Kirjoitukset avainsanalla Kauneus ja Kosmetiikka

Lähes koko kesän ajan meikkaaminen on huulipunaa lukuunottamatta tuntunut aivan turhalta. Helteillä, kun mikään tökötti ei tuntunut pysyvän kasvoilla viittä minuuttia kauempaa, vaan suli hien mukana pois. Sitkeästi olen kuitenkin aina sutinut naamaani hieman muutakin.

Ikään kuin testimielessä, että minkä tuotteiden yhdistelmä muodostaisi sellaisen kombon, että näyttäisi edes jonkin aikaa suht raikkaalta. En ole ottanut asiasta mitään stressiä, vaan hien ihan överisti lentäessä kuivannut kasvot surutta lähimpään lautasliinaan, johon on sitten jäänyt aina myös kaikki ehosteet.  

Eilen kuitenkin yllätyin siitä miten kivalta ja hehkuvalta onnistuin näyttämään ihan pidemmän aikaa. Ehkäpä salaisuus oli tuo huivi, joka esti enimmän hien valumista kasvoille. Mene ja tiedä, mutta piti oikein ottaa nassusta kuva ja koota tähän postaukseen tässä kesän kivoimmassa meikissä käytetyt tuotteet.

 

 

Hurahdin keväällä oikein toden teolla MACin meikkeihin oltuani Porin Sokoksella heidän meikkitaiteilijansa meikattavana. Sain tuolloin muutamia tuotteita myös itselleni (mm. kuvassa näkyvän puuterin, aurinkopuuterin ja highliterin) ja palasin myös itse ostamaan meikkaajaan minulle käyttämiä tuotteita.  Nyt kesällä onkin etenkin nuo MACin korostuspuuterit olleet ahkerassa käytössä. 

Varsinaiset luomivärit ovat jääneet kesällä ihan tyystin kaappiin, mutta sipaisen luomille yleensä samoja tuotteita kuin poskillekin. Kulmakarvojen meikkaamisessa en edelleenkään ole suuri mestari, mutta suosikkituote siihen hommaan on kuitenkin jo löytynyt. Dependin Slim & Thin kulmakynä on loistava. Ainoa miinus siitä, että sitä terää on kynässä ihan sairaan vähän ja saa olla ostamassa uutta mielestäni ihan liian usein.

Tykkään tässä viime aikojen perusmeikissäni sen kuulaudesta ja kivasta hohteesta. Kun joka tapauksessa kiiltää helteissä hikoillessa, niin sama pistää vähän purkista lisää.

Alla vielä kaikki näiden kuvien meikkiin käytetyt tuotteet.

1. Kosteusvoiteen jälkeen pohjalle suihkaus MACin Prep + Prime Fix + -suihketta. Kepeä ja hienojakoinen mm. kurkku-uutetta sisältävä suihke kosteuttaa ihoa ja antaa sille heleyttä ennen meikkipohjan levittämistä. Viileä suihkaus myös ihan vaan tuntuu taivaalliselta hikisessä kesäaamussa.

2. Käytin koko alkukesän Guerlainin kevyempää BB-voidetta, mutta totesin hieman peittävämmän Lingerie De Peau -meikkivoiteen pysyvän hikoilevilla kasvoilla huomattavasti BB-voidetta paremmin, joten vaihdoin taas hetkeksi tähän talviajan suosikkiini. Levitän meikkivoiteen fiiliksestä riippuen jkoko sormin tai Beuty Blenderillä, jota olen vihdoin alun epäluulon jälkeen oppinut käyttämään ja jopa pitämään siitä. Kasvoissani on pieniä näppylöitä ja muita pikku virheitä kuten pigmenttiläiskää ja punoitusta. En kuitenkaan halua meikistä kovin paksu, joten en useinkaan käytä mitään erillisiä peitevoiteita.

3. Poskipäille metallinhohtoista hehkua tuo MACin Soft & Gentle Mineralize Skinfinish -korostuspuuteri (tuote saatu). Samaa tuotetta levitän usein myös luomille.

4. Puuteria en kauheasti käytä, pidän enemmän kiillosta kuin mattapinnasta. Mutta leuka, nenä ja silmänaluset saavat toisinaan pienen sipaisun MACin Studio Fix Powder Plus Foundation -puuteria (tuote saatu). Minulla käytössä sävy NC15.

5. Kun päivetyksestä ei juuri ole tietoa, tuo kasvoille kivasti lämmintä sävyä MACin Glow With It Extra Dimension Skinfinish (hitto mitä hirviöitä nää nimet...)  korostuspuuteri (tuote saatu). Laitoin tätä poskien lisäksi myös luomille. 

6. Minni Hiiri -poskien pyöreimmille kohdille haluan aina hieman poskipunaa. Tämän hetkinen suosikki on MACin Powder Blush sävyssä Mocha. Kaiken muun kiiltäessä kovin, on kiva kun poskipuna on matta.

7. Kulmat piirrän päähän jo aiemmin mainitsemallani Dependin Slim & Thin kulmakynällä. Kynän toisessa päässä on mukana juuri hyvän kokoinen kulmakarvaharja. 

8. Ihanan luonnollinen ja kepeä kesäpuna on Guerlainin La Petite Robe Noire Deliciously Shiny -huulipuna. Minä valitsin itselleni sävyn 041, Sun Twin Set.

Ja lopuksi vielä päälle uusi suihkaus Prep + Primea!

 

Siis voi luoja. Jos minä kehittäisin jonkun meikkisarjan, niin nimeäisin tuotteet kuten serkku aikoinaan kissansa. Tuon mustavalkoisen otuksen nimi oli ytimekkäästi Kissa. Minun kosmetiikkasarjassani olisi Puuteri, Ripsiväri, Huulipuna jne. Ei todellakaan mitään extra super mega long-lasting skinfinish and highlighter. Huoh. Onko tää ihmekään, etten usein kirjoittele meikkituotteista! :D

Mutta siinä siis mun tämän kesän suosikkituotteita meikkauksen saralla. Onko tuttuja tai löytyikö jotain mitä kiinnostaisi kokeilla?

 

Kommentit (8)

Vierailija

Hei tuota dependiä saa myös viistopäisenä. Siinä kynässä on paljon enemmän tavaraa, mulla kestänyt pian puoli vuotta sama kynä, vaikka meikkaan kulmat päivittäin. Ja hinta on muistaakseni sama 👌🏻

Vierailija

Huulten sävy toimii täydellisesti yhteen huivin sävyjen kanssa! Mä käytän vain BB-voidetta ja olen ihan pihalla kauneustuotteiden nimistä. Olisi ihanaa, kun kaikilla olisi selkeä nimi ja mielellään käyttöohjeet mukana :D -Nina

Alissa

:D :D niin totta nuo meikkien nimet!!
:D Sen takia en ikinä kaupassa uskalla pyytää nimeltä mitään tuotetta vaan näytän sen nimen ruudulta. Menen paniikkiin jos täytyy lausua ääneen joku yhdeksänosainen huulipuna XD

Etkö laita ripsiväriä ollenkaan? Tosi kaunis meikki :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

En käytä ripsiväriä tai mitään rajausta töissä, koska ne ei mulla kuvatessa pysy vaan leviävät olipa kyseessä sitten mikä tahansa veden ja pommin kestävä tuote.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Alissa

Ok! Hyvältä näyttää kyllä ilmankin. Mä väliin myös kuvaan töissä, ja ongelma osin tuttu. Oon alkanu pitää silmää puoli milliä irti luuraimesta, se auttaa jonkin verran.

Vierailija

Sun huivit on ihastuttavia ja inspiroivia!
Mun pään muoto on vaan sellainen, että huivit lähtee liukumaan ja karkaa takaraivolta. 😆
Joten, ihailen niitä teidän muiden päissä!

Kävin kampaajalla tiistaina. Mutta oikeastaan vasta tänään sain kunnolla käsityksen hiusten nykyisestä mitasta. Olin nimittäin pitänyt tukkaa tiistaista saakka vain pinneillä pään päälle kasattuna. Tänään sitten vihdoin pesun jälkeen tarkastelin paremmin, että minkä kokoinen karvalakki päähän oikein jäikään.

Edellä muutama hiusten entisestä mitasta kertova kuva. Eli pisimmillään latvat ylsivät hieman solisluun alle. En kasvattanut hiuksia todellakaan mitenkään suunnitelmallisesti, vaan tykkäsin vaan siitä että sotkunutturasta sai isomman, kun oli pidempi takkukasa.

Noin pitkänä en kuitenkaan yhtään tykännyt pitää hiuksiani auki. Ulkokuva kertonee fiiliksistäni. Niinpä annoin vihdoin Maikun saksille töitä enemmän kuin latvojen tasoituksen verran ja tässä lopputulos:

Minä taidan taas olla lyhyttukkainen tyttö muutenkin kuin sielultani!

Värin puolesta koitettiin saada vanhaa punaista piiloon ja tilalle suklaisen ruskeaa. Kyllä se punaisuus sieltä edelleen latvaosasta hieman läpi paistaa, mutta se ei toki haittaa.

Pituutta lähti tällä kertaa vihdoin ihan reippaasti. Ja paksuimpia kohtia tuolta päältä vähän kevennettiin, jotta hiukset asettuisivat kivemmin, jos haluankin pitää niitä auki. Tässä mitassa, juurikin näin hieman kiharaan rutistelemalla, voisin nimittäin taas ajatella viihtyväni välillä hiukset auki hulmuten. Ainakin tänään onnistuin viettämään päivän pahemmin hiuksista ärsyyntymättä. 

Kun mittaa on selkeästi aiempaa vähemmän, jaksaa tukka paremmin vetää itseään hieman kiharaan. Tämän päivän rutistellut laineet syntyivät ihan vaan kuvan aineilla (tuotteet saatu). Schwarzkopfin Mad About Waves -sarjan shampoo ja hoitoaine yhdistettynä pesun jälkeen käytettyyn tekstuurisprayhin saavat luontaisesti taipuisat hiukseni mukavasti astetta enemmän mutkalle. Millään viisipiikkistä kummemmalla työkalulla en siis hiuksiin koskenut. 

Tavallaan hiusmalli ei siis juurikaan muuttunut, kun sama vanha ananastukka se edelleen on, mutta silti tuntuu taas ihan uudelta!

Kommentit (3)

Nonnuli

Wau, sun silmät tulee tosi kauniisti esiin ton suklaanruskeen tukan ja paidan värien johdosta. Upea! 😊

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo se on jännä miten tuntuu aina että silmien värikin jotenkin vaihtelee hiusten myötä. Aina kun on punainen tukka, korostuu silmien vihreys ja näin ne näyttää taas ruskeammilta. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

-Kaupallinen yhteistyö Oscar de la Rentan kanssa-

Eri elämänvaiheet kaipaavat eri parfyymeja. En voisi mitenkään enää käyttää vaikkapa sellaista tuoksua, joka välittömästi vie minut muistossani paikallisen yökerhon tahmaiselle tanssilattialle vuonna 2003.

En myöskään tahdo tuoksun muistuttavan teiniaikojen poikaystävästä taikka siitä yhdestä parin kuukauden säädöstä. Elämän mentyä eteenpäin on monta ihanaa tuoksua jäänyt hylättynä kaapin perälle, koska en halua enää aktiivisesti ajatella niiden mieleen tuomia asioita.

Minulla ei ole nyt hetkeen ollut käytössä mitään kovin merkityksellistä tuoksua. Tai olisiko enemmänkin niin, että elämässäni ei ole tapahtunut mitään niin suurta, että se olisi leimannut ainuttakaan käyttämistäni hajuvesistä.


Sain hetki sitten tämän upean näköisen kukkaispullon, joka pitää sisällään Oscar de la Rentan uutuustuoksun Bella Blancan. Yhtä aikaa raikas, mutta lämmin ja monikerroksinen tuoksu on juuri omaan parfyymimakuuni sopiva.

Ensituoksu on hedelmäinen ja kepeä, mutta pohjatuoksun santelipuisesta lämmöstä löytyy aikuisen naisen itsevarma fiilis. Puutarhan vehreydestä inspiraationsa saaneesta tuoksusta löytyy myös vivahteita valkoisista ruusuista, päärynän makeutta ja häivähdys kielon ja appelsiinin kukkia.

En ole pitkään aikaan ottanut käyttöön yhtään uutta tuoksua, joten toivotin tämän veistoksellisen pullon ilolla tervetulleeksi hyllyyni. Toivoisin, että Bella Blancasta tulisi pitkästä aikaa sellainen parfyymi, jonka muistan vuosienkin päästä, ja jonka lempeisiin vivahteisiin yhdistän tärkeitä ja hyviä muistoja.

Olisi ihanaa vuosikymmenen päästä tätä pulloa nuuhkaistessa muistaa sellainen ajanjakso elämässäni, jolloin opin jälleen haaveilemaan ja löysin elämääni tavoitteita. Haluaisin tästä parfyymistä määrätietoisesti itseään kehittävän ja rohkeasti uralla ja muussakin elämässä haastavan Veeran tunnustuoksun.

Toivoisin vielä vanhanakin tuoksumuiston vievän minut aikaan, kun vihdoin löysin oman polkuni. Voisiko tästä tulla jopa se tuoksu, josta ei enää tarvitse luopua?

mekko - Marks & Spencer

Oscar de la Rentasta minulla on brändinä vahva muistijälki jo lapsuudesta. 15 vuotta minua vanhemmalla Isosiskollani oli merkin ikoninen Oscar -tuoksu ja siihen kuuluva talkki. Tuo suuri valkoinen rasia, jonka päällä oli iso upea kukkanen, oli mielestäni ihan hurjan kaunis ja kiehtoi minua kovasti.

Tunnustankin nyt siskoni, että minä aina salaa kävin sitä talkkia kylpyhuoneessanne tuoksuttelemassa ja tupsuttelemassa! Bella Blancassa on ihanasti samaa valkoisen värin ja kukkien tuomaa ylellisyyden tuntua kuin tuossa jo lapsena ihailemassani tuotteessa.

Parfyymeissä pullolla on mielestäni todella suuri merkitys. Bella Blancan pullo on kolmiuloitteisessa ja veistoksellisessa ulkoasussaan yksi kauneimpia pakkauksia joita tuoksuhyllyssäni on koskaan nähty.

Romanttisen ilmeensä vuoksi se sopisi aivan loistavasti myös häätuoksuksi. Jos teissä siis on tulevan kesän morsiamia, niin kannattaa ehdottomasti käydä nuuhkimassa sopisiko tämä sinun tärkeän päiväsi tuoksuksi.

Minusta olisi ihan mahtavaa joskus tavata teitä lukijoita ja siksi kutsunkin teidät kaikki perjantaina 16.3. Helsingissä oleilevat lukijat Sokoksen kosmetiikkaosastolle tutustumaan tähän ihanaan uutuustuoksuun.


Olen keskustan Sokoksen kosmetiikkaosastolla Bella Blancan tuoksupisteellä pe 16.3. klo 16.30-18.30 yhdessä Oscar de la Rentan maahantuojan konsulentin kanssa. Paikan päällä voi tutustua tuotteeseen ja osallistua arvontaan, jossa neljä onnekasta voittaa itselleen tämän hurmaavan tuoksun!

 

 

 

Kommentit (8)

Mimmikettu

Kuullostaa tosi hyvältä tuo tuoksu ja tuo mekko näyttää myös kauniilta. Vahinko vain kun töissä on tuoksut kielletty avokonttorin vuoksi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ah joo, se on kyllä harmi. Ymmärrän toki, että jotkut on tuoksuille tosi herkkiä, mutta itsestä olis kyllä tosi hankala kokonaan luopua niiden käytöstä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

PiP

Näin astmaatikkona ja tuoksuyliherkkänä toivoisin, että immeiset paremmin huomioisivat muita julkisilla paikoilla/liikennevälineissä/kaupoissa liikkuessaan. Olen useamman kerran joutunut lähtemään pois bussista/teatterista jne. kun rouvat ja herrat on uineet parfyymissa. Mulle kyse on terveydestä ja hengityksestä, muilla se kuitenkin on vaan "kiva lisä lookkiin".

Veera
Liittynyt2.9.2015

Olen myös sitä mieltä, että ei sitä koko pulloa tarvitsisi päälleen kaataa kuten jotkut tuntuvat tekevät. Mutta en silti kyllä osaisi ajatella mitään tuoksujen täyskieltoa. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Onko aina haistava?

Mun läheisimmistä kavereista ja sukulaisista neljä saa hajuvesistä migreenin, kolmella on astma ja yks tukehtuu ja saa näppylöitä muuten vaan. Itseäni hajuvedet lähinnä vaan vituttaa, koska haju on häiriötä siinä missä metelikin. Lisäksi jos ei pidä jostain hajuvedestä tai siitä tulee epämiellyttävä muisto, se voi vaikuttaa siihen, miten näkee tuoksun kantajan. Mielestäni hajuvedet eivät ole nykyaikaa, niitä käyttää mummot.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No sinulle mielipiteesi suotakoon, mutta on myös paljon meitä jotka pitävät tuoksuista. Hajuveden käyttöhän ei tarkoita, että siinä tarvitsee uida. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Iina / MouMou

Paras kikkahan on suihkauttaa tuoksu nilkkoihin, joista se nousee päivän aikana ylös vienona. Ja jos on todella kevyt tuoksu, niin hiusten latvoihin toinen suihkaus.

Raskausaikana tuoksut ahdistivat, mutta nyt olen taas oppinut niistä nauttimaan. Tätäkin pitää käydä nuuhkaisemassa vaikka lounastauolla! :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Pitääpä ottaa tää nilkka-kikka käyttöön! Tuu perjantaina Helsingin Sokokselle nuuhkimaan, niin pääset samalla halimaan mua! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mietittekö te usein asioita, joita haluaisitte muuttaa ulkonäössänne? 

Minä nimittäin huomasin näitä kuvia katsellessani miettiväni taas hyvin voimakkaasti, että en haluaisi näyttää yhtään toisenlaiselta. Jos mietin vaikka jotain kauneuskirusgisia toimenpiteitä, niin itsestäni tuntuisi ihan hullulta ajatus, että ottaisin vaikka jotain pistoksia suurentaakseni huuliani. Tuntuu, etten se olisi enää minä.

Juteltiin kauneusleikkauksista kaverini kanssa ja mielipiteet meni molemmilla aika vahvasti siten, että jos esim iän myötä silmäluomet alkavat roikkumaan näköä haitaten, niin sellaiseen operaation toki voisi mennä. Mutta ajatus minkään keinotekoisen lisäämisestä itseen tuntui meistä molemmista aika pelottavalta. 

Olen kertaalleen kokeillut sekä ripsipidennykset että omia nysiä pidemmät geelikynnet ja nekin tuntuivat jo hölmöiltä ja ahdistavilta. Hiusten pidennyksistä olen puolestaan nähnyt parikin kertaa painajaisia. Että minut on jostain syystä pakotettu sellaiseen Kim Kardashian tukkaan. 

Tykkään meikkaamisesta ja minusta on ollut kiva kokeilla vuosien myötä erilaisia hiustyylejä ja värejä. Olen ihan perinteinen naisille suunnatun kosmetiikamainonnan uhri ja menen siihen lankaan, että nainen tarvitsee lärvinsä ylläpitoon törpön toisensa jälkeen. On puhdistusta, kuorintaa, kosteutusta ja seerumia. On primeria, meikkivoidetta, valokynää ja sata erilaista huulipunaa. 

Mutta olen todennut, että en halua esimerkiksi kasvoihini mitään, mitä ei saa illan päätteksi pestyä pois. Esimerkiksi microblading -kulmat on omasta mielestäni ihan sairaan pelottava konsepti. Siis että viilellään ihoa! En ikinä uskaltais. 

Se, että en itse voisi ajatella ottavani naamaani tai vartalooni mitään pistoksia taikka implantteja, ei tietenkään tarkoita sitä, että yleisesti tuomitsisin kauneuskirurgiset toimenpiteet ja kaiken maailman lisäkkeet. Siinä missä minä en kokisi olevani minä, jos ulkonäköäni siten muunneltaisiin, joku muu taas kokee nimen omaan olevansa oma itsensä, kun saa haluamansa mittaiset tuuheat hiukset ja pulleat huulet. Jos se tekee sut onnelliseksi ja antaa hyvän fiiliksen, niin go for it! Kunhan se halu ihan oikeasti lähtee aidosti itsestä eikä vaikka siitä, että joku muu toivois sun olevan enemmän sitä ja vähemmän tätä. 

Mulle osui jokin aika sitten facessa silmiin jostain ryhmästä keskustelu, missä aloittaja kyseli tuleeko kellään muulla esim. instaa selatessa tosi surullinen olo siitä, ettei itse näytä yhtä täydelliseltä kuin kaikki superkaunottaret? Mulle tuli surullinen olo siitä keskustelusta. Että miksi ihmeessä vertailla itseään ja ulkonäköään toisiin ihmisiin?

Kun se meissä kaikissa on just hienoa ja ihmeellistä, että ollaan yksilöitä. Jokainen itsensä näköinen ja oloinen. Sellainen yleinen mielikuva "täydellisestä ulkonäöstä" on kuitenkin loppujen lopuksi aika kapea ja riippuvainen trendeistä, joten sen perässä pysyminen on todella haastavaa. 

Minä haluaisinkin haastaa kaikki tänä iltana peilin eteen miettimään kaikkia niitä asioita mitä ei missään nimessä haluaisi itsessään muuttaa. Että ei kiinnitettäisi niin paljoa huomiota kaikkeen siihen mikä on muka huonosti ja mitä pitäisi korjata, vaan siihen kaikkeen mikä on ihanaa ja hyvää.

keinonahkalegginssit - Marks & Spencer / neule - KappAhl XLNT (saatu) / takki - Marks & Spencer / kengät - Minna Parikka / korvikset - Aarikka / huivi - Becksöndergaard

Aloitan itse ja totean, että vaikka nyt jo sanoin etten muuttaisi oikeastaan mitään, niin erityisesti haluan nostaa esiin ainakin seuraavat asiat:

- Hampaani. Vaikka teininä koin kulmahampaani häiritsevän ulkoneviksi ja näkyviksi, niin nykyään ajattelen niiden tekevän hymystäni just täydellisen. Suorempi ja "täydellisempi" hammasrivistö olisi itselleni kauhistus. Os

- Minni-Hiiri poskipäät. Hymyillessä korkealle nousevat pallurat hankaloittavat toisinaan aurinko- ja silmälasien valintaa, mutta en luopuisi niistä mistään hinnasta.

- Leikkausarpeni. Ihan tosi outo valinta, kun arvet usein koetaan juuri sellaisiksi asioiksi joista halutaan eroon. Mutta niin paljon kuin alavatsan leikkausarpeni aikoinaan harmittikin, on siitä jotenkin tullut sellainen päiväkirjamainen asia kehossani. Että kaikenlaista paskaa sitä saikin tuolloin kymmenen vuotta sitten kestää, mutta niistäkin on selvitty.

Kun omaa kehoaan alkaa miettimään pala kerrallaan, että mitä jos tuo kohta näyttäis ihan erilaiselta, tulee itselleni vaan ajatus, että "mutta enhän mä näyttäis enää minulta!" 

Mitä sinä et itsessäsi muuttaisi? Tai haluaisitko ihan ehdottomasti muokata jotakin?

Kommentit (11)

Vierailija

Minulla on ollut pienestä pitäen todella punainen iho käsissäni ja reisissäni sekä kasvoissa couperosaa. Nuorena ne kävivät välillä itsetunnolleni keräten sitä ei-toivottua huomiota. Nyt aikuisiässä suhtaudun asiaan pääosin leppoisasti, tosin joskus tekisi mieli hankkia paita tekstillä "Ei, minulla ei ole allergiaa tai auringonpolttamia, olen vain tämän värinen". Töissä koen kasvojen punoituksen hieman epäsiistinä, joten jos olen tekemisissä asiakkaiden kanssa meikkaan punaisuutta kevyeesti piiloon.

Minulla on tatuointeja ja nekin ovat tavallaan osa elämäni päiväkirjaa. Joskus on myös ihanaa ottaa rakennekynnet! Niissä kiehtoo kynsien ulkonäön muokkausmahdollisuus sekä helppohoitoisuus. Luontaisesti ulkoiseen olemukseeni liittyvistä asioista en ikinä vaihtaisi pois hymyryppyjäni tai rintojani (ainakaan omasta tahdostani, sairaudet erikseen)!

Toivon, että pystyisin ikääntyessäni hyväksymään kehoni luonnollisen vanhenemisen ilman kirurgisia toimenpiteitä. Tosin jo nyt pyrin ottamaan kehon (sekä mielen) hyvinvoinnin huomioon esim. ruokavaliossani sekä muissa elämäntavoissani. Toivottavasti temppelini jaksaa porskuttaa vielä monenmonta seikkailua!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minulta nuorempana kyseltiin usein, että "oletko kipeä?" ja peiliin katsoessa sieltä tuijotti vain ihan normaali vaaleaihoinen minä. Ihonsävyni on vuosien myötä hieman tummunut, sillä enää ei tarvitse ottaa kaikista vaaleinta meikkivoidetta eikä terveydentilaani enää niin usein epäillä. :D

Tuota sitä tosiaan toivoo itsekin, että pystyy hyväksymään muutokset ja rakastumaan itseensä aina uudelleen muutostenkin myötä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Aa

Mullahan on jo vaikka miten paljon kaikkea mitä ei voi pestä illalla pois. On lila-pinkki-sini-vihreäksi vasta värjätty tukka, tatuointeja ja lävistyksiä. Tukka toki näkyy (ja saakin näkyä) ja on siististi laitettuna töissä joka päivä. Mutta muut, ne on mun ja mua varten, niistä ei näy aavustustakaan ennen kuin päällysvaatteet lähtee. Joten joo, ehkä minä olen jo tavallaan muokkaillut itseäni?

Hirveästi on kaikkea mistä tykkään. Nuorempana en olisi koskaan hymyillyt ja nauranut niin että hampaat näkyyy (pitkät oikomishoidot takana ja hammasrautatraumat) tai kehdannut laittaa minishortseja tai minihametta, vaikka jalat on pitkät kuin nälkävuosi. Nyt myös perse on leveä ja reidet kuin kinkut mutta so not, tykkään silti esitellä mun sääriä. Ei oo pakko kattoa. :D

Kyllä mä periaatteessa voisin jotain korjatakin. Varmasti jossakin kohtaa esim. rintavarustuksen paino alkaa vaivaamaan, jos pienentäisin kokoa niin tottakai ottaisin jonkun pienen terhakoitumisen samalla. Mutta miten ne kakskymppisen tissit sitten istuis tähän muuhun "pikkusen iäkkäämpään" kroppaan, ja olisko sitten pakko korjata maha, perse, reidet, käsivarret, leuanalus... Apua. Ei ei ei.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on aina ollut tatuointejakin kohtaan sellainen fiilis, että vaikka ne jossain kohtaa olisivat ikään kuin jopa "kuuluneet" silloiseen tyyliini, niin en ole ikinä voinut kuvitella yhtään leimaa ottavani. Ihailen niitä toisilla, mutta ajatus pysyvästä kuvasta omalla iholla on pelottava ja mahdoton. 

Mitä tisseihin tulee, niin niiden pienennystähän olen toki joskus harkinnut, mutta ainakin toistaiseksi ollaan pärjätty.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Minulla on paljon pieniä pigmenttiluomia ympäri kehoa. Inhosin niitä nuorempana, nyt pidän niitä osana itseäni. Pidän naisellisesta, pehmeästä vartalostani. Olen kokeillut hiustenpidennyksiä - kahden unettoman yön jälkeen kiskoin ne oliiviöljyn kanssa irti. En muokkaisi kirurgisesti mitään tai lisäisi mitään ylimääräistä. Olen hyvä juuri näin!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla oli vähän sama fiilis ripsipidennysten kanssa, et olis tehnyt mieli aika pian repiä ne irti. :D Mut kestin sen muutaman viikon mitä pysyivät, mut toiste en ottaisi. Yhden illan pysyvät ripsitupsut juhlameikissä riittää. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Henrietta

Jossain vaiheessa ripsien- ja kynsienpidennykset olivat kiinnostuksen alla, mutta kun aloin miettimään itseäni ja tapojani, totesin, etteivät ne mulla kauaa kestä, joten antaa olla. Rintojen pienennysleikkaus on ollut mielessä varmaan jo parikymmentä vuotta, mutta koska ylimääräistä rahaa ei ole ja yleisen puolen kriteerit jää kiinni painosta, niin antaa toistaiseksi olla.

Oikean polveni kyllä vaihtaisin heti toimivaan, jos sellainen oli mahdollista, mutta sekään ei johdu ulkonäöstä :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo mulla kans kynnet ja ripset ei vaan sovi omaan tapaani olla. Haluan pystyä hieromaan silmiä ja olen tottunut nysäkynsiin. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

C

Eksyn blogiisi harmittavan harvoin blogipohjan vuoksi (en jostain syystä voi sietää MeNaisten nettisivuja :D Näitä on älyttömän rasittavaa ja hankalaa selata, blogeista puhumattakaan), mutta aina kun tänne piipahdan, yllätyn iloisesti postauksistasi. 

Ollaan omalla tavallaan hyvin samanlaisia tyyppejä vaikka lopulta aivan yö ja päivä, mutta ai vitsi miten rakastankaan sitä, miten jaksat yhä vuosien jälkeenkin seistä omien mielipiteittesi takana! Ja ylipäätänsä jakaa niitä. Tunnut rehelliseltä ja aidolta, ja kirjoitat kauniisti itsestäsi ja muista. Tämä kuulostaa ehkä vähän väärältä, mutta arvostan suuresti sitä, ettet ole "kiiltokuvaa" ja tekemällä tehtyä. Itse valokuvaajana arvostan toki kauniita ja aseteltuja ja pitkään pohdittuja kuvia, mutta blogimaailmassa ja varsinkin instagrammissa arvostan enemmän tätä: todellisia ja merkityksellisiä sanoja, ihan niitä omia mielipiteitä ja kauniita, hymyileviä, muttei kuitenkaan sliipattuja kuvia. 

En itse ole mitenkään sinut kroppani kanssa, en edes luonteeni. Naistenpäivä ja sen miettiminen tänään viimeistään herätti minut siihen. Mutta on kannustavaa ja ihanaa lukea tällaista. Edes välillä. Ettei aina ne xs-koon naiset täydellisten ammekuviensa lomasta kirjoita tyhjiä sanoja tyhjiin kuviinsa sarjassa "elämä on ihanaa ja helppoa, ole vain kuka olet!", vaan että saa välillä uppoutua ajatuksella kirjoitettuun ja todelta tuntuviin lohdullisiin sanoihin. 

Itseänikin ahdistavat instagrammin täydelliset naiset (ja miehet). Eivät ne edes inspiroi, en ymmärrä niiden funktiota enää millään muotoa. On mukava pikkuhiljaa huomata, etten ole ainut ko ilmiöön kyllästynyt tyyppi ja että se on viime aikoina alkanut nousemaan pikkuhiljaa puheenaiheeksi. 

Ja tulipa nyt sekava kommentti! :D Piti alunperin vain mainita, että harvoin blogiasi luen, vaikka arvostan sua kovasti bloggaajana ja mediahahmona. Jatka samaa rataa vaan. (Tosin tämä blogipohja.. äh! :D) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ihana sekava ja pitkä kommentti! Kiitos kivoista ja rohkaisevista sanoista, jotka saa uskomaan, että kyllä tätä kannattaa kirjoitella. Ikävää, että blogipohja tuntuu tympeältä, mutta toivottavasti silti jaksat piipahdella täällä aina silloin tällöin. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Viivahuuli

Mä kokeilin aikoinaan klipsipidennyksiä ja tekokynsiä. Sit lähdettiin tyttöjen kanssa rallaamaan sillä lopputuloksella, että klipsipidennykset tuntuivat niin hankalilta, että olin nyhtänyt ne pois päästäni yhteen läjään (ravintolan ulkopuolelle) ja kotona en sitten saanut uusilla kynsilläni edes sukkahousuja jalastani. Raatelin siinä sit sukkikset kynsilläni riekaleiksi ja nukuin pikku pöhnäni pois repaleisissa sukkiksissa. Entistä enemmän olen alkanut inhota kaikenlaisia överi-toimenpiteitä, mm. ne hullut ankkahuulet. Niiden omistajilla (siis huulitäytteiden) on usein se yksi ainut ilmekin. Sellainen "enkö olekin suloinen", äyts. Kaikenkaikkiaan olen kai keskittynyt niihin hyviin puoliin itsessäni. Kyllä niitä on, jokaisella.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat