Muistan, kun aikoinaan Von Hertzen Brothersin Approach-albumin ilmestyttyä Tommi kuunteli sitä todella ahkerasti ja minä vihasin. VHB oli mielestäni ihan kammottavaa "ulinaa". Eikä auttanut vaikka mies yritti saada minut kuulemaan laulun sijaan jylhät kitaravallit. Ei, mä en vaan sietänyt yhtään.

Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa ja monta VHB-levyä on ilmestynyt reilussa kymmenessä vuodessa ja siinä ajassa on myös minun mielipiteeni muuttunut. Nyt juhlistettiinkin sitten minun viime viikkoisia syntymäpäiviäni käymällä lauantaina illallisella Ravintola Borgissa ja suuntaamalla sen jälkeen kuuntelemaan Von Hertzenin veljeksiä Kinoon. Ja kyllä siinä huikean hyvää keikkaa fiilistellessä nauratti tuo vuosien takainen nuiva suhtautumiseni.

Siedätyshoito tehosi aikoinaan ja kuuntelin jo ihan sujuvasti vuoden 2008 Love Remains The Same -levyä, kun siippa sitäkin usein levysoittimen kitaan survoi. Alun aktiivisen inhoamisen jälkeen VHB oli vuosien ajan minulle sellainen "ihan jees" -bändi, mutta nähtyäni äijät 2013 Porisperessä livenä, olin vihdoin valmis sanomaan, että onhan se nyt aivan sairaan kova orkesteri. Näin on käynyt monen muunkin yhtyeen kanssa, että vasta tykki liveveto on avannut korvani kunnolla.

Kuvaamiseen en nyt juurikaan jaksanut tällä keikalla keskittyä, kun valotkaan eivät olleet oikein suotuisat, mutta pari räpsyä kuitenkin.

Parhaita keikalla kuultuja biisejä olivat uuden levyn nimiraita War is over ja samalta albumilta mm. The Arsonist ja sitten kuinka ollakaan, sieltä Approachin ajalta Let Thy Will Be Done. Eli sitä "hirveetä ulinaa". :D

Mulla on usein tapana lainailla Tommin bändihuppareita, mut nyt keikalla päätettiinkin ostaa War is over -huppari ihan virallisesti meidän yhteiseksi. Kristillinen tasajako. Jotenkin ihmeellisesti sama koko oli ok meille molemmille, vaikka minä olen pieni pallo ja Tommi pitkäkätinen hoikka apina. :D

Hväksyttävien bändihuppareiden kuuluu aina olla mustia ja vaikka bändi olisi miten huikea, niin paskan näköistä paitaa en silti päälleni laittaisi. Tämä VHB:n yksilö täyttää visuaaliset kriteerit helposti, sillä selän kyyhkypainatus on todella kaunis. 

Sota on siis todellakin ohitse minun ja Von Hertzen Brothersin välillä. Seison nykyään ylpeästi heidän joukoissaan. 

Kommentit (1)

strangiato

YES! VHB on ihan ykkösbändi tässä maassa. Mullakin sen hienouden näkeminen vaati tosin livekeikan silloin aikoinaan syksyllä 2006. Ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Hymyilevä Insta-kuvasi Mikosta kiteyttää aika hyvin sen fiiliksen jota haen ja saan VHB-keikoilta.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat