Löytyykö sun kaapista mekko, jolla on käyty niin häissä, hautajaisissa, pikkujouluissa, teatterissa ja lintutornissa? Mun kaapista löytyy.

Tämä vuosia vanha H&M:n plusmalliston trikoomekko on tosiaan palvellut tilaisuudessa jos toisessakin. Se on ollut monta kertaa päällä työkeikoilla häissä ja siunaustilaisuuksissa ja se päällä on tullut kemutettua baarissa pilkkuun asti. Sen päälle sopii neuletakki, nahkarotsi, bleiseri, bomberi ja vaikka mikä. Mukava ja rypistymätön mekko on helppo paiskata matkalaukkuun reissuun lähtiessä ja se on pelastava vaate päivänä jolloin vaatekaapista ei tunnu löytyvän mitään. Todellinen luottomekko. 

samettilegginssit - Marks & Spencer / mekko - HM+ / kengät - Betty London / takki -KappAhl (saatu) / korvikset - Uhana Design

Tällä kuvien asulla tuli rämmittyä eilen mutaisen lehmilaitumen läpi lintutornille ja tänä iltana kävin samoilla kamppeilla teatterissa. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. 

Mekko ja leggarit oli mukavuutensa puolesta ihan sopivat kamppeet lehtikuvausduunipäivään, mutta karvaiset leopardinilkkurit eivät varsinaisesti ole mulle duunikengät. Uutukaiset upeudet kuitenkin kuiskailivat eteisessä ja himotti hirveästi pistää ne eilen jalkaan, joten lähdin ne jalassa töihin ja nappasin mukaan vanhat mudassa monesti uineet bikerit mukaan vaihtokengiksi, jos/kun edessä olisi ulkokeikkaa.

No, mitäpä luulette muistinko niitä paskaisia työjuhtia siitä studion nurkasta napata, kun lähdettiin toimittajan kanssa kohti Kauvatsaa? Juu, en.

No, piti olla ihan sellainen siisti sisäkeikka parin kaupunginjohtajan haastiksen tiimoilta, mutta haastattelun päätteksi miehet tuumasi, että "käytäiskö me siellä lintutornilla?". Ja tokihan me käydään, koska paikka oli relevantti kyseisten herrojen kuvaamiselle ja tiesin, että saisin siellä kivempia kuvia kuin paikassa, jossa haastattelu tehtiin. 

Siellä mä sitten liukastelin kilometrin verran metsässä märkien lehtien päällä ja taivalsin mutaisen lehmilaitumen poikki uudenkarheilla sileäpohjaisilla kissanilkkureillani gore tex-lenkkareitani ikävöiden. 

Eikö sitä ole nainen vuosienkaan jälkeen täysin oppinut, että ihan turha ikinä koskaan milloinkaan pukea töihin päälleen mitään muuta kuin ojissa ryömimiseen soveltuvia kamppeita. Kyllä mä oikeasti olen, ja 99% ajasta mä kyllä pukeudun töissä ihan vaan käytännöllisyys edellä, mutta eilen nuo suloiset seireenit eteisen lattialla onnistuivat sekoittamaan pääni. 

No, hyvin sieltä selvittiin metsästä ja laitumeltakin. Kuvista tuli kivoja, kannatti kiivetä lintutorniin, ja kuivunut muta lähti kengistä mokkaharjalla. Tänään vedin päälle samat vaatteet, mutta jalkaan vahingosta viisastuneena lenkkarit. Töiden jälkeen suunnattiin murun kanssa teatteriin ja päivitin asun tehtävästä toiseen vaihtamalla kengät jälleen leopardeihin.

Että on se jumalauta monikäyttöinen kolttu ja kengät myös, passaa päälle skutsista kulttuuririentoihin!

 

Kommentit (4)

EmiliaMaria

Mulla on pitkähihainen musta valekietaisuleikkauksella ja kellohelmalla oleva trikoomekko, just sellaista paksua painavaa trikoota. Oon käynyt se päällä kans konserteissa, teatterissa, tansseissa, häissä, hautajaisissa ja osassa tilaisuuksissa oon ollu melkoisen raskaanakin ja välillä sitten taas en. Se on ihan paras kolttu. Sitä on myös lainattu kavereille raskausmekoksi hautajaisiin, häihin ja muihin juhliin. :D 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kuulostaa just täydelliseltä joka paikan mekolta! Parasta kyllä toi, että ei oo raskauskaan estänyt käyttöä. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Eileen

Vastaus kysymykseesi: kyllä löytyy, nimittäin äitini yli 50 vuotta vanha cocktailleninki, jolla olen käynyt useat hautajaiset, kummipojan ristiäiset, teatterissa ja kutsuilla, luokkajuhlissakin. Arkikäytössäkin se menisi neuleen parina, mutten siinä raaski sitä käyttää, joten säästän sen nykyään arvokkaampiin tilanteisiin, niihin kun ei ole mitään päällepantavaa... Leninki menee kesät, talvet, se on ollut päälläni hautajaisissa niin hellesäässä kuin paukkupakkasissa. Viimeksi se oli äitini omissa hautajaisissa heinäkuussa. Se on siis hyvin yksinkertainen lyhyine hihoineen ja tyköistuvine malleineen, ohutta 100% villakangasta. Sellainen Jackie Kennedy -leninki, joka ei ole hiipunut muodista sitten tulonsa jälkeen, vaan tuntuu aina ajanmukaiselta ja tyylikkäältä. Täytyykin kuvata se joskus blogiini.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat