Nyt ollaan kyllä taas sellaisen asun äärellä, että jos olisin jokunen vuosi sitten kristallipalloon vilkaissut ja sieltä tämän päälläni nähnyt, niin olisin pyörtynyt kauhusta. Mut niin se muoti ja ajatukset muuttuu. Just nyt naiselliset leningit erilaisilla (kukka)kuoseilla tuntuu suunnattoman ihanilta ja omilta. 

Tämä epäsymmetrisellä kietaisuhelmalla varustettu ysäriä huutava mekko vangitsi katseeni KappAhlissa jo viime viikolla. Sovituskoppiin saakka päädyin kuitenkin vasta toissapäivänä. Ja tiedän, että shoppailu ei tee onnelliseksi, niin silti päätin edes ihan pikkaisen itseäni piristää ostamalla mekon, jossa tunsin itseni tosi nätiksi. 

Mekon materiaalin (95% polyesteri) vuoksi kyllä kääntelin sitä käsissäni todella pitkään ja mietin, että onko se nyt näillä keleillä ihan maailman paskin ja hikisin ostos. Olen kuitenkin aikojen saatossa huomannut, että polyesterivaatteissakin on suuria eroja.

Sellainen sähköistyvä polyesterisatiini on mielestäni ehkä maailman hirvein vaatemateriaali, mutta sitten taas tässäkin mekossa käytetty polyesterikreppi taas tuntuu varsin miellyttävältä. Sileät polyesterikankaat tuntuvat rypistyvän pelkästä katseesta, mutta kreppipolyesterit pysyvät huomattavasti nätimpänä. Kutomistekniikalla on siis merkitystä vaikka käytössä on aivan sama muovikuitu.

Mekon kauniin mallin, kuosin ja valmistusaineesta huolimatta mukavan tuntuisen kankaan vuoksi päätin siis uskaltaa testaamaan yhdistelmää polyesteri ja hirmuiset helteet. Leninki osoittautuikin ainakin eilisen päivän käytön perusteella oikein mukavaksi. Tai siis, sanotaanko että tuolla 30 asteen lämmössä mun on vaikea kuvitella, että vaikka mekko olisi ollut mistä tahansa muusta materiaalista, fiilis olisi ollut juurikaan millään tavalla toisenlainen. 

Ei siis ollut huono ostos. Mekon materiaalissa on itse asiassa todella hyvää se, ettei se tunnu juurikaan rypistyvän. Tuon voisi siis helposti heittää kesäreissuille reppuun mukaan. (paitsi että mille ihmeen kesäreissuille, kysyn vaan???)

Toki olisi aivan mahtavaa, jos voisi ostaa vain ihanista luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita, mutta omassa koossani vaikkapa silkkipuserohaaveet saa useimmiten aika nopeasti haudata. Vaikka muuten koenkin, että meidän pluskokoisten vaatevalikoimat ovat viimeisen 5-10 vuoden aikana laajentuneet aivan hurjasti ja lähes mitä tahansa on saatavilla, niin materiaaleihin toivoisin vielä lisää valinnanvaraa.

mekko - KappAhl XLNT / kengät - Wonders / laukku - Rebecca Minkoff / korvikset - Aarikka / aurinkolasit - Lindex / viuhka - Jazzeilta

Mekon perään ehtikin jo muutamakin kysellä Instassa. Eli tosiaan KappAhlin XLNT-mallistosta löytyy ja itselläni on mekosta koko 50.

 

Kommentit (7)

Vierailija

Mulla on nyt kolmatta kesää käytössä Zizzin 100% polyesteria oleva mekko. Juuri tuollaista kreppimäistä. On todellakin yllättävän hyvä helteellä, ei hikoiluta ja kun on väljä malli, niin ei takerru kiinni ihoon.

Vierailija

Todella sievä mekko! Itse en valitettavasti voi käyttää polyesteristä valmistettuja vaatteita, en sitten millään. Heti nousee hiki pintaan, kun sellaisen pukee päällensä, ja juuri äsken sen totesin sovittamalla polyesteristä tehtyä mekkoa. Valitettavasti nykyään vaatteita valmistetaan paljon polyesterista, ja luonnonkuidut ovat lähes "kortilla", ja ovat myös kalliimpia. Sen toki ymmärrän, ja olisinkin valmis maksamaan enemmän kunnollisesta vaatteesta, mutta valitettavasti meille vähän tukevammille niitä ei taideta edes tehdä.

Terveisiä Suomeen :)

En tiedä mistä kumpuaa suomalaisten päähän tämä kumma käsitys, että ainoastaan luonnonmateriaalit ovat kesällä hyviä. Välimeren maissa käytetään vaatteissa tekokuitumateriaaleja, koska ne eivät rypisty. Eivät siis myöskään ole tukahduttavan kuumia toisin kuin suomalaisilla on käsitys, Välimeren ilmasto kuitenkin vielä aika paljon lämpimämpää kuin Suomen kesä :)

Ei-Leen / Hempeät hepeneet

Tämä jakaa mielipiteet. Kiinassa naiset kulkevat 40-asteen helteissä polyestervaatteissa, tosin he kulkevat myös paksuissa farkuissa, jopa puutarhurit ja muut ulkotöitä tekevät. Muistan aikoinaan Singaporessa siellä teini-iästä lähtien asunut ystäväni puhui suurin sanoin polyesterin miellyttävyydestä sikäläisessä lämpötilassa. Hän tosin kulki myös farkuissa päivät pitkät, kai enemmän kuitenkin näön kuin miellyttävyyden vuoksi.

Minä en kestä polyestervaatteissa tai muissa keinokuiduissa pätkääkään. Ostin alkukesästä käytetyn hameen menneiltä vuosikymmeniltä. Lapussa lukee pellavaa ja puuvillaa, mitä päällikangas onkin. Vaan mistä on valmistettu hameen vuori, joka käteeni tuntuu polyesterin ja puuvillan sekoitteelta. En ole ilennyt sitäkään pukea ylleni näillä helteillä, mieluummin ihan luonnonmateriaalia iholle ja sekin mahdollisimman hulmuavaa.

Neljänkympin lähestyessä näyttää ystävänikin hylänneen niin polyestervaatteet kuten farkutkin kesäkuumalla. Mieluummin näyttää hänkin pukeutuvan tavalliseen puuvillaan.

Tänä päivänä, kun puhutaan niin paljon mikromuovien haitoista, minua kiusaavat polyester ja muovijohdannaiset vieläkin enemmän. Samalla tavalla myös niiden pesusta huuhtoutuu muovia vesistöihin, kuten fleecenkin.

Ja jotenkin ajatusleikkinä: kuinka moni suostuu syömään muovilautasilta kuin pakosta... Eikö sama koske myös pukeutumista?

atomi
Liittynyt3.8.2017

Puuvillaan ja muihin luonnonkuituihin pukeutuminen ei vain aina ole
mahdollista hinta-, koko- tai muista saatavuussyistä. Jotkut ihmiset eivät halua vaikkapa käyttää eläinperäisiä tuotteita eettisistä syistä - esimerkiksi villojen tuotannossa on paljon eläinten huonoa kohtelua eikä silkin tuotantokaan tapahdu vahingoittamatta eläintä. Jos tekokuituvaate on toimiva ja sillä on pitkä elinkaari, se voi olla joskus parempi valinta kuin puuvillavaate. Kuluttaahan puuvillan valmistusprosessikin rankasti luonnonvaroja. Asioilla on monta puolta.

Susanna

Kiitos vinkistä, kävin ostamassa kyseisen tuotteen ja se on kyllä niin ihana! ! En olisi tätä edes koittanut, ellen olisi nähnyt, miten hyvältä se sinun päällä näytti.

anna m

Onneksi nykyään saa parempia xl-kokoisia vaatteita. Muistan vuosien takaa, kuinka kävin jossain ketjuliikkeen kaupassa ja puserot olivat hirveitä. Ne olivat kuin jätti mollamaijojen pikkuruudullisia paitoja. hrr vieläkin puistattaa

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat