Kirjoitukset avainsanalla ruoka ja juoma

 

Ah, vesi nousee kielelle, kun vain muistelen muutama viikko sitten Sydvestissä nauttimiani herkkuja. Ravintola Sydvest on viime kesänä avattu Vanhassa Raumassa sijaitseva rento ja lämminhenkinen bistro. Tarjolla on paikallisista sesongin mukaisista raaka-aineista ajatuksella valmistettua ruokaa, joka sekä maistuu että näyttää todella hyvältä. 

Alkuruoka sai minut jo heti hihkumaan innosta, sillä olen mitä suurin punajuuri + vuohenjuusto -yhdistelmän ystävä. Paahdettu punajuuri ja keltajuuri saivat rinnalleen vuohenjuustoa sekä paahdettuna että moussena. Herkullisten makujen lisäksi annoksessa yhdistyi kivasti monta erilaista tekstuuria ja sitä oli myös ilo katsella. 

Kukkakaalikeittoa! Minusta tuntuu, että joka kerta kun saan kukkakaalia ravintolassa, mietin että miksi en koskaan syö sitä kotona. Mutta taitaa olla, että omat taitoni eivät riittäisi loihtimaan kukkakaalista ravintolaherkkujen veroisia. 

Rauman idyllisessä vanhassa kaupungissa noita laivakoira-patsaita näkyy monessakin ikkunassa. Myös Sydvestin ikkunalla päivystää söpö pari.

Annokset olivat ulkonäöltään selvästikin ihan insta worthy! 

Pääruoassa erityiskiitokseni saivat aivan täydellisen kypsyiset porkkanat ja kielen mukanaan vienyt choronkastike. Myös itse härkä oli hurjan maukasta ja kypsyys perfecto, mutta porkkanasta intoilin siksi, että sen täydellinen kypsyys ei ole ravintoloissakaan lainkaan itsestäänselvyys. Saisinpa porkkanani aina näin Sydvestin tapaan!

Näin neljä ruokalajia nautittaessa täytyy sanoa, että pääruoka-annoksen koko tuntui jopa hieman liian suurelta. Mutta en voinut kyllä jättää palaakaan härkää syömättä sen herkullisuuden vuoksi. Mutta perunat tuntuivat tässä kohtaa oikeastaan turhilta. Jos kuitenkin päätyy syömään vaikka vain alkuruoan ja pääruoan, niin perunatkin varmasti mahtuvat mahaan.

30 paikkainen ravintola on juuri kivan kokoinen ja tunnelmaltaan lämminhenkinen. Ihan täynnä ollessaankaan häly ja puheensorina ei nouse suureksi, vaan tunnelma säilyy intiiminä ja omassa pöytäseurueessa keskustelu sujuu helposti. En nimittäin yhtään viihdy sellaisissa ravintoloissa, joissa koko ajan muistaa metelin vuoksi kaikkien niiden ympäröivien ihmisten olemassaolon. Mutta Sydvestissä fiilis säilyi koko ajan rauhallisena ja viihtyisänä. 

Viihtyisä tunnelma, hyvä ja asiallinen, muttei pönöttävä palvelu, huikean hyvät alkuruoat ja pääruoka... Jottei nyt ihan menisi pelkäksi ylistykseksi, niin jälkiruokafriikkinä joudun toteamaan viimeisenä pöytään tuodun suklaakakkua ja -moussea sekä itsetehtyä jäätelöä miksanneen annoksen olleen illan heikoin lenkki.

Ei siinä ollut mitään varsinaista vikaa. Suklaiset asiat maistuvat minulle aina, ja tykkäsin tässäkin annoksessa erilaisten tekstuurien yhdistelmästä. Mutta edelliset ruokalajit nostivat odotukset niin korkealle, että jälkkärin olisi suonut vielä jotenkin spessusti räjäyttävän tajunnan. Miinus oli kuitenkin hyvin pieni. 

Kokonaisuutena illallisesta jäi todella hyvä fiilis ja maku. Annokset olivat toimivia niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Mutta kyllä tässä ravintolassa yksi huono puolikin omasta näkökulmasta on... se kun sijaitsee Raumalla eikä Porissa! 

Sydvestissä voi tietenkin valita listalta annoksen tai useamman, mutta saatavilla on myös 3:n ja 5:n ruoan sesongin mukaan vaihtelevat menut joihin voi ottaa mukaan myös viinipaketit. Esimerkiksi viiden ruokalajin menu viineineen irtoaa himpun alle satasella, joten ravintolaa ei ole myöskään hirvittävillä hinnoilla pilattu. 

Aion ehdottomasti palata Sydvestiin! Olen ihan varma, että tuo talouden mieshenkilökin tykkäisi paikasta kovasti, joten pitänee viedä se illallistreffeille.

Ravintolakokemuksia on mielestäni aina jotenkin hankalaa sanallistaa, mutta toivottavasti kuvat kertoivat enemmän tyylistä ja tunnelmasta!

 

-Illallisen tarjosi Ravintola Sydvest-

 

Kommentit (2)

Viime kesänä Me Naiset julkaisi lehtensä keskiaukeamalla meistä EVEK-muijista (Minä, Niina ja Ulla) huussijulisteen. Silminnäkijähavaintojen perusteella kyseinen ryhmäkuva on jopa muutaman toiletin seinältä oikeasti bongattu. Mutta eipä ollut tuokaan itseä naurattanut juttu suinkaan viimeinen outo paikka mihin oma lärvi päätyy.

Nyt nimittäin minun nätti naamani löytyy myös olupullon kyljestä! Ihan kuin Linda Lampenius ja Matti Nykänen aikoinaan siideripullojen etiketeissä. Ihan tuntee ittsensä tässä nyt julkimoksi. :D



kuva: Rockin Bear Brewers

Porilaisen Rocking Bear Brewers -panimon uusin olut kantaa nimeä Pori Portraits ja tuon IPAn etikettejä koristaa kaiken kaikkiaan 12 porilaista naamaa Studio 1851:n ikuistamina. Joukosta löytyy itseni lisäksi mm. itse panimon omistaja Kasper Toroska, gTie-merkistään tunnettu Jenni Ahtiainen, porilainen baari- ja festarimoguli Harri Vilkuna sekä kaupunkimme tunnetuin radioääni Julle Kallio.

Täytyy sanoa, että on juomalla ainakin ulkoiset puitteet kunnossa! Aika jylhän näköistä sakkia ja upeita muotokuvia.

Olen itse niin keltanokka oluiden suhteen, että juon lähinnä kepeitä hedelmin ja marjoin maustettuja "mehuja" eli vehnäoluita, soureita tms. silloin harvoin kuin ylipäätään mitään olueksi kutsuttua lasiini kaadan. Tommi taas on ihan IPA-miehiä, mutta olen tyytynyt hänen juomiaan lähinnä varovasti haistelemaan. Nyt kuitenkin olin sen tilanteen edessä, että kun on oma lärvi pullossa, niin on se nyt yksi IPA juotava.

Etiketissä juomaa kuvaillaan seuraavasti: "Kauniin punainen India Pale Ale olut mukavan raikkaalla aromilla ja katkeralla humaloinnilla". Kyseisen oluttyypin ystävänä mieheni puolestaan kuvaili Pori Portraitsia sanoin "helposti juotava, leipäisä ja viljainen IPA".

Valehtelisin, jos väittäisin tämän olleen omasta mielestäni satumaista nektariinia, johon rakastuin ensi siemaisulla. Tuoksusta löytyi hiven miellyttävää toffeeta, mutta kyllä se oli edelleen vielä liian "hurjaa" minun kehittämättömään olumakuuni.

Mutta tulipa kuitenkin rohkeasti kokeiltua. Makuaistihan kehittyy pikku hiljaa. Ei sitä tiedä vaikka jonkin ajan päästä huomaisin tykkääväni jo taas hieman voimakkaammin humaloiduista kuin mitä tällä hetkellä. 

Jos siis olet minua edistyneempi oluenjuoja ja IPAt ovat mieleesi, niin Poriin sattuessani käy ihmeessä maistamassa tällainen lärvikaljakin. Koska kyseessä on 5,4% vahvuinen olut, ei sitä löydy maitokaupoista, vaan on mentävä ihan ravintelin tiskille tilaamaan. Toistaiseksi Pori Portaits löytyy seuraavista porilaisista baareista: Amarillo, Havana, Winston, Kirjakauppa ja Ahlaisissa sijaitseva Haukibaari.

Kommentit (0)

Ostin murulle viime jouluna lahjaksi pastakoneen. Lahjavalinnan takana oli tietenkin itsekäs toive päästä syömään hänen valmistamia pastaherkkuja.

Masiina pysytteli lootassaan useamman kuukauden pastan teon jäätyä aina vaan suunnitelman tasolle, mutta nyt kesällä on kampea pyöritetty jo useamman kerran. Muutaman kerran on jo syntynyt herkullisia ravioleja, mutta tällä viikolla oli vuorossa ekaa kertaa ihan pastalevyistä alkaen itse tehty lasagne. Ja olihan tämä operaatio toki ikuistettava kuviksi.

Minulla oli jotenkin erheellinen käsitys, että pastataikinan valmistaminen olisi kovinkin vaivalloista, mutta olin väärässä. Toki se vaatii jonkin verran vaivaamista sitkon muodostumiseksi, mutta nopeasti tuo herra taikinapallon pyöräytti. 

Meidän pastataikinamme syntyi pelkistä durumvenhnäjauhoista ja munankeltuaisista. Ei siis laitettu öljyä, vaikka se onkin mukana joissakin ohjeissa. Taikinaa valmistettiin kerralla sen verran iso köntsä, että siitä jäi lasagnen jälkeen puolet vielä talteen vaikkapa ravioleja varten. Annokseen meni n. 400 g jauhoja ja 4 isoa keltuaista. 

Valmistuttuaan taikinapallo laitettiin kelmuun ja jääkaappiin lepäämään kastikkeiden valmistamisen ajaksi.

Tomaattikastiketta ei keitelty itse, vaan luotettiin Muttiin. Jauhelihan lisäksi soosiin nakattiin tuoreita herkkusieniä, runsaasti sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Lisämakua antoi n. ruokalusikallinen pestoa ja reilu annos mustapippuria.

Juustokastike syntyi perinteisellä voita, jauhoa, maitoa ja juustoa -kombolla. Oma annoksemme oli aika reilunlainen: 50 g voita, 0,5 dl jauhoja, 8 dl maitoa ja reilu pari desia juustoraastetta. Mausteina tietenkin muskottipähkinä ja viherpippuri. 

Taikinasta ajeltiin pastakoneella n. 1-1,5 mm paksuisia levyjä ja tekemästämme annoksesta tosiaan noin puolet oli riittävästi, jotta saimme kolme pastalevykerrosta.

Lasagne oli muuten siis varsin tavanomainen, mutta yhteen kerrokseen piilotimme läjän kokonaisia kirsikkatomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa ja persiljaa. Vielä paljon enemmän kuin tuossa oli kuvanottohetkellä.

Noin 45 minsaa uunissa 175 asteessa ja vihdoin pääsimme herkuttelemaan. Kaikki oli muuten varsin kohdallaan, mutta juustokastiketta oli sen verran reilunlaisesti, että lasagne jäi todella löysäksi. Makuunhan se ei toki vaikuttanut, mutta tullut kovin kuvauksellinen annos. 

Edellä mainistusta syystä tässä kuvassa tarkennus onkin ruokajuomassani löysän lasagneannoksen sijaan. :D Tommi oli ostanut mullekin oluen ja kyllä se vaan mun makuni tietää. Passionhedelmällä maustettu Sour Headin Berliner Weisse kelpaa hienosti myös kaltaiselleni siiderinjuojalle. 

Tässä vielä kootusti lasagnemme ainekset. Määrät todellakin vain suuntaa antavia ja suosittelen luottamaan omaan arviointikykyyn. Tämä annos riittää noin kuudelle hengelle.

Pastataikina

(tästä määrästä lasagneen riittää noin puolet)

400 g Durumvehnäjauhoja

4 keltuaista

Jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

Kourallinen herkkusieniä

1 prk tomaattimurskaa

1 rkl pestoa

mustapippuria ja suolaa

Juustokastike

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

2 1/2 dl voimakasta juustoraastetta

Muskottipähkinää ja viherpippuria

Muuta

Lasagnekerrosten keskelle kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa ja persiljaa oman maun mukaan. Suosittelen reilusti.

Koko komeuden päälle vielä juustoraastetta 

 

 

 

 

Kommentit (0)

-Kaupallinen yhteistyö, Valkoinen Puu-

Voitteko kuvitella, että olen jo 35 vuotias, mutta en ole koskaan maistanut kahvia. Tämä on useimpien ihmisten mielestä aivan käsittämätöntä ja outoa. Mutta hyvin olen elämässäni pärjännyt ilman kyseistä tuotetta.

Kahvittomuudestani huolimatta minä kuitenkin rakastan kahviloita. Etenkin sellaisia persoonallisia ja viihtyisiä paikkoja, joiden vitriinit notkuvat itse valmistettuja kakkuja ja piiraita. Kun paikan tunnelma ja tuotteet ovat kohdallaan, on kahvilakäynti parhaimmillaan ihana paussi arjen hulinasta. Yksi motoistani kuuluukin, että "ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!". :D

Kun alkuvuodesta olin työmatkalla Seinäjoella, sain somessa useammankin kehotuksen vierailla Valkoinen Puu -nimisessä kahvilassa ja enhän minä niiden kakkukehujen jälkeen voinut jättää menemättä. Nyt parin vierailun jälkeen voin sanoa, että paikka ja sen tuotteet ovat kehunsa todellakin ansainneet. Brita-kakku, mustikkainen valkosuklaakakku ja aivan uskomattoman täyteläinen Salaisen puutarhan suklaakakku ehtivät kaikki jättää jälkensä makumuistoihini.

Osa resepteistä on omistajapariskunnan, Kirsin ja Markin, suvuista perittyjä, osa itse kehiteltyjä. Spelttijauhot, marjat ja munat tulevat kaikki läheltä, mutta esimerkiksi Omenamurupiirakan resepti Amerikasta suoraan Markin papan ravintolasta. Ihana, kun yrityksellä on tarina ja historiaa

Koska Valkoinen Puu -kahviloita on toistaiseksi vain Seinäjoella ja kotipaikassaan Kauhajoella, en porilaisena ihan helposti pääse heidän kakuistaan nauttimaan. Paitsi että, heinäkuussa Valkoinen Puu saapuu Coffee Box -konttikahvilansa kanssa lähes tulkoon kotiovelleni!

Valkoinen Puu nimittäin lähtee kakkuinensa ja kahveinensa kesäfestarirundille, jotta muutkin kuin pohjalaiset pääsevät tutustumaan heidän herkkujaan maistelemaan. Kaukana ovat siis ne ajat, kun festarien ruokakojualueelta sai lähinnä makkaraperunoita ja haaleaa suodatinkahvia pumpputermarista.

Valkoinen Puu Summer Tour 2017 tuo kahvilan myös lähelle monia teitä.

 

Löydät Valkoinen Puu -konttikahvilan tänä kesänä seuraavista tapahtumista:

22.-24.6. Nummirock, Kauhajoki

29.6.-1.7. Provinssi, Seinäjoki

7.-9.7. Ruisrock, Turku

7.7.-16.7. Pori Jazz, (Jazzkatu ja Lokkilava)

21.-22.7. Tall Ship Races Music Festival, Turku

3.-6.8. Vauhtiajot, Seinäjoki

19.8. Kyröfest, Isokyrö

25.-26.8. Kokkolan Venetsialaiset

1.-3.9. Ruokamessut, Kauhajoki

 

Jos siis jokin noista tapahtumista on menokalenterissasi, niin kahvi- tai kakkuhampaan kolotuksen iskiessä suosittelen lämpimästi Valkoisen Puun Coffee Boxin paikantamista!

Itselläni on Pori Jazz viikolla töissä iltavuoroa ja työmatka vie minut Jazzkadun läpi, joten saatanpa päivänä tai parinakin hakea työmotivaatiota kakkuhetken kautta. :D

PS. Sekä minun että Valkoisen Puun instassa on mahdollisuus voittaa kahvi- ja kakkuhetki sinulle ja ystävällesi! Tsekkaa siis instassa sekä @vieruska että @valkoinenpuu

Kommentit (1)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat