ja meikki viimeistellään ekojen (tai toisten ja kolmansien) vieraiden jo siemaillessa boolia olohuoneessa. Mitä sitä omia tapojaan muuttamaan!

PS. Huomasitteko kuvissa ensimmäiset vilahdukset uusista silmälaseista..

Kommentit (10)

Mä olin ennen varmaan maailman paras pakkaaja, mulla oli listat ja järjestys. Nykyään asiat on täysin toisella tolalla, mutta sentään en ole housuja vielä unohtanut :D

arjamaaria

Samoin, mulla lista. Miehellä ei. Kummitytön ristiäisissä huomattiin että kravatti jäi kotiin. Kummitytön pikkusiskon ristiäisiin pakkattiin oikein ajatuksella kravatti - kalvosinnapit unohtu.

Mutta mutta. Mulla on iso ongelma. Mitä mää laitan huomenna päälle? Koska ne analysoidaan täällä kuitenkin ;)

Unaja

Täällä myös eräs pakkauskatastrofeja harrastava :D Pari päivää ennen reissua teen järkevänä tyttönä listan, mutta lopulta päädyn pakkaamaan kiireessä ja kiukussa, ja jotain aina unohtuu! Toinen vaihtoehto on se, että pakkaan aivan liikaa tavaraa mukaan, koska kuvittelen tarvitsevani 2 päivän matkalla kolmet housut/kaksi mekkoa/viisi paitaa jne.. mutta kun on fiilispukeutuja, niin täytyy olla vaihtoehtoja mukana! :D Vaikka sitten joutuukin kärsimään kipeästä selästä painavan laukun takia..

Vierailija

Noi bikerit on ihanat!!! Mistä moisia mahtaa saada? Eikä asukaan huonolta näytä.

karoliina

Veera heeei, sun sääret näyttää hyviltä! Don't panic, aina voi myös ostaa reissusta parit vaatteet oho!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017