Olen takaisin lahden tällä puolen, mutta minilomani ei suinkaan ole vielä ohitse. Tällä hetkellä hengaan Jonnan luona ja tyhjensimme juuri laivalta ostamani skumppapullon ja herkuttelimme emäntäni leipomilla mokkapaloilla. Huomisen vietän vielä vapaaherrattaren elämää täällä Helsingissä ennen kuin palaan Poriin ja joudun taas ajattelemaa töitä.

Päivä Tallinnassa oli kaikin puolin kiireetön ja mukava. Nukuin pitkään, herkuttelin hyvällä hotelliaamiaisella ja suuntasin sitten vaeltelemaan päämäärättömästi vanhan kaupungin kaduille. Yritin valita nimenomaan sellaisia pikkukujila, joilla en ollut aiemmin astellut. Jostain syystä vanhakaupunki oli aivan hiljainen. Sain kulkea monta korttelia ilman, että kukaan tuli vastaan. Tämä sopi minulle oikein mainiosti, ei tarvinnut ainakaan ahdistua ihsmisvilinästä.

Ennen hotellista uloskirjautumista ehdin ikuistaa päivän rytkyt kivassa huoneessani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hame-Part Two/neule-Ellos/kengät-Ellos/huivi-Asos

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska olin mennyt illalla märillä hiuksilla sänkyyn, oli pehko aamulla sen verran villi, että olisi vaatinut talttuakseen enemmän aineita kuin laukustani löytyi, piti turvautua ainoaan matkassa olleeseen rättiin joka taipui turbaaniksi. Vessan valot taikoivat minusta jotenkin tavallista freesimmän näköisen. Näyttäisinpä aina tuolta. Mä itse asiassa tykkään pelikuvastani aina normaalia enemmän, jos mulla on päässä jotakin punaista. Ehkä mä vaan luovun kokonaan typerästä ja aina huonosti olevasta tukasta ja ostan kaapit täyteen punaisia huiveja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska päivän teema oli mennä sinne mitä nokka näyttää ja ottaa vastaan mitä tulee, niin päädyin sitten mm. nukketeatterimuseoon ja lastenkirjallisuuden keskukseen. Jälkimmäisessä päädyin lukemaan yhdessä paikan työntekijän kanssa vironkielistä lastenkirjaa ja olin innoissani kuin pikkuipana jokaisesta sanasta jonka ymmärsin/arvasin oikein.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Paluumatkalla laivalla tämä "otetaan mitä vastaan tulee" -asenne heitti minut viettämään matkan viimeiset kolme varttia noin kuusikymppisen miehen seurassa. Ajattelin hänen viereeni istuessa ja suunsa aukaistessa, että "en nyt yhtään jaksaisi tuollaisen juopon seuraa" ja yritin jatkaa kirjani lukemista. Kaljakärryssä juomalaatikoiden päältä muovikassista pilkottanut pikkuruinen Muumi-college kuitenkin sulatti sydämeni ja kun mies pyysi voisinko laittaa kirjan pois ja jutella hänen kanssaan, suostuin.

Mies oli tosiaan kännissä ja sellaisen perinteisen rapajuopon tapaan monella tapaa puheissaan ärsyttävä, mutta saatiin me siinä monet naurutkin aikaiseksi. Kuultuaan millaista kirjaa luen (Wild, Villi vaellus) kertoi mies omasta pitkästä vaelluksestaan Lapissa. Hän myös esitteli sen minua liikuttaneen Muumi-puvun. Se oli tarkoitettu hänen kummipoikansa muutama viikko sitten syntyneelle lapselle. "Vaikka minä olen tällainen juoppo ja luonteeltani ihan mulkku, niin kyllä minä aina ajattelen muita. Tämä on pirpanalle, jota en ole vielä edes tavannut." 

Juttelimme kotipaikoistamme, hän kirosi minulle naisystäväänsä, minä kerroin omasta päivästäni Tallinnassa, vertailimme Suomen ja Viron alkoholihintoja ja mietimme miksi pohjois-Suomessa ihmiset tuntuvat niin paljon leppoisemmilta ja avoimemmilta kuin Etelässä. Mies sanoi, että "on se hyvä, että aloit minun kanssani juttelemaan, eihän sitä tiedä jos olisin vaikka elämäsi mies". No, ei se ihan niin tainnut olla, mutta silti se lämmitti pienesti mieltäni, kun erotessa satamaan tultuamme, mies huusi perääni, että "hei hei kultsi, kiitos seurasta!" 

 

 

 

Kommentit (10)

Tarja

Ihana tarina kahden ihmisen kohtaamisesta <3 Ja kauniita kuvia Tallinnasta. Ensi kesänä voisikin uskaltautua lasten kanssa vaikkapa ihan yön retkelle Tallinnaan. Vanhan kaupungin kujat hurmaavat.

Ihanaa viikonloppua!

Tallinna on kyllä kiva reissupaikka varmasti myös lasten kanssa. Siellä on paljon tekemistä ja nähtävää mukuloillekin. Ja kaupunki on kompakti ja liikkuminen helppoa, joten ei muuta kuin matka suunnitteille! :)

Tälläiset yksin tehdyt reissut on ihan parhautta. Reissusta saa niin paljon enemmän irti kun sen tekee yksin ja saa tehdä nimenomaan niitä juttuja, joita haluaa - tai olla tekemättä mitään. Parasta :)

hanna

www.hannamariav.com

joo, on ihan parhautta, kun ei tarvii kenenkään toisen kanssa arpoa ja sovitella, että mitä tehtäis ja mihin mentäis. Voi vaan seurata omaa nokkaa. Se on niiiiin rentouttavaa.

biloba

Sulle sitten sopii hyvin huivit! Aina kun yritän väsätä jotain päähäni, näytän siltä kuin olisin syöpähoidoista karannut, damn.

:D Sä vaan kuvittelet! Ei muuta kuin treeniä vaan ja kokeilet erilaisia huiveja ja rohkeesti käyttöön vaan. Siihen näkymään tottuu kyllä.

Sariska

Mun luo hyökkää aina kyllä kanssa tuollaiset laitapuolen kaverit, tai muuten vaan limaiset vanhat sedät, siksi olen niille aika töykeä yleensä. Sama siskollani, liekö se syynä kun ollaan hieman muhkumpia vartaloltamme, niin kuin sinäkin? Tämän luettuani mietin, pitäiskö joskus yrittää olla niillekin vähän ystävällisempi (ainakin siihen saakka kun pitävät kätensä loitolla :D).

tääkin kaveri kyllä tökkäs mua jossain kohti sormella tissiin mut sit ilmoitin vaan tiukasti, et näpit irti ja pidetään se oma tila. Jatko meni ihan lähentelemättä enempää. Ei mun mielestä mitään tosi ärsyttäviä tai just käpälöijä kannnata jäädä kuuntelemaan, mut jos tuntuu suht harmittomalta kaverilta. niin voi sitä joskus toki hetken aikaa koittaa toisen juttuja kuunnella. Tällekin miehelle tuli selvästi hyvä mieli, kun joku piti hetken aikaa seuraa. Ja se taas toi sitten itselle hyvän mielen, kun huomasi tämän.

Fantti

Vai kiehtoo punaiset pääkappaleet? On siis vain ajan kysymys milloin kokeilet punaista hiusväriä :) senhän saisi piiloon tummilla huiveilla, eli olisi nykytilan vastakohta. Vaihtelua mutta tuttua ja turvallista. Uskon että näyttäisit upealta jossain syvän punaisessa hiusvärissä.

äh, mä olen viettänyt elämästäni vuosikausia tosi punaisella tukalla, moessa eri sävyssä. Se on niin hiton työlästä yläpitää, että en jaksa sitä värjäysrumbaa, joten tuskin on ihan heti punaisen aika enää.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram