Onni on horisontissa piirtyvä tuttu maisema, joka kertoo, että pian olet perillä. Onni on yksi päivä, jolloin monen perheenjäsenen polut ympäri maailmaa risteävät hetkeksi samassa paikassa. Siihen hetkeen mahtuu paljon halauksia, naurua ja muistoja.

Sain viikonlopun jatkeeksi yhden ylimääräisen vapaapäivän, joten ajelin 600 kilometriä tänne Sotkamoon alkukotiini. Vaikka pitkien ajomatkojen takia aikaa ei jäänyt paljoa täällä oleskeluun, halusin ehdottomasti päästä paikalle samaan aikaan tätieni ja serkkujeni kanssa, jotta pääsimme porukalla juhlimaan mummini 98-vuotissyntymäpäivää. Mummi sai paikalle kerralla kaikki lapsensa ja meistä lapsenlapsistakin kolme. Minä saavuin Porista, serkut Oslosta ja Bahrainista saakka. 

Siinä kakkua syödessä katselimme sukumme vanhempia polvia ja heidän piirteitään ja mietimme miten itse tulisimme ikääntymään. Noihin kristallipalloihin tuijottamalla veikkaisin tukkani pysyvän tuuheana, mutta harmaantuvan täysin. Kulmakarvoilleni ennustan vuosikymmenien myötä Brezhnevimäistä tuuhentumista. 

Kakkukestien jälkeen suunnattiin serkkukolmikon kesken ihailemaan maisemia paikkaan, jonne on pakko päästä aina kun Sotkamossa käy. Vuokatin vaaralta avautuu oma sielunmaisema. Sinisten järvien ja vihreän havumetsän kaunis liitto, joka näyttää omiin silmiin kauniimmalta ja rakkaammalta kuin mikään muu maisema maailmassa. Vaikka olen asunut muualla jo 17 vuotta, niin täällä Kainuun maaperässä ovat minun juureni edelleen tiukasti.

Koen toki olevani tätä nykyä jo porilainen, mutta muistan aina kotipaikasta puhuttaessa kertoa mistä olen oikeasti kotoisin. Täältä seitsemän sinisen juurelta minä olen ponnistanut ja saanut hyvät eväät elämään.

Sitä äityy vähän väkisinkin sentimentaaliseksi näissä maisemissa ja suvun seurassa. Kotimaisemissa kun tulee käytyä harvoin ja kaukana asuvien sukulaisten kanssa nähtyä vielä harvemmin. Sitten, kun tilaisuus näihin tulee, meinaa väkisin pukata onnen ja nostalgian pientä kyyneltä linssiin. Eli ihana päivä takana.

Huomenna lupasin vielä piipahtaa toisen serkun kanssa aamulla kylpylässä lillumassa ennen kuin starttaan pikkuisen Punton kotimatkalle. Matka on pitkä ja pikkuruisella kopperolla raskas ajaa, mutta tämä päivä oli ehdottomasti kaikkien niiden kilometrien arvoinen.

Niin ylen taitavia kuin me serkuskatras olemmekin, niin kukkaseppeleen sitojaa ei joukostamme kyllä löytynyt. Mutta yritys hyvä! :D

hame - Lindex / toppi ja sandaalit - H&M / laukku - Liebeskind Berlin / korvikset - Suzywan Deluxe, Katoko

Lämpimän juhlapäivän asuna toimi tämä pilkullisen hameen ja pliseeratun topin yhdistelmä. Hame on samaa mallia kuin päälläni aiemmin nähty leopardikuosinen. Röyhelöhelma ja ohut meshmateriaali ovat niin mieleeni, että nappasin heti Lindexistä tuon pilkullisenkin version, kun sen perjantaina näin. Löytyy siis myymälöistä parhaillaan!

Kommentit (8)

Heidi

Hieno kirjoitus, samanlaiset ajatukset itselläkin kotiseudusta. Vaikka koti on muualla, niin Sotkamo pysyy aina sydämmessä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, aina se on yhtä lämmin tunne, kun sinne pääsee käymään. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sininen enkeli

Ihana kirjoitus... En ole koskaan käynyt Sotkamossa mutta luettuani juttusi haluaisin joskus sinne. olen pian kuusikymppinen neljän lapsen äiti ja neljän lapsenlapsen mummi. Pidän postauksistasi. Ne on niin suoria ja aitoja ja pirteitä

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se on kyllä loistava paikka lomailulle! Etenkin syksyn ruska on hienoa aikaa ulkoilla vaaroilla.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Seppeleen boheemi ulkoasu jaksoi meitä kovasti naurattaa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

En haluaisi olla kyyninen, mutta aika alamäkeä tuo elämä näyttäisi olevan; lapista fiiatilla poriin. Noh, kai se  on tärkeintä että  terve sekä henkisesti ja fyysisesti. Ehkä tuollainen saa lopulta nauttimaan elämän pienistä iloista kuten Brezhneviläisistä kulmakarvoista.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, onhan se toki ihan hirveää alamäkeä, kun elämässä on rakkaita ihmisiä joita haluaa niin kovasti päästä näkemään ja kamalaa, että on koti johon sillä Fiatilla palata. Minusta paljon surullisempaa on, että jonkun yleissivistys on niin huonolla tolalla, että ei edes tiedä mistä Lappi vasta alkaa. Mut nautitaan molemmat niistä elämän pienistä iloista! 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat