Ei mitään hajua olenko mä jo joskus blogissa kertonut miten me Tommin kanssa päädyttiin seurustelevaksi pariksi, mutta vuosipäivä lienee ihan hyvä hetki tarinoinnille.

Ehdittiin olla reilu vuosi enemmän ja vähemmän kavereita, kunnes sitten koitti Pori Jazzit 2003. Tommi laittoi oman asuntonsa Jazzien ajaksi vuokralle ja sovittiin että hän punkkaa sen ajan minun luonani. Tilaa nimittäin riitti, koska olin juuri jäänyt yksinäni 65 neliön kolmioon kämppikseni muutettua yhteen poikaystävänsä kanssa.

Kämppiksen mukana meni yhtä jos toista kodintarviketta, joten Tommi ystäväni oli jo ehtinyt tuoda mm. imurinsa minulle alkukesästä lainaan ja siinä se oli muutenkin pyörinyt kaikenlaisia talonmiehen hommia tekemässä.

Jazz-viikko saapui ja vierashuoneessa olisi ollut tilaa, mutta laiskoina ihmisinä todettiin, että mitä sitä turhaan sinne lakanoita laittamaan, että kyllähän me kaverukset voidaan yhdessäkin nukkua, olihan näin toimittu jokunen kerta aiemminkin yhteisten baarireissujen jälkeen.

Käytiin Kirjurissa lauantaina kuuntelemassa Jamiroquaita ja Don Johnson Big Bandia ja hengattiin porukalla mun kavereiden kanssa, jotka olivat tulleet Poriin Jazzeille. Muistelen kavereidenkin kyselleen, että mikäs tää mun ja luonani punkkaavan herran tilanne oikein on ja ihan kirkkain silmin kerroin, etten mä siitä mitään kiinnostunut sen kummemmin oo.

Tuli sunnuntai ja Jazzien päätöspäivä, jota vietettiinkin sitten molemmat omilla tahoillamme. Tommilla oli seuraavana aamuna töihin meno, joten hän oli ollut kämpilläni nukkumassa jo hyvän tovin kun minä vihdoin kömmin yöllä paikalle jokusen juoman nauttineena. Itsellä ei ole oikein tarkkoja muistikuvia, mutta tarina kertoo minun hyökänneen tämän kaverini (joka ei mua siis yhtään kiinnostanut) kimppuun melko määrätietoisesti ja ehdottanut lähempää kanssakäymistä. ("nyt pannaan", oli toisen osapuolen mukaan käyttämäni kovin varovaisesti vihjaileva ilmaisu. En tunnusta)

Siitä se sitten jäi mun mun asuntoon, kun kerran oli imurikin sinne jo muuttanut. Ei sitä Tommin omaa, korttelin päässä sijainnutta, asuntoa kyllä irtisanottu ennen kuin seuraavana kesänä, mutta ei mies siellä montaa yötä enää noiden Jazzien jälkeen viettänyt. Eli kyllä me muutettiin käytännössä katseon yhteen ihan siinä samalla kun alettiin seurustelemaan. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin Tommihan oli tullut luokseni jo viikkoa aiemmin!

Sittemmin ollaan kyllä ehditty asua useampikin pätkä myös erillään töiden takia, mutta koko ajan meillä on ollut yhteinen koti tukikohtana Porissa. Ollaan koko tämä 13 vuotta asuttu ihan torin laidalla (kahdessa eri osoitteessa), joten ollaan ihan ihmeissään, kun muutaman viikon päästä muutto vie meidät lähes viiden korttelin päähän!

Muistan miten meidän tavatessa minusta tuntui, että tuo ukkohan on ihan ikäloppu. Hän oli juuri täyttänyt 27 ja minä olin tuolloin 20 vuotias. Tommi työssäkäyvä ja minä kokopäiväinen opiskelija. Silloin alkuun se ikäero tuntui jotenkin suurelta. Ja olihan mieheni tuolloin vielä itsekin sitä mieltä, että "80-luvulla syntyneisiin ei kosketa!". :D

No, hienosti ollaan vanhettu yhdessä, eikä ikäeroa tässä kohtaa (34 ja 41) kyllä enää huomaa.

Me ei olla mikään kylki kyljessä ja aina yhdessä nyhjäävä pariskunta, vaan molemmilla on omat harratuksensa ja menonsa. Välillä voi töiden ja reissujen takia mennä viikko tai parikin, ettei juurikan ehditä näkemään, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että se on enemmänkin hyvä juttu. Toisen naamaan ei ehdi juurikaan kyllästyä.

Itse en tätä koko vuosipäivää olisi just nyt muistanut, mutta soitin hetki sitten Tommille kotiin aikeinani pyytää, että laittaisiko pyykkikoneen pyörimään, kun itse aamulla unohdin. No, muru oli siellä jo ajatukseni lukenut ja suunnitteli juuri ryhtyvänsä viikkaamaan puhtaita vaatteita juuri pesemiensä tieltä.

Tämän kovin arkisen asian keskellä hän sitten toivotti minulle hyvää 13. vuosipäivää. Oli kuulema FB asiasta muistuttanut.

Että, hyvä me! Hyvä meidän joukkue! Jo 13 vuotta pyykit yhteisessä telineessä!

Kommentit (28)

hannamariavv

Niinhän ne pisimpään kestävän parisuhteet meinaa syntyä, kaveripohjalta :) Myö ollaan Jullin kanssa oltu vasta puolisentoista vuotta yhdessä ja matkaan on mahtunut jo kaks muuttoa ja kohta kolmas edessä, muutamia viikkoja erossa asumista (mies oli laittamassa Vilppulassa autoa ja minä töissä Jyväskylässä) pari isompaa riitaa mutta eniten kuitenkin niitä onnellisia hetkiä yhdessä. Suuresti onnea teille, taidatte olla aika upea pari :)

hanna

www.hannamariav.com

Veera
Liittynyt2.9.2015

No tehän ootte jo ehtinyt muuttaa! Meille tää edessä oleva on vasta toinen muutto yhdessä. Viihdyttiin ekassa asunnossamme (eli alunperin mun kämpässä) 9 vuotta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Eiko

Onnea noin pitkästä vuosimäärästä! Rakkaustarinanne on mieltä lämmittävä kokonaisuus. Olen samaa mieltä siinä, että tuollaisena (kun on omat harrastukset ja myös omaa muuta aikaa) se parisuhde säilyy tuoreena ja terveenä. Onnea vielä seuraavillekin 13 vuodelle ja siitäkin eteenpäin :) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo,  ollaan kyllä huomattu, että ainakin meille on nimenomaan vahvistava tekijä se, että liikutaan paljon itseksemme sen sijaan että mentäis joka aikaan yhteisenä yksikkönä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

LauraKaa

Ihana tarina :D! En oo tainnut nähdä Tommista ennen hymykuvia, näyttää ihan eri ihmisille, hih :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

haha, se on tosiaan tainnut blogissa olleissa kuvissa olla useimmiten aikalailla naama peruslukemilla. Mut kyllä se onneks usein hymyileekin. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenni

Onnea teille :) Meillä on ensi viikolla 8. hääpäivä, syksyllä tulee täyteen 12 vuotta yhdessäoloa. Myökin oltiin ensin vain kavereita, sitten se mies tuli kerran iltakahville ja jäikin sitten miun luo. Myö ollaan myös usein erillään, mies on toisella paikkakunnalla koulussa aina lukukauden aikana joka toinen tai kolmas viikko. Yhdessäolon aikana tämä on jo kolmas ajanjakso jolloin toinen on toisella paikkakunnalla koulussa. Alamäkiä on ollut mutta yhdessä niistä on selvitty. 

Olette upea pari, onnea seuraavillekin vuosille <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Onnea hääpäivän johdosta! Toki niitä alamäkiä ja karikoita on meilläkin esiintynyt, mutta niiden jälkeen on aina vaan ollut vahvempi fiilis, että halutaan jatkaa yhdessä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

helipaulan

Ai hyvänen aika, vasta nyt, monen blogiasi luetun vuoden jälkeen yhdistän tuon sinun Tommisi siihen Tommiin, jonka kanssa oon käyny koulua samaan aikaan!!

Onnea teille!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Oliko se se luokan urpoin tyyppi? :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Heidi

Kiitos ihanan rehellisestä kirjoittelusta, vaikka ei sulta muuta voi odottaakaan. Itsekään en usko mihinkään ensisilmäyksellä rakastumiseen, hurjasti onnea teille!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, tämä ei todellakaan ollut suurta rakkautta ensinäkemältä, vaan hidasta rakastumista. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Voi kun olikin tutun kuuloinen tarina! Meillä toki meni puoli vuotta kavereina ja sitten kun ruvettiin seurustelemaan, niin mies asui käytännössä mun luona. Kahden kk päästä miehen kämpästä luovuttiin, siitä reilu puolivuotta muutettiin isompaan yhteiseen asuntoon. Syksyllä pienokainen ilmoitti tulostaan, helmikuussa taas uusi isompi asunto ja nyt keväällä syntyi perheen uusi määrääjä! Miehen töiden takia olen kutakuinkin puolet vuodesta yksin ja puoliksi ollaan kaksin, toki pätkissä. :) toivotaan että meidänkin taival kestää vähintään yhtä pitkään mitä teillä on kestänyt tähän mennessä, onnea hurjasti! <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Te ootte ollu vähän meitä nopeampia käänteissänne. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ansku

Ihana kirjoitus. Miten mä muistelen että olit jossain vaiheessa menossa naimisiinkin.. Peruuntuiko ne häät sitten kuitenkin?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, niin oli jossain vaiheessa ajatus, mutta sitten se ei vaan kuitenkaan tuntunut hyvältä liikkeeltä. Ei siksi etteikö voitais sitoutua ihan paperillakin, mutta mulle tuli ihan suunnaton hääahdistus. Siis en keksinyt ainuttakaan hyvää tapaa miten sen homman hoitais. Ei tunnu hyvältä mitkään kemut, mutta ei toisaalta mikään salassa maistraattiinkaan hiipiminen. Ollaan sitten tultu siihen tulokseen, että pysytäänhän tuota yhdessä ilman avioliittokin, että ehkä sen aika tulee sitten, jos tulee ihan konkreettisia syitä miksi avioliitto olisi avoliittoa järkevämpi ratkaisu. (lapsia, yhteistä omaisuutta tms.)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Kannattais laittaa ukko vaihtoon ja ottaa vaikka joku tyylikäs koira tuo ei minusta  oikein sovi garderoobiin ja näyttää porilaise eltaantuneelta nuijapäältä...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Oon allerginen koirille. Tuosta miehestä ei tuu oireita. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

No onhan se ihan hyvä syy ja toisaalta jos tuollaisen ottaa niin kai siitä sitten täytyy kantaa vastuu. Sellaisia hylättyjä kesämiehiä on tämänkin kesän jälkeen ihan liikaa hortoilemassa ilman päämäärää ja tarkoitusta pitkin suomea vonkumassa.

Vierailija

Hieno juttu! Kaveripohjalta lähti omakin suhde ja nyt eron jälkeenkin ollaan kavereita, hyvä niin. Tiedän pari "pariskuntaa", jotka kuuluttavat isoon ääneen etteivät seurustele (edes 9v. ja 11v. yhdessäolon jälkeen), mutta silti viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä kuitenkin vähän noloina ja selitellen, että "eihän me nyt yhdessä olla." Miks hel'etissä eivät voi myöntää, että seukkaavat, kun sitä todellisuudessa tekevät?!? No, toki kaikenlaisia tallaajia tällekin pallolle mahtuu :D

Vierailija

joo, mun firman yks pomoista on pitäny tällasta "ei seurustella"- suhdetta yllä kohta 9 vuotta alaisensa kanssa. kaikki tietää asiasta, mutta asiaa ei saa noteerata, edes niitten aikuiset pennut eivät muka tiedä...hohhoijaa..aina kun silmä välttää eli pomo lähtee työreissuille/lomille, niin tämä äijän käppänä alkaa salassa hämmentämään muiden eukkojen kanssa...todella aikuismaista! (=täyttä paskaa).

Mutta sun puolesta olen onnellinen, että olet noin pitkään ollut yhdessä miehesi kanssa :)

Elluriina

"Ei me seurustella", mutta kuitenkin ollaan koko ajan yhdessä. Siinä usein toinen pitää toista varattuna jos ei satu parempaakaan löytämään. Hyvä keino välttää vastuuta suhteesta. Näin kävi hyväuskoiselle ystävälleni. 8 vuotta yhdessä oloa, vaikkei muka oltu. Sitten mies löysi uuden ja kiinnostavan. Ystäväni järkyttyi toden teolla, mutta onneksi nykyään on onnellisessa suhteessa jossa kumpikin on sitoutunut.

Vierailija

En ymmärrä tollasta touhua. Tiedän yhden emännän, joka on  pitänyt nuorempaa sälliä jo 9 vuotta "kaverina"; joka asiasta pitää olla jätkän tiliä tekemässä.."muttei silti seukata..." Äijä olis voinut perustaa oman, kunnon perheen ajat sitten, jos ei olisi sotkeentunut tähän mummoon...harmittaa tosi paljon sen miehen puolesta
 

jenniwhere

Paras iskurepliikki ikinä: "Nyt pannaan!" :D Ihmekään jos toimi :D Paljon onnea ja ihania yhteisiä vuosia myös jatkossa!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram