Kirjoitukset avainsanalla Satakunta

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Kävin viime kesänä Raumalla ihastelemassa paikallista pitsiperinnettä esittelevää näyttelyä. Päällimmäinen ajatus oli, että herran jestas mikä sekasotku! Kaikki ne kymmenet nuppineulat ja nypylät. Miten on mahdollista puuhata niin hurjan monella ohuella langalla sotkeutumatta? 

Koska tuolloin näin vain tarvikkeita ja pitsitöitä, niin nyt Rauman Pitsiviikolla (21.-29.7.) ajattelin suunnata katsomaan osaavia nyplääjiä työssään. Haluan nähdä miten ne kauniit nauhat ja liinat oikein syntyvät. Ja ennen kaikkea millaisella vauhdilla! 

Vaikka ei nypylät taikka virkkuukoukku pysykään käsissä, niin jotain pientä ja pitsistä voi silti tehdä omin pikku kätösin. Esimerkiksi kuvassa näkyvät näyttävät korvakorut. 

Lue alta yksinkertaiset korvisoohjeet ja mun tärpit Mustan pitsin yöhön!

Kuvassa kaikki mitä tarvitset. Liiman on oltava vesiohenteista. Jos ei korupihtejä satu omistamaan, niin yhdet korukoukut nyt taivuttelee vaikka pienten saksien kärjelläkin. 

Vettä ei tarvitse laittaa liiman joukkoon paljoakaan. Vain sen verran, että siitä tulee sopivan juoksevaa.

Jotta pitsi ei liimaudu kiinni alustaan, kannattaa sitä hetken aikaa kuivuttuaan hieman irrottaa ja siirrellä alustalla.

Kuivuessaan liima tärkkää pitsit koviksi. Halutessaan päälle voi vielä suihkuttaa askartelulakkaa, jotta korut saavat lisää säänkestävyyttä, mutta näinkin pärjää. Sitten vain pitsit kiinni koukkuihin välirenkaiden avulla ja valmista tuli. Aika ihanat, vaikka itse sanonkin. 

Nämä korut korvissa on hyvä suunnata ensi viikolla kohti Rauman Pitsiviikkoa!

MUSTAN PITSIN YÖ

Itse suuntaan Raumalle perjantaina 27.7., kun kaupungissa vietetään ohjelmantäyteistä Mustan pitsin yötä. Mukaan lähtee kamera, sillä tarkoitus on bongailla juhlijoiden pitsityylejä ja ikuistaa niitä kuviksi, joita tullaan näkemään myöhemmin myös täällä blogissa. Eli kaikki kynnelle kykenevät, jotain upeaa pitsiluomusta ja-asustetta päälle ja kuvattavaksi!

Tässä vielä muutama tärppi ohjelmasta:

KÄSITÖITÄ Pitsiviikolla kannattaa toki tarttua tilaisuuteen ja tutustua noihin perinteikkäisiin käsitöihin näyttelyissä. Nyplääjiä on Pitsiviikon ajan päivittäin paikalla sekä Posellissa (Nortamonkatu 12) että Vanhalla Raatihuoneella (Kauppakatu 13). 

MURRETTA Itseäni on Rauman murre, tai siis Rauman giäl, täällä Satakunnassa asuessa kovasti kiehtonut ja huvittanut. Siksipä taidankin suunnata pe 27.7 Marelan Pihaan (Kauppakatu 24) klo 16.30 seuraamaan raumalaisen runonlausuntaryhmä Värsym Baohajan esitystä. Mitään en varmasti ymmärrä, mutta itseään on joskus hyvä haastaa!

MUSIIKKIA Mustan pitsin yönä Savilanpuisto soi iltapäivästä pitkälle yöhön. Itse suunnittelen kuuntelevani ainakin Samae Koskista (klo 20) ja Maija Vilkkumaata (klo 23)

OSTOKSIA Käsityöläismarkkinoilla aion ehdottomasti käydä! Vanhan Rauman Kalatorilla (pe 27.7 klo 10-22) järjestettävät markkinat tuovat paikalle monenlaista kädentaitajaa tuotteineen. Myynnissä on mm. keramiikka, taontatöitä, vaatteita, koruja ja asusteita. Ei liene yllätys, että itseäni kiinnostaa etenkin korvakorut! Kuvassa alla muutama poiminta paikalla olevien yritysten tuotteista. 

Pitsiviikon koko laajan ohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Omaksi asuksi Raumalle suunnatessa taitaa valikoitua tämän kesän suosikkipusero. Joseph Ribkoffin hurmaava pitsihihainen paita on kuin tehty Mustan pitsin yön viettoon.

Ps. Tsekkaa myös mun viime vuotiset pitsipukeutumisvinkit TÄÄLTÄ.

-pusero saatu-

 

Kommentit (3)

 

Ah, vesi nousee kielelle, kun vain muistelen muutama viikko sitten Sydvestissä nauttimiani herkkuja. Ravintola Sydvest on viime kesänä avattu Vanhassa Raumassa sijaitseva rento ja lämminhenkinen bistro. Tarjolla on paikallisista sesongin mukaisista raaka-aineista ajatuksella valmistettua ruokaa, joka sekä maistuu että näyttää todella hyvältä. 

Alkuruoka sai minut jo heti hihkumaan innosta, sillä olen mitä suurin punajuuri + vuohenjuusto -yhdistelmän ystävä. Paahdettu punajuuri ja keltajuuri saivat rinnalleen vuohenjuustoa sekä paahdettuna että moussena. Herkullisten makujen lisäksi annoksessa yhdistyi kivasti monta erilaista tekstuuria ja sitä oli myös ilo katsella. 

Kukkakaalikeittoa! Minusta tuntuu, että joka kerta kun saan kukkakaalia ravintolassa, mietin että miksi en koskaan syö sitä kotona. Mutta taitaa olla, että omat taitoni eivät riittäisi loihtimaan kukkakaalista ravintolaherkkujen veroisia. 

Rauman idyllisessä vanhassa kaupungissa noita laivakoira-patsaita näkyy monessakin ikkunassa. Myös Sydvestin ikkunalla päivystää söpö pari.

Annokset olivat ulkonäöltään selvästikin ihan insta worthy! 

Pääruoassa erityiskiitokseni saivat aivan täydellisen kypsyiset porkkanat ja kielen mukanaan vienyt choronkastike. Myös itse härkä oli hurjan maukasta ja kypsyys perfecto, mutta porkkanasta intoilin siksi, että sen täydellinen kypsyys ei ole ravintoloissakaan lainkaan itsestäänselvyys. Saisinpa porkkanani aina näin Sydvestin tapaan!

Näin neljä ruokalajia nautittaessa täytyy sanoa, että pääruoka-annoksen koko tuntui jopa hieman liian suurelta. Mutta en voinut kyllä jättää palaakaan härkää syömättä sen herkullisuuden vuoksi. Mutta perunat tuntuivat tässä kohtaa oikeastaan turhilta. Jos kuitenkin päätyy syömään vaikka vain alkuruoan ja pääruoan, niin perunatkin varmasti mahtuvat mahaan.

30 paikkainen ravintola on juuri kivan kokoinen ja tunnelmaltaan lämminhenkinen. Ihan täynnä ollessaankaan häly ja puheensorina ei nouse suureksi, vaan tunnelma säilyy intiiminä ja omassa pöytäseurueessa keskustelu sujuu helposti. En nimittäin yhtään viihdy sellaisissa ravintoloissa, joissa koko ajan muistaa metelin vuoksi kaikkien niiden ympäröivien ihmisten olemassaolon. Mutta Sydvestissä fiilis säilyi koko ajan rauhallisena ja viihtyisänä. 

Viihtyisä tunnelma, hyvä ja asiallinen, muttei pönöttävä palvelu, huikean hyvät alkuruoat ja pääruoka... Jottei nyt ihan menisi pelkäksi ylistykseksi, niin jälkiruokafriikkinä joudun toteamaan viimeisenä pöytään tuodun suklaakakkua ja -moussea sekä itsetehtyä jäätelöä miksanneen annoksen olleen illan heikoin lenkki.

Ei siinä ollut mitään varsinaista vikaa. Suklaiset asiat maistuvat minulle aina, ja tykkäsin tässäkin annoksessa erilaisten tekstuurien yhdistelmästä. Mutta edelliset ruokalajit nostivat odotukset niin korkealle, että jälkkärin olisi suonut vielä jotenkin spessusti räjäyttävän tajunnan. Miinus oli kuitenkin hyvin pieni. 

Kokonaisuutena illallisesta jäi todella hyvä fiilis ja maku. Annokset olivat toimivia niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Mutta kyllä tässä ravintolassa yksi huono puolikin omasta näkökulmasta on... se kun sijaitsee Raumalla eikä Porissa! 

Sydvestissä voi tietenkin valita listalta annoksen tai useamman, mutta saatavilla on myös 3:n ja 5:n ruoan sesongin mukaan vaihtelevat menut joihin voi ottaa mukaan myös viinipaketit. Esimerkiksi viiden ruokalajin menu viineineen irtoaa himpun alle satasella, joten ravintolaa ei ole myöskään hirvittävillä hinnoilla pilattu. 

Aion ehdottomasti palata Sydvestiin! Olen ihan varma, että tuo talouden mieshenkilökin tykkäisi paikasta kovasti, joten pitänee viedä se illallistreffeille.

Ravintolakokemuksia on mielestäni aina jotenkin hankalaa sanallistaa, mutta toivottavasti kuvat kertoivat enemmän tyylistä ja tunnelmasta!

 

-Illallisen tarjosi Ravintola Sydvest-

 

Kommentit (2)

Teini-ikäisenä minun ja parhaan ystäväni vuoden kohokohta oli aina ehdottomasti Katinkullassa järjestetyt Back to the 60's -bileet. Oli niin mahtavaa kaivaa kaikkia 60-luvun ihanuuksia äidin vaatekätköistä, tuhria naamansa ripsiliimalla ja tuntea itsensä kovin aikuisiksi, kun onnistuttiin kerta toisensa jälkeen livahtamaan paikalle riittämättömästä iästä huolimatta. 

Ihailin kovasti kaikkia äitini menneiltä vuosikymmeniltä säilyttämiä vaatteita jotka hän oli teettänyt aikoniaan ompelijalla. Kyselin aina uudelleen ja uudelleen, että mihin juhliin mikäkin vaate oli teetetty. Vaatteet heräsivät ihan eri tavalla henkiin, kun kuuli tarinat niiden takana. Oli mahtavaa myöskin tutkia ompeleita ja kirjailuita jotka herättivät ihailua pikkutarkkuudessaan ja huomaamattomuudessaan.

Oman äidin vaatekaapit on moneen kertaan tutkittu, mutta sunnuntaina pääsin ihastelemaan lisää menneiden aikojen mekkoja, kun Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa avautui Juhlan aika – Ilta- ja päiväjuhlien asuja 1950-luvulta 1970-luvulle -näyttely.

Kyseessä on Harjavaltalaisen Maria Siuran yksityiskokoelmista koottu näyttely. Kaikki esillä olevat asut ovat Siuran äidin Helka Mustosen (1923-1986) pääosin 1950-1970 -luvuilla käyttämiä iltapukuja, cocktailasuja ja muita juhlapukuja.

Siuran isä Kalervo Mustonen palveli Suomen Ilmavoimissa ja jäi eläkkeelle Satakunnan lennoston komentajana. Suuri osa juhlapuvuista onkin teetetty erilaisiin ilmavoimien juhlatilaisuuksiin, kuten itsenäisyyspäivänjuhliin. 

Esillä on pukujen lisäksi myös paljon koruja ja asusteita.

70-luvun lurexhuumaa lukuunottamatta huomasin aika monen leningin kohdalla miettiväni, että "täähän passais ihan täysin tähän päivään!" Esimerkiksi nämä alla olevat pikkumekot ovat varsin ajattomia yksinkertaisessa tyylikkyydessään. Myös iltapuvuissa oli paljon elementtejä jotka toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja tuoltakin näyttelystä olisi hyvin voinut kiskaista mekon jollekin tämän vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolle suuntaavalle leidille.

Jos siis liikut täällä Satakunnan suunnalla seuraavien kuukausien aikana, niin tässäpä yksi vierailuvinkki! Näyttely on avoinna 21.2.2016 saakka. Lisätiedot löydät Emil Cedercretzin museon sivuilta.

 

PS. Toisin kuin jo jossain vaiheessa luulin, niin Bloglovin ei toimi oman blogini kohdalla edelleenkään. Asia on tiedossa ja selvityksen alla, mutta ei minun käsissäni, joten en voi asialla mitään. Ei auta kuin toivoa parasta.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat