Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

- Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

- Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

- Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

- Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

- Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

- Voi kun pääsis veneilemään!

- Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

- Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

- Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

- Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!

Kommentit (30)

Vierailija

Iso kiitos ❤❤! Tästä todella oli lohtua ❤kuulosti todella tutulle ....yritetään jaksaa !

JenniN

On hienoa, että kerrot asioista siten kuin ne ovat, etkä vain sitä, mitä olisi kiva kirjoittaa. Sitä on media pullollaan ja paljon mieluummin luen sinun tekstejäsi. Itselläni myös työstressi laukaisi kesäkuun alussa jälleen huonomman kauden ahdistuneisuushäiriöön ja tuntuu, että kesärientoihin lähteminen on vaikeaa. Vaikeina hetkinä tuntee, ettei oikein ole siihen oikeutettukaan (vaikka järjellä tiedänkin tämän pelkäksi pääni suoltamaksi höpöhöpöksi). Tämän monta kertaa kokeneena tiedän jo, että tämäkin menee ajan kanssa ohi ja on asioita, joita voin sen eteen sitä odotellessa tehdä. Ja että maailma ei kaadu ja aurinko sammu siitä, että minä en ole rannalla pötköttelemässä. Kesä on ulkona ihan yhtälailla, vaikka minä katselisinkin sitä ikkunasta. Ja koen riittäväksi sen, että jaksan nauttia kesästä istuen parvekkeella, lukien kirjaa. Se oikeasti riittää. Itseään ei pidä pakottaa jatkuvasti ylittämään itseään. Välillä pitää vaan sanoa, että riittää näinkin, jaksamista on myöhemmin sitten enemmän. Toivon, että aika tekee meidän molempien kohdalla pian tehtävänsä ja alkaa jälleen parempi aika. Koska kyllä se aina ennenkin sieltä on jossain vaiheessa kotiin mönkinyt. :) Jaksamisia!

Smin

Tämän lukeminen itketti, sellaisia hyviä kyyneleitä, koska aivan samanlainen kesä täällä. Omia raskaita ajatuksi, nukkumista ja pakollista hoitamista, joten näitä postauksia todella tarvitaan ❤️

Marjoja

Tsemppiä ja voimia. Ei kesää tarvitse suorittaa. Ole vain ja tee sitä mikä hyvältä (tai vähiten pahalta) tuntuu, jaksamisen mukaan.

Alissa

Kiitos kun kirjoitat tästäkin <3 Meidän kaikkien elämässä on myös mustaa. Toivottavasti synkkyys helpottaa kohtuullisessa ajassa <3

KaMaSa

Hyvä, että kirjoitat elävästä elämästä, etkä mistään kiiltokuvasta!
Itselläni diagnosoitiin keskivaikea masennus viikko sitten ja tänään olen aloittanut lääkityksen. Joten täälläkään ei kesä mene ihan niin kuin sen oli suunnitellut.

Mekkomuija

Tietenkin olisi ihanaa, jos sullakin olisi vaan hyvää kerrottavaa aina, mutta ahdistuneena ihmisenä tiedän, että näin ei vaan aina ole. Eilen mulla oli ihanaa aikaa mekkokaupassa ja tänään ahdistavat pakkoajatukset, mutta minkäs teet. Voimia sulle ❤

Vierailija

Sinun blogisi on yksi suosikkiblogeistani juuri siksi, että kaikki ei ole aina vain vaaleanpunaista hattaraa ja hymyjä. Itse ainakin arvostan paljon sitä, että kirjoitat välillä myös elämän tummemmista sävyistä. 

Minulla on myös tuo toistuvan masennuksen diagnoosi ja myös itselleni tämä kesä on ollut aika vaikea. Tänäänkin olin iltakahdeksaan asti yöpaidassa ja loppujen lopuksi en koko päivänä tehnyt oikein mitään muuta hyödyllistä kuin tiskasin. Mutta niin se menee, voimavarojen mukaan.

Toivottavasti tähän kesään tulisi sinulle vielä lempeämpiä päiviä, mutta niin kuin kirjoitit, jos ei tänä kesänä, niin tulee niitä seuraavia. 

Olet upea :)

Mm

Kiitos kun jaksat, ja uskallat, kertoa myös tästä puolesta. Itseäni kirjoituksesi lohduttaa. Olen itse vaiheessa jossa päivittäin yritän sanoa itselleni ettei tarvitse jaksaa jos ja kun ei pysty. Riittää, että tekee jotain pientä. Kirjan lukeminen riittää jo paljoksi. Se on vaikea yhtälö itselle kun on tottunut tekemään ja menemään valtavasti ja kaikki ympärillä ovat sellaisia.

tyttö

Kiitos Veera! Arvostan suuresti, että olet avoin ja rehellinen blogissasi. Minäkin alkukeväästä lähtien masennuksen voimistuessa olen vetäytynyt ja välttelevä. Hellepäivät kuluvat sälekaihtimien takana. Yritetään jaksaa!

Vierailija

Itse olen myös yrittänyt taistella ajatusta vastaan, että ”pitäisi tehdä”. Vaikka en ole masennukseen taipuvainen ja pidän (tietyssä määrin) sosiaalisista tilanteista ja ihmispaljoudesta, niin kaipaan paljon myös ns. omaa aikaa (lapset toki aina kuvioissa mukana mutta osaan nauttia vaikka siitä kahvikupposesta, minkä saan rauhassa juoda). Jotenkin on kiva nauttia myös niistä pikkuasioista :) ihanaa kesää sinne <3

Lukija123

Ei todellakaan tarvitse kirjoittaa vain kiiltokuvaa, siksihän blogiasi jaksaa lukea, kun se on totta ja samaistuttava. Jaksamista Veera.

N

Hei ❤️ Bongasin otsikon ja tulin blogiisi eka kertaa. Kertoo nimittäin otsikko omastakesästänikin. Vaikka olen tehnyt tosi paljon kivoja asioita, ne eivät ole TUNTUNEET siltä, kun niiden ”piti”. Ja ne asiat on tekemättä, joita todella tarvitsen ja haluan... tämä kirjoitus tuntui tavallaan vertaistuelta ja rauhoittavalta.

Toivon, että osaat antaa asioiden olla ja mennä, miten ne menevätkin tänä kesänä ja ettet ainakaan syyllistä itseäsi mistään. Ensinnäkin kesää on vielä paljon jäljellä ja muitakin kesiä taas tulossa. ❤️❤️❤️

Elma

Olet kyllä huipputyyppi Veera! Jos maailmassa olisi enemmän sinunlaisiasi ihmisiä, olisi täällä kaikkien paljon helpompi elää. Aitous tässä feikkimaailmassa on niin arvokasta!

- Elma -

Vierailija

Mulla meni selkä (jo toistamiseen muutaman vuoden sisällä) ja sitten onkin tekemiset vähissä. Olen nyt neljä viikkoa viettänyt aikaani tässä sohvalla läppäri ja telkkari (+ tuuletin) seuranani. Ekstrovertille tämä tilanne olisi ollut kauhistus. Nyt kuitenkin, kun selkä on jo paranemaan päin niin huomaan vieläkin viihtyväni tässä sohvapesässä.

Mulle on tämä itsekseen oleminen ihan parasta enkä tykkää yhtään ns. ihmistenilmoista. Toki sielläkin on käytävä joskus. Kaupassa hakemassa ruokaa ja kirjastossa. Mikä onni kaltaiselleni erakolle, että lähikirjasto muuttui omatoimikirjastoksi ja siellä voi käydä näkemättä ristin sielua. Kirjastokortilla pääsee ovesta joka päivä klo 7 - 21. Ihanaa hiippailla siellä yksin etsimässä luettavaa.

Vierailija

Tällaistakin elämä on, välillä. Mutta kun tuntuu, ettei saisi olla. Siksi helpotti lukea tekstisi ja kommentit.
Itselläni ei ole ehkä masennusta vaan surua ja elämänsuunta hukassa. Pitäisi tehdä vaikeita tunteita herättäviä käytännön hommia, mutta jaksan vain ihan pikkuhiljaa. Ystäväni huolehtii, että ainutkertainen elämä jää elämättä. Mutta tämäkin on elämää. Ei asiat väkisin ala tuntua mukavilta.

Toivon sinulle silti mahdollisimman hyviä päiviä Veera.

Roso

Älä ota paineita vain iloisen sisällön tuottamisesta, se ei ole realistista! Uskon, että kaikki lukevat mieluummin vähän elämänmakuista ja todellista, kuin väritettyä ja feikattua blogia. Surut ja huonommat jaksot kuuluvat elämään, ja niistä on ihan yhtä lailla tärkeä kertoa, kuin positiivisistakin asioista. Tämä on myös hyvää vertaistukea niille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa! 

Tsemppiä!

Vierailija

Kiitos, että jaat myös elämän rosoisempaa puolta. Lohduttaa, että muillakin samaa, kun itselle vielä kaikki kovin uutta. Moni suunnitelma mennyt uusiksi, kun ei oikein mitään jaksa. Mutta toisaalta, enpä ole koskaan ennen malttanut viipyä sohvalla niin kauaa, että olisin tullut seuranneeksi omenoiden pyöristymistä pihapuussa tai oravaemoa kaitsemassa poikasiaan. Toisenlaisia kesämuistoja siis tältä kesältä.
Aurinkoa ja myötäisiä tuulia sinulle, Veera❤

-Sanna-

Heidi

Kiitos Veera tästä tekstistä, minäkin uskon että minäkin vielä teen joku kesä mun listan kaikki asiat. Niin säkin ❤️

Tuija

Hienoa, että kirjoitat näistä asioista. Niistä on lohtua ja vertaistukea, mutta samalla ne myös murtavat mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa. Kiitos! ❤️

:(

Kiitos tästä! Tiedän, etten ole yksin ajatusteni kanssa, vaan täältä löytyy yllättävän monta saman mörön kanssa painivia.

J

Luin jostain, että masennuksesta kärsiville kesä on usein pahinta aikaa. Kesä ja aurinko luo paineita tehdä kaikkea kesäistä ulkona ja sitten kun ei jaksakaan, se vaan ahdistaa lisää.
Tsemppiä ja jaksamista sinne! Toivottavasti loppukesä tai ensi kesä ovat valoisampia!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat