Minulta aina välillä kysellään, että miten mä oikein laitan tukkaani. Olen sitten koittanut miettiä postauksen tekemistä aiheesta, mutta se tyssää aina siihen, että tajuan etten itsekään tiedä miten mä tätä karvakasaani "muotoilen". Huomaan nimittäin kerta toisensa jälkeen, että minun ja hiusteni yhteiselossa se on tuo tukka joka päättää suunnan ja mä vaan myötäilen perässä. Tässä eilisen kaksi erinäköistä tukkalookkia.

Näyttökuva 2014-11-16 kello 16.47.30

Aamupäivällä taltutin unen jäljiltä pörrössä ollee kuontalon ihan vain märillä viisipiikkisillä. Hiuksissa oli edellisen päivän jäljiltä hieman suolasuihkeen tuomaa karheutta ja lisäsin hyvin huolimattoman näköisen kasan päälle vain suihkauksen hiuslakkaa. Ihme pottatukka ja hajakarvoja ja tukkoja töröttää suuntaan jos toiseenkin. Eli ihan mun perus arkimeininkiä.

Tässä alla sitten asento, johon karvani hakeutuivat illalla saunan jälkeen, kun olimme lähdössä murun kanssa ulos. En käyttänyt hiusten pesun yhteydessä hoitoainetta, joten kasa jäi melko karheaksi. Kampasin hiuksista kosteana takut pois ja tein jakauksen ja jätin sen jälkeen tukan kuivumaan vapaasti päätä myöten.

Näyttökuva 2014-11-16 kello 16.47.39

Hiusten kuivuttua käytin naaman ja tukan laittoon yhteensä n. neljä minuuttia ja lopputulos on nähtävissä yllä. Tuosta ajankäytöstä n. neljäsosa oli budjetoitu hiuksille. Pörrötin päätä myöten kuivuneet karvat irti päästä hiuspuuterin kanssa ja siinä vaiheessa etutukka antoi vinkkejä tuollaisesta muodostelmasta ja päätin tukea sitä aikoimuksissaan. Ihan vaan kädellä hieman tötteröä kääntelin ja suihkutin samalla läjän lakkaa päälle. Minuutissa ei ehdi sen kummempia apuvälineitä ja kähertimiä käyttää. (niin kuin juuri käyttäisin vaikka olisi aikaakin)

Pääpirteittäin minun hiuskuontaloni asentoihin ja olemukseen vaikuttavia asioita on siis karvojeni tämän hetkinen kuiva ja hamppuinen kunto, viisipiikkinen ja hiuspuuteri. Niillä mennään.

Seuraava kampaamokäynti on tiedossa reilun viikon päästä ja mulla ei ole aavistustakaan mitä mä haluaisin karvalakilleni tehtävän. Huonon kuntonsa vuoksi olisi ihana päästä suurimmasta osasta hiuksia eroon, mutta olen niin tykästynyt tähän etuosan nykyiseen pituuteen, että en taida ihan superlyhyttä kampausta nyt kuitenkaan haluta. Mutta yksi on varmaa, mitään tukkaa tuhoavia vaalennushommia ei enää minulle kiitos. Aivan kaameeta hamppua nuo hiukset tuosta pidemmästä osasta, missä on vaaleita raitoja. Yäk.

Mitään kovin valaisevia tukanlaittovinkkejä ei minulta siis kyllä oikein irtoa. Miten voisikaan, kun tukan asento on päivittäin itsellekin aina varsinainen jännitysmomentti. Ja jos mua ei hiusten valitsena suunta miellytä, niin sitten turvaudun pipoihin ja turbaaneihin.

Kommentit (1)

Hahaa, mulla on tuo sama hiustenmuotoilumetodi. Aamulla katsotaan, mihin suuntaan tukka sojottaa ja siitä sitten lähdetään muotoilemaan. Tukkani karheasta laadusta ja oikukkuudesta johtuen, kampaukseni tyyli on usein hiusteni sanelema. Pahimmat törrötykset viimeistelen pipolla =)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram