Tervetuloa kurkistamaan mun työhuoneelle! Olen jokusen kuvan konttoristani jakanut joskus instassa, mutta mitään varsinaista esittelyä en ole tästä viime syksynä vuokraamastani omasta sopesta vielä tehnyt. Nyt kun vihdoin sain häiritsevän kevätauringon myötä mökkiin verhotkin hankittua, niin katsoin mestan olevan siinä kunnossa, että kehtaa muutaman kuvan näyttää.

Weecosista saatu Kati Marikan tissikalenteri ilahduttaa minua kovasti. Maaliskuun boobsit olivat kuin pitkät polvisukat, huhtikuuta koristaa suloiset paistetut kananmunat!

Olen siis alivuokralaisena tuttujeni firman tiloissa. Matkaa kotoa konttorilleni on vain noin kilometrin verran. Oma isoilla ikkunoilla varustettu tilani on kooltaan n. 3x6 m (jos en ihan väärin muista), joten se on toimistoksi varsin tilava. Tämä tila olikin itselleni ihan täydellinen juuri sen vuoksi, että mahdun siellä pienimuotoisesti myös kuvaamaan, vaikkei nyt ihan varsinaisesti studioksi riitäkään.

Blogikuvien lisäksi olen kuvannut ministudiossani esim. yritysten henkilöstokuvia ym. vähän tilaa vievää perus lärvikamaa. En mitään kunnon studiota itselleni edes haaveile, mutta elämääni helpottaa kovasti tämä pieni kuvaustila.

Sen verran on kuvissa huijausta sisustuksen suhteen, että tuo nätti sohvapöytä oli vain hetkellisesti lainassa vuokraemänniltäni. Mallailin sen avulla hieman, että minkä kokoisen pöydän voisin itselleni tuohon nojatuolin kaveriksi hankkia. Joku pieni laskutila kun olisi kiva. 

Pöydällä huikea löytö viime viikolta. Katselin noita Iittalan Ruutu-maljakoita ihaillen jo silloin kun ilmestyivät, mutta en ole koskaan raskinut sellaista ostaa. Nyt kuitenkin Porin Sokoksella oli kaikki jo alennetut kodin tuotteet -50% lisäalessa, joten nappasin tuon normihinnaltaan 130 € maljakon itselleni reilulla neljällä kympillä. Aika suloinen, eikö?

Minulla on itse asiassa täällä toimistolla useammin kukkia kuin kotona! Vanhassa puulaatikossa majailevat kaikenlaiset sekavat "mä vien tän kotiin huomenna" -tavarat ja vaatteet. 

On vihdoin alkanut tuntua kotoisalta, kun työhuoneen nurkkaan on kerääntynyt pikku hiljaa kasa kenkiä. Korkkareiden sijaan toimiston viileillä lattioilla tulee kyllä hiihdeltyä useimmiten mukavasti tossut jalassa.

Senkki kätkee sisäänsä mm. kaikki mun kamerat, linssit ja sekalaisen kuvaussälän. Alkuvuodesta saamani orkidea on kuin ihmeen kaupalla vielä hengissä. Tapan kasvit yleensä muutamassa viikossa.

Bestikseni Anni asuu ihan naapurissa, joten teemme usein treffit toimistolleni. Tässä hän odottaa kärsimättömänä, että mentäis jo kaljalle.

Toimistoni on kahden ison ikkunansa ansiosta ihanan valoisa, mutta minun duuneissani se ei useinkaan ole tavoiteltu tilanne. Talvi meni ihan hyvin, kun harvoin tuli oltua työhuoneella siihen aikaan, kun aurinko hetken aikaa näyttäytyi, mutta tuossa helmikuun lopulla sitten vihdoin kevät yllätti valokuvaajan. Olin siinä talven synkkyydessä ihan ohittanut koko asian ja sitten auringon ryhdyttyä kunnolla paistamaan, tulikin kiire hommata pimennysverhot, jotta pystyy tekemään kuvankäsittelyä.

En todellakaan ollut ajatellut mitään kuosikangasta, mutta jostain syystä sitten kuitenkin päädyin kukkien ja harmaiden verhojen yhdistelmään. Mutta tykkään! Ja on parempi tykätäkin, kun niihin meni monta sataa euroa rahaa. Ei todellakaan riitä kärsivällisyys ommella mitään itse, joten menin Eurokankaaseen mittojen kanssa ja tilasin kaiken valmiiksi tehtynä. Taitavasti möivät samaan syssyyn vielä pari tyynyäkin.

Töissä ollessa ei jaksa olla tuntitolkulla kengät jalassa eikä viileä kivilattia ole oikein kiva sukkasillaan tai avojaloin, niin virallisiksi toimistojalkineiksi ovat viime aikoina muodostuneet nämä Sleppsin kepeät nahkatossut (saatu). 

Kaltaistani Chelsea-nilkkureiden rakastajaa ilahduttaa kovasti niiltä tyylinsä lainaavien Sleppsien ulkonäkö. Päältä nahkaa ja sisältä lampaanvillaa olevat sisäjalkineet ovat yhtä aikaa ohuet ja lähes sukkamaiset, mutta todella lämpimät. Tykkään siitä, että tossut ovat sirot eivätkä isot ja klohmot kuten todella monet muut aiemmin omistamani turkistossut tai muut kotijalkineet. 

Saattaa kyllä olla, että villasisuksiensa vuoksi nämä joutuvat lämpimimmillä kesäilmoilla ehkä hetkeksi "karanteeniin", mutta talvella ovat kyllä olleet ihan ehdottomat paleleville varpaille.

Jos sinunkin varpaasi ovat aina kylmissään, niin lämmikettä saa tilattua täältä.

Ja niin iloisena ja rennosti hän siinä selaa muistikirjaansa. Harvoin kyllä itse tulee nojatuolissani hengailtua, kyllä ne työt pitää koneen ääressä. Mutta sanoinkin ystävälleni Annille, että ostin tuon tuolin toimistolle häntä varten. :D

Nyt äkkiä pakkeloimaan nassua, Blog Awardsit odottaa. Ihanaa viikonloppua kaikille"

Kommentit (3)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat