Kirjoitukset avainsanalla Satakunta

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö: Lounais-Suomi ja Töihin Tänne -kampanja-

“Käydään tossa alakerrassa ensin yksillä ja mennään sit kävellen”, lausuin kotini eteisessä tehdessämme lähtöä Metallican keikalle. Samalla mietin miten hassulta se kuulosti, että tässä sitä vaan ollaan menossa kattomaan herra Hetfieldiä ja kumppaneita tuohon reilun kilsan päähän ja kipaistaan matkalla omassa tutussa lähibaarissa.

Olen minäkin toki matkannut toisiin kaupunkeihin ja maihin nähdäkseni isoja kansainvälisiä artisteja, mutta vielä useampi heistä on tullut lähes takapihalleni.

Metallica, Iron Maiden, Slayer, Turbo Negro, Danko Jones, Alice in Chains, Lauryn Hill, Macy Gray, Jamiroquai, Alicia Keys, Alanis Morissette, Seal, Elton John.. Siinä vain muutamia ensimmäisenä mieleen tulleita tyyppejä ja orkestereita, jotka nähdäkseni minun ei ole tarvinnut ostaa matkalippuja tai stressata majoituksesta.

Seal Pori Jazzissa 2016. Viime vuosina olen kokenut Jazzit pitkälti kameran takaa työn puolesta, mutta töissä tai vapaalla, niin meininki on aina hyvä!

Pori Jazzit nyt kaikki tietää, mutta tulevalta kesältä odotan itse vielä enemmän elokuun alkuun sijoittuvaa paikallisesta hulluudesta ja sisukkuudesta syntynyttä Porispere-festaria. On nimittäin meikäläisen unelmakekkerit tulossa, kun Lokkilavalle astelevat samana viikonloppuna kaksi ikisuosikkiani, Amorphis ja Kaija Koo. Ja uudemmista lemppareistani vielä Vesta. Se on kuulkaa korkkarit kattoon, tukka pyörimään ja ollaan kuin Fakin rockstarr!

Näin Vestan viimeksi Kehräämöllä joulukuussa. Elokuussa Vestan voi nähdä Porissa jälleen!

Mutta on Porin kulttuuritarjonta paljon muutakin kuin kesäisiä musiikkifestivaaleja. Karhukaupungissa on ilahduttava määrä erilaisia toimijoita niin teatterin, musiikin kuin muidenkin taiteiden saralla, jotka vuodesta toiseen jaksavat tuottaa erilaisia tapahtumia kaupunkilaisten iloksi. 

Porispere on makuuni sopivan kokoinen festari. Alue on sen kokoinen, ettei paikalle edes tavoitella kymmeniätuhansia ihmisiä. Fiilis pysyy rentona ja kotoisana. Ja mikä parasta, Kirvatsista kävelee kotiin muutamassa minuutissa, kun festaritarmo hiipuu. Kuvassa vuonna 2013 festarialueella esiintyneestä Herr Emil's Schock Circuksesta.

Kaikista suomalaisista paikkakunnista sanotaan, että "se on tosi hieno kesäkaupunki!". Mutta kyllä tämä Pori on ihan ympärivuotisesti hieno kaupunki ainakin kulttuurin saralla. Se joka väittää, ettei täällä ikinä tapahdu mitään, on kasvanut tynnyrissä ja kulkee laput silmillä. 

Tässä muutamia vinkkejä Karhukaupungin kulttuuritarjonnasta:

- Lainsuojattomat -teatterifestivaali toukokuussa tuo kaupungin täyteen vapaita teatteriryhmiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Luvassa teatteria niin perinteisillä lavoilla kuin kaduilla, baareissa ja kodeissakin!

- Satakunnan kansainvälisin elävän musiikin klubi Validi Karkia on pyörinyt jo yli seitsemän vuoden ajan. Ympäri vuoden toimivalla klubilla on tuona aikana ehtinyt soittaa jo yli 1400 muusikkoa. Validi Karkiassa kuulijat saavat nauttia ympäri vuoden niin jazz, rock, folk kuin avantgarde-sävelistäkin.

- Mihin tahansa aikaan vuodesta täällä vieraillessa kannattaa ottaa suunnaksi Etelärannassa sijaitseva Porin taidemuseo, joka on tunnettu erityisesti vaikuttavista ja ajan hermolla olevista nykytaiteen näyttelyistään. Tsekkaa myös ihan vieressä sijaitseva Poriginal Galleria, joka esittelee monipuolisesti ajankohtaista suomalaista ja satakuntalaista taidetta. 

- Keikkoja Kehräämöllä ja Yyterissä. Itse aion kevään aikana suunnata ainakin Kalevauvan ja Ellinooran keikoille!

- Kirjurinluoto ja sen suuret musatapahtumat: Pori Jazz, Kirvatsin Jytä ja Porispere. Jos ei festariryysis innosta, niin pakkaa eväät ja suuntaa Kirvatsiin joskus ainakin kesäiselle piknikille ja moikkaamaan alpakoita muita eläimiä. 

Kesällä taidenäyttelyitä putkahtelee kulmalle jos toisellekin erilaisten pop up -gallerioiden ja taideprojektien tiimoilta. Kuvassa vuoden 2015 Porin Maailmannäyttelyn paviljonki.

Musiikki, teatteri, runous, taidenäyttelyt, ihan kaikki mikä liikauttaa sisällä jotakin, ovat ihmiselle hyvästä. Enkä yhtään valehtele, kun sanon, että täällä meidän karhukaupungissa niitä liikauttavia tapahtumia ja hetkiä riittää. Tuu sinäkin niitä kokemaan!

Jos Pori tai muu kaupunki Lounais-Suomessa voisi olla koti sinullekin, kannattaa tutustua Töihin tänne -sivustoon.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Ei kannata mennä talvella kadut hvetin huonossa kunnossa lähtee paikat hampaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

"-Kaupallinen yhteistyö Lounais-Suomen ja Töihin tänne -kampanjan kanssa -

"Miksi sä muutit tänne?" "Mikä sai sut jäämään Poriin?" "Koska sä muutat Helsinkiin?" "Ajattelitko nyt eron jälkeen jäädä vai muuttaa johonkin?"

Olen asunut täällä Porissa jo yli 17 vuotta, ja koko sen ajan olen saanut vastailla kysymyksiin siitä mikä minut, Kainuun tytön, tänne Lounais-Suomeen oikein toi ja mikä täällä pitää. Tuota ensimmäistä kysymystä pohdin toki itsekin hetken aikaa silloin 2000-luvun alussa tuoreena opiskelijana, mutta sen jälkeen kaikki utelut aiheesta ovat tuntuneet hölmöiltä. Mihin sitä nyt ihminen kotoaan lähtisi!

Muistan joskus vuosia sitten ajatelleeni, että olisipa ihana jos mun työpaikka olisi joskus tuolla Puuvillassa, kun se on niin ihana rakennus. Tämä haave toteutui, kun pääsin töihin Satakunnan Kansaan.

Sillä sitä tämä paikka minulle vahvasti on. Koti. En puhu vieläkään Porin murretta ja edelleen ärsyynnyn, kun paljasjalkaiset paikalliset kysyvät, että "ketä se oli". (Se on KUKA!, tekee mieleni huutaa. Voit kysyä, että ketä sinä löit, tai ketä sinä rakastat, mutta et, että ketä se oli) Mutta pienistä kieliopillisista ristiriidoista huolimatta saa Pori usein soimaan päässäni Zen Cafen tutun kertosäkeen: tämä on kuitenkin minun kaupunkini.

Voisin nyt kuitenkin vastata noihin vuosien aikana tutuiksi tulleisiin ihmetteleviin kysymyksiin. 

 

Miksi muutin Poriin?

Ei tämä Kainuusta katsottuna kaukainen Suomen nurkka ollut mitenkään ykkösvaihtoehtona mielessäni, kun lukiolaisena jatko-opintoja suunnittelin. Enkä mihinkään kouluun vielä heti ylioppilaaksi tultuani halunnutkaan päästä, mutta hakemus oli täytettävä. SAMK:n viestinnän linjalle ei ollut ennakkotehtäviä ja ajattelin, että paperini eivät sinne riittäisi, joten olisi turvallista ruksia se ykkösvaihtoehdoksi. Että katsellaan sitten vuoden päästä uudelleen mihin hakisin.

No, long story short. Satuinkin pääsemään ja välivuoden pidettyäni en jaksanut enää hakea mihinkään muualle. Niinpä päädyin tänne rannikolle. Kaupunkiin, josta tunsin tasan yhden ihmisen. 

Olen järvimaisemien kasvatti, mutta täällä rannikolla asuessa olen oppinut nauttimaan myös maisemasta, jossa vastarantaa ei näy. Yyterissä on joka kesä vietettävä ainakin yksi rantsupäivä. Mutta useammin minut löytää kesällä Kirjurinluodosta.

 

Mikä sai jäämään Poriin?

Moni opiskelutoveri kävi kaupungissa vain kääntymässä ja suuntasi jo ennen valmistumista tai heti paperit saatuaan taas muualle. Olisi helppoa ajatella, että jäin tänne koska olin opiskeluaikana tavannut Tommin. Että miehen vuoksi jäin. Mutta ei minua pelkkä mies olisi huonossa ja ankeassa paikassa pitänyt. Minulla vaan oli täällä kaikki muukin mitä kaipasin.

Porista on esimerkiksi aina löytynyt minulle töitä. Ja mikä parasta, vielä todella läheltä. Työmatkani ovat vuosien aikana vaihdelleet 30 metristä 2,5 kilometriin. On ollut helppoa valita esimerkiksi autoton elämä, kun arjen siirtymät käyvät pyörällä ja jalkaisinkin ihan hetkessä. 

Vaikka ihan ensimmäisten vuosien aikana satakuntalaiset tuntuivatkin vähän tympeiltä ja epäkohteliailta mölleiltä, niin eihän ne nyt sitten ihan paskoja (tämä siis on suuri kehu porilaisittain) tyyppejä olleetkaan.

Kun opin ymmärtämään esimerkiksi, että jos porilainen vastaa vaikkapa kahvittelukutsuuni" ei sen väliä", niin voin alkaa kyselemään sopivaa kellonaikaa sen sijaan, että hiipisin torjutuksi tulleena takavasemmalle, alkoi ihmisiin tutustuminenkin melkoisesti helpottua. Täältä on siis löytynyt vuosien aikana paljon mahtavia ystäviä, tuttavia ja työtovereita. 

Yksi lempi maisemiani Porissa on tämä näkymä Reposaaren takarannalta tuulimyllyineen. Täällä on tullut melko monet muotokuvaukset tehtyä.

Koska muutan Helsinkiin?

Olen jo vuosien ajan suhannut töiden vuoksi paljon Porin ja Helsingin väliä ja se saa monet pitämään vain ajan kysymyksenä muuttoani pääkaupunkiseudulle. Mutta herran jestas, nykyisen 48 neliöisen keskustakaksioni vuokralla saisin isolta kirkolta ehkä kaninkopin kokoisen huoneen soluasunnosta jos sitäkään! 

Pääkaupunkiseudulla mun pitäisi yksinkertaisesti tehdä näin yrittäjän ihan älyttömästi enemmän töitä tullakseni toimeen. Ja niitä hommia olisi siellä satojen kilpailijoiden keskellä paljon vaikeampi saada kuin täällä. Ei siis millään tavalla järkevä yhtälö. Porissa eläminen on edullista joten se tarkoittaa minulle ihan suoraan enemmän vapaa-aikaa. 

Ja bussit ja junathan kulkee. Parhaimmilla viikoilla olen ehtinyt lounastaa Helsingissä asuvan parhaan ystävän kanssa kaksikin kertaa. Käyn siellä todella mielelläni ja usein, mutta tänne kotiin on aina ihana palata. 

 

Karhukaupunki on minulle kovin rakas, mutta ei elämäni ensimmäinen Pori. Sotkamossa sijaitseva isäni lapsuudenkoti, joka oli minulle pienenä rakas paikka, oli nimittäin myöskin Pori! 

No entäs nyt?

Vaikka eron jälkimainingeissa toki miettii sitäkin, että pitäisikö lähteä johonkin kauas pois, niin ei parisuhteen päättyminen ole syy jättää kaikkea taakseen. Yksi asia on muuttunut, mutta koko muu arki ja elämä pysynyt ennallaan. Kaikki edellä mainitsemani asiat pätevät edelleen. 

Minä en varsinaisesti koskaan valinnut Poria, mutta Pori valitsi minut.

 

Tietoa Lounais-Suomen työ- ja opiskelupaikoista, arjen mahdollisuuksista  sekä monia mielenkiintoisia muuttajatarinoita löydät Töihin tänne -sivustolta.

Kommentit (7)

Marina / Dioriina
1/7 | 

Tuli ihan koti-ikävä <3

Ei se Pori mikään paskempi paikka oo ja vaikka olen Tampereella asunut nyt yhdeksän vuotta niin Porilainen ole vieläkin ja tulen aina olemaan. :D 

P.s. Ketä eikä kuka ;D 

helipaulan
2/7 | 

Niin se vaan on, ei porilaiseksi tulla, vaan Pori valitsee itse kenet tänne haluaa ;) Minä oon ikäni Porissa asunut ja oon ylpeästi porilainen!

Tot kai sitä kysytää, ketä SE oli?!?

Liina
3/7 | 

Siis mikä tää ketä ja kuka juttu oikein on!!! Olen asunu koko elämäni Riihimäellä, ja sanon kanssa ketä. Vasta muutama vuosi sitten sain ihmettelyjä, että miksi sanot "ketä" kun se on"kuka". En ite ikinä ollu huomannut ja olin ihan ihmeissäni! Nähtävästi tämä"ketä" murre ylettyy tänne Etelä-Suomeen asti.😁

Vierailija
4/7 | 

Ni-i pori on vähän sellane paikka mihkä otetaan sellaset kekkä ei oikee muolle kelpaa, elämän kaatopaikka

Chenille
6/7 | 

Ihana oli lukea tätä porilaisena, mutta jo muualle muuttaneena. Ja kova koti-ikävä iski heti! Ja en ole edes koskaan ajatellut tuota, "Läheks kahvilla?" "Ei sen väliä/vaikka", käytän sitä itsekin jatkuvasti, mitähän mahtaa ei-porilaiset ystäväni ajatella!?
Onneksi töissä kuulen paljon Potin murretta, osan kohdalla tunnistan fellow-porikaisen jo yhdestä sanasta.

Riikka
7/7 | 

Veera, I feel you!! 
Itse nyt Porissa 16 vuotta asuneena joudun edelleenkin perustelemaan että miksi Pori. No miksi ei?
En puhu edelleenkään murretta, ja ketä-sanan käyttö särähtää korvaan AINA! Oman perheen kesken kielioppisaarnalta ei vältytä. Enkä myöskään edellekkään pidä mokkaruutuja masaliisana. Mut en mä täältä kyl ihan heti poiskaan lähtisi.

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Kävin viime kesänä Raumalla ihastelemassa paikallista pitsiperinnettä esittelevää näyttelyä. Päällimmäinen ajatus oli, että herran jestas mikä sekasotku! Kaikki ne kymmenet nuppineulat ja nypylät. Miten on mahdollista puuhata niin hurjan monella ohuella langalla sotkeutumatta? 

Koska tuolloin näin vain tarvikkeita ja pitsitöitä, niin nyt Rauman Pitsiviikolla (21.-29.7.) ajattelin suunnata katsomaan osaavia nyplääjiä työssään. Haluan nähdä miten ne kauniit nauhat ja liinat oikein syntyvät. Ja ennen kaikkea millaisella vauhdilla! 

Vaikka ei nypylät taikka virkkuukoukku pysykään käsissä, niin jotain pientä ja pitsistä voi silti tehdä omin pikku kätösin. Esimerkiksi kuvassa näkyvät näyttävät korvakorut. 

Lue alta yksinkertaiset korvisoohjeet ja mun tärpit Mustan pitsin yöhön!

Kuvassa kaikki mitä tarvitset. Liiman on oltava vesiohenteista. Jos ei korupihtejä satu omistamaan, niin yhdet korukoukut nyt taivuttelee vaikka pienten saksien kärjelläkin. 

Vettä ei tarvitse laittaa liiman joukkoon paljoakaan. Vain sen verran, että siitä tulee sopivan juoksevaa.

Jotta pitsi ei liimaudu kiinni alustaan, kannattaa sitä hetken aikaa kuivuttuaan hieman irrottaa ja siirrellä alustalla.

Kuivuessaan liima tärkkää pitsit koviksi. Halutessaan päälle voi vielä suihkuttaa askartelulakkaa, jotta korut saavat lisää säänkestävyyttä, mutta näinkin pärjää. Sitten vain pitsit kiinni koukkuihin välirenkaiden avulla ja valmista tuli. Aika ihanat, vaikka itse sanonkin. 

Nämä korut korvissa on hyvä suunnata ensi viikolla kohti Rauman Pitsiviikkoa!

MUSTAN PITSIN YÖ

Itse suuntaan Raumalle perjantaina 27.7., kun kaupungissa vietetään ohjelmantäyteistä Mustan pitsin yötä. Mukaan lähtee kamera, sillä tarkoitus on bongailla juhlijoiden pitsityylejä ja ikuistaa niitä kuviksi, joita tullaan näkemään myöhemmin myös täällä blogissa. Eli kaikki kynnelle kykenevät, jotain upeaa pitsiluomusta ja-asustetta päälle ja kuvattavaksi!

Tässä vielä muutama tärppi ohjelmasta:

KÄSITÖITÄ Pitsiviikolla kannattaa toki tarttua tilaisuuteen ja tutustua noihin perinteikkäisiin käsitöihin näyttelyissä. Nyplääjiä on Pitsiviikon ajan päivittäin paikalla sekä Posellissa (Nortamonkatu 12) että Vanhalla Raatihuoneella (Kauppakatu 13). 

MURRETTA Itseäni on Rauman murre, tai siis Rauman giäl, täällä Satakunnassa asuessa kovasti kiehtonut ja huvittanut. Siksipä taidankin suunnata pe 27.7 Marelan Pihaan (Kauppakatu 24) klo 16.30 seuraamaan raumalaisen runonlausuntaryhmä Värsym Baohajan esitystä. Mitään en varmasti ymmärrä, mutta itseään on joskus hyvä haastaa!

MUSIIKKIA Mustan pitsin yönä Savilanpuisto soi iltapäivästä pitkälle yöhön. Itse suunnittelen kuuntelevani ainakin Samae Koskista (klo 20) ja Maija Vilkkumaata (klo 23)

OSTOKSIA Käsityöläismarkkinoilla aion ehdottomasti käydä! Vanhan Rauman Kalatorilla (pe 27.7 klo 10-22) järjestettävät markkinat tuovat paikalle monenlaista kädentaitajaa tuotteineen. Myynnissä on mm. keramiikka, taontatöitä, vaatteita, koruja ja asusteita. Ei liene yllätys, että itseäni kiinnostaa etenkin korvakorut! Kuvassa alla muutama poiminta paikalla olevien yritysten tuotteista. 

Pitsiviikon koko laajan ohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Omaksi asuksi Raumalle suunnatessa taitaa valikoitua tämän kesän suosikkipusero. Joseph Ribkoffin hurmaava pitsihihainen paita on kuin tehty Mustan pitsin yön viettoon.

Ps. Tsekkaa myös mun viime vuotiset pitsipukeutumisvinkit TÄÄLTÄ.

-pusero saatu-

 

Kommentit (3)

 

Ah, vesi nousee kielelle, kun vain muistelen muutama viikko sitten Sydvestissä nauttimiani herkkuja. Ravintola Sydvest on viime kesänä avattu Vanhassa Raumassa sijaitseva rento ja lämminhenkinen bistro. Tarjolla on paikallisista sesongin mukaisista raaka-aineista ajatuksella valmistettua ruokaa, joka sekä maistuu että näyttää todella hyvältä. 

Alkuruoka sai minut jo heti hihkumaan innosta, sillä olen mitä suurin punajuuri + vuohenjuusto -yhdistelmän ystävä. Paahdettu punajuuri ja keltajuuri saivat rinnalleen vuohenjuustoa sekä paahdettuna että moussena. Herkullisten makujen lisäksi annoksessa yhdistyi kivasti monta erilaista tekstuuria ja sitä oli myös ilo katsella. 

Kukkakaalikeittoa! Minusta tuntuu, että joka kerta kun saan kukkakaalia ravintolassa, mietin että miksi en koskaan syö sitä kotona. Mutta taitaa olla, että omat taitoni eivät riittäisi loihtimaan kukkakaalista ravintolaherkkujen veroisia. 

Rauman idyllisessä vanhassa kaupungissa noita laivakoira-patsaita näkyy monessakin ikkunassa. Myös Sydvestin ikkunalla päivystää söpö pari.

Annokset olivat ulkonäöltään selvästikin ihan insta worthy! 

Pääruoassa erityiskiitokseni saivat aivan täydellisen kypsyiset porkkanat ja kielen mukanaan vienyt choronkastike. Myös itse härkä oli hurjan maukasta ja kypsyys perfecto, mutta porkkanasta intoilin siksi, että sen täydellinen kypsyys ei ole ravintoloissakaan lainkaan itsestäänselvyys. Saisinpa porkkanani aina näin Sydvestin tapaan!

Näin neljä ruokalajia nautittaessa täytyy sanoa, että pääruoka-annoksen koko tuntui jopa hieman liian suurelta. Mutta en voinut kyllä jättää palaakaan härkää syömättä sen herkullisuuden vuoksi. Mutta perunat tuntuivat tässä kohtaa oikeastaan turhilta. Jos kuitenkin päätyy syömään vaikka vain alkuruoan ja pääruoan, niin perunatkin varmasti mahtuvat mahaan.

30 paikkainen ravintola on juuri kivan kokoinen ja tunnelmaltaan lämminhenkinen. Ihan täynnä ollessaankaan häly ja puheensorina ei nouse suureksi, vaan tunnelma säilyy intiiminä ja omassa pöytäseurueessa keskustelu sujuu helposti. En nimittäin yhtään viihdy sellaisissa ravintoloissa, joissa koko ajan muistaa metelin vuoksi kaikkien niiden ympäröivien ihmisten olemassaolon. Mutta Sydvestissä fiilis säilyi koko ajan rauhallisena ja viihtyisänä. 

Viihtyisä tunnelma, hyvä ja asiallinen, muttei pönöttävä palvelu, huikean hyvät alkuruoat ja pääruoka... Jottei nyt ihan menisi pelkäksi ylistykseksi, niin jälkiruokafriikkinä joudun toteamaan viimeisenä pöytään tuodun suklaakakkua ja -moussea sekä itsetehtyä jäätelöä miksanneen annoksen olleen illan heikoin lenkki.

Ei siinä ollut mitään varsinaista vikaa. Suklaiset asiat maistuvat minulle aina, ja tykkäsin tässäkin annoksessa erilaisten tekstuurien yhdistelmästä. Mutta edelliset ruokalajit nostivat odotukset niin korkealle, että jälkkärin olisi suonut vielä jotenkin spessusti räjäyttävän tajunnan. Miinus oli kuitenkin hyvin pieni. 

Kokonaisuutena illallisesta jäi todella hyvä fiilis ja maku. Annokset olivat toimivia niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Mutta kyllä tässä ravintolassa yksi huono puolikin omasta näkökulmasta on... se kun sijaitsee Raumalla eikä Porissa! 

Sydvestissä voi tietenkin valita listalta annoksen tai useamman, mutta saatavilla on myös 3:n ja 5:n ruoan sesongin mukaan vaihtelevat menut joihin voi ottaa mukaan myös viinipaketit. Esimerkiksi viiden ruokalajin menu viineineen irtoaa himpun alle satasella, joten ravintolaa ei ole myöskään hirvittävillä hinnoilla pilattu. 

Aion ehdottomasti palata Sydvestiin! Olen ihan varma, että tuo talouden mieshenkilökin tykkäisi paikasta kovasti, joten pitänee viedä se illallistreffeille.

Ravintolakokemuksia on mielestäni aina jotenkin hankalaa sanallistaa, mutta toivottavasti kuvat kertoivat enemmän tyylistä ja tunnelmasta!

 

-Illallisen tarjosi Ravintola Sydvest-

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat