Terkut täältä sairastuvalta! Kivun laadusta ja määrästä päätellen oon alkanut miettiä voisiko polvesta olla jotain pahemminkin rikki. Kun ei se siedä oikeastaan yhtään minkäänlaista liikuttamista oikein missään suunnassa. Mitään pieniäkään koukistushommia nyt ei todellakaan voi edes kuvitella. Mutta ehkäpä asiaan tulee selvyyttä huomenna kun yritän jollain ilveellä saada itseni liikutettua lääkärin pakeille. Ehkä mä oon vaan vähän herkkis ja maalaan turhaan piruja seinille. Kai se nyt kunnon kolaus ja haavatkin riittää syyksi todella kovaan kipuun?

Vielä torstaina, kun olin varustettu kahdella toimivalla koivella, hengailin päivän Helsingissä ja Jonna-rakas nappasi kuvia päälle päätyneestä punaisella piristetystä mustasta asusta.

mekko/H&M, meshpaita/Urban Outfitters, kengät/Ten Points, hattu/Pieces, huivi/Asos, korvikset/JC

Kolttu on siis samanmoinen H&M BIB -malliston tunika, jonka harmaa versio oli mukana plus-kokoisia kolttuja esitelleessä postauksessa. Itselläni on koko XL ja se tosiaan riittää kevyesti ihan mekoksi ilman perseen vilahtelun vaaraa, etenkin kun takaosa on vielä etuosaa pidempi. Mekko on itse asiassa itselleni jopa vähän turhan iso ja lähentelee jo hieman vihaamaani telttameininkiä etenkin sivuprofiilista tarkastellessa, mutta ehkä minunkin kaapissani voi olla yksi tällainen mukavuus-ominaisuus edellä kulkeva kolttu. Tämän alle on hyvä piiloutua niinä päivinä, kun vatsamakkarat sattuvat ottamaan pannuun tavallista enemmän, eikä rullautuvien sukkahousujen toistuva nostelu kiinnosta. Löysän hurpulan alla kun ei sukkahousunvyötärön päällä retkottava muffinssi paljoa vaivaa.

Helmastaan hieman hölmönmallinen Manchesterin reissulta vuosi sitten hankittu Urban Outfittersin meshpaitakin sai nyt oikeasti järkevää käyttöä hihattoman mekon kaverina. Niinkin pieni juttu kuin hihojen läpikuultavuus nimittäin keventää tätäkin kokomustaa ihan yllättävän paljon.

Aarghhh! Kyllä se vaan ikä alkaa ihan ikävällä tavalla näkyä noissa minun silmänalusissani. Vallan hurmaava asuste tuollaiset ruttuiset tummat kuopat. :D No mutta onneksi päällensä voi vetää aina jotain erilaisia härpäkkeitä joilla huomiota voi koettaa vetää jonnekin muualle kuin niihin naaman vuosirenkaisiin. Viimeisen viikon aikana lähes joka päivä tuollaisena hämäyselementtinä on toiminut Asoksen alesta tilaamani punainen leo-huivi josta pidän ihan suunnattomnan paljon.

Mä aina jumitan pitkän pätkän putkeen jossain uudessa asusteessa tai uusissa kengissä ja tällä hetkellä tuon huivin lisäksi eteisestä tarttuu käteen (tai siis jalkoihin) toissa viikolla Andiamosta hankkimani Ten Pointsin upean punaiset maiharit.

Lähes 10 vuotta vanhat punaiset hieman samantyyliset lempparikenkäni ovat alkaneet valitettavasti näyttää jo hieman uupumisen merkkejä, joten uudet kaikkeen sopivat ja mukavat punaiset ystävät ovat olleet toiveissa jo tovin. Ja 10 päivän yhteisen taipaleen perusteella voin sanoa, että tulevaisuutemme vaikuttaa todella lupaavalta. Kengät on jalassa aivan unelmat; mukavat ja todella kevyet.

Just tähän hätään en löydä lähikuvia kengistä, mutta kaivelen niitä vaikka huomiseksi. Niitä on nimittäin tullut kuvailtua kerran jos toisenkin, niin hurmaantunut noista TePoista olen. (No niin, nyt sai sitten nuokin kengät kutsumanimen. Olitte siis juuri mukana kenkien ristiäisissä. :D)

Kommentit (7)

Ai niin, ja toivottavasti kinttusi on taas pian vanhassa kuosissaan. Jos vähänkin epäilyttää, kannattaa käydä parin, kolmenkin eri lääkärin konsultoitavana.

(Oma kinttu kipeytyi yllättäen pahasti, mutta vasta neljäs lääkäri lopulta lähetti minut fysioterapeutille, joka tunnisti kivun takana olleen vakavahkon rakennevirheen. Pointtina siis se, että jotkut lääkärit huomaavat jotain, toiset jotain muuta.)

H.

Katsoin tuota lähikuvaa vain, että siinäpä nätti kuva ja sitten vasta luin oman kommenttisi... Kyllä kai useimmat ihmiset katsoo toisissa ihmisissä hymyä ja muuta eikä jotain silmänalusia?! Ainakin minä katson ja niin toivon muakin katsottavan, itse tietenkin näen itseni myös sen hymyn ohi ;)

pauliina

samaa mieltä H.:n kanssa. en huomannut mitään silmänalusia enkä iän merkkejä, vasta tekstin luettunai piti palata katsomaan, että mitä iän merkkejä muka. mutta niinhän se on, että itseään katsoo aina kriittisemmin kuin muita.

Heh ^ komppaan H:tä ja pauliinaa, piti minunkin oikein palata katsomaan että häh, missä muka.

Ja ihana tuo huivi! Oikein pirtsakka.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram