Kirjoitukset avainsanalla uusi elämä

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö JYSK-

Omilleen muutto on ollut outoa ja monella tavalla raskasta. Yksi tosi kiva puoli siinä kuitenkin on ollut, nimittäin sisustaminen! Tai siis ylipäätään se koko kodin laittaminen. On ollut ihanaa kuljeskella pitkin asuntoa ja etsiä tavaroille paikkoja. Olen viettänyt monta iltaa järjestellen kaappeja ja laatikoita ja kokeillen missä minkäkin tavaran parhaiten säilyttäisi.

Kun yksi koti jateaan kahdeksi, niin vaikka huonekaluja oli kuinka kertynyt vuosien varrella, niin jotain uuttakin joutui toki hankkimaan. Itselläni jäi muuton myötä suurimmat puutteet makuuhuoneeseen. Nukuin ensimmäiset viikot vain lattialle laitetuilla patjoilla ja säilytystilan vähyyden vuoksi vaatteet majailivat kasseissa ja laatikoissa pitkin lattioita. Mutta nyt mun makuuhuone alkaa vihdoin näyttää toimivalta asuttavalta!

Käykää peremmälle vaaleanpunaiseen kammariini!

Minä nappasin muutossa mukaani meidän joustinpatjat, mutta vanha sänkyrunko oli jo niin aikansa elänyt, että se kuskattiin metallikierrätykseen.

Pelkät patjat lattialla eivät olleet ihan hirmuisen miellyttävä nukkumapaikka. Heräsin joka aamu erilleen liukuneiden patjojen väliin muodostuneesta montusta. Niinpä huonekaluhankintalistan kärjessä oli sänky.

Jyskin tekstiilipäällysteinen Millinge -sänkykehikko miellytti silmääni sekä värin että mallin puolesta. Vaikka vaaleanpunainen kukkatapetti onkin ihan mieleeni, niin halusin ison neutraalinvärisen sängynpäädyn hieman rauhoittamaan näkymää. Tykkään muutenkin harmaasta väristä makuuhuoneessa, kuten lakanavalinnoistakin huomaa.

Huonekalujen kokoaminen saattaa joskus aiheuttaa hieman tuskailua, mutta tämä sänky oli varsin helppo koottava. Sen verran oli ylimääräistä tehtävää, että erikseen ostettavien sälepohjien mukana ei tullut ruuveja vaikka ainakin joustinpatjojen kanssa niiden kiinnitys runkoon oli välttämätöntä. Piti siis erikseen käydä hankkimassa sopivia ruuveja, vaikka useimmiten huonekalupaketeissa tulee kaikki tarvittava mukana. Tämä kannattaa ottaa huomioon jos satut saman sängyn hankkimaan. 

Yöydän virkaa minulla toimittaa toistaiseksi isin kunnostama vanha koulutuoli. Mietin, että tällaiset olisivat tosi kivat vanhan ruokapöytäni tuoleiksi ja kappas, äidin kätköistä löytyi heti yksi, jonka isä oli jo maalannut valkoiseksi. Ja vain pari päivää tuon ääneen lausumani haaveen jälkeen oli mamma jo paikantanut toisen lähes vastaavaan ja isä reippaana korjasi revenneet viilutukset ja maalasi sen toiveeni mukaan mustaksi.

Ruokapöydän ympärille mahtuu juuri nyt vain kolme tuolia, joten tämä yksilö saa pidellä iltalukemisiani. 

Asuntoni on lempeästi sanottuna hieman kämäinen. Maali rapisee paikoitellen ja lattialista siellä täällä kaipaisi uudelleen kiinnitystä. Mutta asunnossa on myös paljon minua viehättäviä asioita, enhän minä toki muuten olisi tätä valinnut. Yksi kiva yksityiskohta on esimerkiksi nuo pikkulaatoin päällystetyt ikkunalaudat. 

Sängyn lisäksi minulta puuttui aluksi tilat vaatteilleni. Makuuhuoneessa on yksi seinän sisään tehty kapea hyllykaappi ja sen lisäksi täällä oli muuttaessani pieni ja hutera kaksiosainen irtokaappi. Kaltaiselleni vaatefanaatikolle ja kenkäfriikille ne olivat yksinkertaisesti aivan riittämättömät. Etenkin, kun komeroita on koko asunnossa muutenkin vanhalle talolle tyypillisesti hyvin vähän eikä varastotilaakaan käytössä. Ja kesäaikaankin on talvitakit ja huopikkaat saatava piiloteltua johonkin.

Eteisen yksi komero söi sisäänsä siivoustarvikkeet ym käytännön tavaraa ja liinavaatteet löysivät paikan keittiönkaapista. Vaatteille oli siis taiottava tilat makuuhuoneeseen. 

Pienen kaapin paikalle mahtui onneksi Jyskin huomattavasti tilavamapi Vedde -vaatekaappi, jonka myötä sain makkariin myös kokovartalopeilin. 

Keskimmäisessä kaapissa on hyllyjä ja reunimmaisten ovien takaa löytyy vaaterekit sekä yhdet lisähyllyt. Säilytyskorien ja laatikoiden avulla olen saanut otettua tilasta kaiken irti. Myös kaapin päällinen on tietenkin otettu hyötykäyttöön.

Melkoista palapeliä tämä on ja, mutta alun epätoivon jälkeen on alkanut näyttää, että kyllä kaikelle suurin piirtein paikka löytyy. 

Käytetyimmät käsilaukut saivat säilytyspaikan kirpparilta jo edelliseen asuntoon löytyneestä naulakosta.

Mietin ensin olisiko pitänyt hankkia sellainen sänky, jossa on säilytystilaa sisällä, mutta ne näyttivät mielestäni liian raskailta näin pieneen huoneeseen. Kun sängyn alle jää ilmaa, ei huone tunnu niin täydeltä ja tukkoiselta. 

Sängyn alla oleva tilakin kannattaa kuitenkin tällaisessa asunnossa hyödyntää, joten kätevä ratkaisu on pyörillä liikkuvat matalat laatikot. Smartstoren 46 L sängynaluslaatikot kätkevät helposti sisäänsä esimerkiksi vieraspeitot ja tyynyt tai vaikkapa laukkuja kuten toinen noista minun bokseistani.

Kannet taittuvat näppärästi keskeltä, joten laatikkoa ei tarvitse välttämättä aina kiskoa sängyn alta kokonaan. 

Kunkin hetken suosikkivaatteet ja ihanimman näköiset blingblingit pääsivät kaappien kätköjen sijaan näkyville Vandsted Bambu -vaatetelineessä. Rekin alahyllyllä lepäävät Minna Parikan kenkälaatikot ovat oikea bloggaajasistuksen klisee, mutta ne nyt sattuvat olemaan niin hauskan näköisiä bokseja, että kiva pitää esillä. (rekin takaa muuten pilkistää se ainokainen alkuperäinen vaatekaappi)

Se on muuten jännä, että vaikka nyt nukunkin sängyssäni yksin, niin silti tekee mieli pedata sinne kaksi peittoa vanhasta tottumuksesta. En tiedä onko se  vaan turhaa vaiko myös vähän surullista. Mutta onpahan lisälämmike lähellä, jos pakkanen tunkee ikkunapielistä.

Kahden peiton taktiikallakin tykkään kuitenkin sotkea erilaisia lakanoita keskenään. Nyt sängyssä rauhoittavan väriset puuvillasatiiniset pussilakanasetit Hanne ja Alexa.

Monenlaista pientä tämä vielä vaatii, kuten maton lattialle ja yöpöytäratkaisunkin tulen varmaan jossain kohti vaihtamaan.

Hyvin pitkälti käytäntö edellä tehtyjä sisustusratkaisuja siis tämä makuuhuone täynnä, mutta mielestäni lopputulos on myös kivan näköinen. Harmaa sopii hyvin vaaleanpunaisen pariksi ja sängyn jalat ja vaateteline menevät nätisti yhteen niin keskenään kuin lattiankin kanssa. Vaatekaappi taas oli mitoiltaan kuin luotu juuri sille tarkoitettuun nurkkaan.

Hieman epätoivoa muuttovaiheessa aiheuttanut huone siis muuttui murheenkryynistä varsin viihtyisäksi ja toimivaksi pesäksi.

 

-Kaupallinen yhteistyö JYSK-

Kommentit (11)

Vierailija

Olen seurannut muuttoasi ja itse joka en siedä liikaa tavaraa nurkissani olen ajatellut että mitäpä jos varaisit vaikka oaikan kirpparilta ja myisit osan pois. Säästäisit vaan ne kaikkein mieluisimmat niin säilytys ongelmatkin katoaisivat 😊

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mistäs ajattelit, etten olisi muutossa jo tällaisen karsinnan tehnyt? :D

Minäkin olen sitä mieltä, että sellaista ei kannatta säilyttää mistä ei pidä tai mitä ei käytä, mutta mulla nyt sattuu olemaan aika paljon niitä mieluisia vaatteita ja kenkiä joista en halua luopua. Ja ei tässä enää kummoisia säilytysongelmia ole, kun olen kamppeeni saanut kotiini mahtumaan tavalla joka itseäni tyydyttää.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Vielä kun saisin olohuoneeseen lampun kattoon ja pääsisin eroon yhdestä tiellä olevasta kaapista, niin sitten saisi tehtyä seuraavan kotipostauksen. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Eihän ne mullakaan kaikki tuolla makkarissa ole. Kesävaatteita ja kenkiä tosiaan säilössä keittiön komerossa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Ihana seinätapetti tuo on. Tapetoitko tuon? Ihana kuvio ja ihana väri. <3

Samoin kotoisan tuntuinen ja ihana asunto. <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

En ole itse tapetoinut, vaan ihan tällaisenaan olen asunnon vuokrannut. En varmasti itse valitsisi tuollaista tapettia, mutta tykästyin siihen siitä huolimatta ja se tekee makuuhuoneesta mielestäni tosi ihanan. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Ensimmäiselle kommentoijalle: Mitä jos pitäisit oman kämppäsi vaikka tyhjillään, jos tavara ahdistaa. Ei tulisi mieleenkään kommentoida moista ihmiselle, joka avaa kotinsa ovet toisten nähtäville.

Konmaritus on kai tehnyt hyväksyttäväksi sutkautella tällaisiakin asiattomia oman ahdistuksen purkauksia muille hymynaamoin koristeltuna. Eipä se asiaa muuta, huonoa ja äärimmäisen tungettelevaa käytöstä yksinkertaisesti.

Ihastuttava kodin olet saanut laitettua, Veera!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, ei sen tosiaan luulis kenenkään toisen tavara-ahdistukseen auttavan, jos minä lappaisin kamojani kiertoon. :D

Itselläni on nyt varsin sopivasti tavaraa omaan makuuni. Ja kiitos, itsekin olen sitä mieltä, että kodista tuli varsin kiva. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

TeeaTeea

Pienessä asunnossa kannattaa tosiaan hyödyntää myös ylemmät tilat kuin lattia. Seinänaulakko vaatteita varten tuo mukavasti lisää lattiatilaa ja ilmavuutta, esim. https://www.huonekalut.fi/p/696/gravity-seinanaulakko-60-nomess-copenhagen Myös kaappien päälle voi tarvittaessa lisätä hyllyjä säilytystä varten, vaikka vähän tukkonaiseltahan se voi näyttää. Tärkeintä on tietysti löytää tavaroille oikea paikka ja saada sisustus toimivaksi ja itselle mieleiseksi. Tosi valmiiltahan sulla jo kaikki näyttää. :)  

Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril'sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika - S.T.I. (XL)

legginssit - Lindex (L)

neuletakki - J.Lindeberg (L)

kengät - Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset - Aarikka (saatu)

 

Kommentit (10)

FruG

Juuri sellaista on muuttaminen toisen seurasta ihan omaan kotiin , ainakin minun kokemukseni mukaan. Ehkä siinä menee 3-6 kuukautta, mutta vähitellen oma energiasi tekee siitä kodin. Aluksi tuntuu feikiltä, mutta sitten se on koti.Olet tosi hyvän näköinen kuvissa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tää tuntuu jo ihan kodikkaalta, mutta on vaan sellainen outo olo kuin se en olisi kuitenkaan minä jonka koti tämä on. Mutta eipä ole kotia missään muuallakaan, joten tänne on sopeuduttava.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Majjjjj

<3
Hang in there. Hengittäminen helpottuu ja tästä päivästä tulee eilinen.
Oot super!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tää on ihanan lohdullinen ajatus!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsu

Muista että toi on täysin normaalia, varmasti kaikki pitkästä parisuhteesta eronneet ja yksin muuttaneet ovat jossain määrin hukassa aluksi (ellei nyt suhde ole ollut täyttä paskaa, silloin on varmaankin lähinnä helpottunut😅) Itse kun erosin ja muutin rupuiseen yksilön niin olin aivan hukassa vuoden verran, kävin töissä ja iltaisin mietin kotona että mitä mä nyt teen, kuka mä oon, mitä haluan elämältä, mitä järkeä tässä on jne.jne.jne. Tänä päivänä kuitenkin toi on mennyttä aikaa, mutta toimii mulle muistutuksena siitä miten onnellinen nykyään olen, ja miten toisin asiat on kun oli silloin! Tässä on ollut monta elämänmuutosta, muutto toiselle paikkakunnalle, uuden alan opiskelu, koira😍, uusi mies (vaikkei se enää niin uusi olekaan) Kaikki on tapahtunut vähän niinkuin vaivihkaa.. Mutta anyway, et todellakaan ole yksin noiden ajatusten kanssa, ja täällä ruudun takana on meitä monta jotka toivoo sulle kaikkea hyvää ja on hengessä mukana👍

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä mietin just noita asioita myös. Että mitä helvettiä mä tällä elämällä teen? Mitä järkeä on elää yksin ja vaan tehdä töitä? Ja että mitä jos mä olen yksin aina? Se on ihan kamala ajatus. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Onkohan tämä blogi loppumassa? Päivityksiä niin harvoin, että joutaakin loppua.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Harmiksesi joudun toteamaan, että ei tämä blogi ole loppumassa vaikka niin soisitkin tapahtuvan. Sitä vaan kuule joskus saattaa elämässä olla sellaisia aikoja, että ei ihan ekana tai toisenakaan ole blogin päivittäminen to do -listalla. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Käyttäjä27633
Liittynyt3.12.2018

Kiitos mahtavasta ja aidosta blogistasi. Oon lukenu sinun blogia alusta saakka. En tietenkään tunne sinua yhtään, mutta tuntuu silti siltä että eläisin sinun rinnalla tuota eroa. Parempi päivä tulee vielä, ihan varmasti!!

Ehkä saamme vielä nähdä itsenäisyyspäivän asun täällä? :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, tulee linnan asu tännekin!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tänään on vihdoin sellainen olo, että olen oikeasti muuttanut. Siitäkin huolimatta, että tavaroitani on edelleen vanhassa osoitteessa paljonkin. Mutta nyt minulla on sänky ja omassa jääkaapissa ruokaa. Täällä omassa kodissa on nyt kaikki tarpeellinen, mutta pitää sieltä Tommin luota vielä setviä monta tavarakasaa pois sen tieltä.

Onpa hassua sanoa, että "Tommin luona", kun kyllähän se asunto tuntuu edelleen mun kodilta ja tämä uusi paikka siltä kuin olisi jossain käymässä. Meneehän siihen kodintunteen siirtymiseen hetki. Varmaan useampikin.

Sitä olen viime päivinä pohtinut paljon, että miten sitä saisi itsensä elämään rauhassa ihan vaan tässä ja nyt. Siinä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Kun sitä niin kovasti haluaisi ajan menevän nopeasti eteenpäin, jotta pääsisi näkemään olisiko jossain edessä päin luvassa jotain ihanaa tähän elämään.

Mutta kun joka ikinen minuutti tästä elämästä on koettava oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yhtään ei pysty pikakelaamaan, ei eteen, ei taakse. Niin olisi hyvä pystyä keskittymään siihen mitä on nyt. Todeta, että just nyt ei oo ihan hirveen ihanaa ja kivaa, mutta paskempiakin tunnelmia on koettu.

Haluan tarttua lämmöllä siihen ajatukseen, että musta ei tunnu yhtään niin kamalalta, kuin siellä mustimmassa kuopassa. Tyytyä nyt ja tässä siihen, että ei ole mahtavaa, ei suurta onnea ja iloa. Mutta ei ole myöskään ihan kamalaa.

Jossain takaraivossa on pienen pieni aavistus ja toive siitä, että kaikki kääntyy parempaan päin. Se käännös on hidas, mutta se tapahtuu. Nyt on vain pysyteltävä kyydissä ja katseltava hitaasti ohi lipuvia maisemia. 

Moni asia on ihan sikinsokin. Sekä kuvainnollisesti että fyysisesti. Tuota viimeistä on etenkin mun vaatevarastot. Rievut ovat olleet nyt pitkin ja poikin kahdessa osoitteessa, joten on tuntunut helpoimmalta pukeutua viimeisen viikon ajan ihan muutamaan käden ulottuvilla olevaan vaatekappaleeseen. 

Ihmisten ilmoilla liikkuessa olen pukeutunut lähinnä tähän hameen, neuleen ja pitkien saappaiden yhdistelmään. Muuten olen rentoillut vain farkuissa ja hupparissa. 

neule - H&M / hame - Ellos / saappaat - Högl (saatu) / korvikset - Aarikka (saatu)

Huomiseksi pitäisikin sitten keksiä jotain muuta päälle, sillä luvassa on blogimimmien pikkujoulut Helsingissä. En vielä tiedä tarkemmin, mutta kyllä mä haluan ehdottomasti kimaltaa. Makuuhuoneen ovessa roikkuukin nyt kasa paljettia ja strasseja. Arvon niistä sitten aamulla jotain laukkuuni.

Skumpanmakuinen ilta hauskassa seurassa tulee just nyt kyllä hyvinkin tarpeeseen. Kiva saada ajatuksia vähän irti tästä tavaroiden kantamisesta ja uuden elämän pelosta.

Lampsin myös viime viikonloppuisen Helsingin reissun noilla Höglin saappailla ja meinaan suunnata huomenna matkaan samoilla koroilla. Aivan uskomattoman mukavat kengät! Tulee pidettyä paljon hametta ihan senkin takia, että voin kiskoa nämä saappaat jalkaan. 

Kun saan tämän vaatepyörremyrskyni joten kuten taltutettua, niin jospa sitä päälle ja asukuviin päätyisi jo jotain muutakin kuin tuo yksi ja sama hame! 

Kommentit (3)

Vierailija

Hei Veera! Olen jo vuosia seurannut blogiasi ja saanut inspiraatioita pukeutumiseeni. Tosin olen sinua aika paljon vanhempi, mutta aika saman "mallinen". Ihania asuja ja kenkiä ja aitoa elämää. Pohdin tässä, kun joskus mainitsit, että meinaisit myydä vaatteitasi.. Asun Kaakkois-Suomessa, joten sinne nurkille en pääse kirppistelemään. Oletko aikonut myydä esim blogin puitteissa? (Saatan olla ehkä vähän kiinnostunut :) ) Ja mitä elämänvaiheeseesi tulee, niin kokemusta on. Hienosti hoidatte asian. Ja kaikenlaiset tunteet kyllä pulpahtavat esiin. Mutta katse tosiaankin eteenpäin niinkuin sulla jo onkin :) . Kaikkea hyvää sinulle!

Terkuin Anu

Jenni S

Toivotan kaikkea hyvää, kirjoitat fiksuja. Olikohan edellisen postauksen kuvituksena se arkikuva, ja todella huomasin siinä että tämä on valokuvaajan blogi. Kuvassa oli niin paljon kaikkea, vaikken edes tunne sinua henkilökohtaisesti. Et ole kirjoittajanakaan yhtään pöllömpi, mutta kuvaajana yhä kypsempi ja ehdottomasti ammattilainen. Kiitos, että jaoit kanssamme niin henkilökohtaisen kuvan.

Vierailija

Moi Veera! Olen seurannut blogiasi, joka on muuttanut minua myös. Nyt uskallan kiittää sinua. Olet saanut minua hyväksymään itseäni ja näkemään itseäni, että olen arvokas ja kaunis nainen. Minulla on ollut ongelma vaatevärin kanssa. Sinä sait minua ihastumaan, että viininpunaiset sukkahousut sopii hyvin mustien saappaiden ja mustan hameen ja ihanan harmaan villapaidan kanssa. Niin uskallan nyt käyttää erivärisiä vaatteita. Kiitos, että jaoit blogisi ihanineen kuvineen ja inspiroivineen tekstineen. Olet ihana ihminen. <3

"Ota sinä pikkukattiloista tämä teflonpintainen. Tolla toisella sä poltat kaiken pohjaan." Mm. tällaisia perusteluita kuulin Tommin suusta, kun kävimme keittiönkaappeja läpi tavaroita jakaaksemme. 

Kuvassa Tommi tekee kaunista tasajakoa kauha- ja kapustaosastolla. Molemmille yhdet paistinlastat ja soppakauhat. Minulle isän kotipihan puusta veistämät kapustat ja toiselle puolestaan pastakauha ja perunasurvin. 

Omenapora jäi Tommille, koska minä olen allerginen omenoille. Viinipullonavaaja minulle, koska minä ja ystäväni tarvitsemme sitä enemmän kuin herra olutharrastaja. Paistiveitsi ja haarukka hänelle, minä kun en usko ihan heti paistia kokkailevani. 

Minä sain blenderin, leivänpaahtimen ja käsivatkaimen. Miehen talouteen jäi hänelle lahjaksi ostamani yleiskone ja pastakone. Mulle Villeroy & Bochin astiat, Tommille Arabiaa. Pöydällä lojuu vielä kasa lasitavaraa joista pitäisi tehdä joku jako. Mistä ihmeestä kaikki nämä astiat ovatkaan kertyneet?

Tätä se on eroaminen käytännön tasolla. Kattiloiden ja kippojen jakamista, pyykkikoneen hankintaa, sähkösopimuksia ja muuttoilmoituksia. Kun keskittyy miettimään minkä väriset sohvatyynyt sopisivat uuteen mattoon ja mihin saisi kaikki kengät mahtumaan, saa näppärästi siirrettyä tunteita syrjemmälle. Vollotan sitten paremmalla ajalla omassa kodissa.

Muutto siis edelleen vielä hieman vaiheessa. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin saada viimeiset pari huonekalua ja juurikin nuo astiat vietyä uuteen kotiin. Parin vaatekaapin läpikäynti olisi vielä huomenna edessä ja sen myötä sitten kirppistelyä. Huomenna kuitenkin pitkästä aikaa sen verran tyhjä päivä, että on aikaa sille rättisirkukselle. 

Että on tää vaan savotta. Onneksi ei ollut tarpeen saada muuttohommaa hoidetuksi päivässä tai parissa, vaan tälleen rauhalliseen tahtiin sitä mukaa kun töiltä ja muulta on ehtinyt. Mut eiköhän sitä kohta voi jo tupareita suunnitella!

 

 

Kommentit (20)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiitos! Joskus vaan on elämässä kohdattava muutoksia. Jospa se onni asuisi kanssani uudessa kodissa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, kyllä tässä ajatellaan toista paljonkin. Koitetaan, että molemmille saatais kasattua suht toimiva ja kiva koti. 😊

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Välillä tää meidän sopuisuus jopa ihan naurattaa. Mietin et pitäiskö jostain ees koittaa vähän tapella. 😂

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Pimmiainen

Olen seurannut sun blogia vuosia ja jotenkin teidän ero tuntuu kuin hyvä kaveri olisi eroamassa 😔 Ilmeisesti eroatte kuitenkin ystävinä ja aikuismaisesti. Onnea siis molemmille uuteen elämänvaiheeseen!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, ei täällä todellakaan tapella vaan tehdään eroa ystävinä ja hyvissä väleissä. Jospa me molemmat tästä selvitään ja elämä kantaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Muotitietoinen

Miksi meni lusikat jakoon? Mikä Mättää. Kyllätyminenkö? Minä olisin paniikissa jos moista joutuisin tekemään. Ilmeisesti on rakkautta tää missä minä eleln?

Veera
Liittynyt2.9.2015

hienoa kuulla, että sinulla sujuu suhteessasi, eikä tarvitse olla paniikissa eron keskellä.
Mitä tähän meidän eroon sitten tulee, niin sen syyt eivät muille kuulu.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Eini J.

Ei ero aina tarkoita sitä että rakkaus olisi loppunut. Muotitietoinen, kommenttisi on todella tökerö eroa työstävälle.

Nurje

Se, että pystyy myöntämään sen, kun ero on se parempi vaihtoehto ja hoitamaan sen näin upean asiallisesti, on uskomattoman aikuismaista ja fiksua. Tällaisten ihmisten ei tarvitse panikoida.

Puolestaan eron syiden tivaaminen vieraalta ihmiseltä ja oman tilanteen nostaminen toisen tilanteen yläpuolelle taas puolestaan on äärimmäisen hölmöä ja lapsellista.

Fani

Ymmärrän, että varmaankin eroatte sovussa, niin minäkin tein aikanaan. Mutta täytyy sanoa että en kyllä olisi pystynyt raportoida kepeästi astioiden jaosta. Niin pohjattoman surullista ja ahdistavaa se oli. Rakkauden loppuminen, pitkän suhteen päättyminen. Toivon teille kaikkea hyvää.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Niin kuin erot ja sekin miten niitä käsittelee ja miten niistä kertoo.
Surullista tämä on, mutta ei se itselläni tarkoita sitä ettenkö voisi tällaisista käytännön asioista tänne kirjoitella. Totuttelua tämä uusi tilanne vaatii, mutta eiköhän kaikki hyvin mene.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Eini J.

Tsemppiä vanhan ja uuden elämän risteyskohdassa!

Itse erosin puoli vuotta sitten, sopuisten keskustelujen jälkeen ja asiallisesti palauteltiin toisen tavarat ja eron jälkeen vielä kävin hoitaan toisen lemmikkiä kun siitä oli ehditty jo sopia ennen eroa. Tavattiin yhteisessä harrastuksessa ja siellä häntä edelleen näin ja näen ja käyttäydyn kuin ystävä.

Mutta, mistään ikinä ei olisi kukaan ulkopuolinen osannut sanoa, miten raastavan kipeä ero se oli ja miten paljon molemmat sitä oikeasti suri. Ihmiset nyt vaan toimii kriiseissä eri tavoin.

Lottas Liv
Liittynyt21.9.2017

Näinkin voi erota! ❤️ Itsekin aikanaan yhden sopuisan eron läpikäyneenä, toista liittoani elävänä, voin sanoa että erosta voi oppia niin paljon positiivisia juttuja eikä sen aina tarvitse olla pelkästään kamalaa ja riitaisaa. Kun tällaiseen päätökseen on tultu, on elämällä todennäköisesti tarjota sinulle tulevaisuudessa jotain tosi hyvää ja onnellista. Tsemppiä muuttorumbaan ja kaikkeen uuteen! Kyyneleitä ja tupareita, sellaista tää elämä on, vanhan taakse jättämistä ja uuteen opettelua. Elämän eri puolia ❤️ - Lotta

Elluriina

Tuttavani erosi muutama vuosi sitten. Mistään muusta ei tullut riitaa, kuin siitä, kumpi saa pitää kissan. Aikansa kissasta riideltyään ex-pariskunta ratkaisi arvalla kissan tulevan huoltajan ja hävinnyt otti itselleen uuden kissan. Kissa-riitaan liittyi kaikenlaista koomista säätämistä, jota ollaan naurettu vielä vuosien päästä porukalla.

Vierailija

Mulla on hyvin samanlaisia kokemuksia sopuisasta erosta, kuten myös "miksi sitten eroatte, jos tulette toimeen?" -kommenteista. Mä näkisin tän niin, että  kun pitkän vaikean vaiheen (mikä mättää? voiko tilanteen korjata? haluanko erota? haluaakohan tuo erota?) jälkeen pystytään vihdoin tekemään eropäätös, sisäinen paine helpottaa ja siihen tulevaan ex-puolisoon alkaa suhtautua eri tavalla. Helppoa se ei missään nimessä ole, mutta käytännön asiat ja tavaroiden jako ovat konkreettinen tapa viedä prosessia eteenpäin. Muistan elävästi yli 10 vuoden takaisen hämmentävän tilanteen, jossa jaettiin joulukoristeetkin (punaiset exälle, valkoiset mulle). Vasta muuttopäivän lopuksi, yksin uuteen asuntoon jäätyäni itkin. Toivuttuani erosta ymmärsin että ratkaisu oli oikea ja vaikka emme ole missään tekemissä ex-puolison kanssa, arvostan sitä että osasimme hoitaa käytännön asiat niinkin sivistyneesti. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! -M-

Vierailija

Mäkään en uskonut sopuisaan eroon ennen kuin erosin kesän alussa juuri sopuisasti. Ja sitä sopuisaa eroa oli edeltänyt viikkojen riitely, ahdistava tunnelma, pinnan alla kytevä pahoinvointi. Myös vika, eroon lopullisesti päätynyt riitamme oli raju.

Eron jälkeen otimme parin viikon aikalisän ja sen jälkeen olemme olleet ystäviä ja saaneet eron muutamaa riitaa lukuunottamatta hoidettua asiallisesti. Olemme yhä ystäviä. Tuttavat ovat juuri siksi vähätelleet usein erostani kokemaa surua ja tuskaa.

Lisäksi suru tulee eri vaiheissa ja eri tavoin eri ihmisillä. Itsellä eron ekat viikot olivat tiettyä huumaa ja käytännönjärjestelyjä, tuska iski vasta myöhemmin. Mutta siitäkin selvää, ajan kanssa. Oma prosessi yhä kesken mutta sanoin tämän vain siksi, että ei tarvitse säikähtää jos suru tulee myöhemmin. Paljon tsemppiä sulle!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram