Kesä on töiden parissa mennyt niin vähällä meikkaamisella, että kun max. kerran viikossa sitten sipaiseekin ihan rajaukset ja ripsarit silmiin ja joskus vielä harvemmin vielä jotain luomiväriäkin, katsoo peilikuvaansa ihan yllättyneenä. Mun eilisillan kemumeikki on jonkun muun meikkirutiineissa ihan kepee arkimeikki, mutta mulle tää oli omin kätösin tehtynä ihan all in -pakkelointi. Oli omasta mielestä niin hyvä meikkipäivä, että päätin postata tännekin tuotteineen päivineen.

Kuten naamasta näkyy, mulla ei ole hanskassa mitkään contouringit, strobingit sun muut meikkaamisen ajankohtaiset jutut. Kulmakarvoihin tosin olen parin viime vuoden aikana kiinnittää meikatessa huomiota, ja se lienee pitkälti vallalla olevien kulmakarvatrendien syytä/ansiota.

Mutta en mä ole niidenkään kanssa mitenkään hurjan tarkka tai jaksa hinkata minuuttitolkulla. Niiden kanssa on sama periaate kuin kampaustenkin, että sitä saa mitä sattuu tulemaan. Toisena päivänä on ohuemmat lierot ja toisena paksummat karvamadot. Joskus on hyvä kumakarvapäivä, mut toisinaan vaan sellanen semi ok.

Itse asiassa aika moni kohta mun meikissä noudattelee samaa kaavaa. En vielä vajaan 20 vuoden meikkauskokemuksellakaan pysty silmänrajauksia aloittaessa tietämään tuleeko tänään ohutta siistiä viivaa vaiko järjettömät Amy Winehouse käkkyrät. Kun se kynä nyt vaan saattaa lipsahtaa ja sen tietää mihin se sitten vie. Eka rajaus ihan täydellinen, toinen silmä menee pikkusen vi**iksi ja siitä tulee turhan paksu.

Sitten koitetaan korjata sitä ekaa täydellistä enempi sen paksumman mukaiseksi. Sitten toisen rajauksen kärki osoittaa koilliseen ja toinen lounaaseen ja sitten mukaan tulevatkin pumpulipuikot ja sitten pyyhkiytyy pois jo pohjameikkiäkin ja suusta pääsee kymmenen kirosanaa ja pitää tuhertaa silmänurkkaan lisää peitevoidetta ja puuteria ja perkele ja sitten sohitaan lisää sen rajaustussin kanssa ja käsi vapisee ja vi**ttaa ja sitten ei vaan enää jaksa.

Tässä kohtaa esittelet lopputulosta poikaystävälle, että "kato nyt, kun ihan on erilaiset nää rajaukset ja onko tää pakko aloittaa kokonaan alusta ja yhyy, ja miksei tää voi koskaan onnistua ja väävää". Ja mies katsoo niitä silmiä eikä huomaa yhtään mitään eroa. Se sokea pelle ei näe vaikka se toinen silmä näyttää selvästi isommalta ja toinen pienen sihrulta siansilmältä ja ne rajauksen kärjetkin sojottaa mihin sattuu. Ja sitten mietit, että kumpi tässä nyt tarviikaan ne silmälasit.

Ja sit sitä vaan jatkaa sen meikin loppuun ja luottaa, että kolme kerrosta ripsiväriä häivyttää silmänrajausten epäkohdat. Tai ainakin kolme lasia skumppaa saa sut unohtamaan asian.

No mut, eilen meni siis loppupeleissä aika kivasti. Ei ollut paha epätoivo. Ihan vaan sellanen perus "per**le, miksei näistä rajauksista voi tulla ikinä symmetriset!?!?"  Tässä alla lärviin läiskityt tuotteet.

Pohjalle: Guerlain Meteorites Baby Glow -meikkivoide (sävy 03 medium) / Lumene Color Correcting -peitevoide / L'Oreal Paris Glam Beige -puuteri

Poskille: Essence Mosaic -aurinkopuuteri / Essence I Want Candy -poskipuna*

Kulmat: Anastacia Beverly Hills Brow Definer -kulmakynä* (medium brown) / Maybelline Master Brow Pro Palette

Silmät: Essence 2 in 1 Eye Shadow -luomivärikynä* (02 peach perfect) / Dior luomivärit / The Body Shop Skinny Felt Liner -rajaustussi / Essence Lash Princess -ripsiväri

Huulet: Essence Sheer & Shine -huulipuna (sävy 16)

*tähdellä merkityt tuotteet saatu

Kaiken kaikkiaan siis 12 meikkituotetta vaati tämä naama. Arkena kasvoille päätyy yleensä 4-5 tuotetta: meikkivoide, puuteri, poskipuna, kulmakynä ja huulikiilto.

Mulla on ollut aikaisemmin jo Guerlainen BB-voide ja Lingerie de Peau -meikkivoide, mutta nyt saatuani naamaan yllättäen kesällä väriä, ostinkin tämän todella kepeän Baby Glow -meikkivoiteen. Se on ihan just yhtä erinomaista kuin nuo aiemminkin käyttämäni Guerlainit. Nyt kun on iho sen verran hyvässä kunnossa, että riittää tällainen todella kepeä meikkivoide, niin Baby Glow on osoittautunut loistavaksi valinnaksi. Talveksi luulen kuitenkin, että pitää taas hankkia peittävämpi Lingerie De Peau.

Jos meikkivoiteessa luotan tuollaiseen hieman hintavampaan merkkiin, niin poskipunasuosikkini onkin sitten puolestaan törkeän halpa. Tämän kesän suloisimman punan poskille on luonut Essencen I Want Candy -poskipunakuulat. Ne tuoksuvat karkille ja mukana on juuri sopivasti hohtoa!

Kulmakarvojen meikkaamisessa ei oikein mikän yksi tuote ole tuntunut palvelevan minua vielä ihan täysin. Nytkin käytin ensin ABH:n Brow Definer -kulmakynää ja viimeistelin vielä Maybellinen kulmapaletin kakkumaisella kulmavärillä. ABH:n kulmakynässä tykkään kyllä sen terän kolmiomaisesta mallista mikä mahdollistaa eri paksuisten viivojen piirtämisen helposti. 

Meikkipussissani asustelee nykyään todella paljon Essencen meikkejä. Osan olen saanut, mutta etenkin ripsareita ja huulipunia on tullut ostettua paljon itsekin. Punista suosikkeja etenkin nuo kevyet Sheer & Shine -punat!

Ihan uusi Essence-tuote kokeilussa oli puolestaan metallinhohtoinen 2 in 1 luomivärikynä. Suhtauduin vähän skeptisesti, koska kokemukseni mukaan luomivärikynät on aina tahtonut olla sellaista shittiä, joka pakkautuu illan mittaan kasaksi luomivakoon. Tämä väri kuitenkin yllätti iloisesti ja pysyi nätisti paikoillaan! Ainakin tämä vaalea Peach Perfect -sävy siis jää toistaiseksi meikkipussiini.

Mulla on tuolla luonnoksissa jo hetken aikaa muhitellut postaus otsikolla "Miksi meikkaan?", pitänee jatkaa sekin pian loppuun. Mutta täytyy tunnustaa, että ajatukseni asian suhteen on monella tapaa hieman ristiriitaiset, joten asia vaatinee vielä tuumimista. Mut eihän sitä käy kieltäminen, ettenkö meikkaisi siksi, että tuntisin itseni hieman nätimmäksi. Enemmän pohtimista kuitenkin aiheuttaa se klassinen "ketä varten mä meikkaan?"

 

Kommentit (3)

Vierailija

Hah haa..minä niin ymmärrän tuon rajauksien tekemisen. Vaikka käytän kynää, niin lopputulos on mitä milloinki.

Henni

Hyvältä näyttää, myös rajaukset. Mä yksinkertaisesti tykkään meikata ja rakastan meikkejä ja siksi meikkaan, ei se tosin tarkoita että oon joka päivä täydessä tällingissä:). Tämmösenä kalvakkaan ihmisenä rakastan poskipunaa ja en välitä vaikka menis vähän överiksikin sen kanssa. Ja onneks mulla on todella huono näkö(miinusta) niin silmänrajaukset ei näytä hyvältä silmälasien takaa...joten en sitä vaihetta ikinä tee:). Oon myös huomannu et kun huvikseen meikkailee niin se onnistuu paljon paremmin kuin silloin kun on menossa joihinkin juhliin tai tilaisuuteen jossa pitäs näyttää edustavalta. Yleensä mitä enemmän yrittää sitä enemmän menee pieleen, ja päätyy näyttämään väsyneeltä petolinnun pehvalta. Ja se on muuten kumma et usein näyttää kun katsoo valokuvia ettei olisi naamassa ollu juurikaan meikkiä...tuntuu että se vaan häviää siinä kuvassa johonkin. Ehkä se on joku valotusjuttu kun on niin pirun valkoinen naama.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat