Postasin tammikuun lopulla häämessuilla mallina oltuani jo parin puvun kuvat, mutta muutama kuva jäi tuolloin vielä julkaisematta. Tässäpä siis vielä yksi puku minun päälläni ja toinen mallikollegan yllä.

Kerroin jo aiemmassa postauksessa, että sovitukseen mennessä jännitti, että miten mahtaa kokoja löytyä itselleni. Mutta pelko oli tosiaan ihan turhaa. Sain Porin Juhlavassa ylleni useammankin kivan puvun ja kokoja riitti omaa vaatekokoani isommillekin.

Minä itse asiassa yllätyin enemmänkin kokojen reiluudesta. Esimerkiksi tämän Amelien 50 kokoisen puvun hihat olivat itselleni melkoisesti liian suuret. Eli rohkaisuksi heille plussakokoisille, ketkä ovat oikeasti hääpuvun tarpeessa, kyllä meille isoillekin löytyy kauniita perinteisiä hääpukuja. 

Vaikka itseni klassisella tavalla kauniiksi näissä luomuksissa tunsinkin, niin ei minun ajatukseni hääpuvuista silti mihinkään muuttunut. En ole koskaan elämässäni osannut ajatella, että pukeutuisiin mihinkään hääpuvun nimellä myytävään vaatteeseen, mikäli joskus sattuisin naimisiin menemään.

Oli kiva päästä pukeutumaan näihin pitsi- ja tylliluomuksiin näin mallin ominaisuudessa ja ikään kuin leikkiä perinteistä morsianta, mutta omaa itseäni en näissä osaa nähdä.

Mikäli avioituminen joskus tulisi itselleni ajankohtaiseksi asiaksi, niin kääntyisin ehkä jonkun taitavan muotisuunnittelijan, kuten Katri Niskasen, puoleen ja teettäisin jotain näyttävää ja sääret paljastavaa, joka jättäisi sääret esille. Mutta joka tapauksessa asun tulisi olla sellainen, joka ei huuda, että HÄÄT, vaan sillä voisi mennä joskus johonkin muihinkin kemuihin. Häät olisivat vain hyvä tekosyy teettää joku upea uniikkimekko.

Mutta riippuisi asun valinta toki siitäkin olisiko millaiset kalaasit kyseessä. Jos kävelisinkin vain parin todistajan läsnä ollessa  pikaisesti perjantaina maistraattiin ja suuntaisin samoin tein häämatkalle jonnekin paratiisiin, niin tuskinpa viitsisin sen kolmen minuutin toimituksen vuoksi kauheasti kolttuunkaan panostaa.

Voisin pienimuotoisessa vihkitilaisuudessa pukeutua vaikka kaapistani löytyvään vihreään pitsimekkoon! Mutta jos tosiaan jotkut isot kekkerit järjestäisi, niin sitten saisi olla astetta juhlavampi asukin. Mutta viralliseen hääpukuun tuskin tulisin koskaan päätymään. 

Mutta mitä näihin perinteisiin morsiuspukuihin tulee, niin itse huomaan pitäväni pitkillä pitsihihoilla varustettuja pukuja lähes aina olkaimettomia ja hihattomia mekkoja kauniinpana. Tämäkin Kaislan päällä näytöksessä nähty Victoria & Vincentin puku on mielestäni todella kaunis nimenomaan hihojensa ansiosta.

Victoria & Vincent on muuten suomalainen hääpukumerkki. Ja heillä on todella laaja kokovalikoima, sillä monia pukuja on saatavilla jopa kokoon 62 saakka. Nopeasti mallistoa selailemalla näkee, että ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki puvut löytyvät ainakin 52-54 välille asti. Ja nättejä kuin mitkä!

Molemmat kuvien puvut siis Porin Juhlavasta. Kaikki korut Oona Armia Jewelry. 

Millainen on/oli sinun unelmiesi hääasu? 

 

Kommentit (9)

Kati

Häissämme viime syksynä mulla oli Chi Chi London Curvy-merkin pikkuhihallinen runsaahkohelmainen tummansininen pitsimekko. Juurikin minun tyyliini ja tilanteeseen sopiva :)

Vierailija

Sain mennä jo melkein 10 vuotta sitten naimisiin omassa prinsessaunelmassa. Napakka hihaton yläosa, pitsiä, paljetteja, sydämen mallinen kaula-aukko, leveä prinsessahelma tylleineen <3 jotain sellaista valitsisin tänäkin päivänä.

Jos oikein revittelisi, niin voisin lähteä myös johonkin koko pitsiseen pitkähihaiseen mekkoon.

Shrek

Minulle oli 8 vuotta sitten naimisiin mennessäni myös selvää, etten pukeutuisi ns. oikeaan hääpukuun. Päällä oli itse suunniteltu ja ompelijalla teetetty fiftarihenkinen oliivinvihreä silkkinen takkileninki. Käytännön ihmisenä halusin myös, että kun teetän unelmieni puvun, sen käyttö ei jää siihen yhteen kertaan vaan se jatkoi elämäänsä kaikista hienoimpana juhlapukunani. Jos saisin valita nyt uudelleen, valitsisin saman.

EmiliaMaria

Hihaton hääpuku olisi kyllä kaunis, mutta tällä ruumiinrakenteella se ei vaan sovi minulle, eli siis pienet tanssimisen mahdollistavat hihat, a-linjainen tai ihan vain suorahko kotelomekko. Jokainen morsian on kaunis hääpuvussaan, mutta eräissä häissä morsian joutui kokoajan, siis ihan kokoajan nostelemaan yläosaa, ettei yläosa valahtaisi. Oli todella vaivaannuttavaa ja rasittavaa katsella. Hänkin oli ihan liikkeestä hankkinut pukunsa, joten en ymmärrä miten myyjä oli voinut hänelle ilmeisen epäistuvan puvun valita. 

Omana hääpukuna oli zalandosta hankittu 30 euron pitsinen kotelomekko. Siihen kahden minuutin seremoniaan ihan sopiva verme. 

Henrietta

Omassa 90-luvun hääpuvussani, joka oli ompelijalla teetetty, oli pitkät pitsihihat, olkapäät lähes paljastava kaula-aukko (siis leveä, muttei kovin syvä). Pituus oli pitkä, muttei maahan asti (ehdoton ohje ompelijalle ;) ) ja takana rusetti. Ei puhtaanvalkoinen, ei vanteita eikä leveää alushametta.

Tarkoitus oli värjätä se myöhemmin ja käyttää mahdollisesti iltapukuna. Vuosien mittaan asia jäi ja pukukin kutistui kaapissa...

Ja itse asiassa silloin teettäminen oli edullisempi vaihtoehto kuin valmiin ostaminen, yllättävää kyllä.

Vierailija

Kauniita pukuja.

Huvittavaa että television hääohjelmissa on ollut useita kertoja morsian liian pienessä puvussa. On ajateltu että pudotetaan pari kiloa, mutta ei ole onnistunutkaan. Tavoitepuku vedetään kuitenkin päälle. Niin paljon parempi tilanne olisi ollut ostaa se sopiva mekko ja jättää mahdollinen painonpudotus aikaan jolloin ei ole muuta stressiä.

Gufi

No sen ensmäisen kerran kun menin naimisiin, oli päälläni itsesuunniteltu ja ystävän ompelema punamusta silkkiunelma. Se on yhä tuolla kaapissa ja ollut kerran toisissakin häissä juhlapukuna. Mies vaihtui mutta pukua yhä rakastan. Saattaapa olla että yhä istuisikin päällä nätisti vaikka kymmenen vuotta silläkin on jo ikää.

Mirsiuspuku ei ole iltapuku

Ennen kuin valitsee puvun, ota kuvia. Olkaimeton ja hihaton puku on harvoin valokuvissa kaunis. Kasvot ja pelkkä iho ei tuo oikeuksiinsa morsianta. Etiketin tuntevat kuninkaalliset eivät koskaan pukeudu täysin olkaimettomaan tai hihattomaan pukuun. Mielestäni upea morsian on ollu kuningatar Margareta Tanskasta. Itse ottaisin suunnittelun lähtökohdaksi jotain tuollaista.

Ei suomalainen

Victoria & Vincent on kylläkin Suomeen muuttaneen Kiinalaisen firma, joka tuo maahan kinkkipukuja....

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat