Kirjoitukset avainsanalla mielenterveys

Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

- Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

- Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

- Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

- Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

- Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

- Voi kun pääsis veneilemään!

- Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

- Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

- Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

- Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!

Kommentit (28)

Vierailija

Iso kiitos ❤❤! Tästä todella oli lohtua ❤kuulosti todella tutulle ....yritetään jaksaa !

JenniN

On hienoa, että kerrot asioista siten kuin ne ovat, etkä vain sitä, mitä olisi kiva kirjoittaa. Sitä on media pullollaan ja paljon mieluummin luen sinun tekstejäsi. Itselläni myös työstressi laukaisi kesäkuun alussa jälleen huonomman kauden ahdistuneisuushäiriöön ja tuntuu, että kesärientoihin lähteminen on vaikeaa. Vaikeina hetkinä tuntee, ettei oikein ole siihen oikeutettukaan (vaikka järjellä tiedänkin tämän pelkäksi pääni suoltamaksi höpöhöpöksi). Tämän monta kertaa kokeneena tiedän jo, että tämäkin menee ajan kanssa ohi ja on asioita, joita voin sen eteen sitä odotellessa tehdä. Ja että maailma ei kaadu ja aurinko sammu siitä, että minä en ole rannalla pötköttelemässä. Kesä on ulkona ihan yhtälailla, vaikka minä katselisinkin sitä ikkunasta. Ja koen riittäväksi sen, että jaksan nauttia kesästä istuen parvekkeella, lukien kirjaa. Se oikeasti riittää. Itseään ei pidä pakottaa jatkuvasti ylittämään itseään. Välillä pitää vaan sanoa, että riittää näinkin, jaksamista on myöhemmin sitten enemmän. Toivon, että aika tekee meidän molempien kohdalla pian tehtävänsä ja alkaa jälleen parempi aika. Koska kyllä se aina ennenkin sieltä on jossain vaiheessa kotiin mönkinyt. :) Jaksamisia!

Smin

Tämän lukeminen itketti, sellaisia hyviä kyyneleitä, koska aivan samanlainen kesä täällä. Omia raskaita ajatuksi, nukkumista ja pakollista hoitamista, joten näitä postauksia todella tarvitaan ❤️

Marjoja

Tsemppiä ja voimia. Ei kesää tarvitse suorittaa. Ole vain ja tee sitä mikä hyvältä (tai vähiten pahalta) tuntuu, jaksamisen mukaan.

Alissa

Kiitos kun kirjoitat tästäkin <3 Meidän kaikkien elämässä on myös mustaa. Toivottavasti synkkyys helpottaa kohtuullisessa ajassa <3

KaMaSa

Hyvä, että kirjoitat elävästä elämästä, etkä mistään kiiltokuvasta!
Itselläni diagnosoitiin keskivaikea masennus viikko sitten ja tänään olen aloittanut lääkityksen. Joten täälläkään ei kesä mene ihan niin kuin sen oli suunnitellut.

Mekkomuija

Tietenkin olisi ihanaa, jos sullakin olisi vaan hyvää kerrottavaa aina, mutta ahdistuneena ihmisenä tiedän, että näin ei vaan aina ole. Eilen mulla oli ihanaa aikaa mekkokaupassa ja tänään ahdistavat pakkoajatukset, mutta minkäs teet. Voimia sulle ❤

Vierailija

Sinun blogisi on yksi suosikkiblogeistani juuri siksi, että kaikki ei ole aina vain vaaleanpunaista hattaraa ja hymyjä. Itse ainakin arvostan paljon sitä, että kirjoitat välillä myös elämän tummemmista sävyistä. 

Minulla on myös tuo toistuvan masennuksen diagnoosi ja myös itselleni tämä kesä on ollut aika vaikea. Tänäänkin olin iltakahdeksaan asti yöpaidassa ja loppujen lopuksi en koko päivänä tehnyt oikein mitään muuta hyödyllistä kuin tiskasin. Mutta niin se menee, voimavarojen mukaan.

Toivottavasti tähän kesään tulisi sinulle vielä lempeämpiä päiviä, mutta niin kuin kirjoitit, jos ei tänä kesänä, niin tulee niitä seuraavia. 

Olet upea :)

Mm

Kiitos kun jaksat, ja uskallat, kertoa myös tästä puolesta. Itseäni kirjoituksesi lohduttaa. Olen itse vaiheessa jossa päivittäin yritän sanoa itselleni ettei tarvitse jaksaa jos ja kun ei pysty. Riittää, että tekee jotain pientä. Kirjan lukeminen riittää jo paljoksi. Se on vaikea yhtälö itselle kun on tottunut tekemään ja menemään valtavasti ja kaikki ympärillä ovat sellaisia.

tyttö

Kiitos Veera! Arvostan suuresti, että olet avoin ja rehellinen blogissasi. Minäkin alkukeväästä lähtien masennuksen voimistuessa olen vetäytynyt ja välttelevä. Hellepäivät kuluvat sälekaihtimien takana. Yritetään jaksaa!

Vierailija

Itse olen myös yrittänyt taistella ajatusta vastaan, että ”pitäisi tehdä”. Vaikka en ole masennukseen taipuvainen ja pidän (tietyssä määrin) sosiaalisista tilanteista ja ihmispaljoudesta, niin kaipaan paljon myös ns. omaa aikaa (lapset toki aina kuvioissa mukana mutta osaan nauttia vaikka siitä kahvikupposesta, minkä saan rauhassa juoda). Jotenkin on kiva nauttia myös niistä pikkuasioista :) ihanaa kesää sinne <3

Lukija123

Ei todellakaan tarvitse kirjoittaa vain kiiltokuvaa, siksihän blogiasi jaksaa lukea, kun se on totta ja samaistuttava. Jaksamista Veera.

N

Hei ❤️ Bongasin otsikon ja tulin blogiisi eka kertaa. Kertoo nimittäin otsikko omastakesästänikin. Vaikka olen tehnyt tosi paljon kivoja asioita, ne eivät ole TUNTUNEET siltä, kun niiden ”piti”. Ja ne asiat on tekemättä, joita todella tarvitsen ja haluan... tämä kirjoitus tuntui tavallaan vertaistuelta ja rauhoittavalta.

Toivon, että osaat antaa asioiden olla ja mennä, miten ne menevätkin tänä kesänä ja ettet ainakaan syyllistä itseäsi mistään. Ensinnäkin kesää on vielä paljon jäljellä ja muitakin kesiä taas tulossa. ❤️❤️❤️

Elma

Olet kyllä huipputyyppi Veera! Jos maailmassa olisi enemmän sinunlaisiasi ihmisiä, olisi täällä kaikkien paljon helpompi elää. Aitous tässä feikkimaailmassa on niin arvokasta!

- Elma -

Vierailija

Mulla meni selkä (jo toistamiseen muutaman vuoden sisällä) ja sitten onkin tekemiset vähissä. Olen nyt neljä viikkoa viettänyt aikaani tässä sohvalla läppäri ja telkkari (+ tuuletin) seuranani. Ekstrovertille tämä tilanne olisi ollut kauhistus. Nyt kuitenkin, kun selkä on jo paranemaan päin niin huomaan vieläkin viihtyväni tässä sohvapesässä.

Mulle on tämä itsekseen oleminen ihan parasta enkä tykkää yhtään ns. ihmistenilmoista. Toki sielläkin on käytävä joskus. Kaupassa hakemassa ruokaa ja kirjastossa. Mikä onni kaltaiselleni erakolle, että lähikirjasto muuttui omatoimikirjastoksi ja siellä voi käydä näkemättä ristin sielua. Kirjastokortilla pääsee ovesta joka päivä klo 7 - 21. Ihanaa hiippailla siellä yksin etsimässä luettavaa.

Vierailija

Tällaistakin elämä on, välillä. Mutta kun tuntuu, ettei saisi olla. Siksi helpotti lukea tekstisi ja kommentit.
Itselläni ei ole ehkä masennusta vaan surua ja elämänsuunta hukassa. Pitäisi tehdä vaikeita tunteita herättäviä käytännön hommia, mutta jaksan vain ihan pikkuhiljaa. Ystäväni huolehtii, että ainutkertainen elämä jää elämättä. Mutta tämäkin on elämää. Ei asiat väkisin ala tuntua mukavilta.

Toivon sinulle silti mahdollisimman hyviä päiviä Veera.

Roso

Älä ota paineita vain iloisen sisällön tuottamisesta, se ei ole realistista! Uskon, että kaikki lukevat mieluummin vähän elämänmakuista ja todellista, kuin väritettyä ja feikattua blogia. Surut ja huonommat jaksot kuuluvat elämään, ja niistä on ihan yhtä lailla tärkeä kertoa, kuin positiivisistakin asioista. Tämä on myös hyvää vertaistukea niille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa! 

Tsemppiä!

Vierailija

Kiitos, että jaat myös elämän rosoisempaa puolta. Lohduttaa, että muillakin samaa, kun itselle vielä kaikki kovin uutta. Moni suunnitelma mennyt uusiksi, kun ei oikein mitään jaksa. Mutta toisaalta, enpä ole koskaan ennen malttanut viipyä sohvalla niin kauaa, että olisin tullut seuranneeksi omenoiden pyöristymistä pihapuussa tai oravaemoa kaitsemassa poikasiaan. Toisenlaisia kesämuistoja siis tältä kesältä.
Aurinkoa ja myötäisiä tuulia sinulle, Veera❤

-Sanna-

Heidi

Kiitos Veera tästä tekstistä, minäkin uskon että minäkin vielä teen joku kesä mun listan kaikki asiat. Niin säkin ❤️

Tuija

Hienoa, että kirjoitat näistä asioista. Niistä on lohtua ja vertaistukea, mutta samalla ne myös murtavat mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa. Kiitos! ❤️

Edellisen postauksen jälkeen kukaan ei varmaankaan ihmetellyt muutaman päivän hiljaisuutta. Rutistin perjantaina ison duunihomman kasaan ja sen jälkeen olen lähinnä vain ollut. Hiljaa paikoillaan. Nukkunut paljon. Kuunnellut oloani ja mittaillut jaksamistani. 

Valitettavasti tämä alkanut loma ei tarkoita kunnon lomaa. Omia töitä on to do -listalla edelleen. Normaalitilanteessa ne hoitaisi pois päivässä tai kahdessa, mutta nyt olen tyytyväinen, jos saan tehtyä yhden homman per päivä. Tänäänkin palasin aamupäivän kuvauskeikalta suoraan takaisin kotiin parin tunnin päikkäreille. Kova väsymys voi hyvin johtua lääkeannoksen nostosta ja menee siis toivottavasti pian ohi. Toivotaan, että päivä paistaisi pian taas.

Hyvin hissukseen elelyä siis täällä. Mutta kotona nyhvätessä on ollut hienosti aikaa selailla meneillään olevien alennusmyyntien tarjontaa. Koskaan ei näköjään niin surkeasti mene, etteikö mua jaksaisi uudet koltut kiinnostaa. :D 

Minua vaivanneen kukkakuosi-innostuksen vuoksi kokosin kollaasiin kuusi pluskoon kukkamekkoa, kaikki alennushinnoilla. Itseäni puhuttelee tällä hetkellä etenkin midimitta, johon ihastuin tämän KappAhlin mekon myötä.

 

1. Yläosastaan smokkirypytetty Elloksen Engla-mekko paljastaa kauniisti olkapäät. 

2. Mango Violetan lyhyessä mekossa on kaunis väritys ja istuvuutta parantava vyötärökuminauha.

3. Viininpunaisen pitkähihaisen mekon etumusta koristavat pienet niitit. City Chic, Zalando. 

4. Pienellä rusetilla ja frillahihoin varustetun mekon kukkakuosi on ihanan perinteinen. Alice & You, Asos.

5. Maximittaisen off shoulder -mekon printissä on Hawaiji-henkeä. NVME, Asos.

6. Junarosen pikkukukkainen mekko kietaisumallinen ja koristettu röyhelöin. 

 

Mulla on huomiseksi hurja suunnitelma. Ajattelin pukeutua johonkin muuhun kuin verkkareihin ja meikkiäkin vois laittaa. Jos oikein asukuvat sais aikaiseksi. Mut hiusten harjaaminen ei ole kyllä listalla vieläkään. Tsekkaa kuva.

Kommentit (0)

Valmistujaispäivä lakkipäineen tuo joka vuosi aina mieleen ne omat sekavat tunnelmat ylioppilaskeväänä. Se pelon ja innostuksen sekoitus ei ole unohtunut ainakaan vielä 18 vuodessa. 

Mutta mitä toivoisin tuolloin tienneeni?

Mietin tätä viime päivinä somessa pyörinyttä #olisinpatiennyt -haastetta tässä moneen kertaan. Toki mieleen tulee sellaisia asioita kuin "olisinpa tiennyt, että siitä ensirakkaudesta pääsee yli" ja "olisinpa tiennyt, että epäonnistumisiin ei kuole" ja paljon sellaisia lohdullisia lauseita, jotka kertovat niistä peloista, joita tuolloin alle parikymppisenä päässä pyöri. 

Mutta sitten ajattelen, että kyse on kuitenkin asioista, joita ei vaan voi tietää kuin kokemuksen kautta. On täysin utopistista toivoa, että elämää kovin kokemattomana olisi voinut tietää sellaisia asioita, jotka oppii kokemuksen kautta vasta kotipesästä lennettyään ja omilla siivillä hetken räpyteltyään.

Millaista elämä olisi, jos kaikki karikot ja kasvuun pakottavat tapahtumat ja tunteet pystyisi väistämään, koska tietäisi jo kaiken? Arvostaisiko valoa, jos ei kokisi välillä varjoa?

Enemmän hyötyä kuin sen miettimisestä, että mitä nyt sanoisin menneisyyden minälle, olisi siitä että miettisin mitä tulevaisuuden minäni sanoisi tämän hetkiselle minulle, jos pystyisi kirjeen lähettämään. Mutta kuten ei saanut ylioppilas-Veera aikamatkailevaa kirjettä aikusemmalta minulta, en tule nytkään saamaan ohjeita tulevaisuudesta.

Joka ikinen valinta ja niistä seuraavat ilon hetket tai elämän tummat sävyt on vaan elettävä ilman varmaa tietoa tulevasta. On toimittava parhaan kykynsä mukaan ja yritettävä kohdella itseään hyvin.

On muistettava, että kaiken harmaankin keskellä, koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa ihanaa. Sen minä ehkä toivoisin tienneeni jo nuorena. Ja sen minä toivoisin muistavani edelleen.

 

Kuva: Arja Teikola

 

Kommentit (6)

MarjukkaS

Tuo viimeinen kappaleesihan sen kiteyttää.

Oma parikymppinen tyttäreni totesi minulle juuri hiljattain, kun tuskailin edessäni ollutta hankalaa tilannetta, että "paniikin kautta kuitenkin oppii paljon". Mun mielestäni se oli hyvin sanottu.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Todella hyvin sanottu! Itsekin todennut usein, että paskimmat tilanteet ja mokat on just opettaneet eniten niin itsestä kuin monesta muustakin asiasta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenni S

Koska tahansa voi tapahtua jotakin ihanaa, se on totta. Kiitos tästä ajatuksesta! Josta tuli mieleen, että kuka tahansa meistä saattaa myös olla se jollekin tapahtuva ihana, koska vain. Koska me ollaan ihania, vaikka siellä (täällä) harmaan alla sitä on niin vaikea muistaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niinpä, tuota ei tahdo itsekään etenkään paskimmilla hetkillä muistaa, vaikka ihan yhtä lailla niitä hyviä asioita voi tapahtua silloinkin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Aa

Pakko todeta että itse oon aika iloinen etten todellakaan saanut esim. kolmikymppiseltä itseltäni mitään kirjettä. Mitäköhän siinä olis lukenut, "oot 30 v ja hengissä, pisteet hei sille". Ei ehkä ihan sitä mitä 18 v ja mielestään maailman huipulla oleva nuori tarviis kuulla, että lopulta kaikki on patkaa paitti kuti. :D 

Ei mulla ollu ylioppilasvuonna hajuakaan miten hemmetin raskasta ja vaikeaa aikuisuus voi olla. Oon hyvin onnellinen siitä että se on saanut selvitä mulle ihan pala kerrallaan. Välillä sopivina ja välillä liian isoina. Älä ymmärrä värin, tää on ihan kiva elämä. Mutta hitto kun olis puoletkaan siitä nuoruuden innosta jäljellä, siitä että hei mulla on aikaa vaikka mihin ja musta ehtii tulla vaikka mitä. Koska ikääntyminen on luopumista, vielä hyvin kevyesti, ja jatkossa yhä suuremmissa määrin. Ehkä se kuulostaa kamalan ankealta pessimistin vikinältä, musta se on vaan realismia.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, ois kyllä ollut kauheaa jos olis silloin tiennyt millaisia asioita on edessä. Ja ihan samaa itsekin mietin, että ottaisin mielelläni edes vähän sitä intoo ja elämänuskoo mitä silloin nuorempana tietämättömyydessään vielä pursusi. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Olen viime päivinä selaillut ja lukenut vaikka sun vallan mitä self help -opuksia ja tekstejä etsien jotain lohdullisia, rohkaisevia ja valaisevia sanoja. Sanoja joiden avulla ajatukset lähtisivät positiivisempaan liitoon. 

Ja sitten, kaikkien filosofien, terapeuttien, life coachien sun muiden ilmoille heittämien ajatusten ja auringonlaskukuvien päälle ladottujen aforismien jälkeen kannustavimmat sanat tulivatkin yllättävän läheltä.

- Tule syömään aamiaista, kehotti Tommi aamulla. Eilisestä suunnitelmastani huolimatta, että tarraan tänään to do -listaani, tuntui sängystä nouseminen tänään(kin) jokseenkin turhalta.

Miksi nousta sängystä? En näe yhtään syytä, vastasin kutsuun alistuneella äänellä.

Ja sieltä se sitten tuli vierestäni nousseelta partasuulta hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin fiksumpi vastaus.


Koska, jos ei nouse, ei voi tapahtua hyviä asioita.

Siitä! Vapiskaa Dalai Lama ja Eckhart Tolle! Tähän suureen viisauteen ei kyllä ollut juurikaan vastaan mukisemista.

Sillä niinhän se on, että ei se elämä ja sen mahdolliset hyvät yllätykset tule sinne peiton alle. Niitä on mentävä puolitiehen vastaan. heräämällä ja antamalla asioiden tapahtumiselle mahdollisuus.

Aloitin mahdollisten hyvien asioiden miettimisen pienistä ja realistisista asioista ja totesin, että nousemalla sängystä ja menemällä ulos voisin hyvin vaikkapa törmätä kadulla koiranpentuun. Pieni asia, mutta ilahduttaisi minua kovasti!

En nyt voi ylpeillä, että olisin samoin tein ponkaissut pystyyn iloisena, motivoituneena ja kaikki ankeat ajatukseni hylänneenä. Johan se olisikin mahtavaa, jos masennuksen saisi taitettua yhdellä virkkeellä. (Ei siihen valitettavasti auta, vaikka ne sanat kirjoittaa auringonlaskukuvan päälle :D)  Mutta sain huomata, että eivät ajatukseni tyystin harmaita ole, sillä en ampunut Tommin kommenttia alas, vaan se pyöritti ajatusrattaita hyvällä tavalla. 

Muistutinkin itseäni, että ei siitä ole oikeasti kauaakaan, kun olen itse sanonut, että "elämässä on parasta se, että mitä vaan hienoa voi tapahtua koska tahansa". Olen ennenkin löytänyt nuo ajatukset sisältäni, niin miksi en löytäisi niitä uudelleen? Se, että nyt on sumua, ei tarkoita etteikö sen jälkeen tulisi taas kirkasta.

En ollut tänään lainkaan toimelias ja tuottelias. En tehnyt juurikaan muuta kuin olin. Mutta sehän tässä pitäisi hyväksyä, että voi olla olemassa ihan vain olemalla, ei aina vain tekemällä ja suorittamalla. Ja menihän tämä päivä sitten kuitenkin plussan puolella, kun tuli naurettua.

Mua naurattaa tämä postaus. Mua naurattaa tuo väsäämäni aforismi-auringonlasku. Mua naurattaa se, että kaikkia meditaatiogurujen ja fisosofien hienosti pureskeltuja viisauksia ahmittuani se onkin tuo hiljainen kaveri tuossa vierellä, joka laukaisee parhaan ja kannustavimman viisauden. Nauru tekee hyvää.

Ehkä huomenna tapahtuu lisää hyviä asioita. Ehkä huomenna näen jossain koiranpennun.

(Ehkä huomenna mä taas postaankin jotain kepeämpää!)

 

 

Kommentit (11)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Aaaaawwww, mä rakastan corgipentuja! <3

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Aa

Jos ei sulla oo jo seurassa suomalainen Topi the corgi (Facessa, Youtubessa) niin käyppä täppäämässä. Videot on tyylikkäitä ja hauskoja, juonella ja hyvällä maulla toteutettuja. Ja niissä on koooooooki. <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Muistan joskus nähneeni Topin, mut en tajunnut laittaa seurantaan. Kiitti siis muistutuksesta!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

JennL

Kevätauringolla on jo itsessään masentava vaikutus, puhumattakaan muista mieltä heilauttelevista asioista. Toivon sinulle kepeää mieltä, lintujen laulun kuulemista ja söpöistä söpöintä karvaturilaista 😊

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jap, syksyllä masentaa pimeys, keväällä valo. Ei tästä oo helppoa tehty.  Kiitos kivoista toivotuksista! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tuulikki

Kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa, mutta koen pakahduttavaa halua sanoa, että sun blogi on aivan mahtava! Olen seuraillut sitä useamman vuoden löydettyäni sen ensin etsiessäni netistä hyviä rintsikoita. Olet tosi kaunis malli ja sulla on niin kiva tyyli kertoa oikeastaan asiasta kuin asiasta, että hakeudun aina lukemaan sun juttuja. Kyllä se mielikin taas kirkastuu, mutta mun mielestä on myös tärkeätä antaa sen (mielen siis) joskus rypeä ja synkistellä ja nähdä kaikki masentava/ahdistava tässä maailmassa. Kävin toissapäivänä tutustumassa yhteen toiseen työpaikkaan ja näin siellä seinällä vanhan valokuvan, jossa poseeraavien pitkämekkoisten lyylien alla luki juhlavin kirjaimin: Katso aina aurinkoon, niin ovat varjot takanasi. Kun on tarpeeksi rypenyt, voi taas keskittyä katsomaan hyviä asioita, kaikki siis aikanaan. Voimia ja valoa huippunaiselle!

Vierailija

Aivan paras!💖 Itsellä ollut tänään todellinen en-tee-mitään-ilta ja oon nauttinut siitä ja vähän potenut syyllisyyttä. Miksi hitossa?! Jos mulla on mahis välillä vaan olla niin todellaki niin PITÄÄ tehdä. Ja oikeesti tein vaikka mitä, mitä en yleensä tee:pötköttelin sohvalla ja lattialla, kulutin nettiselailulla (some, is, etuovi, tori, youtube) sekä oman, miehen että yhteisen padin akkua, höpöttelin niitä näitä samalla ja ihmettelin, miten aika voi kulua niin nopeasti. Hyvä ilta siis!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kuulostaa just hyvältä, tuollaisia en tee mitään -iltoja todellakin tarvitsee välillä! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Kiitos, mietelause osui, upposi ja tuli tarpeeseen. Minäkin odotan keväisiä koiranpentukohtaamisia ja toivotan niitä runsaasti tiellesi!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat