Joskus tämän vuosikymmenen alussa oli aika, jolloin Googlen kuvahakuun kirjoittamalla vaikkapa "wet look -legginssit" sai eteensä kymmenittäin minun kuviani. Eipä ihme, sillä blogini asukuvissa vilkkui kerta toisensa jälkeen mustia legginssejä erilaisilla materiaaleilla. Oli keinonahkaa, pvc:tä, wet look -pintaa, liskokuosia ja revittyjä lahkeita. Aktiivinen leggarikausi kesti jokusen vuoden, mutta sittemmin onneksi löysin jälleen ihan oikeat housut ja vaatekaappiini muutakin kuin trikoota. 

Keinonhakalegginssejä on kaapistani löytynyt kaikki nämä vuodet, mutta ne ovatkin sen verran paksut materiaaleiltaan, että olen kokenut ne kuitenkin enemmän oikeina housuina kuin trikookalsareina. Nykyään garderoobissani on kaksi sellaista alaosaa, jotka kategorisoin juurikin edellä mainituiksi trikookalsareiksi, ja joita kuitenkin tykkään toisinaan käyttää. Näiden kuvien samettilegginssit ja tässä postauksessa nähdyt ruutuhousut. Ja näistäkin nuo ruudulliset on suht paksun materiaalinsa ja koristesaumojensa ansiosta aika housumaiset.

Näitä kokoelmani harvoja "kalsareita" en ole kuitenkaan ihan hirveän paljon käyttänyt ja syy on siisnä, että sopivat yläosat puuttuvat. Mun mielestä kun legginssien kanssa pitää peittää perse (tai vieläkin kriittisemmin ehkäpä etupuoli). Erottelen siis omassa päässäni legginssit ja housut sillä voiko niitä mielestäni pitää lyhyen paidan kanssa vai ei. Ja niitä kovin pitkiä yläosia mulla ei oikein paljoa ole.

Silloin tällöin käytän tätä Neulomon Marika -tunikaa, mutta kuten tuossa postauksessakin kirjoitan, niin leggarit + trikootunika nyt vaan on mulle itselleni jotenkin ankea asu, johon pukeudun oikeastaan vain silloin, kun ainoa kriteerini on mukavuus. Siinä yhdistelmässä tulee siis esim istuttua helposti 8 tunnin junamatka, mutta harvoin muuten. 

Pitkä pellavapaita on mielestäni aika kiva yläosa legginsseille, se kun on yhtä aikaa sekä ruttuisuutensa vuoksi rento että mallinsa puolesta asiallinen. Ei siis ole ihan niin pukeutumaton ja löysä olo kuin yhdistämällä trikooseen trikoota. Mutta jotain muutakin sellaista yläosaa kaipaisin, jonka kokisin voivani pukea legginssien pariksi. Mutta tuntuu tosi hankalalta. 

Sain valita Zalandolta muutaman tuotteen ja nyt kevään korvalla vaaleanpunaisen taas kovasti kiinnostaessa tilasin noiden jo edellisessä asupostauksessa nähtyjen rusettitennareiden lisäksi tuollaisen pitkän roosan värisen ADIA-merkin viskoosineuleen.

Tykkään väristä, sillä kerrankin osui tuollainen hempeän puuterinen vaaleanpunainen sävy, jonka koin sopivan omaan ihonväriini. Yleensä vain ihastelen tuollaisia sävyjä kaupan rekeiltä, mutta kavahdan kauhusta viedessäni ne lähelle omaa naamaani. 

Neule on riittävän pitkä, jotta sitä voi käyttää persuksen piilotteluun leggareiden kanssa. Ja toisaalta kyllä ihan pidän tästä yhdistelmästä, mutta on se silti itselle vähän vieraan tuntuista maastoa. Se on jotenkin liian löllerö! Se on se fiilis mistä en pidä kun yritän pukeutua leggareihin. Tykkään rentoudesta ja mukavuudesta, mutta haluan että asu on rento ja mukava olematta löllerö. Älyättekö ongelman jota yritän kuvata? :D

Koitan siis antaa toisinaan kivoille legginsseille mahdollisuuden, koska niitäkin on tosiaan olemassa. Mutta ei meistä enää uudelleen taida ylimpiä ystävyksiä tulla. Eikä tarvitsekaan, mulla ja trikookalsareilla oli kuuma romanssimme jo silloin kerran, nyt riittää jos tulemme silloin tällöin toimeen. 

Mutta onneksi nahkarotsi aina tekee lähes asusta kuin asusta oman tuntuisen ja toimii skarppaajana. Nahkarotsi päällä ei koskaan ole löllerö-olo! :D

samettilegginssit - Marks & Spencer / neule - ADIA, Zalando (saatu) / nahkarotsi - Samoon / laukku - Rebecca Minkoff / tennarit - Zign, Zalando (saatu) / aurinkolasit - Glitter / korvikset - Aarikka

Kellään mulla tällaisia omituisia ongelmia tämän katunäkymästä päätelleen Suomen suosituimman vaatteen suhteen? Legginssit jees vai nou vai riepooko rintaasi samanlainen ristiriitainen tunne kuin minulla?

Kommentit (8)

EmiliaMaria

Riepoo vähän, koska leggarithan ON mukavat ja helpot, muttta silti miellän ne enemmän kotiasuksi. Ja juurikin tuo pyllyn peitto, se  on kaiken a ja o leggareiden kanssa ja silti aina on se pelko että alkkarit paistaa läpi kun vähän auringonvalossa pyllistelee. :D 

Vierailija

Ei pahemmin vaivaa, kun omistan yhdet ja käytän niitä ainoastaan pitkinä kalsareina 😀

Henrietta

Tällä hetkellä legginssit ovat ne housut, jotka löytävät jalkaani useimmin. Ja pitkä tunika tai löysähkö mekko, joka peittää mahan ja takapuolen. Tavallisissa housuissa ongelmana on usein se, että kun huomattavasta ylipainosta kärsivänä kuitenkin omistaa vyötärön, niin joko housut valuvat tai sitten ne pitää kiristää vyöllä. Ja kumpikaan ei ole mukava tunne ;)

Lisäksi legginssit saa helposti jalkaan, toinen polveni kun ei tällä hetkellä paljoa taivu. Tosin se sama polvi näyttää legginsseissä (varsinkin kuviollisissa) hölmöltä muhkuroineen ja toispuolisuuksineen, mutta nyt mennään mukavuus etusijalla.

Sisu

Ristiriistaisuus vaivaa ihan kunnolla. Nyt tosin on alkanut ilmestyä vaatekaappiin mekkoja, joiden kanssa tykkään käyttää leggingsejä. Voi kumpa täällä itärajalla jo tarkenisi nahkarotsissa...tuli hirmuinen kaipuu nahkarotsiin kun katoin sun kuvia. :)

Nunnu

Legginsseillä ja crokseilla on aika sama vaikutus mulle. Jos vaatteisiin/ kenkiin voi kokea viharakkaus-suhdetta niin näiden vetimien kanssa usein sitä poden. Miten ihanasti ne sujahtaa päälle ja jalkaan (en nyt tarkoita välttämättä yhtä aikaa), mutta... peilikuva ei kiittele. Kotona kyllä tulee hiihdeltyä leggareiden kanssa, mutta katu-uskottaviksi en niitä koe ilman tunikaa tai pyllyläppää :D

karkkinen

En omista yhtiäkään legginsejä juurikin, koska niiden kanssa pidettävän paidan tulee peittää pylly kunnolla ja tällaiset vaatteet harvoin näyttää päälläni hyvältä. Lisäksi, jos käytän mekkoa, laitan mieluummin sukkahousut. Olen kuitenkin hieman alkanut taipumaan legginseihin sporttilookissa, jossa olisi yli-iso college paita/-mekko tai neule leggareiden kanssa. En ole kuitenkaan päässyt vielä toteutusasteelle :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat