Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö. Kuvien neuletakki (Nanso) ja laukku (Globe Hope) saatu. Postaus sisältää myös mainoslinkkejä* Ellokselle.-

En varmasti ole ainoa, jolla on kokemusta vaatevalinnoista, jotka ovat näyttäneet peilistä hyville, mutta osoittautuneet jossain kohti päivää hyvin epäkäytännöllisiksi valinnoiksi. Itselläni ainakin on erilaisia vaatemokia muistissa vaikka kuinka.

Muistan eräänkin nettikaupasta tilaamani mekon, jonka kiskoin paketista juuri treffi-iltaan valmistautuessani. Tuolloinen puolisoni oli jo kaupungilla ja olimme sopineet näkevämme ravintolassa. Sovitin uutta mekkoa ja sain jotenkin kiemurreltua hieman hankalan tuntoisen vetoketjun selkäpuolelta kiinni. Ihan vain huomatakseni, että kolttu oli kyllä ikävästi justiinsa pikkuisen liian pieni. Kyllä siinä nyt seisoskeli, muttei juuri muuta.

Piti siis keksiä jotain muuta päällepantavaa. Paitsi että... en saanut sitä saakelin vetoketjua auki. En sitten millään. Vääntyilin, kääntyilin, rimpuilin ja venytin, mutta ei. Ja kello tikitti kohti sovittua pöytävarausta.

Ei auttanut muuta kuin nypätä laput irti, kiskoa takki niskaan ja lähteä. Ilta meni asun puolesta hieman kankeasti eikä jälkkäristä tarvinnut siinä saumojen ratkeamista odotellessa haaveillakaan. Mekko löysi sittemmin onneksi uuden kodin ystäväni luota.

Paitapuseroita opin välttelemään viimeistään sen jälkeen, kun olin huomaamattani kuvannut erästä hääparia tissit ja liivit auenneiden nappien vuoksi etumuksesta ronskisti vilkkuen. Ja hääkeikalla olin silloinkin, kun tikkaita alas kavutessa valuneet sukkahousut alkoivat kiskoa pikkareita mukanaan hameen puolestaan noustessa samalla ylöspäin. Monta kertaa on siis saanut punastella epäonnisten vaatevalintojen vuoksi. 

Vuodet ja mokat ovat toki opettaneet ja olenkin työvaatetuksen suhteen tarkka siitä, että niissä mennään käytännöllisyys edellä. Kuvatessa on pystyttävä kyykkimään, kumartelemaan ja konttaamaan ilman, että persvako vilahtaa tai kuvattavan näkökenttään lipsahtaa tissi. Mutta kyllä sitä kokemuksesta huolimatta sattuu pöljiä valintoja toisinaan edelleen. Viimeksi eilen.

Toimistopäivinä ei tarvitse miettiä asua erityisten jumppaliikkeiden kannalta, joten kiskoin päälleni tämän kuvissa näkyvän asun. Elloksen kapea nahkahame sai kaverikseen superlämpöisen Nanson Naava-neuletakin ja vaaleanpunaiset puput. Kaikki hyvin peilistä katsoessa ja töihin tallustellessa. Mutta työhuoneelle päästyäni tajusin mokani välittömästi. Mulla on satulatuoli! 

Voin kuulkaa rakkaat ystävät antaa pikku vinkin, piukea hame ja satulatuoli eivät ole varsinaisesti match made in heaven. Koitin siinä kiskoa hametta ylemmäs, mutta ei sekään toiminut, joten päädyin sitten heilumaan päivän toimistolla näin:

Ja kyllä, varmistin toimiston muilta tyypeiltä, että eihän heille pitäisi olla tulossa ketään asiakasta käymään. :D

Mutta siis muutenhan tämä oli varsin kiva asu, sitten kun pystyin sitä hamettakin käyttämään kuvankäsittelyhommat loppuun saatettuani. 

Jos joku kaipailee talveksi oikein superlämmintä neuletakkia, niin tässä olisi yksi vinkki. Nanson muhkean ja rosopintaisen Naava-neuletakin materiaali on villa-alpakka-polyamidi -sekoite ja se todellakin pitää käyttäjänsä lämpimänä. Muutaman asteen pakkasilla tuon Naavan kanssa on ulos pitänyt pukea joku mahdollisimman ohut takki, jottei tule liian kuuma. Tietää siis hyvää talvipakkasia ajatellen, tämän neuleen kun pukee kunnon talvitakin alle, pärjää helposti kovatkin pakkaset. 

Olenkin nyt leudommilla keleillä yhdistellyt Naavaa paljon hameisiin ja mekkoihin, jottei kokonaisuudesta ole tullut liian läkähdyttävä. Sitä pärjää pikku pakkasessakin hyvin vaikka 60 den sukkiksilla, kun pukee yläosaan riittävän lämmintä. Ja pitkä neuletakki yltää lämmittämään myös jalkoja ja peppua. Minulla käytössä koko L.

Naavaa on saatavilla tämän viininpunaisen lisäksi myös hempeässä mintunvihreän sävyssä. Jos Nanson neuleet kiinnostavat, niin nyt on hyvä hetki hankkia lämmikettä sillä neuleista näyttäisi saavan juuri nyt -30% alennusta.

En ole juuri muita olkalaukkuja enää käyttänyt sen jälkeen, kun tämä Globe Hopen Kaste-laukku saapui taloon. Kierrätetyistä turvavöistä ja ylijäämänahasta valmistettu laukku on ihan just passeli jokapäiväiseksi arkilaukuksi. Mikä koon puolesta tärkeintä, lompakon, puhelimen ja avainten lisäksi myös mun Olympus PEN-kamera mahtuu siihen vaivatta. Yhtään liian suuri Kaste ei kuitenkaan ole, vaan juuri sopivan kompakti. 

Nuo turvavyöt on kyllä materiaalina varsin mainio keksintö. Laukun pinta on todella kaunis ja himmeästi kiiltävä eikä sitä katsellessa heti meinaa tajuta mistä laukku on tehty. Turvavyöt ovat varmastikin myös melkoisen kestävä materiaali, joten tämä veska ei arjen haasteita pelkää. Toisaalta, kun laukusta nappaa hihnan irti, menee se ulkonäkönsä puolesta clutchina  vähän juhlavammankin asun kanssa. 

Jos Kaste tuntuu liian pieneltä, mutta turvavyöt laukun materiaalina kiinnostaa, niin Globe Hopen valikoimista löytyy isompiakin versioita. Ja tuota kastetta on pieni erikoiserä myös punaisena!

Neuletakki - Nanso (saatu) / Nahkahame - Ellos* / T-paita - Kaffe / Laukku - Globe Hope (saatu) / Kengät - Minna Parikka (2nd hand)

Sellainen onnistunut, mutta epäonnistunut asu siis. Tämä Elloksen plusmalliston Rosi -nahkahame pääsee kyllä käyttöön jatkossakin, mutta muistan miettiä päivän ohjelman hieman tarkemmin ensi kerralla. 

Mun ensimmäinen nahkahame oli muuten mun ylioppilasjuhlia varten teettämä poronappahame (yläosa oli samaa matskua). Sen jälkeen on monta eriväristä ja näköistä nahkahametta ylläni nähty.

Rakkaudella muistelen esimerkiksi sitä kirkkaanpunaista roiskeläppää, joka päällä tuli hilluttua baareissa vuosituhannen alussa. Se on mulla edelleen tallessa jossain muistolaatikossa. Mahtuisi tätä nykyä jotakuinkin toiseen reiteen. :D

Mikä vaatemoka sulle on tapahtunut viimeksi? Tunnustuksia kommentiboksiin!

 

Artikkeli sisältää kumppanuuslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista julkaisija saa pienen rahallisen korvauksen kauppiaalta.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Eräänlainen vaatemoka tämäkin; kaupan kassajonossa ihmettelin farkkujeni lahkeesta pilkottavaa mustaa kangaspalaa. Ajattelin nyppäistä sen pois vaivihkaa. Kangas osoittautui sukkahousuiksi, jotka oli unohtuneet lahkeen sisään illalla riisuutuessani. Siinä sitten muiden riemuksi kiskoin ja venyttelin sukkiksia, jotka ei millään suostuneet erkautumaan housuistani. Vieläkin naurattaa, kun muistan miten nolotti.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Been there! Omasta lahkeesta on tullut kiskottua mm. bussissa istuessa sukkikset, sairaalan käytävässä pikkuhousut ja työpaikan palaverissa likainen sukka! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
2/14 | 

Toi sukkahousut valuu-tilanne on tapahtunut mulle kerran jos toisenkin. Mikä siinä on, että kun ne kotona pukee ne on ihan istuvat ja pukevat, mutta sitten päivän/illan edetessä tuntee kuinka sieltä alkaa pakara paljastumaan :D Tai sitten, jos ei peffa vilkukkaan niin sitten vähintään tulee reikä sukkikseen. Ja aina sääreen semmoiseen kohtaan, että kaikki sen näkee. Ja ihan sama onko denierit satasen mummot vai henkäyksen ohuet nailonit niin aina menee rikki.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, valuvat sukkahousut eivät koskaan paljasta itseään ennen kotoa lähtöä, vaan vasta sitten kun on liian myöhäistä kääntyä takaisin vaihtamaan. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
3/14 | 

Minua kiinnostaisi kovasti nuo sinun sukkikset. Mistä saisi juuri tuollaiset vähän paksummat, jotka eivät puristaisi vyötäröltä ja jättäisi siihen makkaraa? Kauheasti ei pikkukaupungissa ole valinnanvaihtoehtoja, mutta josko netistä löytyisi...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on käytössä paljon Marks & Spencerin sukkahousuja. Verkossa saa sekä Sokokselta että M&S:n omasta verkkokaupasta. Toinen suosikki on H&M:n äitiyssukkikset!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Outo materiaali
4/14 | 

Vaatemokani tapahtui ihan sen takia, etten tiennyt kuinka mekkoni ”käyttäytyy”. Olin ostanut kivan ja pehmeän viskoosimekon ja laitoin sen sukulaiseni häihin. Päivän mittaan tuo mekko kuitenkin venyi käytössä. Se venyi sekä leveyttä, että pituutta. Loppuillasta se olisi mahtunut kaksi kokoa minua suuremmalle. Harmitti ihan vietävästi. En voinut kuvitellakaan, että noin voi käydä. Koetin lymyillä näkymättömissä, enkä edes tanssilattialle halunnut mennä.

Kotona sitten heitin mekon pesukoneeseen kutistumaan. Niin tosiaan tapahtuikin. Mekosta tuli pieni, minimittainen, kutistunut ja päälle mahtumaton. Siinä vaiheessa heitin se roskiin. Edes kierrätykseen en halunnut sitä enää kenenkään vaivoiksi toimittaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Auts! No siinä oli yhdestä mekosta harmia kyllikseen. :/

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
5/14 | 

Minun mokani on ollut ainakin tämä. Oli aamukiireitä, kiire töihin. Töissä huomasin ystäväni säestyksellä,ettei minulla ole lainkaan hametta. Pelkät sukkikset ja pusero. Onneksi asuin lähellä, lisäys oli helppo toteuttaa. Kyllä meille naurua riitti pitkäksi aikaa. Ja joskus vieläkin nauramme tälle.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Klassikko! Tuntuu, että tällainen alaosan unohtuminen on tapahtunut aika monelle. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
6/14 | 

Astetta rankemmat pikkujoulut aikoja sitten: tapasin ravintelissa miehen, jonka kanssa päädyttiin hotelliin yöksi. Aamulla hyppäsin taksiin ja majapaikassani ystäväni luona huomattiin, että mekko oli jäänyt hotelliin. Päälläni oli alusvaatteet ja sukkahousut, takkina sentään puolipitkä villakangastakki. Tsiisus.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mua kiinnostais tietää, että palasitko hakemaan mekkoa.. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

MMinne
7/14 | 

Mä olen harteikas ja rintava, joten aika usein paidoissa ja mekoissa on se ongelma, että ne kiristää rinnan kohdalta/yläselästä/kainaloista.. Nooh, viime viikolla kävi ekaa kertaa niin, että en saanut sovittamaani paitaa pois päältä. Ähisin ja puhisin, mutta eih. Myyjän avustuksella lähti kyllä helposti, mut kyllä se vähän nololta tuntui käydä sanomassa, että hei kiva tää paita, mutta ei lähde irti..;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat