"Ootko sä laihtunut?" "Sä oot kyllä ihan selvästi laihtunut!" "Näytät paljon paremmalta kuin ennen!" Siinä muutamia kuluneella viikolla kuulemiani arvioita. Ja tiiättekö mitä? Mua ärsyttää. Ei se, että mä en ole todellakaan laihtunut grammaakaan, vaan se ihmisten selkeä halu nähdä mun laihtuvan. Vai mistä muusta nuo kommentit muka kumpuaisi kuin siistä ajatuksesta, että "no sehän on nyt alkanut liikkumaan, eli sillä on selkeesti joku laihdutuskuuri menossa, joten kyllä se varmaan on jo laihtunut ja se varmaan ilahtuu, kun se saa kuulla, että näyttää kuin olis laihtunut."   Koen jotenkin hirveän ahdistavana nuo kommentit.

Ehkä asia olis toisin, jos todellakin olis tapahtunut jotain silminnähtävää muutosta. Silloin ihmisten toteamukset olisivat edes totta. Mutta en mä silti niitä kommentteja hirveästi arvostaisi. Musta on paljon kivempaa, jos joku sanois vaikka, että "näytätpäs sä jotenkin onnellisemmalta kuin ennen!" tai jotain muuta vastaavaa, joka ei liity kiloihin. Mulle kommentointi siitä, että olisin muka laihtunut tai että näytän paremmalta kuin ennen (eli kommentoijan mukaan paremmalta nyt muka entistä hoikempana) on samalla dissausta. Mä en oikeasti halua saada oloa, että kiloja pudottamalla mä olisin muiden ihmisten mielestä jotenkin parempi. Se sisältää samalla toteamuksen, että olen nyt jotenkin huonompi tai kaksi kiloa painavempana olin vielä huonompi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA EDIT. Lisätty tämä kuva. Vasemmalla oikea ja aito minä kaikkine kiloineni. Oikealla photoshopattu versio. Parempi ihminen kaikin puolin? Saisiko ihminen nyt ihan oikeasti yrittää löytää sitä liikunnan iloa ilman saatanallisia paineita laihduttamisesta? Tällä blogissakin kun kyselin Ei kipuu, ei hyötyy? -postauksessa, että tuleeko sitä mitään tuloksia liikunnalla joka ei tunnu pahalta ja vituta, niin kommenttiboksissa tuli heti vastaan kommentti, että "liikunta yksinään on huono painonpudotuskeino" Mutta kun mä ajattelin tuloksilla kunnon kohoamista! En mä taistele laihtumista vastaan, jos niin sattuis käymään, mutta mä taistelen sitä vastaan, että tän mun orastavan liikuntainnon pitäisi nyt nimenomaan tähdätä laihtumiseen. Rumia sanoja nyt tähän. Miksi? Miksi? Miksi? Miksi laihtumisen olisi aina oltava se ykköstavoite? Miksei se voi olla sijalla kaks tai kuus muiden asioiden jälkeen? En tiedä tajuaako kukaan tätä mun ärtymystä aiheesta, mutta mä vaan haluaisin olla rauhassa just sellanen kuin olen. Lihava tai laiha. Molempia olen elämässäni ollut. Mua itseäni kun edelleen kiinnostaa huomattavasti enempi se miltä tuntuu. Ja musta tuntuu nykyään paljon paremmalta kuin vaikka vuoden alussa. Niin, ihan kuulkaa siitäkin huolimatta, että painan tasan saman verran kuin silloin! On se hullua, se on edelleen yhtä läski ja se on silti onnellisempi! Eihän kukaan voi tulla onnellisemmaksi jos ei yhtään laihdu!!

Kommentit (22)

Voisiko kyse olla siitä, että kyseiset ihmiset eivät koe liikkumista hyvänmielen nostattajana vaan heille se on kylmää ja karua laihdutusta. Joten jos joku urheilee, hän automaattisesti laihduttaa. Yhtälailla kuin yhdistämme kilpaurheilijat tulosten parantamiseen, emmekä laihduttamiseen tai fiilistelyyn. Tuskin kenelläkään käy mielessä, että siellä se Kiira Korpi luistelee viimeistä päivää päästäkseen kesäkuntoon, sen sijaan että treenaisi tullakseen paremmaksi urheilijaksi.

Mut jos mä vaikka laihduttaisinkin, niin helvettiäkö se kenellekään kuuluis? Kuuluu mun mielestä aiheisiin joista on ok puhua, jos se ns. kohde ottaa itse asian esille.

Hewwo

Tämä on niin totta! Itsekin aloin käymään salilla ihan vain sen takia, kun mua alkoi ärsyttämään kun mulla vaan ei ollut sitä lihasta yhtään. Ihan perus vesikannun kantaminen tuotti vaikeuksia. Toisena syynä oli masennuksesta parantuminen, ja koska kuntoilu tuottaa sitä hyvää oloa yhtä lailla kuin masennuslääkkeetkin.
Ja juuri olen saanut joskus aiemmin pitkän sairastelun jälkeen hirveästi kehuja siitä kuinka olen laihtunut. Kyllähän sitä laihtuu kun ei pysty syömään pariin viikkoon kuin puolikkaan keiton päivässä. Mutta en näe siinä mitään kehuttavaa. Melkein loukkaannuin kun kavereitani kiinnosti enemmän mun upea ulkomuoto kuin se, että olen ollut koulusta pitkään poissa.

argh!!! niinpä! Miten olis tuollaisessa tilanteessa vaikka että kysyttäis miten sä voit, sen sijaan et ihasteltais laihtumista.
Itse laihduin kymmenkunta vuotta sitten elämän karikkojen tuoman masennuksen vuoksi yli 15 kiloa muutamassa kuukaudessa. Silloin ei onneksi kukaan ihastellut asiaa, vaan ihmiset ymmärsivät huolestua.
Nuo kiloasiat voivat monesti tosiaan liittyä myös muuhun kuin tavoitteeliseen laihduttamiseen, joten senkin takia ovat melko herkkiä aiheita. :P

Manu

Oij mä tiedän tunteen. Itse asiassa hassua että nyt tunnen oloni jaksavaksi ja hyväkuntoiseksi vaikka vasta olen lihonut melkein 10kg jotka viime vuonna pudotin nopeasti. Silloin tuli paljon kommentteja ja kysymyksiä "kuinka paljon olet laihtunut" myös muilta kun lähimmäisiltä. Minun mielestä vaivaannuttavaa puhua omista kiloistani kahvipöydässä :D Toisaalta tiedänpä että nyt ei taida tulla samalla mitalla kommentteja "oletpa lihonut, montako kiloa?" Vaikka miellän nämä molemmat yhtä häiritseviksi uteluiksi.

joo, ihan molemmat "ootko lihonut/laihtunut?" kyselyt on mun mielestä aika henkilökohtaisia enkä välittäisi kans kumpiakaan arvioita kuulla :D

Ei se onnellisuus todellakaan ole kiloista kiinni! Ei ole väärin hakea hyvää mieltä liikunnasta ja etsiä itseä miellyttävää lajia. Tosin ei ole pakko liikuntaakaan harrastaa ainakaan toisten painostuksesta... Mulla on jo sen verran ikää että edes sen pienen motivaation saa aikaan toive selvitä raskaassa työssä lähemmäs eläkeikää, eikä vartalon muokkaaminen.

mullakin ensisijainen syy liikunnan harrastamiseen on jaksaminen, että pystyis tulevaisuudessakin rymyämään kuvauskeikoilla ja kroppa kestäis.

Mä kommentoin sulle ton, et "liikunta yksinään on huono painonpudotuskeino". Olen pahoillani, että kommenttini kääntyi negatiiviseksi. Tarkoitin tuota lähinnä yleisellä tasolla, en juuri sinun kannaltasi. Ja vastasin kysymykseen siitä, että onko siitä mukavuusalueella tapahtuvasta liikunnasta hyötyä. Yleisesti. Hyödyn jokainen määrittelee toki omalta kannaltaan itse.

Ja mä tiedän, miltä se tuntuu, kun ihan vieraatkin ihmiset kommentoi painoa ja ulkonäköä. Olen ollut tosi lihava ja nyt kun en enää ole, niin ihmiset, jotka esim. työpaikalla eivät aikaisemmin edes vaivautuneet tervehtinmään, tulevat tiedustelemaan, että "paljonko sä oikein olet laihtunut?!" Millä helvetin oikeudella. Mun paino ja mun keho on mun henkilökohtaisia asioita ja jos ei kiinnostanut edes tervehtiä 30kg painavampaa minua, niin tiedoksi vaan, mua ei kiinnosta jauhaa paskaa ko. henkilöiden kanssa nyt, sen 30kg kevyempänä.

äh, ei sun pahoillas tarvitse kommentista olla! Itse vaan toki omassa blogissani tulkitsin sen yleistä huomiota enemmän itselleni osoitetuksi. Vastaanottaja oli siis sopivaan ärsytysmoodiin asennettu :D

Ja tuo on kyllä ihan tosi ärsyttävää miten jotkut ihmiset huomaavat sut vasta laihduttuasi. Itse myöskin haluan olla tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa jotka tykkäävät musta millä kilomäärällä tahansa.!

SPF

Jos koet voivasi paremmin kuin aikoihin, niin eiköhän sekin heijastu ulkonäköösi. Kenties ihmiset huomaavat tämän muutoksen, mutta tulkitsevat sen hieman väärin laihtumiseksi. Vaikka et olisi kiloissa laihtunutkaan, voit silti näyttää ryhdikkäämmältä, energisemmältä tms.

juu, sitä se varmastikin on, että näyttää iloisemmalta ja energisemmältä tms. Mutta tässä nimenomaan tökkii se, että tuntuu siltä kuin laihtuminen olisi ihmisten mielestä se ainoa syy mikä voisi tehdä ihmisestä jotenkin paremman näköisen ja siksi heille tulee juurikin se asia mieleen, kun miettivät jonkin minussa muuttuneen. :P

Olipa hyvä postaus! Mun mielestä ylipäätään toisten lihomisen/laihtumisen kommentointi on epämiellyttävää. Yleisesti kai ajatellaan, että laihtuminen on jonkin sortin voitto, kun taas lihominen suuremman luokan feilaus, vaikka useimpien ihmisten paino vaihtelee edes takas elämän aikana. Itse sain vähän aikaa sitten kuulla puolitutulta, kuinka olin pari vuotta sitten "hoikemmassa kunnossa" ja se teki itselleni todella kurjan olon moneksi päiväksi. Itseäni ärsyttää, miten yksi typerä kommentti vaikutti niin paljon omaan olooni - en selvästikään ole vielä tällaisten asioiden yläpuolella (vaikka tavoitteena se onkin). Onnellisuus, hyvältä näyttäminen jne. eivät voi olla muutamasta kilosta kiinni!

ääh, olipa mäntti kommentoija! MIten ihmeessä jotkut kiinnittääkin niin kovasti huomiota siihen minkä kokoinen toinen on milloinkin. En minä juurikaan toisten ihmisten lihomisia tai laihtumisia, mä muistan onko niiden ihmisten kanssa ollut kivaa vai ei.

snoo

On tietenki kurjaa kun kommentoidaan sitä laihtumista/lihomista. Itelleki tulee aina vähän närkästyny olo kun joku sukulainen jota näkee harvoin tokasee et "oot sit laihtunu/lihonu" tai "no ootko onnistunu pitää kilot poissa?" Mutta tuo kun kommentoidaan et näyttää paremmalta kuin ennen, saattaa olla ihan sitä että oikeasti näyttää paremmalta, terveemmältä, kuin ennen. Viittaamatta lainkaan painon muuttumiseen.

veera

Mua ärsyttää myös, että ihmisillä on tarve kommentoida laihtumista, vaikka mulla paino onkin tosiaan laskenut. Muutettuani muualle opiskelemaan paino putosi yli 15 kiloa muutamassa vuodessa ihan itsestään, mutta nyt viimeset neljä vuotta se on pysynyt ihan paikallaan. Silti ihmiset kotipaikkakunnalla, entiset koulukaverit ja muut tutut, joita nään satunnaisesti kerran vuodessa, jaksaa vuodesta toiseen kommentoida, kuinka mä oon niin laihtunut. Mutta kun en mä oo! Painoin ihan saman verran jo vuos sitte kun viimeks nähtiin! Se on jo ihan old news! Ärsyttää, että ihmiset edelleen muistaa mut vaan sellasena ylipianoisena kun olin lukiossa täällä asuessani, ja ilmeisesti hämmästyvät aina uudelleen kun mut näkevät. Mut oikeesti, en jaksais sitä enää. Pitääkö siitä aina muistuttaa?

pauliina

ymmärrän ärsytyksesi täysin ja olen vahvasti sitä mieltä, että kenenkään painon kommentoiminen ei ole mitenkään sovelias esim. kahvitauon keskustelunaihe. itse olen ennemmin hoikka kuin lihava enkä ollenkaan halua kuulla siitä aiheesta mitään kommentointia. kiusallista mikä kiusallista. en minäkään kenenkään kiloja kommentoi. paitsi nyt kommentoin. ;)
eli pakko kommentoida tuohon laihtumisasiaan, että olet ilmeisesti laihtunutkin jos kerran painat saman verran kuin ennen liikuntatouhun aloitusta. nyt on vaan ropan koostumus muuttunut ja lihasmassa kasvanut ja sehän tarkoittaa vaan sitä, että tulosta tulee silläkin saralla, lisääntyneen energian ja hyvän mielen lisäksi. :) hyvä sinä!

AnniM

Lueskelin tätä äsken ennen salille lähtöä ja sama fiilis täälläkin. Vaikka mulla onkin paino pudonnut viitisen kiloa, niin en mä sen takia kuntoilemaan alkanut. Mä aloin kuntoilemaan oman hyvinvoinnin vuoksi, siksi et jaksaisin paremmin enkä olis väsynyt koko ajan. Siksi, että nukkuisin paremmin ja olisin iloisempi. Ja noihin se on toiminut. Jos satun jollekin mainitsemaan lähteväni kuntosalille, niin heti luullaan et meen nostaan penkkiä ja treenaan hauista et tulis lihasta ja heti! Jopa kuntosalin haastattelussa tivattiin, paljonko pitäisi pudota painoa ja kuinka lyhyessä ajassa pitäisi saada lihakset näkyviin. Mä tuumasin et ei haittaa vaikka menis kaks vuottakin.. on se kummaa tämä nykymaailma, itsensä vuoksi ei saa treenata :) tsemppiä sulle liikunnan pariin ja hymyä treeneihin! Mäkin lähden puhkumaan kireissä treenitrikoissani salille ja hymyilemään tyhmästi! Mä oon innostunut nyt tosi paljon zumbatoningista, eli painojen kanssa tanssimisesta. Voi jumpe, et on kivaa! (Vaikka jalat meneeki solmuun koko ajan)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram