Joko se olis aika käynnistää tämäkin vuosi? Niin täällä blogissa kuin elämässä ihan yleensäkin. On nimittäin nämä ekat päivät mennyt ihan täydessä muumio-moodissa. Olen lähinnä horrostanut himassa tekemättä yhtään mitään järkevää.

Huomenna olis kuitenkin parin viikon lomailun jälkeen tartuttava taas töihin hoitamalla parit kuvankäsittelyhommat ja setvimällä kuittihelvetti kirjanpitäjälle. Lauantaina sitten taas pitkästä aikaa kamera käteen. Enpäs muistakaan koska olisin viimeksi ollut yli kaksi viikkoa kuvaamatta. Mut teki kyllä hyvää niin päälle kuin kipeänä olleelle kädellekin.

Minulle vuoden vaihtuminen ei tarkoittanut mitään kummempia uudenvuodenlupauksia, mutta onhan tämä silti hyvä hetki aloittaa jotain uutta. Mä rakastan kaikkia nättejä muistikirjoja ja kalentereita, siitäkin huolimatta, että kalenterin käyttö on mulle haastavaa. Niinpä olenkin innoissani näistä loppuvuodesta tekemistäni hankinnoista.

Glitteristä ostettu vaaleanpunainen kalenteri/muistikirja pääsee mun bloggaamista koskevien muistiinpanojen paikaksi. Varsinaiset menot pidän sitten erillisessä kalenterissa, jossa on myös viikkonäkymät. Aloin jo listaamaan kaikkia niitä postausaiheita, jotka ovat jääneet viime kuukausien mylleryksessä toteuttamatta. 

En ole koskaan ollut kovinkaan pitkäjänteinen päiväkirjankirjoittaja. Monta olen etenkin nuoruudessani aloittanut, mutta ikinä sitä pitkään jaksanut jatkaa. Joulun alla kuitenkin Ateneumin museokaupassa tuli vastaan söpön näköinen One line a day -otsikolla kulkeva viiden vuoden päiväkirja. Siinä on tuollainen muutaman rivin mittainen tila kullekin päivälle laittaa muistiin fiiliksiään. Täytyy kiteyttää vain tärkein.

Tuo viiden vuoden konsepti tuntui tässä kohti jotenkin lohdulliselta ja toiveikkaalta. Ajattelin päiväkirjaa katsoessani, että jos tuon kirjan täyteen kirjoitan, niin siihen on ihan pakko jo mahtua hyviäkin fiiliksiä ja onnellisia aikoja. Onhan? Toivoisin, että kun vuoden päästä kirjoitan järjestyksessään toisen merkinnän tuolle tammikuun 1. päivän sivulle, olisi siinä jo aivan eri tunnelma kuin 1.1.2019 kirjoitetuilla synkillä riveillä. 

Moni kyseli jo instassa tuon päiväkirjan perään, niin osaan sanoa, että Ateneumin museokaupan lisäksi samaa löytyy ainakin Rosebud-kirjakaupoista. Ja samantyyppisiä monestakin kirjakaupasta, netissä esim Adlibris näytti myyvän useampaakin. 

Muutaman päivittäisen päiväkirjarivin ohella toinen hieman isompi projekti onkin sitten tämä listaprojekti. Moorea Sealin 52 listaa onnellisuuteen osui sisälläni samaan surkeaan paremmasta haaveilevaan olentoon kuin päiväkirjakin. Pahassa olossa sitä takertuu kaikenlaiseen vähän hömppäänkin, jopa positiivisiin horoskooppeihin! :D

Kirjassa on listatehtävä vuoden jokaiselle viikolle. Nyt ensimmäisellä viikolla tulisi miettiä asioita, jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt. Myöhemmin vuorossa on mm. "asiat joissa olen todella hyvä", "suurimmat kohteliaisuudet ja kauneimmat sanat, jotka olen saanut", "ihmiset jotka tekevät minut onnelliseksi" ja paljon muita aiheita joita pohtiessa pitäisi muistua mieleen elämän pienet hyvät asiat.

Kirja on kaunis ja sen huokoinen paperi tuntuu ihanalta, joten sitä on ilo katsella ja pidellä kätösissään matkalla onnellisuuteen.

Innostuin lista.ajatuksesta itse asiassa siinä määrin, että kävin ostamassa tänään myös Sealin toisen samankaltaisen opuksen nimeltä 52 listan projekti. Tästä tulee siis listojen vuosi!

Kirjat maksoivatt ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa n. 18 €/kpl ja niitä on saatavilla laajasti niin nettikirjakaupoista kuin monista kivijaloistakin. Prismassakin taisin nähdä. Muiden listoja voi vakoilla instassa tunnisteilla #52weeksproject ja #52listsforhappiness.

Toivottavasti kaikkiin näihin kansiin eksyy edes hieman hyvää mieltä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Talvi77
1/4 | 

Kiitos vinkeistä, täytyy kokeilla ainakin tuota parin rivin päiväkirjaa ja ehkä nuita listojakin. Taistelen itsekin masennuksen kanssa - ensimmäinen vakavampi kausi 2014 - ja täytyy sanoa, että vaikkei ole mukavaa, että podet masennusta, tarjoat silti siihen liittyvillä jutuillasi minulle, ja varmasti monelle muullekin, lohtua ja tsemppiä. Aina löytyy joku syy nousta ylös, tehdä itselle ja muille hyvää sekä vaikka on masentunut, ei tarvitse olla saamaton, vaan työrintamallakin voi siitä huolimatta tehdä saavutuksia. Kiitos siis sinulle ja paljon voimia!

Vierailija
2/4 | 

Mä olen kirjoittanut viiden vuoden päiväkirjaa jostain teini-ikäisestä asti, 20 vuotta ainakin! Joka päivä. Sitä on ihan kiva lukea joskus, joskus ei. Tietääpähän ainakin mihin on päivänsä kuluttanut. :D

Laiskeliini
3/4 | 

Kirjoitin nuorena tosi paljon päiväkirjoja. Monesti olen suunnitellut sen harrastuksen virittämistä, mutta... aina se on jäänyt. Viimeksi raskausaikana oli tarkoitus kirjata tuntemuksia ylös, mutta hyvin pian tuli jotain muuta "tärkeämpää". Viime vuonna ostin todella kauniin päiväkirjan, jossa jokaisen päivän kohdalle oli yksi kokonainen A5-kokoinen viivoitettu sivu. Suunnittelin, että jos ei muuta niin vaikka päivän sään kirjaan. 

Helmikuulta on vielä merkintöjä, mutta sitten se taas vaan jäi. Harmittaa saamattomuus. Vaikka kuinka pidin kirja yöpöydällä ja yritin muistaa ne muutamat rivit illalla kirjoittaa, niin ei siitä vaan mitään tullut. En oikein tiedä miten aktivoisin/motivoisin itseni. Koska kivahan niitä nuoruusajan kirjoituksia on ollut lukea.

Vierailija
4/4 | 

Mäkään en ole näin aikuisena kovin pitkäjänteinen päiväkirjojen kirjoittaja ja niinpä olen nyt muutaman vuoden ajan ostanut seinäkalenterin jonka pieniin ruutuihin olen muutamilla lauseilla tai avainsanoilla kirjoittanut tai joskus jopa piirtänyt päivien tapahtumia. Miten mulle ei ollut tullut mieleenkään tuollainen viiden vuoden päiväkirja, kätevää! Voisin harkita itsekin. 

Uskon kyllä että siihen viiteen vuoteesi tulee mahtumaan hyvääkin mieltä, aivan varmasti! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat