Rinnassa on viime aikoina painanut suuri möykky. Huolilla ja murheilla on valitettavasti sellainen taipumus, että vetävät toisiaan puoleensa. Kun kyynelkanava pitkästä aikaa syystä tai toisesta aukeaa, tuntuu sisältä löytyvän kohta kaksi tai kuusi muutakin asiaa jotka haluavat ulos surun ja pelon muodossa. 

Ajatukset pyörivät vahvasti niiden perustavanlaatuisten kysymysten ympärillä, että millaisen elämän minä oikein haluan ja mistä minä haaveilen. Millainen on hyvä elämä, jonka ehtoopuolella voi sitten katsoa taakse päin tyytyväisenä ilman katumusta?

Surut, huolet ja sisäiset kriisit ja myllerrykset kuuluvat elämään, tiedän sen oikein hyvin. Omalla hieman synkällä mielenterveyshistoriallani sitä vaan on oppinut ottamaan tuntemuksensa jokseenkin vakavasti. Ahdistuksen aiheuttamaan toimintakyvyn laskuun on pyrittävä tarttumaan kiinni nopeasti.

Tunteista huolimatta on koitettava hokea itselleen asioita, jotka kumpuavat kokemuksesta, tiedosta ja järjestä. Muistutettava itselleen, että sängystä nouseminen on tärkeää vaikkei sille aina tuntuisikaan olevan mitään syytä. Tämä meidän ainoa elämämme menee tavalla tai toisella eteenpäin olipa asioilla mitään tarkoitusta tai ei.

Muutaman päivän voi välillä maata ja rypeä, mutta sitten on vaan alettava lapioimaan arkea. Hetki kerrallaan. Tunti kerrallaan. Päivä kerrallaan. Lähdettävä kävelylle ja laitettava lempi musa soimaan. Mentävä kauppaan, laitettava ruokaa ja syötävä vaikkei maistukaan. Tartuttava töihin vaikkei kiinnostaisikaan.

Sillä päässä pyöriviä asioita voi joko märsytä aktiivisesti vain niihin keskittyen ja kattoon tuijotellen, tai sitten siinä arjen askareiden lomassa. Molemmilla tavoilla sisintä hiertävät asiat tuntuvat ihan yhtä kipeiltä, mutta jälkimmäisellä tavalla aika tuntuu kuluvan hieman nopeammin. Silloin kun ei jaksa katsoa kauas, on katsottava vain ihan lähelle.

Ja kun aika kuluu ja ajatukset pyörivät, niin jossain kohtaa ulos pulpahtaa vihdoin jokin oivallus. Jokin ajatus, joka saa mustan kehän hieman murtumaan ja muuttamaan muotoaan. Ja oivallus toisensa jälkeen tunnelma muuttuu jälleen paremmaksi. Näin minä yritän itselleni muistutella.

t-paita - Marks & Spencer / takki - Mango / farkut - Evans, Zalando (saatu) / kengät - Zign, Zalando (saatu) / laukku - Rebecca Minkoff / korvikset - Aarikka 

Tarvitsin tämän tsemppipuheen itselleni. Mutta ehkä se osuu johonkuhun teistäkin. Tänään en vielä tarttunut to do -listaani, sen vuoro on huomenna. Mutta tänään sentään meikkasin, hymyilin peilikuvalleni, laitoin päälle hempeitä värejä, jätin sukat laatikkoon ja suuntasin hetkeksi ulos. Siinä on jo paljon. Nyt vähän ajatusten vaihtoa ystävän kanssa ja huomenna lapiolla arjen askareiden kimppuun.

Kommentit (10)

Paula

Tämä osui syvemmälle kuin uskallan edes myöntää. Mieli myllertää nyt kovasti ja ajatusket eivät anna rauhaa. Näin työttömänä ja saamattomuuden kourissa tuntuu että.on liikaa aikaa rypeä. Kiitos tästä. Tää auttaa ehkä askeleen eteenpäin. Pienen sellaisen, mutta eteenpäin joka tapauksessa.

Marika V

Sattui juurikin kohdalleen. Samoja ajatuksia. Ehkä siis yritän katsoa vain tähän lähelle. Ja huomenna alkaa arki joka tapauksessa, se taas vie. Tsemppiä sinulle! 

Parkkis

Nämä ajatukset valtaavat omaa päätäkin tällä hetkellä paljon. Pitäisi myös muistaa olla iloinen, että kaikesta ahdistuksesta huolimatta, kävin tänään lenkillä. Sekin on jo jotain.

Piia/Piiabiia Atelier

Mä koen, että niitä elämän ihanuuksia ja onnenkantamoisia edeltää hyvin usein mielensisäinen kaaos. Elelen tässä elpyvää elämänvaihetta yhden ”kaaoksen” jälkeen, joten hyvin tuoreeltaan löysin vielä samaistumispintaa kirjoitukseesi. Toivottavasti maanantaisi on hyvä!❤️

Kohtalotoveri

"
Join Goodreads
and meet your next favorite book!
Sign in with Facebook

Do you know that there's a halfway world between each ending and each new beginning? It's called the hurting time, Jean Perdu. It's a bog; it's where your dreams and worries and forgotten plans gather. Your steps are heavier during that time. Don't underestimate the transition, Jeanno, between farewell and new departure. Give yourself the time you need. Some thresholds are too wide to be taken in one stride."

Yksi askel kerrallaan ❤️

Vierailija

Hei,

aivan ihanasti kirjoitat siitä, kuinka tärkeää on yrittää ylläpitää päivän pienistä rutiineista ja askareista kun vaikeaa.

Toivon sinulle aurinkoista mieltä ja kevättä.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat